Mitenkäs enkku on lähtenyt sujumaan 3-luokkalaisilla?

Meilläkin luetaan pitkään ja tuntuu että on hidasta. Yksi ilta tuntui että jo sujui, kun 1-2tunnissa lapsi oppi 4lyhyttä lausetta, joissa jonkin verran samoja sanoja. -Huoh mikä homma oli.



Meillä en ole laittanut kirjoittamaan, vaan mielummin kuulustelen. Tuntuu että on riittävää kun osaa edes lausua ja muistaa sanan. Meillä helpoimmin muistetaan substantiivit, mutta ongelmia tuottaa verbit ja kysymyssanat. Ja prepositiot on ihan hakusessa, kun tuntuu ettei lapsi ole ymmärtänyt kielen rakennetta ja siinä prepositioiden tarkoitusta.



Meilläkään ei lapsi osaa lukea äänneasua. Ääntäminen onnistuu, mutta muuten englanti on todella haastavaa. Aikaa menee kepeästi monta tuntia yhden läksyn parissa. Ja työmäärä meidän lapsella on tuon lisäksi aina viikonloppuisin kertaamista vähintään sen jokusen tunnin sen viikon enkunläksyjä. Eli työmäärä on todella iso. Pelkään vain että jos nyt ei alusta heti opi, niin tippuu kärryiltä totaalisesti. Eli englantia opetellaan tarvittaessa kotona nyt alkuun se 6-10h viikossa...



Tässä juttelin lapsen luokkakavereiden vanhempien kanssa ja sama ongelma tuntuu olevan monella muullakin. Se helpotti kun pääsi keskustelemaan vertaisryhmässä ja jakamaan vinkkejä ja vain tuulettamaan (esim. yhden lapsen isä oli jo polttanut kääminsä lapsen englannin läksyjen kanssa ja kieltäytynyt lapsen kanssa käymästä enää englannin läksyjä läpi, nyt se homma on yksin perheen äidillä). Sen jälkeen oma suhtauminenkin tasoittui lapsen englannin opetteluun. Eiköhän tässä jonkun kuukauden kuluttua homma lähde vielä paremmin kulkemaan. Meillä tuntuu jo nyt tapahtuneen pientä edistystä.



Kieltämättä mietin miten meillä esim. vaikuttaa että koulun englannin opettaja opettaa kaikille muille luokille englantia, paitsi meidän lapsen luokalle. Heille opettaa oma opettaja, joka viimeiset 4vuotta on muutenkin opettanut 5-6 luokkalaisia (tosin en tiedä kuinka paljon aikaisemmin on opettanut englantia omille luokilleen). Eli onkohan opettajalla ihan hallussa tuo miten tämän ikäisille lapsille asiat käy läpi varsinkin heille noin uuden aineen osalta.

Meilläkin kolmannen luokan alussa läksyt kaikenkaikkiaan veivät aikaa liian paljon, parikin tuntia päivässä. Mikään yksittäinen läksy ei tuottanut vaikeutta, vaan läksyjen määrän lisääntyminen ja pojan liiallinen tunnollisuus.



Tuleeko teillä englannin kirjan mukana CD-levy, mitä kuunnellen ja sanoja toistaen oppii ääntämisen ja toki myös sanat?



Sanakokeissa kysymme lapselta sanat suomi-englanti ja englanti-suomi. Kirjoittamaan emme ole laittaneet, vaan poika sanoo kirjoittamisasun. Tehtävät hän on tehnyt yksin ja ne tarkistamme. Läksyihin menee aikaa n. 10 minuuttia.



Kolmannen luokan opettaja oli aineenopettaja, jolloin läksyjä oli paljon: kappale ja monia tehtäviä. Silloin läksyihin meni aikaa jonkin verran enemmän. Nyt neljännellä on uusi opettaja ja läksyjen määrä on jo inhimillisempi.



