kokoarviosta ja maailman vääryydestä
Kyllä jurppii.
Viimeisessä lääkärineuvolassa rv 35+2 lääkäri ei katsonut tarpeelliseksi lähettää minua ultraan vauvan koon selvittämiseksi, vaikka esitin huoleni. Tänään sitten rv 36+4 kokenut terkka tilasi ajan, koska vauva on selvästi pitkä " eikä mikään 3-kiloinen" . MUTTA: ensimmäinen vapaa ultra-aika on vasta kolmen viikon päästä rv 39+4.
Silloin olen ehkä jo puskenut 5-kiloisen monsterin ja teen tarpeeni lopun ikää reiteen teipattuun muovipussiin. Pahimmassa tapauksessa vauva saa vaurioita. Jos ei siihen mennessä ole vielä käynnistynyt, ehkä joudumme sektioon.
Pitäisikö soittaa kunnanisälle, että terveyskeskus tarvitsee lisää rahaa?
Kuka lohduttaisi äitiä, joka on tähän päivään asti ilolla odottanut ensimmäistä synnytystään?
Kommentit (7)
Synnytin vajaa kolme viikkoa sitten pienen pojan maailmaan. Painoa vesselillä 4880g ja pituutta 56cm. 1,5 viikkoa aiemmin ultrattiin isossa keskussairaalassa ja hyvä lääkäri ultraamassa paljon pienemmäksi eli 3880g oli painoarvio:) Se siitä painoarvion luotettavuudesta...
Vauva mahtui syntymään hyvin. Sain juuri ennen ponnistusvaihetta hyvän puudutuksen (spinaali) ja kätilö auttoi pojan maailmaan taitavasti ja hitaasti. Puudutus auttoi hyvin ja pystyin rentouttamaan lihakset ja toteuttamaan kätilön käskyjä. Alapäähän ei tullut yhtään tikkiä, pieni nirhauma jota en edes huomannut. Muutenkin alapää on hyvässä kuosissa. Toki lantionpohjalihasten jumppaa täytyy harrastaa, kuten kaikkien synnyttäneiden.
Jos vauva on suhteettoman iso lantioosi nähden, se ei laskeudu ja otetaan sektiolla ulos. Yleensä luonto hoitaa hommat. Käynnistys on huono vaihtoehto juuri isolle vauvalle, koska iso lapsi tarvitsee hyvät supistukset, jotta pystyy syntymään ilman imukuppia tms. Odottele rauhassa omia supistuksia. Se on kuitenkin paras vaihtoehto.
t.mm
juuri tällaisia viestejä minä ainakin haluan lukea, kun itselläni synnytys lähestyy (vko 40+1) ja pelkään, että vauveli on liian iso, vaikka mitään viitteitä ei siitä ole, mutta toisaalta ei ole mitään kokoarviotakaan tehty.
Kun itseä hermostuttaa ja jännittää, niin on todella lohduttavaa lukea muiden hyvistä kokemuksista.
Onnea sinulle vauvelista!
...5005g painavan pojan, edellisenä päivänä vauva arvioitiin ultralla sairaalassa 4400g:n painoiseksi.
Pelkäsin aivan turhaan synnytystä, puudutus piti ponnistusvaiheenkin, eli synnytys ei sattunut YHTÄÄN ja voin kertoa että 2 edellistä 4800g:n painoisten lasten synnytykset olivat kauheita juuri siksi, kun puudutukset lakkasivat ja kivut olivat sietämättömät.
Ja kipuja on, oli sitten 3-kiloinen tai isompi vauva tulossa.
Ja kuten tuossa muistaakseni murmelimamma(?) sanoikin, että ei se vauva edes laskeudu lantioon, jos ei sovi tulemaan.
Ja silloin leikataan.
Ja alapään koolla ei ole mitään merkitystä vauvan saantiin, kuten niin monet luulevat, kaikilla naisilla se venyisi vaikka 6-kiloisen tulla, mutta kaikki riippuu lantiosta.
