Ajatuksia äippäloman pituudesta

Tosiaan tuo äitiysrahakausi on 105 arkipäivää ja sen voi pitää vain äiti. Sen jälkeen alkaa vanhempainrahakausi 158 arkipäivää ja sen voi pitää joko isä tai äiti. Periaatteessa noi yhteensä on äitiysloma kokonaisuudessaan mikäli isukki ei halua/voi jäädä kotiin lapsen kanssa:) Lapsi on noin 9 kk ikäinen, kun vanhempainrahakausi loppuu.



Mikäli sen jälkeen vielä haluaa jäädä kotiin, niin sitten aloitetaan ns." Hoitovapaa" , jolloin myös " tulot" putoavat roimasti...Kotihoidontuki on alle 300¿/kk eli tavattoman vähän :(



Itse aloitin äitiysloman 50 vrk ennen laskettua aikaa eli varhennettuna. Lomanhan saa aloittaa itse valitsemana ajankohtana 30-50 vrk ennen LA:ta, mutta sen äitiysrahakauden pituus on silti aina sen 105 arkipäivää ja vanhempainrahakausi 158 arkipäivää eli tavallaan itselläni tuo loman pituus on sitten pois sieltä " toisesta päästä" vai miten sen sanoisi :)



Aion itse pitää kokonaan äitiysloman ja vanhempainvapaan eli yhteensä sen 263 arkipäivää. Isäntä pitää ainoastaan isyysvapaansa heti vauvan synnyttyä :)



Olin aiemmin sitä mieltä, että olen ehdottomasti kotona siihen asti, kun lapsi täyttää sen 3 vuotta, mutta nyt jo olen hieman tullut toisiin aatoksiin...Olen miettinyt, että voisin mennä tekemään töitäni osa-aikaisena loman jälkeen (se on mulla onneksi mahdollista). Olen tehnyt 30 tuntia/viikossa (6tunnin päiviä) ja olen miettinyt, jos menisin sitten tekemään vaikka kolmea päivää viikossa tai jotain sinne päin.



Kannattaa muistaa myös se, että tuon vanhempainvapaan jälkeen on sitten myös kesäloma mikäli on ollut " vakituisessa työssä" ja että lomat kerääntyvät myös äitiysloman aikana?!



Itsellä vanhempainvapaa loppuu 18.6.2007 ja siihen päälle sitten meinaan pitää kesäloman ennen kuin harkitsen töihin menoa.



Mahtoikohan tästä saada mitään selkoa...?! :)



Terkuin: Je_Ni 32+5

Olen kokenut kantapään kautta, ettei 10kk ikäistä lasta kannata laittaa hoitoon. Toivottavasti minua ei teilata mielipiteeni vuoksi :-)



Pidin esikoisen kohdalla kesäloman vanhempainloman päälle, joten hän oli noin 10kk ikäinen mennessään perhepäivähoitoon. Tähän mennessä meillä ei oltu sairasteltu lainkaan. Heti kahden ensimmäisen hoitopäivän jälkeen tytöllä oli raju kurkunpääntulehdus. Sen myötä meillä sairasteltiin niin usein, ettei lopulta tervettä päivää välissä nähty. Taudit, jotka hoitopaikoissa jylläävät, kaatavat petiin myös aikuisenkin.



Tästä valinnastani meillä maksetaan vieläkin: tytöllä on vielä 8-vuotiaanakin jo ties kuinka monennet putket korvissa jatkuvan liimakorvataudin ja siitä johtuvan kuulonalentuman vuoksi.



Toisen lapsen synnyttyä hoidin molemmat lapset kotona kuopuksen 2-vuotissynttäreihin saakka. Kuopukselle ei tullut lainkaan infektiokierrettä, vaikka hänet hoidettiin päiväkodissa.