Poikamme koulussa on ns. kielikylpyä ensimmäisellä ja toisella luokalla, jolloin sanoja tulee tutuksi leikin varjolla. Voisiko tällä olla merkitystä siihen, että aine ei ainakaan vielä ole vaikea, ja lapsi on siitä todella innostunut. Leikkimielisesti käytämme joskus englantia kotona. Aiemmin se oli vanhempien "salakieli", joten lapsi on luonnollisesti innostunut, kun pääsee "juoneen mukaan". Samoin pojalle tulee englantia vähän tietokonepelien kautta.



Mutta täytyy sanoa, että englanti vie aikaa perheissänne suhteettoman paljon. Toivotaan, että opiskelu alkaisi helpottamaan kielen tultua tutummaksi.

Meillä yksi 3-luokkalainen tyttö aloitti englannin hurjalla sanatulvalla. Sanoja opeteltiin jopa 40 uutta / viikko koko 3. luokan ajan. Sanoja ei opeteltu lausumaan, ainoastaan kirjoittamaan. Ihmettelin moista käytäntöä ja silloinen opettaja selvitti minulle näin:

Opettelemme vain sanoja ensimmäiset 3 vuotta kirjoittaen. Kun lapsella on riittävän suuri sanavarasto, niin sitten aloitamme kieliopin ja ääntämisen. Kyseessä on ns. kirjola - puhula -malli (=ensin kirjoitetaan, sitten puhutaan). Kun lapsi on oppinut noin 500 sanaa, niin samoilla sanoilla aloitetaan sitten yläasteella murteiden opiskelut ja vaikeampi kielioppi.

Tyttäremme opetteli silloisessa koulussa 2 vuotta pelkkiä sanoja kirjoittamaan. Sanakokeita oli jatkuvasti ja urakka oli aivan mahdoton. Etenkin kun joukossa oli todella vaikeita sanoja, esimerkiksi dracula, yksisarvinen, värttinälihas jne. Me vanhemmat olimme aivan ymmällämme tällaisesta opetusmetodista, mutta kuulemma nykyisin yleistymässä.

Kun muutimme toiselle paikkakunnalle ja tämä tyttö vaihtoi koulua, niin uusi engalnninopettaja oli aivan ihmeissään hänen englanninopetuksen tasostaan. Se oli hänen mielestään aivan ala-arvoinen. Nyt neiti on kaksi vuotta ollut tehostetussa tukiopetuksessa ja toivottavasti hän saa edes jonkinlaisen arvosanan todistukseen yläasteella.

Eli ainakin That's It -oppikirja ja kirjola-puhula -opetusmetodi ovat meidän perheen kokemusten mukaan ihan älytöntä humpuukia!

Meillä kirjana on just toi That`s it. Mä oon muutenkin ihmetellyt koko englannin opetusta, kun heti ekassa kappaleessa oli "What´s your name?" Arvaapas kauanko pitää noita "heittomerkki-ässiä" selittää lapselle, kun eivät ole opetelleet edes sanoja "what" tai "is"? Ja sit noi sanakokeet, mitkä siis on tänään (saas nähdä miten menee kun on yhteensä ainakin 8 tuntia lukenut...), tulee ihan eri sanoista, mitä noissa kappaleissa on ollut. Siellä kirjan sanastossa on sellaisia vihreitä laatikoita, joista opettaja pitää sanakokeet. Tälläkertaa opeteltavana oli ruumiinosia.



Meillä nuo läksyjen teot vie tosiaan yleensäkin tosi paljon aikaa, tyttö on hidas, eikä asiaa kyllä helpota se, että tuli uusi aine, joka vie taas entistä enemmän aikaa. Tytölle vaan olen yrittänyt perustella, että tällasta tämä koulunkäynti on, että ulkoa pitää opetella monia asioita. Ja niinhän se kyllä onkin, kaikenlaisia asioitahan sitä pitää muistaa, historiaa, maantiedettä, biologiaa... Mutta nyt oli vaan kyse 15 sanasta, joihin meni useita tunteja aikaa... huh huh, yritäpä siinä sitten rohkaista tyttöä, että kyllä se siitä helpottuu... Opettajaan täytyy kyllä pian ottaa yhteyttä, ja kertoa koulutehtävien teon vaikeudesta. Ei tämä ihan normaalilta tunnu, että menee niin paljon aikaa koulutehtävien tekoon.



