Ruokailu mennyt mahdottomaksi
Kyselläänpä täällä taaperopuolellakin, kun enää pari viikkoa puuttuu tuosta maagisesta 1-vee rajasta =)
Meidän nyt 11,5 kk ikäinen pojanvesseli on lopettanut syömisen! Viisikuukautisesta alkaen poju on vetänyt perunamössöja ja puuroja hedelmäsoseiden kera hyvällä halulla monta kertaa päivässä ja isoja määriä kerralla, mutta nyt on syöminen mennyt ihan mahdottomaksi.
Poika sairastui flunssaan viime torstaina ja sairaana ollessa ei luonnollisesti ruoka maistunut. Kuumeen loputtua on suu alkanut aueta ensimmäiselle lusikalliselle halulla, mutta sitten ei enempää enää menisikään millään. Herra suostuu avaamaan suunsa, kun käsillä on jotakin tekemistä:
- minimissään kaksi pilttipurkin kantta kerrallaan
- päivän mainosposti
- riisikakun palasia/raejuustoa tuttipullon korkista (pöydältä ei enää kiinnosta)
- actimel purkkeja, pyykkipoikia.... (min. 2 kpl kerrallaan)
Kyllähän noita antais käpäillä syödessä, mutta kun ne heitetään lattialle yhden-kahden lusikallisen jälkeen eikä mamman hermot meinaa enää kestää ikuista noukkimista ja toiseksi sama viihdyke ei kelpaa paria kertaa useammin. Parin kerran jälkeen nimittäin tavara lentää suoraan lattialle ilman suun avausta...
Kaverin vinkistä kokeilin antaa oman lusikan käteen, pari lusikallista meni hienosti, kun pikkuherra tutki lusikan sijoittelua lautaselle ja suuhun, mutta sitten lensi lusikka lattialle ja kädet litsattiin lautaselle. Ajattelin, että sotkekoon tämän kerran ja niin sain tuupattua kymmenkunta lusikallista suuhun ja sillä aikaa poika lemoi pottua pitkin ruokapöytää, lattiaa, omia ja äiskän vaatteita...
Onko kellään muulla tällaisia ihme ongelmia? Voisiko (toivottavasti) olla joku ohimenevä vaihe? Olisiko jotakin keinoa saada takaisin se linnunpoikamainen suursyömäri? Selvästi on nälkäinen, kun aletaan syömään, mutta sitten ei jaksaisikaan keskittyä syömiseen.
Apuva, ennenkuin menee HERMOT ja poika lakkaa kasvamasta!
Kommentit (4)
ja niitä jyrsii tyytyväisenä. Laitetaan päydälle eteen (houkuttelevan etäisyyden päähän ;) 2 pientä palaa leipää (molempiin kätösiin nääs). Jos ei ole leivänpaloja ei millään jaksaisi keskittyä syömiseen. Hänellä on myös nokkamukissa maitoa ja sitä huikkaa väliin. Poika nyt 1 v 1kk. Tietty leivänpalat lentää välillä lattialle ja muki myös, mutta kuitenkin homma pelaa :)
Jos lapsella on ollut juuri flunssa, niin voisiko olla jälkitautina tullut korvatulehdus. Silloinhan nieleminen ja pureskelu tuntuu pahalta. Tai sitten voisi aina syyttää hampaita. Ne kun voivat kai vaivata vaikka eivät olisi juuri tulossakaan läpi. Meillä hyväsyömäinen poika lopetti lusikkaruuat 6,5kk ja sitten meni hylkyyn vellit yms. pulloruuat. Tissi vain kelpasi. Tätä kesti 1.5 kk sitten tuli pari hammasta ja poika söi muutaman päivän kunnolla. Tarjosin siis ruokaa aina vaikka tiesinkin, että ei syö. Sitten oli taas tissidietti. Poika alkoi syömään kunnolla, kun 8 etuhammasta olivat tulleet näkyviin. Yritin ruokaa antaa hyvällä ja joskus pahallakin, mutta se pahalla ei ollut ainakaan voittava taktiikka. Ajattelin, että ei syö ainakaan jos ruokapöytään meno jo on vastenmielistä.