Olen sitä mieltä, että vaikka raha mitä kotiin jäämisestä maksetaan on naurettavan pieni, on silti lapsen edun mukaista jäädä kotiin hoitamaan edes siihen saakka, että lapsi on sen 2v. Työtä ehtii tehdä lopun ikäänsä, eikä kukaan ole työpaikallaan korvaamaton. Äitinä olen kuitenkin pienelle lapselle lähes korvaamaton. Työelämän ja äitiyden yhteensovittaminen on melkoinen oravanpyörä, molemmissa vaaditaan 100% sitoutuminen.



Kun teet mitä sydän sanoo vaatii, teet varmasti ihan oikein, eikä jälkikäteen tarvitse pohtia missä meni vikaan. Ihminen tulee toimeen vähemmälläkin rahalla ;-)



Kanelisokeri 26+0

että arkipäivksi lasketaan kaikki launataitkin eli päivät, joita ei kalenteriin ole punaisella pyhiksi merkitty.



Itse kuvittelin esikoisen kanssa olevani 3vuotta kotona, vuoden jaksoin ja palasin kiitollisena työpaikalleni, toisen kanssa palasin työhön myös vuoden kiepeillä. Saas nähdä miten nyt kolmannen kanssa käy, onko taloudellisesti ihan sama olla kotona (hoitomaksut kahdesta + koululaisen iltapäivähoito) ja kestääkö pää...olen kyllä ajatellut jotain ilta/viikonloppukeikkaa jos kotiin jään..



Minjuska 35+5

Meillä isä jäi vanhempainvapaalle kolmeksi kuukaudeksi tytön ollessa 7-kuinen, sitten tyttö meni siskolleni hoitoon. (Tyttö oli vapaiden loppuessa siis 10-kuinen, koska syntyi n. kuukautta ennen laskeetua aikaa.) Lyhyempi työpäivä, työn joustavuus ja tuttu hoitaja olivat meidän pelastuksemme. Välillä olin lyhyitä jaksoja kotona. Tyttö aloitti ryhmiksessä 1v 7kk iässä. Varsinainen " tautikoulu" tuli siinä kahden vuoden paikkeilla, mutta kun siitä selvittiin, hyvin on mennyt.



Meille vaihtoehtoja työhönpaluuni ei oikeastaan ollut, kiitos mieheni silloisen työpaikan, joka ajoi työpaikkakiusaamisella ja syrjinnällä mieheni irtisanoutumaan. Samaan aikaan olimme taloudellisesti vastuussa sairaista appivanhemmistani, jotka molemmat kuolivat tyttömme vauvavuoden aikana. Summa summarum: kaikkeen ei voi varautua, mutta harkinnalla ja tehokkaalla organisoinnilla hankalistakin tilanteista voi selvitä.

Meillä täysin päinvastaisia kokemuksia kuin Kaneliomenalla.



Esikoiseni meni perhepäivähoitoon 11 kuukauden ikäisenä. Heti ensimmäisestä päivästä saakka kaikki sujui todella hyvin. Mitään ylimääräisiä sairauksia ei meillä sairasteltu (ei korvatulehduksia yms...). 3-vuotiaana siirtyi päiväkotiin, kun selvästi kaipasi enemmän leikkikavereita ympärille.



On täysin yksilöllistä miten lapsi sairastelee ja onko taipumusta esim. korvatulehduksiin. Meillä onneksi kaikki mennyt hyvin, mutta tiedän tapauksia joissa täysin päinvastoin. Mutta sairauksien pelossa ei mielestäni kannata ratkaisuja tehdä.



Nyt odottelen kaksosia ja tarkoitus on mennä töihin myös heti vanhenpainrahakauden jälkeen.



Mutta kukin tekee elämän tilanteensa ja mieltymysten mukaan. Näihin kun ei mitään oikeita tai vääriä tapoja ole. Välillä huomaa, että toisilla on ihme syyllistämistä siitä, kun äiti ei olekaan kotona sitä 3-vuotta. Tämä on mielestäni täysin naurettavaa.

siis kanelisokerilla eikä kaneliomenalla :)

Ei ollut tarkoitus syyllistää niitä äitejä, jotka laittavat 10kk ikäisen lapsen hoitoon. Olenhan itsekin " syyllistynyt" moiseen.