Olisi ihan kiva kuulla, jos jollain englanti olisi lähtenyt hyvin sujumaan, heti alusta tai alkuvaikeuksien jälkeen, tai kenties myöhemmin? Millaisia oppimiskeinoja olette käyttäneet esim. sanojen ulkoa opettelussa?

Eilen illalla pistin tytön lukemaan/kirjoittamaan. Huomasin myös, että vaikka sanoja on n. 15 kpl, oppiminen tuottaa vaikeuksia. Hän kyllä lausuu sanat melko hyvin, mutta osaako hän sitten niitä kirjoittaa on toinen juttu.



No tänään on vielä ilta aikaa harjoitella. Kyseessä kehonosat. Oliko teillä samat sanat?

Kirjan nimi olikin siis "What´s on?" eikä "That´s it". Kehon osia tosiaan oli harjoiteltavana. Sanakokeita ei ollutkaan tänään, vaan opettaja kyseli sanoja suullisesti. Lieköhän sanakokeet kuitenkin tulossa, kun niin oli puhetta viime viikolla.

Heti alussa on lauseita, juuri noita What's your name tyylisiä. Vastauksissa I'm tyyppisiä lyhenteitä ja vastauksia kuten on ice-cream island (tässä piti kertoa mitä tuo on tarkoittaa). Sanoissa oli makuja kuten lakritsi, suklaa, limetti yms. Lukukirjan kappaleissa on sellaista huumoria, jota lapsen on vaikea hahmottaa. Siis eri kirjasarja kuitenkin kuulostaa suht samantyyppiseltä rakenteeltaan. CD on käytössä tässäkin.



Meillä tällä hetkellä opetellaan epätoivoisesti: How are you, How old are you, How many fingers, I'm fine, I'm nine, fine thanks, I think, and you, jne. Nämä siis yhden kappaleen läksy. Viimeksi parin tunnin sessiolla oppi, mutta nyt kun kysyin joidenkin päivien jälkeen uudestaan, ei enää muistanut. Eli ongelmia tuossa ulkoaopettelussa ja muistamisessa. Nyt siis taotaan tuota samaa vanhaa läksyä.



Meillä ei ongelmia tuota substantiivit, vaan juuri kysymyssanat ja verbit. Ihmeen hyvin lapsi oppi lakritsin ja muut hieman hankalammat sanat, mutta kun kysyy kokonaisia lauseita, niin johan ei muista. Joka kerta kun sanat vaihtavat järjestystä suomenkieleen nähden tai niillä on useampi käyttömerkitys tai niitä käytetään erilaisissa yhteyksissä, niin lapsi "ei muista".



Jos jotain positiivista tästä etsii, niin pikkusisko voi oppia tässä samalla englantia. Niin tuo pikkusisko oppi aikanaan lukemaankin, kun isoveli opetteli. Ja meidän perheessä se pikkusisko näyttää olevan parempimuistisempi, luultavasti hänellä riittää aikanaan se lyhyempi opetteluaika. Tämä esikoinen on vaan meillä vanhemmilla varmaan harjoittelukappale... Tosin kaipaisin niitä pedagogisia opintoja jotta tämä sujuisi meiltä vanhemmilta paremmin.

Kaksi on jo yläasteella ja yksi aloitti juuri nyt 4. luokan alettua englannin. Meidän lapsilla englanti on siis A2-kieli ja A1-kieli on saksa. Ja voin kyllä sanoa, että englanti on selvästi vaikein kouluaine. Esimerkiksi esikoisen mielestä saksa ja ruotsi ovat selvästi helpompia.



