~~JOULUKUISTEN viikko 34~~
Vitanova oli kirjoittanut tänään kuulumisia viime viikon pinoon. Eipähän tuo mitään haittaa, mutta kopioin sen nyt kuitenkin tähän:
vitanova - 21.08. 14:50 vastaa tähän viestiin (35/35)
Heipä hei pitkästä aikaa!
Hienoa, että jaksatte pitää turinaporukkaa yllä! MEikkis aina silloin tällöin harvakseltaan entää koneelle lukaisemaan parit viestit, mutta sitten on taas hulinaa - ja iltaisin olo on niin zombie, etten enää kykene kovin kummoista tekstiä kellekään latelemaan. Ü
Meillä kesä on mennyt miehen kellari-sauna-suihkurempan ohessa. Olen siis itse viettänyt aikaa milteipä sataprosenttisesti ilman aviosiippaani lasten kanssa keksien sosiaalisena pulinatätinä kaikenmoista seuraa ja puuhaa. Ihan kivaa, mutta kyllä maar on helpottavaa ja ihanaa ja rentouttavaa ja kaikkea, kun tuo äijä vihdoin joskus kömpii ylös tuolta keltsusta ja sanoo, että rouva on hyvä ja tulee saunomaan! Väliaikaisratkaisuna meillä on käsisuihku minivessaan kyhätyssä minisuihkualtaassa. Varsin veikeitä akrobatiaharjoituksia saa siellä kokeilla, mikäli mielii vaikkapa pestä tukkansa. Ja yltympäriinsä ammeestaan loiskuttavaa Almaa ei ole voinut kuukausiin enää kylvettää muualla kuin puutarhassa (onneksi lämmin kesä), kun aloimme jo oikeasti huolestua keittiön ja muiden tilojen kosteusongelmien takia neidin hiukan innostuttua ammeessaan.
KAikki nauravat mummelillemme ja ihmettelevät hänen intoa, energisyyttään ja aktiivisuuttaan. Jo nelikuisena ryömimään lähtenyt pikkupeto mennä tempoo veljensä perässä ympäri rintamamiestaloamme hihkuen, kiljuen, nauraa räkättäen - ja karjuen. Ihan muina miehinä pikkuinen (ei enää ole lainkaan sellainen jätti kuin syntyessään, kun on käyttänyt kaiken energiansa ikiliikkumiseen ja tipahtanut satamiljoonaa tasoa näillä neuvolatädin käyrillä) kaluaa kahdella hampaallaan leluja tai huitelee lasioville, johdoille ja jalkalampuille (vaikka ymmärtää erinomaisesti sanan EI ja osaa kyllä yhdistää ne näihin paikkoihin!) ja karjahtelee tuon tuosta mennessään kuin diktaattori (tai kuin äitensä oikein riehakoiduttuaan oppilaittensa edessä luokassa... tai kuin edesmennyt isoisoisänsä, melko persoonallinen ja kovaääninen näyttelijä - suvun tuttu, kantava ääni!). Sitten tuijottaa pippurisilmillääm tukkansa takaa tarkkaillen tyytyväisenä mylväyksensä tehoa ympäristössä.
Viime päivinä olen alkanut yhyttää Almaa yhä kielletymmissä puuhissa: nurkan takana hän esim. seisookin polvillaan ja on avannut jotenkin lipaston laatikon ja kaivelee sieltä cd-levyjä. Kengät ja eritoten niiden pohjat ovat suurinta herkkua, mitä Alma tietää. Sisarrattaissa ketales otti ja rupesi peippailemaan tänään aivan päättömästi vain naureskellen makeasti puuhilleen. Oli lentää tuhannesti katuun, jollei refleksini olisi olleet tarpeeksi nopeat. Kekkasi myös, miten kaksi ja puolivuotiaan velipojan päästä nyppäistään siinä rattaissa istuessa kalastajanhattu ja oli riemuissaan toistaen uutta temppuaan hatun omistajan riemuksi ja lopulta mielipahaksi noin satakuusi kertaa. Samoin mössöksi nassutettua maissinaksua oli kiva tököttää velipojan selkään ja sille himoitulle hatulle.
Alman lempisana on TÄITÄ ja sen abessiivi TÄITTÄ. Niitä toistelee makustellen ja tohkeissaan käheällä, korsteenimuorin äänellään.
Nukkuminen on vieläkin melko takkuista: heräilee tuon tuosta, mutta viime päivinä, KOP KOP KOP, on alkanut rauhoittua tuttiin tissin sijaan.
Töitä en vielä etsi vaan olen ainakin vuoden kotihoidontuella kotona. Ja juu, vauvakuume valtaa alaa...
Mummeli heräsi, joten päätän raporttini täältä tähän!
Vitanova ja Alma isokukkaisessa kesämekossaan
Kommentit (32)
Ekaksi ANNUKALLE: Olen pahoillani koko teidän perheen puolesta ja toivon sydämestäni että saat asiat järjestykseen(niinhän niillä asioilla on tapana,...järjestyä)
Olen elänyt tuon saman tilanteen aivan äskettäin ja muistissa on kaikki nuo samat tunteet, pelko kuinka pärjätään, huoli siitä toisesta parisuhteen osapuolesta, taloudellisesta tilanteesta yms, yms.