Halusin vain oman kokemukseni kautta tuoda julki todellisuuden, mitä elämä voi olla pahimmillaan sitten kun äiti menee töihin. Paljon riippuu myös hoitopaikasta, hoitajien osaamisesta/hygieniaosaamisesta, hoitolasten määrästä ymv. tekijöistä. Meille nyt vain osui hoitopaikka, missä tiedän hoidon tason olevan kyseenalaista.



Totta kai on lapsia, jotka ovat terveitä kuin pukit heti ekasta hoitopäivästä lähtien, mutta käsittääkseni heitä on melko harvassa ja kyllä minä ajattelisin hoitoon laittamista nimenomaan lapsen terveyden ja toisaalta hoitopäivien pituuden näkökulmasta. Meillä hoitopäivät venyivät tuolla 10kk ikäisellä 9-10h pituisiksi ja täytyy myöntää, että on siinä päivällä pituutta. Työaikaa ei ollut kuitenkaan mahdollista lyhentää (muuten kuin aamusta), vaikka sellainen hieno asia onkin paperille laitettu...työnantajiakin on moneen lähtöön.



Se, että jouduin olemaan lapsen sairastelun takia paljon poissa töistä ja ramppasimme usein myös sairaalassa, heijastui sitten stressinä ja heikensi koko perheen hyvinvointia.



Kanelisokeri

että kaikissa kunnissa/kaupungeissa ei saa hoitopaikkaa alle 9kk ikäiselle. Eli käytännössä vasta kun vanhempainvapaa loppuu.

En tiedä asuinpaikkasi käytäntöä, joten sinun kannattaa hyvissä ajoin selvittää miten asia siellä on.

Itse en missään nimessä ole viemässä lasta hoitoon ennen kuin hän on täyttänyt vähintään 2-3 vuotta!!



Mieheni tekee 2-vuorotyötä (vkloput vapaita) ja oma työni on myöskin 2-vuorotyötä myös viikonloppuisin eli saisimme varmasti sumplittua suhteellisen hyvin työvuoroni niin, että lapsi voisi hyvinkin olla kotihoidossa vaikka töissä kävisinkin.



Raha ei ole myöskään se mikä loppupeleissä ratkaisee eli mikäli asia menee hankalaksi jollain tapaa niin jään suosiolla kokonaan kotiin, kunnes lapsi on tarpeeksi iso mennäkseen perhepäivähoitajalle. Päiväkotiin en häntä tule viemään (anteeksi vaan!), olen itse tehnyt töitä päiväkodissa enkä oikein pidä moisesta.



Kuitenkin on totta, että jokainen tykönään tekee omat ratkaisunsa ja varmasti tietää mikä on itselle ja lapselleen+muulle perheelle parasta:)



T. Je_Ni

Itse olen melko meneväinen tyyppi ja ajattelin että kotona olo ei ehkä sovi niin hyvin minulle (en mielestäni ole kotiäiti-tyyppiä =). Mutta kuinkas kävikään, olen ollut nyt vuoden kotona, eikä tee kyllä yhtään mieli takaisin töihin. Liikutaan paljon ipanan kanssa ja tavataan kavereita ja ihmisiä. Kauhistuttaa ajatuskin että en olisi nähnyt ensiaskelia (jotka otti eilen) jos olisi vaikka mennyt 9kk hoitoon. Kehitys on niin päätä huimaavaa että ei tahdo pysyä mukana vaikka viettää kaikki päivät yhdessä. En kyllä ikinä (no, tietenkin jos tulisi taloudellinen pakko) raaskisi laittaa tämän ikäistä hoitoon. Mielipiteeseeni saattaa vaikuttaa myös se, että olen päiväkodissa töissä ja tiedän mikä hulina siellä on, ainakin täällä Helsingissä. Kun sijaisia ei saada ja lapsia on muutenkin paljon, ei tilanne ole mielestäni ihanteellinen lapselle, joka ei osaa vielä mitään itse. Tarkoitan että mielestä lapsen voi hyvällä mielen jättää hoitoon kun hän osaa itse ilmaista tarpeitaan ja kertoa mikä hätänä ja miten on päivä mennyt.