4.-luokkalaisella on käytössä WOW, mutta he aloittavat suoraan toisen vuoden kirjasta, koska A2-englannille ei ole omaa kirjasarjaa. Vanhemmilla lapsilla oli käytössä joku toinen kirjasarja, jossa nimi vaihtui joka vuosi. En nyt muista sen nimeä. He aikoinaan aloittivat kyllä sarjan ensimmäisestä kirjasta, mutta hyppäsivät sitten 3. vuoden kirjan yli eli 5. luokalla luettiin sarjan toista kirjaa ja 6. luokalla sarjan neljättä kirjaa. Yläasteella oppilaat ovat samassa ryhmässä A1-englannin lukijoiden kanssa.



Minäkin olen ollut vähän ihmeissäni siitä, miten englantia pitäisi opiskella. Vuosien mittaan on tullut kuitenkin joitakin selvennyksiä (nämä eivät tietenkään päde joka koulussa, vaan kannattaa keskustella oman englannin opettajan kanssa): Ainakaan meillä ei ole ala-asteella tarkoituskaan, että kappaleiden kaikki sanat pitäisi opetella. Joka kappaleesta opetellaan vain kappaleiden keskeiset sanat kunnolla ja lisäksi muita sen verran, että ymmärretään kappaleen teksti. Aluksi on myös tarkoitus opetella erilaisia sanontoja ulkoa ilman että tarvitsee ymmärtää sen osia. Esim. lapselle ei todellakaan tarvitse selittää, mitä mikin sana ja heittomerkki lauseessa "What's it" tarkoittaa, vaan lapsi vain oppii ulkoa ko. lauseen ja sen merkityksen.



Jos sanojen ja lauseiden oppiminen on vaikeaa, kannattaa niitä opetella vähitellen ja aina välillä kerrata. Esim. aamulla ennen kouluun lähtöä opetellaan kaksi sanaa/lausetta, jotka sitten kerrataan iltapäivällä ja illalla opetellaan kaksi uutta. Seuraavana aamuna sitten kerrataan edellisenä päivänä opetellut ja opetellaan lisäksi kaksi uutta jne. Tietenkään joka päivä ei pysty kertaamaan kaikkia aikaisemmin opeteltuja, mutta idea tuli varmaan selväksi.



Nyytisen kuvaama menetelmä, jossa aluksi opetellaan vain kirjoittamaan sanoja, kuulosti kyllä minusta järjettömältä. Ihan siltä, että on palattu jonnekin 1960-luvun menetelmiin. Onko tuollainen menetelmä käytössä kovin monessakin koulussa?

Joka kappaleesta opetellaan vain kappaleiden keskeiset sanat kunnolla ja lisäksi muita sen verran, että ymmärretään kappaleen teksti. Aluksi on myös tarkoitus opetella erilaisia sanontoja ulkoa ilman että tarvitsee ymmärtää sen osia. Esim. lapselle ei todellakaan tarvitse selittää, mitä mikin sana ja heittomerkki lauseessa "What´s it" tarkoittaa, vaan lapsi vain oppii ulkoa ko. lauseen ja sen merkityksen.

Näin minäkin ajattelisin, että asia pitäisi olla. Meillä suomentavat kappaleen lauseet vihkoon, mutta sanakokeet, eli ne sanat jotka pitää opetella ulkoa ja kunnolla, tulevat ihan toisista sanoista; sellaisista, mitä ei kappaleissa ole ollenkaan. Kuten ne kehon osat.

Sanaston käyttö on yleensäkin vaikeaa, koska eihän siellä sanastossa lue suoraa suomennosta lauseesta "What´s your name?" Joten ne sanat pitää kuitenkin erikseen opetella, jotta lauseen saa suomennettua. Ja sekin on vaikeaa, että saa siitä lauseesta järkevän kuuloisen.

[

Sanaston käyttö on yleensäkin vaikeaa, koska eihän siellä sanastossa lue suoraa suomennosta lauseesta "What´s your name?" Joten ne sanat pitää kuitenkin erikseen opetella, jotta lauseen saa suomennettua. Ja sekin on vaikeaa, että saa siitä lauseesta järkevän kuuloisen.