Päätin itse silloin, kun olin muutaman päivän itkenyt ja melkeinpä rukoillut toiselta osapuolelta inhimillisyyttä ja uskoa meihin, että nyt muuttuu kelkan suunta ja aloin tarmokkaasti järjestellä asioita.
Sanoin miehelle että vahdi tyttöä niin menen tietokoneelle tulostamaan asumistuki kaavakkeen ja kaivan sos.viraston numeron.
Seuraavaksi sanoin että lastenvalvoja täytyy varmaankin varata jos ei päästä yhteisymmärrykseen lapsesta.
Ja kun näitä asioita aloin tietoisesti panemaan järjestykseen niin siinä samalla aukesi miehenkin silmät että tuohan meinaa oikeesti erota, ja samalla hetkellä muuttui miehen asenne ja näin alkoi keskustelukin sujumaan. Sanoin että mikäli tätä yhteistä elämää vielä haluat jatkaa niin huomenna aamulla kun minä herään niin täällä kotona on rauhallinen, mukava ilmapiiri jossa kukaan ei tiuski eikä riitele ja että miehen on laitettava oma elämänsä järjestykseen(meillä ei viina ollut ongelmana vaan miehen henk.koht.ongelmat itsensä kanssa).
Näin alkoi pikkuhiljaa tapahtumaan ja tänä päivänä olemme onnellisempia kuin koskaan, tuo melkein ero siis avasi meidän kummankin silmät ja molemminpuolinen kunnioitus ja rakkaus nousi taas pintaan.
Haluan tällä siis vaan sanoa että kaiken sen pahan mielen keskellä kannattaa ajatella asia niin että ehkä teidän ei kuitenkaan tarvitse erota vaan joskus asiat lähtee selviämään kun ollaan tosipaikan edessä, ei tietenkään aina, mutta mikäli ei, niin olet kuitenkin saanut oman elämäsi järjestykseen ja päässyt jo jaloilleen kun surun keskellä suuntaat pahan mielen toimintaan.
Kaikella tällä haluan tsempata sinua koska tuoreessa muistissa on se kuinka minulle läheinen ihminen samalla tavalla tsemppasi ja takoi järkeä päähän kun itsellä oli jo omanarvonrippeetkin kadonnut ja aivan kuin sumussa yritin kaikin keinoin pitää kiinni siitä mitä jäljellä oli. Heti kun päästin irti sainkin kaiken takaisin monin verroin.
Joten voimia sinulle ja perheellesi, toivon että asiat selkiytyy!
Ja nyt muihin juttuihin pikaisesti, eli:
Meillä tyttö nyt 7,5kk ja toissapäivänä hokasi konttaamisen eteenpäin, on siis kontannut taaksepäin jo jonkin aikaa(ehkä kuukauden).
Täällä syödään 5 ateriaa päivässä:
Aamulla puuro
ennen ekoja päikkäreitä lihasose ja maito
päikkäreide jälkeen hedelmäsose ja joskus sormiruokana esim leipää
tokien päikkäreiden jälkeen kasvissose ja maito
Ennen nukkumaan menoa yleensä velli tai puuro ja maito
Yöt nukutaan läpi, 4kk iästä lähtien on pärjätty ilman yösyöttöja, menee siis nukkuu 19.30 ja herää ekakerran 06.00, laitan tutin suuhun ja tyttö jatkaa unia vielä 07.-07.30 asti. Aika helpolla siis päästään, ihanaa.
Nyt on kyllä alkanut ihmeellisesti heräilee pari kertaa yössä itkeskelemään, ei hän maitoa ole vailla, tutti ja silitys riittää joten oon ajatellu et se on varmaan sitä kuuluisaa eroahdistusta, kun lapsi alkaa tajuamaan että on eri ihminen kuin äiti ja heräilee siis yöllä äidin kaipuuseen. Toivotaa että menee pian ohi vaikkei tuosta nyt mitään suunnatonta vaivaa ookkaan.
Osaako joku kertoa mitä siellä 8kk neuvola ja lääkäritarkastuksessa katotaan ja testataan, mielenkiinnosta kyselen varsinkin tuo lääkärikäynti mietityttää että mitä siellä tehdään?
Joten jos joku on jo ollut (aika monikin varmaan, taidetaan olla nuorimmasta päästä)niin ois kiva kuulla.
Eipä tässä kait tällä kertaa sen ihmeempiä...
Jade ja tyty 7,5kk
<kuukauden säästövinkki:
Osta kaupasta valmiina kasvisoseet ja keitä itse jauhelihaa ja vaikka kanaa, survo sauvasekottimella ja laita omiin pusseihin pakkaseen, ota ennen ruokailua tarvittava määrä lihaa lautaselle, pikasulatus mikrossa, kasvisose purkista päälle, lämmitys ja valmista on.
