Tutista vieroitus - äitiä ahdistaa

Vieroitin esikoisen tutista vasta n. 2 v iässä. Tutti ei meillä ollut koskaan kovin tärkeä kun oli unikaverikin, mutta sen verran tärkeä kuitenkin että en jaksanut alkaa aikaisemmin siitä " tappelemaan" (Käytti siis kuitenkin tuttia unilla). Halusin myös että hän on riittävän iso kun vieroitetaan, että voin selittää hänelle asian. Teimme siten, että valmistelin häntä muutaman viikon puhumalla että joskus tutti menee rikki (sitä ennen oltiin jemmattu kaikki muut tutit paitsi yksi) ja sitten ei enää voi käyttää tuttia. Sitten yksi ilta alettiin laittaa häntä hyvissä ajoin nukkumaan ja kun hän tuli hakemaan tuttia, niin se olikin rikki (olin leikannut sen melkein juuresta kokonaan poikki). Siinä hän sitä ihmetteli ja päivitteli, hieman alahuuli väpätti, mutta hyväksyi asian ja meni nukkumaan eikä koko yönä herännyt sitä kyselemään. Tosin ehkä viikon päästä alkoi sanomaan että ostetaan kaupasta uusi, sain sen sitten sivutettua ja sanoin että olet jo niin iso ettei taida kaupassa olla noin isoille enää tutteja myytävänä.

Esikoinen jätti itse tutin pois 1v9kk kun olin vielä ostanut kaupasta hälle uusia tutteja kun edelliset olivat jo sen verran kauan olleet-- muistan ajatelleeni että kerran vielä uudet ja sitten pois. (kakkonen oli syntymässä ja kai ajatus oli ettei samaan saumaan osuisi tämä vieroitus). kävikin niin että kaupasa ei ollut kuin vain silikonitutteja, ja olimme käyttäneet niitä luonnonkumisia. Poika tuumas kun uuden imutettavan sai että näitä mä en tartte, näähän on vauvan tutteja :). ja näin jäi pois, eikä mitään ongelmaa,

Kakkosen kanssa kipuilin kauankauan että pitäisijapitäisi,,, hän käytti ainoastaan päivä- ja yöunilla tuttia. Kehtaankohan edes sanoa kuinka vanhaksi neiti pääsi ennenkun tutit oikeasti menivät hukkaan,,, 2v8kk. (nolo). Fiilistelin että onnkesi ennen 3v hammaslääkäriä päästiin eroon ettei jäädä kiinni-- kuinka ollakaan, heti kyseisessä lääkärissä hoitaja totes että tytöllä on tainnut olla tutti aika pitkään :). Tuttirako etuhampaiden välissä paljasti meidät. Korjaantuu kuulemma, mutta ei kokonaan. Eikä sitä näin huomaa normi-ihminen ja tavallsiessa arjessa. todellakaan.

kolmonen oli myös unitutin käyttäjä, ja pois jäi 2,5vuotiaana.

näin ollen en tulevaisuudessakaan aio ottaa stressiä vieroituksesta, varsinkin jos kyseessä on ainoastaan unikaveri.

kanssa samoilla linjoilla..



En minäkään raaskisi vauvalta viedä tuttia, kun eipä se maailmanloppu ole vaikka sitä vielä teilläkin söisi :)



Esikoiselta leikkasin palan tutista hänen ollessaan 1v7kk ja kerroin että orava nappasi palan pois.. Orava sitten kävi joka ilta nappaamassa palasen lisää tutista ja tuossa vaiheessa lapsi ei enää suuhun sitä laittanut, sanoi vaan ettei tykkää enää (tuntui varmaan ikävälle suussa) mutta kädessä sitä täytyi ehdottomasti pitää nukahtamishetkellä, ja sen hänelle mielelläni soinkin :)



Jossain vaiheessa sitten ehkä kuukauden kuluessa tutit katosivat sohvan alle tai muuhun vastaavaan paikkaan mistä niitä ei kukaan löytänyt/jaksanut etsiä nukkumaanmenon yhteydessä, ja kas kummaa lapsi nukahtikin oikein hyvin ilman tuttia..



Pikkuveljensä ei syö tuttia ollenkaan, ja ihan hyvä niin koska vierotus olisi varmasti ollut vaikeampaa vauvan imiessä tuttia vieressä ;)



Mieti vielä haluatko ehdottomasti ottaa vauvalta tutin nyt pois, sen voi tehdä hyvin myöhemminkin.. meillä ainakin vasta 2v neuvolassa tiedusteltiin että vieläkö on tutti käytössä, ja 2v hammashoitajakäynnin yhteydessä on se viimeinen hetki aloittaa vierotus.



Tsemppiä vain mitä sitten päätätkin tehdä !! :)



Helmi ja pojat 2v1kk ja 9kk

Kiitos vastauksistanne!



Teidän kertoman perusteella mielipiteeni vahvistuu entisestään, en nyt varmaankaan ala vauvaa vielä tutista vierottamaan. Saa nyt siis toistaiseksi pitää tuttinsa, kun on niin tärkeä hänelle! Ehtiihän sen myöhemminkin ja mitä purentavirheisin tulee, olen itse syönyt tuttia lähes 3 v. asti, eikä minkäänlaista purentavirhettä ole tullut...