Jos korvatulehdus on mahdollinen, niin käyttäisin lapsen lääkärissä, jos ei, niin toivotan pitkää pinnaa. Jos löytyy syy, niin se tietysti helpottaa toimintatapojen keksimisessä, mutta en usko, että lapsi on nyt vain yht' äkkiä keksinyt ruveta hankalaksi ruokapöydässä. Kyllä sillä joku syy on. Voi vain olla, että sinä et tiedä koskaan, mikä se syy oli.
Tsemppiä
Kiitos vastauksistanne. Toivotaan todella, että on ohimenevää olipa syy sitten mikä hyvänsä - psyykkinen (oma tahto) tai fyysinen. Korvatulehdus on pois suljettu, koska kävimme eilen juuri lääkärissä =)
Musta tuntuu, että syy on enemmän tuolla korvien välissä, koska sopivalla tuulella ollessaan (tänään klo 15.30) syö hyvällä halulla ilman mitään kikkailuja, mutta useimmiten sopivaa tuulta ei ole bongattu :(
Nuo leipäpalatkin on testattu ja ne auttoivat pari ruokailukertaa. Tänään iltapuuro saatiin menemään, kun isi pyöritteli tyhjää siideritölkkiä käden ulottuvilla... Pitää näköjään vaan keksiä joka ruualle joku uusi jekku, vaikkakin uhosin, että millään muulla aterialla ei kikkailla enää yhtään millään, paitsi iltapuuro pitää saada alas. Iltapuuron määrä on suoraan verrannollinen yöunien pituuteen, jotka normaalisti jatkuvat läpi yön n. 12 h putkeen.
Helpottaa kummasti tietää, että muillakin samoja ongelmia ja että joskus voisivat olla taaksejäänyttä elämää, joten kiitos vielä kommenteistanne!
t. Hoobee ja Jerry 11,5 kk
Suurin piirtein 2,5 kk kesti sellainen vaihe, kun tyttö ei meinannut syödä mitään. Tai syöminen siis koko ajan heikkeni ja heikkeni. Tytöllä on muutenkin painoa ja pituutta tullut aika hitaasti sitten pikkuvauva-aikojen ja 1-v neuvolassa sovittiin sitten painokontrolli 1 v 3 kk ikään osittain ton huonon syömisen vuoksi.
Aluksi meilläkin auttoi, kun tytöllä oli kädessä pilttipurkin kansia tms. tai jos sai samalla syödä raejuustoa tms. Sitten homma meni siihen, että tyttö olisi syönyt pelkästään sitä raejuustoa. Mitkään entiset herkutkaan (makarooni, omena tms.) ei mennyt. Tyttö oli siinä välissä myös yhden päivän vatsataudissa, mikä tietenkin vaikutti myös, mutta pari viikkoa vatsataudin jälkeen tyttö alkoi taas syödä. Sitä ennen ruokaa (niin puuroja kuin lämpöisiä ruokiakin) meni vain pari lusikallista/ruokailu. Rintamaitoa tyttö sai lounaan, päivällisen ja iltapalan jälkeen sekä aamuyöllä/aamulla.
Samaan aikaan kun tyttö alkoi syödä paremmin, lopetin ton päivällisen jälkeisen imetyksen. Muut imetyskerrat on vielä jäljellä, eikä ne ainakaan tällä hetkellä vaikuta tytön ruokahaluun (ainakaan negatiivisesti). Aamupalaksi tyttö saa viilin (ja juustoa sillä aikaa, kun mä laitan mulle ja esikoiselle aamupalaa). Lounaaksi ja päivälliseksi menee tavallista kotiruokaa ruoasta ja fiiliksestä riippuen n. 1-3 dl/kerta, iltapalaksi tyttö syö n. 2 dl puuroa. Välillä syö käsin, välillä itse lusikalla ja välillä syöttämällä. Jos yrittää siinä toimia eri tavalla kuin tyttö haluaa, saa tyttö hillittömän raivarin! Ruoan jälkeen juo n. ½ dl piimää ja sitten vielä rintamaitoa päälle. Uskomattomalta tuntui silloin vajaa kuukausi sitten, kun tyttö alkoi taas syömään! Ihanaa, kun ei tarvitse heittää koko ajan ruokaa roskiin!
Eli meillä auttoi ilmeisesti vaan aika. Toivottavasti teilläkin tämä olisi vain ohimenevä vaihe! Tsemppiä! Tiedän, miten hermoja raastavaa se on, kun lapsi ei syö.