Tänään keitin riisiä, survoin ja laitoin lusikallisen lisäksi tuohon ruoan sekaan.
Mielestäni lihasoseet on kalliita ja näin yhdistyy edullisuus ja kotitekoisuus.
Kiitos, kun korjasit mokani: eihän tällä päällä ole aavistustakaan, mikä on nyt viikon nro, kunhan lykkäsin tekstiä sinne, minne sattui. JA joo, nyt vasta tajuan, että on maanantai, eli uusi viikko. Vaikuttaisikohan asiaan se, etten ole nukkunut seitsemään kuukauteen kahta tuntia pitempään putkeen?!
Paljon voimia ja uskoa, tätä kaikkeen kykenevää naisenergiaa Annukalle! Alkoholistin lapsena voin vain kiittää äitiä ratkaisusta, jonka sinäkin nyt teet: sain kasvaa terveessä, rakastavassa ja turvallisessa kodissa suht tervejärkiseksi ihmiseksi. Mikäli miekko tuosta kunnostautuu (eikä repsahda pian uudelleen), tilanteenne voi vielä muuttua. Alkoholistin kanssa sen sijaan ei pidä kenenkään kestää rassaavaa yhteiseloa, kaikkein vähiten pienen lapsen... Kummasti asiat aina suttaantuvat. JA kerroit, että muutat sukusi lähelle, eli apua on saatavissa. Se jos mikä on tärkeää. Tsemppiä!
Yhä Vitanova ja unten mailla tuhisevat lapset ja, kas kas, keltsussa lauteita väsäilevä mies.
Muksut nukkuu ja ulkona jyrisee ja välkkyy. Saas nähdä malttaako sitä itse mennä nukkumaan ollenkaan, jos tuo ukkonen tuosta lähenee. Tykkään ukonilmasta, siinä salamoita katsellessa ja maan täristessä kunnon jyrinän aikana sitä tuntee paikkansa luonnon keskellä - voimaton pieni ihminen.
Annukalle paljon voimia tulevaan! Itsekin olen joskus lähtenyt huonosta suhteesta, ja se vaatii paljon voimia. Mutta on ehdottomasti ponnistuksen arvoista!
Viikonloppu meni taas ihan liian nopsaan. Mies lähti jälleen viime yönä reissuun, palailee lauantaita vasten yöllä (lähteäkseen taas maanantaina). Tytöllä näyttää olevan lauantait kokopäivähepulia, kun pitää kertoa ja näyttää isille kaikki mitä on viikolla oppinut ja tehnyt. Toivottavasti tämä reissaaminen loppuu 6 viikon päästä, kuten tällä hetkellä on sovittu.
Niklas tuli viimeyönä kipeäksi, nenä ihan tukossa ja taitaa olla vähän lämpöäkin. Kamalan kipeän oloinen on ollut koko päivän, panadolin avulla jaksaa sitten vääntää tavalliseen tapaan. Ja nokka vuotaa, eikä Niklas inhoa mitään niin paljon kuin niistämistä, edes nessulla ei saisi pyyhiä. Mä en ole nukkunut nyt reiluun viikkoon kuin korkeintaan puolentoista tunnin pätkiä yöllä, alkaa olla rätti olo. Nyt kun Nikuli ei enää konttaa ja seiso yöllä, niin sitten itkee tukkonenäänsä. Tämä on todella yöttömän yön juhlaa!
Sain kuitenkin tänään siivottua, ja pyysin äitini huomiseksi katsomaan Niklaksen perään että saan pestyä ikkunoita. Lauantaina on tytön 3-vuotissynttärit, eikä meillä näe ikkunoista ulos, pakko tehdä jotain :)
Pitäisi vielä keksiä joku väli leipomiselle. Kakun kun jaksais vääntää, loput saa kaupasta valmiina.
Ei vaan, täytyy mennä iltapesulle ja painua pehkuihin, yö on kuitenkin taas yhtä hullunmyllyä. Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!
T:Emppu ja Niklas 8kk 3pv
Annukalle toivottelen minäkin kovasti voimia, varmaan tuntuu tosi pahalta lapsenkin puolesta. Toivottavasti saat käytännön asiat kuntoon pian. Tunneasiathan viekin sitten enemmän aikaa, mutta helpottaa edes vähän kun ei tarvi asunnonsaannista yms huolehtia. Yritä saada jotain syödyksi, tiedän kokemuksesta, että kun ei murheiltaan pysty syömään kunnolla, sitä menee tosi heikkoon kuntoon. Vaikea löytää lohdutuksen sanoja tilanteeseesi, mutta hengessä ollaan mukana, toivottavasti auttaa edes vähäsen.