Haluan vaan sanoa, että on tosi vaikea sanoa haluaako olla kotona vai ei ennenkö on sitä kokeillut. Itse en olisi ikinä kuvitellut viihtyväni näin hyvin. Ja nyt kotona olo vain jatkuu kun helmikuussa syntyy toinen.



Tipy+ipana kohta 11kk+papuliini rv 14+1

Olenpahan vaan sitä mieltä, että ei ainakaan alle 2-vuotiasta kannata viedä päivähoitoon. Psykologien suositus on, ettei alle 3-vuotiastakaan hoitaisi muut kuin omat vanhemmat tai joskus joku tuttu turvallinen aikuinen (esim. mummo tai täti). Päiväkodin ongelma ei ole ainoastaan ne fyysiset rasitukset, joita lapsi saa (pitkät hoitopäivät, hälinä, melu, kiire, USEAT hoitajat, epidemiat...) vaan myös se psyykkinen puoli. Pieni vauva tarvitsee yhden tutun ja turvallisen hoitajan. Päiväkodissa ei valitettavasti tämä ole mahdollista. Päivän aikana lasta hoitaa vähintään kolme henkilöä, lisäten siihen vielä harjoittelijat, opiskelijat ja sijaiset. Vuorohoidossa tilanne on vielä pahempi tämän suhteen.



Perhepäivähoitaja saattaisi olla siinä mielessä parempi vaihtoehto alle 2-3 -vuotiaalle, että hoitaja on se yksi ja sama. Joskin erilaiset koulutuspäivät, hoitajan sairastuminen ja loma-ajat joutuu lapsi kuitenkin vieraiden hoitoon varahoitopaikkoihin.



Yli kolmevuotias ehtii vielä oikein hyvin saada sosiaalisia suhteita, virikkeitä ja harjoitusta ryhmätilanteisiin ennen koulun alkua päivähoidossa. Joten jos vain mitenkään mahdollista taloudellisesti, niin kyllä lapsen etua olisi mietittävä ennen muuta. Äiti tai isä kyllä voi joustaa omista tarpeistaan (työpaikan sosiaaliset suhteet, virikkeet omaan päivään jne.), mutta lapsen ei tarvitse joustaa! Vaikka kyllähän lapset ovat joustavia ja venyvät niin kuin aikuiset haluavat, mutta onko se lapsen fyysisen ja ennen kaikkea psyykkisen kehityksen kannalta aina paras!?



Onhan olemassa kaikenlaisia kerhoja ja vertaisryhmiä, joissa äiti (tai isä) voi käydä yhdessä lapsen kanssa, jotta pääsee ulos kotoa!



Sori, mutta halusin kirjoittaa näin kärkkäästi, jotta pointtini tulisi esiin. Taustalla tässä se, että minulla on useiden vuosien kokemus kasvatustieteistä ja päivähoidosta, teoriassa ja käytännössä.

hei



ap:lle: en tiedä tarkoititko kysymykselläsi, että onko ikään kuin pakko olla äitiyslomalla. oman käsitykseni mukaan töihin saa mennä vaikka suoraan sairaalasta, eikä äitiysvapaata ole mitenkään pakko pitää. korjatkoo jos olen väärässä.



eri asia on tietenkin järjestyykö lapsen hoito (joku mainitsi esim., että alle 9kk:n ikäistä ei saa kunnalliseen päivähoitoon)

korjaan että lain mukaan töistä on oltava pois 2 viikkoa ennen laskettua aikaa ja muistaakseni 2 viikkoa synnytyksen jälkeen. Sitten ken kynnelle kykenee saa palata töihin.