Eri opettajilla on toki eri tyylejä, mutta en voi mitenkään uskoa, että opettajan tarkoitus on se, että oppilaiden pitäisi sanaston avulla suomentaa tuo lause sana kerrallaan. Kyllä mitä todennäköisimmin kysymys on siitä, että kyseinen lause on opeteltu sellaisenaan oppitunnilla ja oppilaan pitäisi vain muistaa se kokonaisuutena. Jos ei muista, niin vanhempi voi varmasti auttaa. Toki lausetta kannattaa sitten kertailla useaan otteeseen, jotta se jäisi mieleen.

Minusta omien lasteni kirjoissa on kyllä ollut tällaisten kokonaisten lauseiden suomennoksia. Jos ei sanastossa, niin sitten työkirjassa omissa laatikoissaan.

Jos opettaja vaatii tuollaisten lauseiden suomentamista sana kerrallaan sanaston avulla 3.-luokkalaisilta, ei hänellä todennäköisesti ole pätevyyttä opettaa englantia noin pienille. Mutta enemmin epäilen, että tässä on kysymys väärinkäsityksestä siinä, miten läksyjä pitäisi tehdä.

Meidän vanhempien opetuskeinot ovat varmaan hyvin erilaiset, kuin koulussa ja minäkin kaipaisin niitä pedagogisia opintoja, kuten Insinööriäiti sanoi, jotta lapsen opettaminen kotona tapahtuisi samalla tyylillä, kuin koulussa. Lapselta ei noita opetustapoja saa, kun vastaus on usein "en muista" tai sitten jos kysyn, että mitä teitte enkun tunnilla niin vastaus on "ensin puhuttiin jotain, sitten ope kirjoitti taululle jotain".

Moi täältä Euroopasta!



Meidän kolmasluokkalainen aloitti toissaviikolla hollannin opiskelun koulussa. Se on pakollinen toinen kotimainen meidän alueellamme.



Kotiläksyksi on tullut yksi pieni juttu ja siitä oli koe seuraavalla tunnilla. Sitä ei kerrottu etukäteen - tulos oli suomalaisittain 7.



Läksypaperissa luki:



Minä esittelen itseni:

Minä olen "Matti".

Minä asun "Helsingissä".

Minä olen kahdeksan vuotta vanha.

Minä olen kolmanella luokalla.



Poika tankkasi lauseita illalla - eikä aamulla muistanut mitään! Paperi uudelleen esiin ja selitin hänelle että kun joka lause alkaa sanalla minä, on kai selvää että hollanniksikin se eka sana on "ik"?



Poika kysyi innoissaan että tarkoittaako "ik" minä??? Ei siinä auttanut kuin huokaista. Jokaisen lauseen hän osasi kääntää hollanti-suomi, mutta yksittäisitä sanoista ei ollut haisuakaan.



Hauska vuosi (tai vuodet) tulossa, kun itse en hollantia osaa ollenkaan. Saksan, ruotsin ja englannin perusteella osaan lukea jonkun verran. Pakko hakea itsellekin joku alkeiskurssi jostain!

Meillä on kaksi tyttöä, joille ekalle koulunkäynti tuottaa työtä tosi paljon ja toinen oppii helposti. Esikoinen luki ekoihin sanakokeisiin tuntitolkulla ja jo kolmen sanan oppimisessa oli kova työ. Opettaja on vielä tiukka ja jo yhden kirjaimen virhe tarkoittaa nolla pistettä. Lohdutukseksi voin tosin kertoa, että sanojen opettele on kolmen vuoden aikana helpottunut.



Kakkosella alkoi nyt englanti ja ekasta sanakokeesta tuli täydet. Oppii sanat heti ja luettelee kahdenkin peräkkäisen kappaleen sanat järjestyksessä ulkomuistista.



Eli eka tekee enemmän työtä, mutta saa kokeista huonompia numeroita kuin toka. Lapsesta varmasti kamalan epäreilua ja aiheesta on paljon keskustelu.

Pistäkää ne lapsenne katsomaan kauniita ja rohkeita tms. että kuulevat englantia. Nykyään piirretytkin dubataan ja olen huomannut ettei lapset enää opi yhtään englannin perusteita ennen kolmatta luokkaa eivätkä opi lukemaan tekstityksiä.