Meillä on kanssa nukahtaminen mennyt vaikeeksi ja samoin yöllä kitistään miljoona kertaa. No, ehkä vähän liiottelen, mutta kun oli jo tottunut niihin kokonaisiin yöuniin, niin rasittaa heräily. Tuttia saa olla laittamassa aamuyöstä ainakin viis kertaa ja muutenkin sängyssä pyöritään, tungetaan jalkoja ja käsiä pinnojen välistä ja sit ollaan jumissa ja kitistään. No tää on taas tietenkin VAIHE, joka menee ohi (toivottavasti pian). Nukahtaminen on kanssa mennyt semmoiseksi, että pakko nukuttaa syliin tai sängyllä kainaloon ja siirtää sitten omaan sänkyyn. Jos laittaa herran pinnikseen hereillä, niin alkaa semmoinen rumba, ettei oo tosikaan. Jätkä nousee seisomaan uudestaan ja uudestaan, vaikka on niin väsynyt että silmät ei pysy auki. Ja jossain vaiheessa alkaa sit huuto, kun ei kertakaikkiaan jaksa enää seistä, mutta ei osaa laskeutuakaan... Eli nukutan siis suosiolla syliin tai kainaloon. Ja onhan se tavallaan aika hellyttävää, mutta pidemmän päälle alkaa kyllä varmaan rasittamaan. No mutta ohimeneväähän tämäkin kai on (onhan?!).
Olen nyt sitten päättänyt, että annan pojan äidilleni hoitoon ensi viikonlopuksi. Viime viikon pinossa tätä pähkäilin ja sain niin rohkaisevia kommentteja, että pakkohan se on uskaltaa... Nyt oikeastaan jo innolla odotan viikonloppua, vaikka tiedän, että ikävä tulee olemaan kova. Mutta joskushan sen ekan kerran on tapahduttava kuitenkin. Sitä on ollut niin kiinni tuossa lapsessa nyt 9kk, että tekee varnaan ihan hyvääkin päästä vähäksi aikaa " irtautumaan" .
Kirjoittelemisiin
Felice ja " sylivauva" ihan kohta 9kk
Tulin minäkin laittamaan pari sanaa.Aada koittaa sängyssään saada unen päästä kiinni ja pitää älämölöä..Ihan viimeset pari viikkoa on alkanut paremmin nukahtamaan yksikseen.Aikasemmin tehosi,kun oli itsekkin nukkuvinaan,mutta jos nyt menee samaan huoneeseen niin alkaa temppujen näyttäminen.
Tänään nukahtamiset onkin ollut vaikeempia,eilen meinas sipata kesken iltapuuron.Laittoi jo pään pöydälle ja alkoi torkkumaan.Suloinen näky.
Ulkona typy haluais vaan olla.Sisälle kun tullaan,niin alkaa armoton huuto.On vaan vähän vaikea keksiä tekemistä,kun pitkiä kävelylenkkejä ei rattaissa viihdy istumassa.Enkä ole hiekkalaatikolle vielä vienyt.Viltin päällä sitten leikkii ja välillä keinuu.
Tarvitsis vaan olla mahollisimman usein toisia lapsia näkyvissä,niin viihtyisi.
Annukka:Enpä näin osaa muuta kun toivotella jaksamisia.Samanlaisia kokemuksia löytyy täältäkin ja voin kuvitella ajatuksesi/tunteesi.Paljon aikaahan se vie,ennenkuin siitä selviää.Ja kun on yhteinen lapsi,niin tekemisissä joutuu olemaan kumminkin,mikä pitkittää vähän erosta selviytymistä.Mutta se hyvä päivä koittaa jossain vaiheessa!
NO,eihän nämä hölpötykset sua yhtään auta.Mutta se oli varmasti hyvä,että kirjoitit asioita ulos.
Jaahs,jos suoris pikaisesti päivän sotkut ja hankkiutuis petin pohjille.
T.linuksi+Aada 8,5kk
Tuli mieleen,että missähän luuraa mm.Tikru,Quarra ja paljon muitakin keistä ei ole kuulunut aikoihin mitään..Tulkaapas kertomaan kuulumisia!!!!
Me olemme kotiutuneet taas pitkan kesaloman jalkeen jonka vietimme pikkuneidin kanssa Suomessa! Oli tosi mukavaa kerrankin olla viikkotolkulla mokilla (ja nettipimennossa)!
Annukalle hurjan paljon tsemppia ja jaksamista kaiken keskella!!
En ole ehtinyt lukea aikaisempia pinoja ollenkaan niin en tieda mita teille kaikille muille kuuluu ja mita kaikkea on ehtinyt tapahtua ja mita kaikkea pikkuiset ovat oppineet. Varmasti paljon! Meilla pikkuneiti oppi konttaamaan seuraavana paivana kun saavuimme Suomeen (mummon ja ukin iloksi!). Nyt meilla noustaan seisomaan ja tukea vasten jo kavellaan (aidille olisi riittanyt ihan tuo konttauskin viela tassa vaiheessa). Koko ajan pitaisi olla jotakin puuhaamassa ja hetkeakaan ei neiti viihdy paikallaan. ~Turha edes kuvitella tahan koneelle tulemista kun neiti on valveilla...
:-) Tumble
terveiset kirjston koneelta!
meillä on kotikoneessa joku linjavika ja ei mitään tietoa milloin se saadaan korjattua,toivottavasti pian(mulla on jo nyt mennyt hermot!)
muuten eipä kummempaa,liki joka päivä Juho sanoo äittä ja se on niin ihanan kuuloista=)
palaan kun voin!