Asun maassa, jossa ä-loma on 16 viikkoa. Ikävä kyllä ei ole miteenkään mahdollista, että olisin kotona kauemmin. Onneksi meille tulee lastenhoitaja kotiin.

katrim80:

Olenko ihan huono äiti, jos haaveilen paluusta työmaalle heti tuon äitiysrahakauden jälkeen?

Meillä on tulossa vasta ensimmäinen (juu, kuten huomaatte, minulla ei ole MITÄÄN käsitystä tulevasta todellisuudesta...). Laskettu aika on helmikuun alussa. Eli heti vuoden vaihduttua jään äippälomalle ja tuo 105 päivää kestäisi Kelan laskurin mukaan toukokuun alkuun. Onko ihan hatusta vedetty ajatus, mennä töihin jo tuolloin, vaikka vain osa-aikaisena?

Onko teillä parempaa tietoa tai kokemusta? Ja onko ketään, joka olisi palannut työmaalle noin aikaisin? Työni on fyysisesti varsin kevyttä, joten sen puoleen kyllä pärjäisin varmasti. Ja vaakakupissa painaa myös kovasti vuodenvaihteessa luvattu (tuntuva) palkankorotus sekä mahdollisuus työtehtävien (+ vastuun --> + palkan) lisääntymiseen.

Hei, miten olet ajatellut lapsen hoidon järjestää työssä käynnin ajaksi?

Jos lapsen isä jää kotiin häntä hoitamaan vanhempainrahakaudelle niin tuskin tässä on mitään sen kummempaa mietittävää, isä on varmasti yhtä pätevä hoitaja kuin sinäkin olet!

Sen sijaan jos isäkin käy töissä, lapsen hoidon järjestäminen tulee jo huomattavasti vaikeammaksi, koska käsittääkseni kunnan/kaupungin ei tarvitse järjetää teille hoitopaikkaa kunnalliseen päiväkotiin ennenkuin vanhempainrahakausi päättyy eli lapsen ollessa noin 9kk. Harvaan yksityiseen päiväkotiinkaan otetaan tuota pienempiä hoitoon.

Yksityisen hoitajan toki voi ottaa kotiin, mutta oletko laskenut tuleeko se tosiaan taloudellisesti kannattavaksi? Palkan lisäksi teille tulee muitakin kuluja maksettavaksi. Vanhempainrahakauden ajalta sinulle toki maksetaan vanhempainrahaa, mutta jos käyt töissä - edes osa-aikaisena- on se ko päiviltä minimi, eikä siis tulosidonnaista. Eli tämä kannattaa ottaa myös huomioon.

Sitten miettisin vielä omaa jaksamista, mikäli imetät lasta myös öisin (kuten useimmat imettävät äidit tekevät kun lapsi on alle puoli vuotias) voi työssäkäynti tuntua aika rankalta vaihtoehdolta, aamuisin on vaikea herätä aikaisin. Itse en myöskään voisi olla erossa noin pienestä pitkiä päiviä, henkisesti olen ollut todella kiinni vauvoissa heidän ensimmäisenä ikävuotenaan vaan olemme eläneet jonkinlaisessa äiti-lapsisymbioosissa :)

Töitä ehtii tekemään koko loppuikänsä, lapsen vauvavuosi kestää vain tosiaan sen yhden vuoden elämässä. Minä itse en missaisi sitä vapaaehtoisesti mistään hinnasta, vaan haluaisin olla lapsen kanssa kotona ainakin sen ajan.

Mayella rv 33

Olen hieman ymmälläni noiden Kelan tukien ja lomien jälkeen. Olen yrittänyt lukea Kelan sivuilta näistä asioista, mutta tuntuu, etten ymmärtänyt mitään...



Kurjaahan se on miettiä lapsen elämää vain taloudellisesta näkökulmasta, mutta lapsen myötä rahanmeno lisääntyy, kun pitää hankkia vaippoja, vaatteita, ruokaa, tarvikkeita (turvakaukaloa, vaunua, sänkyä)... Tälläkään hetkellä ei ylimääräisellä rahalla mässäillä liiemmin.