Esikoinen painoi syntyessään 3690 g ja oman gyneni mielestä tuonkin kokoisen vauvan ulospuskeminen näin pienikokoiselta oli hyvä urakka. Synnytyksestä jäi traumat lähinnä sen takia, että mitään kivunlievitystä en saanut. Toisen vauvan synnytin 8 viikkoa sitten ja kovasti pelkäsin isokokoista vauvaa, kun sf-mittakin huiteli yläkäyrillä ja vatsa oli muutenkin isompi. Vauva oli syntyessään 4220 g ja 52 cm ja en olisi koskaan uskonut, että synnyttäisin yli nelikiloisen vauvan. Mitään painoarviota ei onneksi tehty, muuten olisin ollut turhaan paniikissa. Tämä toinen synnytys sujui todella hyvin (sain spinaalipuudutteen) ja vain pieni eppari jouduttiin tekemään. (Ekassa synnytyksessä tehtiin vähän isompi.) Alapää on kuitenkin palautunut nyt jo ihan ennalleen.
Tsemppiä synnytykseen!
Kauheasti haluaisin rohkaista, itsellä vähän sama tausta. Tiesin että lapsi on iso, eikä se koskaan laskeutunut, mutta en saanut kunnollista synnytystapa-arviota. Meni sitten käynnistykseksi vkolla 41+3 ja reilun kymmenen tunnin supistelun ja kolmen epiduraalin päästä todettiin, että ei se sieltä tule, eikä ole vieläkään yhtään kiinnittynyt, eikä kohdunsuu aukea yli viiden sentin ja vauva väsyy jo -> kiireelliseen sektioon. Leikannut lääkäri totesi sisäkautta katsottuaan, että ei olisi mahtunut millään. Seuraavalla kerralla haluan ja vaadin kunnollisen synnytystapa-arvion ja yliaikaista (eli kovapäisempää) en ala edes yrittää ponnistaa. Mutta tosiaan, minä olen pieni ja kapea sisämitoiltani, lapsen kokoa merkittävämpi on omat mittasi ja se vaatisi melkein röntgeniä :-(
eli vauva ei laskeutunut ikinä, röntgenit otettiin, mutta koskaan en saanut kunnon vastausta, mahtuuko lapsi tulemaan vai ei. Tasan viikoilla 42+0 synnytys sitten käynnistettiin ja kohdunsuu aukesi ihan kymppiin asti, mutta vauva ei liikahtanutkaan. Lääkäri ei ehtinyt käymään synnytyksessä, huuteli vaan käytävältä, että kääntäkää kylkeä. Kun käynnistystipan laittamisesta oli aikaa 10 tuntia, suvaitsi lääkäri tulla paikalle, työntää käden sisään ja todeta saman tien, että eihän tästä lantiosta mikään läpi tule. Sitten leikkaukseen, josta toipuminen oli todella raskasta maratonimaisen synnytyksen jälkeen. Vauva painoi 3500 g ja oli 50 cm pitkä, ei todellakaan mikään jättiläinen edes.
Kaiken huippuna tässä on se, että en uskaltanut tuon synnytyskokemuksen jälkeen ajatellakaan uutta raskautta ennen kuin nyt yli viiden vuoden kuluttua. Mutta eivät hemmetti vieköön lupaa mulle leikkausta tälläkään kerralla!! Että ei se niin varmaa ole, että suorilta pääsee leikkaukseen, jos vauva ei laskeudu.
En halua pelotella, mutta omasta kokemuksestani edelleenkin katkerana...
Vilhelmiina
Hei,
ymmärrän huolesi. Sinuna menisin yksityiselle, vaikka maksaakin, mutta mielenrauhan kannalta kannattaa satsata sen verran. Itsekin odotan luultavasti aika kookasta lasta. Todennäköisesti en pääse kunnalliseen ultraan, joten aion ehkä mennä yksityiselle. Kävin yksityisellä myös varhaisraskauden ultrassa ja kyllä kannatti, kun olin niin epävarma silloin raskauden kestosta ja siellä se selvisi.