äitiliini ja Juho 281105(iso poika jo)
Annukka,olen tosi pahoillani.
mekin kun on erosta puhuttu ja sitä pelkään suuresti vaikka ite siitä olenkin puhunut,jaksamista=(!!
Olipa taas päivä...sellastakin kiukuttelua jatkuvasti.Aada söi aamulla vähän puuroa,muuten ei koko päivänä mitään.Pari pientä pulloa maitoa sentään meni. Oisko taas tulossa uusia hampaita,laittaa välillä pään kenoon,poski olkapäätä vasten.
Tosin hirvittää kyllä,ettei kai vaan mitään isompaa tullut,ku neiti sitten keksi kiivetä itsensä kävelytuolista pois sillävälin kun kävin vessassa.Eipä tullut mieleenkään,että pääsis sieltä ja varmaan tippui suoraan päälleen alas.Mahoton oli huuto vähän aikaa.
On kyllä kaiken kiukun keskellä ollut entinen riehakas itsensä,vaikea kuvitella että mitään olis sen kummempaa sattunut.Mutta taitaa silti mennä ens yö kytätessä,sen verran omituinen käytös ollut tänään.No pari muutakin kertaa ehti kaatumaan suoraan nenälleen.
Tämä vaihe on kyllä ihan kamala,kun kaikilta kuhmuilta ei saa millään vahdittua.Jatkuvasti sattuu jotain.
Eipä tänään sen kummempia.Kirjoittelemisiin....
t.Liinuksi+Aada 8,5kk
Oma kone ja netti taas toimii!!
Juho tossa punnailee konttausasentoon itseään ja katselee peilistä itseään=)
Heh heh vieläkin se tekee tuota " lentokoneasentoa" ,Juho lentää aina vaan=)
oma naama tuntuu hauskuuttavan.
Aamu alkoi aikaisin,molemmat muksut meillä herää 6-7 joka aamu*haukotus*
leikkipuistoon pitäis tänään mennä,muita suunnitelmia ei ole.
Huomenna taas Juhon muskari=)
äityliini ja Juho kohta 9kk
kiitos kaikille tsempistä :) varsinkin vitanova,oli jollaintapaa rauhoittavaa kuulla noin alkoholistin lapsen kannalta asiasta,juuri sehän minua eniten painaa.kyllä oman sydänsurun kestää,mutta tuleeko lapselle jossain vaiheessa kriisi,kun " riistän" hänet isältään toiseen kaupunkiin. uskon/toivon/luulen,että hän kyllä pitää meihin/poikaan yhteyttä toivottavasti paljonkin,sillä en minä halua,että poika kasvaa ilman isäänsä. tästä elämäntavasta ei vain tule mitään,jopa kaikki miehen ystävät on alkoholin suurSUURkuluttajia,jotka kaiken lisäks tukee häntä tässä tilanteessa juottamalla hieman lisää... tänään on sitten ilmeisesti vakavamman keskustelun paikka,kunhan ukko tulee kotiin. edelliset illat on ollut koko ajan menossa tai sitten umpihumalassa,eikä puhumisesta ole tullut mitään.aion sanoa,että muutan pois,ei niitä lupauksia enää voi uskoa,kun jo monta vuotta on luvannut...
en saanut sitä asuntoa,mitä nyt kysyin,mutta edelleen soittelen joka hiivatin paikkaan.. masentavaa huomata,että kovin moni vuokranantaja ei halua yksinhuoltajaa vuokralaisekseen,varsinkin kun sanoin ihan rehellisesti,että aion jäädä hoitovapaalle,varsinkin nyt,kun on paikkakunnanvaihtokin edessä.minun täytyy yrittää pystyttää meidän pienentynyt perhe uudestaan kasaan,joten ei se onnistu,jos vielä töihin menen... no,toivottavasti edes joku uskoo,että minullakin on maksukykyä.
sitten iloisempiin asioihin! kassumassu oppi maanantaina nousemaan itse istumaan!!!! hienosti kipsahtaa nyt koko ajan takamukselleen ja huutaa siinä,että katsokaa nyt,mitä mä tein! ;) samoin osaa nyt nousta tukea pitkin ylemmäs,vielä ei täysin seiso,mutta yritys on kova. varvistaa kyllä tosi paljon,ei seiso kokonaan jaloillaan,osaako kukaan sanoa,voiko sitä jotenkin saada pois tai onko siitä tässä vaiheessa paljon haittaa? eilen sitten huomasin,että otti pari konttausliikettä! uudestaan,kun yritin saada häntä liikkeelle,niin ei enää halunnut,vaan lähti ryömimään,mutta alku se oli sekin :)
kasimir on toodella ihastunut meidän koiraan,haluisi koko ajan mönkiä sen päällä ja " silittää" (=repiä) koiran turkkia.. välillä pitää koira siirtää sohvalle turvaan,ettei reppana ole koko ajan pojan kynsissä. vielä hauskempi leikki pojasta on,kun saa heittää maissinaksuja,leipää jne. pöydästä koiralle! ottaa aina palan käteen ja ojentaa sitten sen alaspäin,josta koira sitten nuolee murut pois.. ei tietenkään sais antaa noin tehdä,mutta se on vaan niin hellyttävän näköistä,kun kaverukset tekee yhteistyötä ;) yks päivä poika pyrryytti soseet pois suustaan ihan tarkoituksella lattialle,mistä koira sitten ne nuoli pois.siinä vaiheessa pistin kyllä tilanteelle toppia,mutta tuo leivän antaminen on vielä jäänyt..
hauskaa päivää teille muille!