Meillä tilanne on tämä:



Mieheni on yksityisyrittäjä. Yrityksen tulot (=miehen tulot) menevät melko tarkkaan yrityksen laskuihin ja velkoihin, erityisesti viimeaikoina, kun on ollut hiljaisempaa. Nytkin syömme ja elämme minun palkallani, joka ei ole suunnattoman suuri. Tiukkaa tekee jo nyt. Kammottaa ajatuskin siitä, miten sitten pärjäämme (taloudellisesti), kun rahaa tulee vähemmän ja ruokittavia suita on yksi enemmän. Aikuinen pärjää samoilla vaatteilla vaikka vuoden, mutta kasvava lapsi tarvii vaatteita useammin ja vaippoihinkin menee rahaa (+ kaikki muut hankinnat).



Lapsenhoidon kannalta meillä olisi teoriassa hyvät mahdollisuudet selvitä. Asumme nimittäin anopin ja appiukon yläkerrassa (omakotitalo, yhteinen ulko-ovi, mutta onneksi omat keittiöt =D ). Periaatteessa siis lasta ei tarvitsisi viedä yhtään mihinkään. Paljolti on tietysti kii anopin jaksamisesta (menossa syksyllä lonkkaleikkaukseen), työtilanteesta (töissä vai sairaslomalla) ja (erityisesti) hoitohaluista.



Onneksi näitä asioita ei tarvitse päättää ihan vielä. Kun selviämme helmikuulle, olemme varmasti paljon viisaampia.

nimittäin siihen rahan menoon. Meitäkin hiukan hirvitti, että miten rahallisesti pärjäämme kun esikoinen syntyy. No, saimme onneksemme todeta, että ekan vuoden aikana ei meidän tarvinnut ostaa vauvalle paljoa muuta kuin vaippoja (niitäkin vieraat toivat kyläillessään; vinkkinä vaan, että voitte itsekin sitten esittää vaippatoiveita, etteivät vieraat kanna esim. kukkia..). Saimme tosi paljon pieniä vaatteita ja vauvan tarvikkeita sukulaisilta, tuttavilta ja ystäviltä lainaksi, niillä sitten pärjäsimmekin todella hyvin. Itkuhälytin oli sellainen, että siitä ei monikaan helpolla luovu, joten sen saimme toivomuksestamme ristiäislahjaksi. Eli pointtini on, että kannattaa esittää toiveita henkilöille, joiden tiedät joka tapauksessa jotain teille tuovan vauvan synnyttyä, jotta ei kerääntyisi mitään turhaa krääsää/kukkia, vaan vaikka ihan rahaa, jotta voitte ostaa esim. vaunut (kirppikseltä löytää näitäkin aika hyvin, kuten paljon muuta!). =)

Esikoinen (nyt 3,5 v.) meni hoitoon yksityiselle perhepäivähoitajalle 8 kuukauden iässä. Ei mikään ihannetilanne, enkä itse ollut vielä töihin paluuta suunnitellut, mutta minulle tarjottiin vakituista työsuhdetta paikkakunnalla, johon olimme aikeissa muuttaa heti kun sieltä töitä saisin. Otin siis työn vastaan. Vauvan kannalta hoitoon sopeutuminen sujui hyvin. Aluksi hän sairasti (kuten muutkin hoitopaikan lapset) räkätaudit ja korvatulehdukset, mutta muita ongelmia ei ollut. Hoidossa hän söi hyvin ja nukkui kahdet päiväunet kuten kotonakin. Varsinaista " valveillaoloaikaa" vieraassa paikassa ei siis jäänyt muutamaa tuntia enempää.



Vauvan ollessa vuoden vanha muutimme uudelle paikkakunnalle, josta siis sain töitä. Äitini hoiti lasta kolme kuukautta ja sen jälkeen hän aloitti päiväkodissa. Mitään " traumoja" lapselle ei ole jäänyt siitä että hän aloitti hoidossa jo varhain. Hän on terve, iloinen, sosiaalinen ja hyvätapainen lapsi. Isä- ja äiti-suhde on taatusti aivan yhtä hyvä kuin naapurin lapsilla, jotka ovat olleet kotihoidossa pienen ikänsä.



