Paljonko lapset oikeasti tervitsevat virikkeitä?
Meillä kaksi poikaa kohta 2v ja vähän yli 3v. Isompi käy seurakunnan kerhossa kerran viikossa, lisäksi käymme yhdessä - muista menoista riippuen - noin kerran viikossa-kahdessa perhekahvilassa katsomassa muitakin lapsia. Vierailuja esim. sukulaisille tulee noin kerran viikossa.
Haluan olla kotona mahdollisimman pitkään, myös kun lapset ovat jo koulussa. Meille tulee helmikuussa vauva, joten ei se töihinmeno ajankohtaista ole (tosin opiskelukin on kesken, joten ei tässä kiirettä töihin...) Koska olen lasten kanssa kotona, katson velvollisuudekseni (ja oikeudekseni, hih!) järjestää lapsille toimintaa. Jos kotosalla ollaan, _yritän_ päivittäin järjestää askartelua/musiikkijuttuja/jotain liikunnallista. Käytännössä teemme useamman kerran viikossa jotain. Vaikka vain piirtelemme. Luemme myös ja lapset osaavat leikkiä yksinkin/yhdessä.
Kyymys siis kuuluu: paljon on sopivasti? Paljon esim. tarhassa tehdään moista? Toivoisin, että lapset olisivat koulun aloittaesssaan ikäistensä tasolla, eikä erikoisemmin jäljessä, siksi etteivät ole saaneet tarpeeksi harjoitella eri taitoja. Noin kolmen vuoden sisään aloitan yliopisto-opinnot, jolloin lapset olisivat 1krt/vk hoidossa. Käytännössähän tämä järjestely koskisi lähinnä nuorempia lapsia.
En mitenkään erikoisesti stressaa siitä, että pilaan lasteni mahdollisuudet hoitamalla heitä kotona. Mutta haluaisin tietoja siitä, miten muilla ja mahdollisesti touhuamisvinkkejä. Lapsia vartenhan minä kotona olen. Työelämän vuoro on vasta kun lapset ovat oikeasti isompia (=lähempänä aikuisuutta/teini-ikää).
Ohhoh, tulihan pitkä sepustus...
Meillä vielä 3v ja alle on riittänyt pari-kolme kertaa viikossa jotain kerhoilua tai kavereiden näkemistä. Sitten yli 4v tuntuu jo kaipaavan enemmän, lähes päivittäin jotain. Toisaalta tuntuu että tottumuskin vaikuttaa. Onneksi lapsen omat kerhot ovat paikanneet tuota isompien ja pienempien lasten välille syntyvää eroa.
Koen minäkin tehtäviini äitinä ja lapsia kotona hoitaessa järjestää lapsille puuhaa. Enemmän kannan huolta tuosta sosiaalisesta kanssakäymisestä, kuin taidoista. Eli paljon yritän sopia kyläilyjä ja kerhoja käytämme. Toisaalta itsekin kaipaan paljon seuraa.
Ainakin meillä kotona oleva juuri 5v täyttänyt lapsi tuntuu olevan aika paljonkin taidoissa edellä hoidossa olevia. Aikanaan esikoisen osalta ehkä tuollaista edelläoloa ei ollut, mutta ei kyllä ollut myöskään missään taidoissa jäljessäkään. Kotona ollessa lapsella on aikaa tehdä ja keskittyä oppimiseen ja puuhailuun. Lisäksi minulla on vain muutama lapsi hoidettavanani (omia siis 3, mutta hereillä ja yhtä aikaa kotosalla ei läheskään kaikki aina) ja enemmän aikaa keskittyä lasten puuhailuihin kuin esim. hoidossa lapsilla on. Siten tuntuu että retkeilyn, lukemisen, askartelun yms. johon luen myös leipomiset, siivoamiset, laulamiset ovat varmaan paremmin hoidettu kuin hoidossa. Nuo sosiaaliset kanssakäymiset sitten ovat vähän vähemmällä, mutta niihin yritän panostaa.