-annukka-
Jotenkin niin saamaton olo. Mun piti mennä heti suihkuun, kun tyttö meni päikkäreille, mutta tulinkin hetkeksi tänne koneelle lukemaan. No nyt tyttö on nukkunut jo 45min ja vielä päätin ruveta kertoilemaan kuulumisia.. Saas nähdä ehdinkö peseytyä tänään(kään).
Meni muisti, kun mies tuossa kesken kaiken soitti. Eipä senkään muisti kaikista pisimpiä ole. Puhelun alussa meinaan sanoin, että tyttö nukkuu ja kohta hän kysyi että onko lapsi nukkumassa vai?
Tänään noustiin ensimmäistä kertaa oikein konttausasentoon ja siinä vähän aikaan kiikuteltiin, mutta sitten kroppa maahan ja ryömien liikkeelle. Aika haipakkaa tuo pääsee möyrimälläkin. Ja kyljellään köllöttely kyynärnojassa on nyt kaikista hienoin juttu! Toisella kädellä voi sitten heilutella vaikka lehteä. Hiekkalaatikolla ollaan käyty nyt kahdesti. Hän ei oikein hiekasta ensin välittänyt, tökki sitä vaan hiukka peukullaan ja sitten häntä ihan puistatti. Hiekkalelut on kyllä kivoja ja erittäin makoisia. Ja keinuakin kokeiltiin. Se oli kyllä vähän pelottava paikka.
On se jotenkin tosi hienoa, kun nykyisin voi lapsen kanssa ihan oikeasti puuhailla asioita. Ennen se oli lähinnä sellaista hoivaamista ja lepertelyä. Vaikka kaikki nämä 8,5kk on ollut oikeasti tosi hienoa aikaa!
Nyt en tosiaan muista, mitä muuta mun piti kirjoitella. Annukalle kuitenkin voimia!
Tähti ja tyttö 8,5kk
Annukalle toivotan kovasti jaksamista!!! Voimahalauksia! <3
Meillä on nyt alkanut tapahtumaan ja kunnolla! Milja alkoi viime viikolla parin päivän sisällä sekä konttaamaan että nousemaan tukea vasten polviseisontaan!!! Pääsee nyt myös silloin tällöin konttausasennosta istumaan, toisinpäin on mennyt jo jonkin aikaa. Nyt sitten saa olla koko ajan vahtimassa. Ainakin toisella silmällä pitää kyllä kattoa perään, ettei satu vahinkoja. Ja vielä saattaa aina unohtua lattialle jotain vaarallista, kuten lehtiä, jotka kiinnostaa neitiä ylikaiken, mutta niiden syöminen ei olekaan niin turvallista hommaa... ;) Ja nyt sitä muistaa jo enimmäkseen laittaa vessan ja saunan ovet kiinni, ettei neiti vaan pääse saippuapulloihin käsiksi tai vessaharjaan, yäks! Meillä on vielä sekin juttu, että asutaan kakskerroksisen luhtitalon yläkerrassa. Eli vaunut pitää aina viedä ramppia pitkin erikseen, jonka ajan Milja saa odottaa eteisessä. Nyt pitää joko lattaa etuovi kiinni (ja jättää neiti huutamaan sisälle :/) tai asentaa turvaportti paikoilleen. Meillä onneksi sellainen on... Kovasti pikkujuttuja täytyy nyt muistaa. Ja näin aluksi ei meinaa yksinkertaisesti tajuta, että neiti todella pääsee jo liikkumaan. Varsinkin jos sillä on päämäärä, niin vauhti on kova! :D Verhot on kivoja, samoin stereot jne...
Milja oli muuten viime lauantaina ekaa kertaa hoidossa (muuten kuin nukkuessa) ja me käytiin miehen kanssa syömässä ulkona!!! Kyse oli vaan vajaasta kolmesta tunnista päiväsaikaan, mutta oli jännittävä paikka äitille ;) Miljan " hoitajana" oli sisko. Paikka on Miljalle tuttu eikä sen suhteen ollu pelkoja. Jotenkin oli vaan yllättävän vaikeaa jättää tyttöä. Mutta oli kyllä jo aikakin!!! Ja ei ole niin vaarallista, jos olen poissa yhden syötönkin yli, koska neiti osaa juoda lasista sen verran maitoa että pärjää. Kun maito nyt on kuitenkin enää lähinnä ruokajuoma aterian päätteeksi. Jospa sitten seuraava kerta tuntuisi itsestäkin helpommalta... :D
Milja on kova matkimaan kaikkea mahdollista. On oppinut vilkuttamaan, sanomaan hei (käsi pystyyn), puistelemaan päätä, tanssimaan jne. Ihana ikä tämäkin! <3
Eilen käytiin ensimmäistä kertaa perhekahvilassa. Milja oli siellä ihan mielissään. Tykkää kovasti lapsista (varsinkin itsensä ikäisistä ja vanhemmista) ja touhusi omiaan siellä lattialla. Kotona, vaikka tekisi samoja juttuja, meinaa tylsistyminen suututtaa... Onneksi tuo perhekahvila on kerran viikossa. Vaihtelua meidänkin arkeen.