Minusta ajatus, että ottaa tutin pois vauvalta jolle sitä ei pysty selittämään, on ihan hirveä... Minun neuvoni on kuitenkin että sen ottaa pois ennen kuin uhma iskee... Minä en tätä tajunnut tehdä esikoisella, mutta hammaslääkärimme mukaan ei ollut mitään suurempaa hätää kunhan se on poissa ennen kuin lapsi on noin 3 v.

Meillä esikoiselta otettiin tutti pois vähän päälle vuotiaana, mutta tutti ei ollut koskaan todella tärkeä ja imetin 2v4kk saakka, eli tissi korvasi tavallaan tutin. Muutenkin tuo ikä on vähän hankala eroahdistuksineen jne., jospa tutti lähtisi joskus isompana itsekseen tai sitten käyttöä voisi rajoittaa vähitellen.



Pikkukakkonen on vasta 4kk mutta aivan tuttihullu. Olen kuitenkin pitänyt tutin niin että se pysyy sängyssä tai kantokopassa, eli hereillä ollessa sitä ei käytetä. Toivotaan että se auttaisi edes vähän. Itse söin nimittäin tuttia 5v ja siitä tuloksena hampaat ja purenta aivan vinksin vonksin(kiitos vaan minun lempeille vanhemmilleni).

meillä tosin on vasta vähän reilu nelikuinen. en siis ole ollut vielä mitenkään ottamassa tuttia, vaikka on mielessä käynyt nekin ohjeet, joiden mukaan nyt olis hyvä aika ottaa pois, kuulema käy kivuttomammin. En kuitenkaan millään raski ottaa toisen rakasta tuttia pois, nukahtaa alle minuutissa se suussa ja antaa pois nukahdettuaan eikä herää sen perään itkemään. Mutta uni ei tule ilman. Vaikka itsekin tajuaa, että mikään pakko ei ole ottaa pois, on ihanaa kuulla, että muutkin ovat sitä mieltä!



Minä vielä oli raskausaikana sitä mieltä, että tuttia ei anneta ja minä olen tiukka äiti muutenkin.... PAH! :D Näin sitä lepsuunnutaan, oman rakkaan lapsen takia.

helpotti myös minua pian 7 kk vauvan kanssa. Olen aina joskus miettinyt ,että kohta olisia varmaan hyvä koittaa tutti jättää pois, mutta taas toisaalta olen miettinyt ,että kyllä sen hyöty on suurempi kuin haitta. Tuntuu ,että välillä vauvojen ja lasten hoidossa unohdetaan maalaisjärki kokonaan ja seurataan vaan ikää ,että tuossa iässä pitää vierottaa siitä ja tästä ,tuossa iässä pitää osata ja opettaa sitä sun tätä. Jos et näin toimi niin opetat lapsellesi huonoja tapoja tai lellit sen pilalle. Olen kyllä näistä keskusteluista saannut paljon suuntia omalle tavalle hoitaa esikoislastani. Uskon ,että meidän vauveli saa imeä tuttia niin kauan ,että ymmärtää paremmin ,jos se menee rikki:) .

Meillä 2 ekaa on syöneet 2v asti, eikä heillä ole purentavikoja. Niin annan tämän kolmannenkin syödä =) En minäkään raaski ottaa pois, ja miksi pitäisikään?? Jos mitään haittaa ei ole, niin miksi lapsen pitää luopua jostain ja olla isompi kun vielä onkaan? <3<3<3



Purentavikoja ei sitäpaitsi juurikkaan tuteilla saa aikaiseksi vaan leukaluiden eriparisuus + hammaskasvujen suunnat tekee purentaviat.



Etuhampaiden muotoutuminen ulonevaksi + kitalaen muotoutuminen syvemmäksi voi tulla tutista, mutta ei helposti tapahdu ellei ole tutti suussa 24/7 ;)

Meidän neiti on 8 kk ja olen myös kauan pohtinut tuota tutista vieroitusta. Meilläkin syöty tuttia synnäriltä asti ja tuntuu että tutti on käynyt tytölle vaan entistä tärkeämmäksi, nykyisin pitäisi sitä suussaan koko ajan, kun ennen annettiin vaan nukahtamiseen ja rauhoittumiseen esim. automatkoilla.



Tytöllä on syntymästään saakka ollut kova imemisen tarve ja kun olen lukenut että imemisen tarpeen pitäisi pikku hiljaa hävitä puolen vuoden iästä eteenpäin, niin en ainakaan meidän neidin kohdalla ole tällaista huomannut...Ja jos en anna tuttia, niin imee sormiaan, harsoa, mitä vaan käsiinsä saa...Nukahtamiseen tuo tutti on tosiaan ollut aina hyvin tärkeä, vaikka unirättikin tytöllä on, niin se ei nukkuessa ole mitään tuttiin verrattuna. Tosin meillä harrastetaankin öisin sitten välillä tuttirumbaa, vaikka päivisin osaa itsekin tuttinsa suuhun laittaa.



Tämän ikäisellä on lisäksi menossa eroahdistus äidistä, jolloin ei varmasti ole hyvä hetki vierottaa tutista, josta saa lohtua. Päätin siis lykätä tutista vieroitusta ja annan tytön syödä tuttiaan ainakin 1-vuotiaaksi saakka ja vierottaa siinä 2 vuoden paikkeilla viimeistään, ennen kuin alkaa uhmakausi nostella päätään.