4-vuotiaan uhma, antakaa hermoraunio äidille vinkkejä !!
Tytöllä on ollut viimeisen kuukauden aikana selvästi neljän vuoden uhmaa. Mutta kun se on jokapäiväistä ja kohdistuu lähinnä minuun, ei isään.
Pyydän esim.kauppaan lähtiessä menemään pissalle, ei mene, makailee vaan lattialla ja nauraa. Sanon 10 kertaa nätisti ja korotan ääntä ja lopuksi karjaisen. Ei auta, nauraa vaan päin naamaa.
Yleensäkin kaikessa mitä pyydän tekemään ei tee nauraa vaan kuin ei ottaisi tosissaan. Nukkumaan meno, syömiset, kaikki samanlaista. Eilen ulkoa tullessa huusi että tule riisumaan, sanoin että iso tyttö saa puvun itsekin pois ym... huusi vain eteisessä ja sylki lattialle.
Yksinkertaisesti hermot menee kohta kokonaan, työpäivän päätteeksi ei ole kiva kun verenpaine kohoaa kattoon.
Mistään läheisyydenkaipuusta ei voi tulla, olen kova halimaan ,suukottamaan ym.
Asia purkautuu vain niin että huudan tosi kovaa ( niin että uskoo että olen tosissani) tyttö käy itkemään ja pyytää anteeksi.
Mutta ei tälläistä halua pitkään jatkuvan. Esim tänään tarhalla poislähtö oli samanlaista, en vaan kehdannut karjua siellä. Heitteli likaisilla kuravehkeillä minua ja huusi että olen tyhmä. Revi siitä sitten huumoria.
Antakaa jotain vinkkejä miten sisupussin saisi taltutettua. Kaikki vinkit ovat tarpeen.
Kommentit (3)
En nyt osaa mitään maailmaa mullistavia neuvoja antaa kuin että ei kannata ottaa kaikkia uhmajuttuja liian vakavasti. Itse huomasin että hermostuin ihan senkin takia kun tartuin joka asiaan ja sanaa, mita uhmiksen suusta tuli. Ja meillä oli viiem syksy todella vaikea, poika täytti 4 v., ja oli aivan hirveä! Ei totellut minua eikä isovanhempia. Isäänsä poika om yleensä totellut ja hän tietysti totesi aina että hänellä ei ole mitään auktoriteettiongelmia.. Kuinka ne lapset aina kiukkuaakin enemmän äidille.
Mutta syksy oli siis vaikea, meillä yritti välillä lyödä ja potkia ja haukkuin myös kaikilla nimillä. nyt poika on 4,5-vuotias ja se uhmapiikki on nyt takana päin. Tosin kohta varmaan on taas uusi vaihe tulossa. Mutta on siis helpottanut vähän, olen ottanut sen asenteen, että minua totellaan oli tilanne mikä vaan. Jos kiukkuaa ja on mahdoton niin pistän jäähylle omaan huoneeseen. Onko teillä käytössä jäähy? Varmasti ainakin laukaisee tilanteen eikä itse ehdi mennä mukaan riitaan. Toinen hyvä keino on ottaa joku lempilelu tai dvd hyllylle. Meillä menee heti jos on tuhma kotona tai päiväkodissa. 4-vuotias alkaa jo oivaltaa asioita, ja muistaan varmasti jos ei saa katsoa muumeja muutamaan päivään. Meillä oli myös ongelmana pikkuveljen jatkuva kiusaaminen joka sekin on onneksi helpottanut. Enää ei sentään lyödä kuten syksyllä koska puutumme tilanteeseen heti.
Toivottavasti tästä oli vähän apua.
Kotona äiti ja isä ovat niitä joita myös 4 v uhmis tottelee, halusi tai ei. Meillä ei myöskään hyväksytä mitään hakkumisia, lyöntejä tai muuta kiusaamista, on kyseessä sitten äiti tai isoveli.
Jäähy on tehokas, kun sen ottaa tosissaan. Välillä meillä on istuttu useita kertoja peräkkäin ja aikanhan on minuutti x ikä (= 4v istuu 4min) ja alkaa kun istuu hiljaa ja kunnolla. On tehokas ja 4v:n aikansa kapinoituaan ymmärtää, että vanhemmat ovat tosissaan.
Tarhasta lähtemiseen en hyväksy minkäänlaista vastarintaa. Karkuunjuoksemisesta, vaatteiden pukemisen liiallisesta vitkuttelusta ja muusta vastaavasta meillä seuraa automaattisesti se, ettei sinä iltana tarvitse katsoa pikkukakkosta. On pian kotiin tulon jälkeen ja riittävän konkreettinen rangaistus. Tietysti asiasta seuraa iso itku, mutta ei lapsi siitä mene rikki (oli todennut mummoni, kun itse olin uhmannut). Muutaman kerran jälkeen meillä on ymmärretty ettei tarhasta lähtiessä kannata vitkutella tai muuten osoittaa mieltä.
Vaatteiden kanssa myös meillä ollut aikaisemmin ongelmaa, nyt menee hyvin. Koko syksy poika vitkutteli aamuisin ja äiti kävi kuumana. Lopulta tarhan kannustama vein sankarin yöpukupäällä hoitoon, kun vaatteet eivät sovittuna aikana menneet päälle. Voi sitä häpeää, mutta muistaapahan asian ja nyt vain pieni uhkaus asian suuntaan saa vaatteet päälle. Jos teidän uhmis ei saa vaatteita itse ulkoa tultua pois (tietysti kengät tms voi auttaa jos esim kuraiset), jätä lattialle huutamaan; kyllä jossain vaiheessa luusisi järjen voittavan, kun muut menevät jo omiin mukaviin toutuihin.
En siis voi suositella kuin pitkää pinnaan ja jämäkkyyttä. Säännölliset elämärytmit ja mahdollisemman samanlaiset säännöt auttavat uhmista tietämään missä mennään.
Meillä 4,5 vuotiaan pojan kanssa ihan mahdoton meno. Kotona omalla porukalla vielä ihan hallittavissa ja jäähyt on kovassa käytössä. Mutta kun on vieraita tai olemme kylässä osaa käyttää tilanteen hyväksi kun huomaa ettei Äiti kehtaa samalla tapaa hermostua. Nyt maanantaina oli kerhon valokuvaus missä piti ottaa pojasta ja siskosta yhteiskuva. Poika ei kuvaan suostunutkaan, huusi ja haukku valokuvaajaa tyhmäksi, läskipääksi ja mä ammun sut..ym. Pistin pojan pois huoneesta omaan kerhoon ja kun tulin siskon kanssa kotiin otin pojan huoneesta kaikki lelut pois. Ja ymmärsi todella että nyt meni käyttäytyminen liian pitkälle. Tänään sai aamulla legot takasin kun käytös on ollut hyvää, mutta kun vein pojan kerhoon meno alkoi, äiti sä oot läskipää ja tuli läpsimään. Sanoin että höpöpää menehän nyt, mutta sinne jäi huutamaan äiti on läskipää... Ei paljon naurata! Alan tästä taas pakkaamaan legoja autotalliin.. Ois kiva saada vinkkejä ja mielipiteitä!!