Nyt luen hetken, jos neiti vaikka vielä nukkuisi... Voikaa hyvin!
Äippä ja Milja viikon vajaa 8kk
Juu, täytyy vielä sanoa, että ainahan oman vanhemman alkoholismi on kriisin paikka, ja ainakin meikkis on kamppaillut asian kanssa koko pienen ikänsä. Nyt lasteni synnyttyä suhteemme on kuitenkin parantunut aivan huikeasti, kun isovanhemmuus on isukillekin niin mahtava juttu. Ei vieläkään ole mikään läsnäoleva taata, mutta kunnossa ollessaan aina käväisee ja tuo lapsille jotain. Juuri äskenkin pörähti naisystävineen sisään (päiväuniaikaan, eipä nähnyt pikkuisia) ja toi Lapin-tuliaisia. Eli mitäpä sitä kiertelemään: jossain vaiheessa pojalla on varmasti asian tiimoilta vaikeata, mutta miljoona kertaa vaikeampaa ja hänen tulevaisuudelleen ja itsetunnolleen ja kehitykselleen tuhoisampaa on jäädä asumaan yhteisen katon alle sairaaseen tilanteeseen. Kun pojulla on kanssasi asiat hyvin, vahvat aikuisenmallit, turvallinen ja muuten hyvä olla, hän kestää kaukana asuvan isänsäkin ongelmat paremmin. JA koska ero tapahtuu näin aikaisessa vaiheessa, ei poika osanne edes vaatia isukin jatkuvaa läsnäoloa... Halauksia vielä kerran!
Jo kahtena aamuna esikoinen on tempaissut: Eilen aamupuuroja keitellessäni oli Alma kuorrutettu olkkarissa jättimäisestä kukkapurkista saatuun multaan. Kylämekko päällään tyttö oli mullassa tukasta varpaisiin asti ja sisuskaluihinkin mustaa maata lienee kadonnut hehtolitra. Pikkuisten itsensä mielestä juttu oli ollut tosi hyvä. Minun äänijänteeni toivat ilmoille koloratuurisopraanossa ja sitten uhkaavassa monttubassossa vallan toisen mielipiteen tempauksesta.
Ja tänään... Puhuin ennen leikkaritreffejä puhelimessa. Sitten kuulin Mikaelin puhuvan potallemenosta. Menin kiireenvilkkaa hänen huoneeseensa, ettei Alma ehtisi himoitsemalleen potalle kaatopuuhiin ennen mua. Ihana oli mua odottava näky: poika olikin lurutellut lattialle ja pikkusiskonsa hiuksille. Siinä Alma täysin tyytyväisenä kauhoi kusussa tukka pissaa valuen. Äänijänteeni soivat taas.
Nyt lepo!
P.s. Alman pop on leikkarilla keinu: Mikä tyytyväinen ilme ja vauhdinpotkiminen, kun pääsee vuorollaan istumaan vauvakiikkuun!
Annukalle valtavasti voimia. Olet jo pitkällä, kun olet myöntänyt tilanteen ja aiot tehdä asialle jotakin. Alkoholismi on valitettavasti suurempi haitta läheisille kuin henkilölle itselleen.
Omaa napaa. Navan ympärillä on nyt sitten alkanut tapahtumaan jotakin, eli vihdoin sain itseäni niskasta kiinni ja aloin pudottamaan painoani. Vaikka vatsa odotusvaiheessa tuntui aivan ihanalta, ei se siltä tunnu enää näin 7,5 kk:n jälkeen... Ja vikkelän pojan (ja siskojen) perässä en edes pysty juoksemaan näillä kiloilla.
Poika siis 7,5 kuukautta ja kova on halu siskojen perään. Konttaillut on jo pitkän aikaa ja harjoitus tekee mestarin joten nopeutta riittää. Kaikkea vasten nousee seisomaan ja toista jalkaakin sovittaa alleen. Seisomaan noussut vasta kerran sängyssään.
Yötkin nukkui viikon verran, kunnes iski flunssa ja nyt yöt on hieman rauhattomia. Mies siellä käy nukuttamassa, kun minä tuoksun maidolle. Poitsu on sitä mieltä, että silloin sitä maitoa pitää myös saada jos se on paikalla. Päivällä olen yrittänyt saada poikaa nukkumaan itsekseen. Ulkona unet jäävät jostakin syystä lyhyiksi.