Nämä tutkimukset, joissa väitetään, että lapsia ei tulisi viedä hoitoon ennen 2 ikävuotta ovat mielestäni kummallisia, kun ajattelee, että pohjoismaita lukuunottamatta missään muualla maailmassa ei äideillä ole mahdollisuutta hoitaa lastaan kotona 9 kuukautta synnytyksen jälkeen. Meidän tuttavapiiristämme, jossa kaikki ovat alle 3-kymppisiä, hyvissä työpaikoissa olevia ihmisiä, kukaan ei ole ollut hoitovapaalla muutamaa kuukautta kauempaa ja lapset ovat menneet hoitoon keskimäärin vuoden ikäisinä. Eikä kukaan ole kummeksunut tai kyseenalaistanut päätöstä.



Mutta kuten sanottua, kukin taaplatkoon oman elämäntilanteensa, halujensa, toiveidensa ja perheensä (raha)tilanteen antamien mahdollisuuksien mukaan. Jokainen lapsi on vanhemmilleen taatusti yhtä rakas ja arvokas meni hän sitten syystä tai toisesta hoitoon kesken äitiysloman tai vasta kolmen ikävuoden jälkeen.

Tähän pitää kommentoida sen verran, että suurin ongelma ap:n tilanteessa on mielestäni juuri lapsen hoidon järjestäminen jos molemmat vanhemmat ovat töissä. Se, miten kauan kukin lastaan haluaa / voi kotonaan hoitaa on perhekohtainen asia. Jokainen perhe päättää itse, miten haluavat lapsiensa hoidon järjestettävän.



Pääkaupunkiseudulla ja lähikunnissa olen nyt viimeisen vuoden aikana kuullut tuttavilta, että jopa alle 2-vuotiaalle on todella vaikea saada hoitopaikkaa. Muutamille tuttavaäideille on suoraan sanottu, että paikkoja ei ole, että eikös isovanhemmat voisi hoitaa? Ja vanhempainrahakaudellahan kunnat eivät ole velvollisia järjestämään lapsille hoitopaikkaa, kuten täällä jo kerrottiinkin.



Hyvällä tuurilla, isolla rahalla tai yksityiseltä puolelta hoitopaikka voi järjestyäkin, mutta oman kokemukseni mukaan se voi olla vaikeaa. Monet päiväkodit ja pph:t eivät edes halua niin pientä lasta hoitoon, joka nukkuu enemmän kuin yhdet päiväunet. Se vaikeuttaa heidän päivärytmiään (parin hoitajatuttavan kommenteista olen näin päätellyt).



Kannattaa myös miettiä sitä, että rahaa menee myöskin hoitomaksuihin. Hyväpalkkaisena joutuu maksamaan täysinäisen hoitomaksun, joka lienee yli 200 euroa kuussa nykyään. Erityisjärjestelyt (esim. yksityinen hoitaja kotiin tms) maksanee vielä paljon enemmän. Eli välttämättä se rahallinen voitto ei ole niin kovin iso.



Ja oma jaksaminen on tietenkin myös mietittävä. Monet pienet vauvat valvottavat (niin tekevät vielä monet taaperoikäisetkin ;)) öisin, vaikka eivät enää yöaterioita söisikään.



Jos on mahdollista saada hoitajiksi isovanhemmat tai jollain vastaavalla järjestelyllä luonnistuu lapsen hoito, niin silloin tilanne tuskin tuottaa ongelmia (paitsi tietenkin nämä henkisen puolen jutut). Itsekin esikoista odottaessani olin täysin varma, että palaan takaisin opiskelemaan kun lapsi on 7 kk. Olin varma, että ahdistun kotona jo muutamassa kuukaudessa. Mutta toisin kävi. Olimme kotona 2,5 vuotta (tosin opiskelin osittain iltaisin).



Asiaa kannattaa pohtia varmaankin monelta kantilta. Myös yleistä mielipidettä vastaan joutunette " taistelemaan" . Asiat kuitenkin sujuvat varmasti hyvin, riippumatta siitä mihin tulokseen pohdinnoissanne tulette. Meilläkin esikoinen oli pisimpään kotona, kakkonen sai olla kotihoidossa 1v7kk ja nyt tämä pian tuleva kolmonen aloittanee hoidon heti 1-vuotiaana (tai siis toivon, että saamme silloin hänelle hoitopaikan).



Jamssa rv40+1

Moni asia selviää ja järjestyy vasta ajan kanssa. Olen itse sitä mieltä, että pienellä lapsella tulisi olla mahdollisuus luoda läheiset suhteet vanhempiinsa. Olisin halunnut olla kotona pidempään, mutta sitä on turha nyt surra, kun vaihtoehtoja ei ollut. Arjesta voi saada toimivan, kun käy vaihtoehtoja rauhassa läpi. Veikkaan kuitenkin, että alle 1-vuotiaan hoito voi olla vaikea järjestää.



Monesti kuulee, että alle 3-vuotiaan paras paikka on koti. Harvemmin sen sijaan kuulee, mitä ihmeellistä juuri 3-vuotissyntymäpäivänä tapahtuu ;) Tahtoo sanoa, että lapsissa on eroja. Vanhemmissa ja kodeissa on eroja. Hoitopaikoissa on eroja. Mieheni perheen mielestä on riskialtista jättää äiti yksin pienen vauvan (+ mahd. muiden lasten) kanssa kotiin. Suomalaiset taas usein toistelevat, että on sitä ennenkin pärjätty. En siis usko, että muut hoitajat kuin äiti ja isä olisivat automaattisesti lapselle haitaksi, kunhan muistetaan vanhempi-lapsi -suhteen ensisijaisuus ja ainutlaatuisuus ja pyritään tekemään lapsen ympäristöstä turvallinen ja vakaa.



Omasta jaksamisesta vielä: lapsen ja työn yhdistäminen on välillä aikamoista tasapainoilua. Auttaa, kun ajattelee, että kaikella on aikansa. Kaikkea ei elämässä tarvitse saada kerralla. Asiat asettuvat väistämättä uuteen tärkeysjärjestykseen. Vasta kun on elänyt vauva-arkea jonkin aikaa, näkee, millainen vauva on ja mihin itse venyy. Meille imetyksen jatkaminen (öisinkin) töihinpaluuni jälkeen ei ollut ongelma, jollekin toiselle se on sitä ollut.

minulla oli lomaa vain kolme kuukautta lapsen syntyman jalkeen (ulkomailla toissa). Lapsella on ollut hoitaja kotona siita lahtien. Kavin aina ruokatunnilla kotona imettamassa siihen asti kunnes lapsi oli 6kk. Aamupaivalla ja iltapaivalla han sai aidinmaidonkorviketta.



Totta on etta olin valilla hyvinkin vasynyt toissa ja olin varmasti tehottomampi tyontekija kuin ennen lapsen syntymaa, oisien heraamisten takia, mutta hyvin kuitenkin selvittiin. Meidan tilannetta helpotti myos se etta lapsenhoitaja hoiti myos pyykinpesun ja siivouksen, joten toiden ulkopuolella sain " levata" niista hommista.



Omasta kokemusesta sanoisin siis etta vauva-tyo -yhdistelmasta selviaa, jos hoitaja on kotona ja jos joku toinen hoitaa pyykki-siivoushommat (joko sitten mies tai joku ulkopuolinen)



Taytyy myos muistaa etta Suomessakin 70-luvulla ei aitiysloma ollut pitka. Jos muistan oikein se on ollut vain pari kuukautta. Ja silti lapsista on tullut kunnon aikuisia :)