Ja eilen vähän diskuteerattiin miehen kanssa ja päätettiin optio yhdelle vauvalle! Näin kolmen kanssa täytyy pitää pientä profiilia vauvakuumeestaan, kun muuten leimataan hulluksi. Mutta minkäs sitä hormoneilleen mahtaa? Vaikka hyvä sitä on päättää, kun ei koskaan tiedä, mitä luontoäiti on päättänyt. Mutta ehkäisyä ei siis suunnitella. Nyt imetys saa riittää ehkäisyksi vähäksi aikaa. Toivottavasti poika vaan ei ole niin tissin perään, että siitä joskus tajuaa erota. Nyt kaikki maito tulee vielä luomuna.
Mittoja sitten 8 kk:n neuvolan jälkeen, taitaa silloin lääkärikin olla. Nyt taisi asianosainen herätäkin... 2,5 vuotias ei ollut tänäänkään halukas nukkumaan päiväunia. Täytyy nostaa hattua; itse en olisi jaksanut maata sängyssä parin tunnin ajan silmät auki ihan itsepäisyyttäni. Itse olisin kyllä unien tarpeessa.
Kaksi asiaa, jotka olen oppinut äidiksi tultuani: 1) kuinka ihanaa on nukkuminen 2) oikein unelmoin.... siivoamisesta (kun sen saisi tehdä rauhassa ja loppuun asti..)
*Kitta75 ja katras*
Juho yllättäen alkoi tänään joku aika sitten RYÖMIMÄÄN=)
eli oli eka kerta kun meni eteenpäin ja tuntuu hienolta=)
Esikoinen Katri kun ei koskaan ryöminyt eikä kontannut niin kivaa nähdä jotain uutta mitä ei omalla lapsella olekaan vielä nähnyt!
äitiliini ja Juho kohta 9kk
anteeks,että mä taas tänne purkaudun,sanokaa ihmeessä,jos ette jaksa enää lukea mun ruikutusta!
tänään tosin on hieman parempi päivä.. --->sain aivan upeen asunnon,viime vuonna täysin rempatun avokeittiömallisen jutskan,jossa on hieman kuin baaripöytä(mikskä sitä nyt sanotaankaan..),hiljainen talo,aika keskustasta :DDDD
eilen puhuttiin miehen kanssa.. minä olen hirmu huono sanomaan asioita,joita ajattelen,kun eilenkin vaan kollotin silmät päästä... tänä aamuna kumpikin noustiin jo 4.00ylös (pikaisen session jälkeen *virn*) ja puhuttiin taas.. tultiin ratkaisuunkin.minä muutan pojan kanssa siis,mutta kihloissa pysytään edelleen ja soitellaan/käydään jne. ei riidellä enää. minä selvitän tämän alkoholi-inhoni ja vihani miestä kohtaan ja mies (toivon nyt sitten todella!!!) yrittää vähentää sitä juomistaan kohtuukäyttöön,jonne on muuten matkaa.. sen jälkeen,jos kaikki on vielä ennallaan ja hyvin(mitä toivon jo ihan vaan pojan takia) voidaan palata yhteen,nyt meille tulee kuin kaukosuhde.. olen surullinen,mutta tyytyväinen tulokseen,ei edes tarvinnut riidellä ja meillä on yhä suhde,joskin hatara sellainen,pystyssä. tänään olen soittanut asioitani läpi,huomenna tod.näk.alan pakata itkuisin silmin.
rakkaasta koirasta joudumme luopumaan mitä todennäköisimmin ja olenkin jo etsinyt sille mahd.hyvää kotia (ja yhden vaihtoehdon jo löytänytkin).en tiedä,mitä tästä tulee,hajotanko tällä muutolla meidän perheen lopullisesti vai avaako se miehen silmät ja saa hänet valitsemaan perheen oluen sijaan?
meidän jätkä seisoi tänään ihan pystyssä tukea vasten! kyllä siinä oli ihasteleminen ja jätkänpätkä oli niin tyytyväisen näköinen:) vessassa tuhosi lähes kaiken aamulla,kun keitin puuroa ja kamala kiire on muutenkin joka paikkaan. olen yrittänyt parhaani,etten itke pojan läsnäollessa,mutta tällainen itkupilli kun olen,niin välillä sitä kyynel vierii pitkin poskea.vielä ei ainakaan ole öihin ollut sillä vaikutusta ja toivon,ettei tule jatkossakaan olee.. koira kyllä menee ihan paniikkiin,kun iltaisin itken,nuolee naamaa ja " halailee" ... voi sitä reppanaa...
mutta.. kyllä tämä tästä,minä luulen. asiat näyttää loksahtavan paikoilleen ja tänään on jo eilistä parempi päivä näin mieleltäänkin,niin jospa se kipu hieman hellittäis;)
-annukka-
Ompas taas kauas tippunut tämä meitin pino.... Pitkästä aikaa taas kirjottelen, oon käyny kyl lukemassa mut ei oo jaksanu kirjottaa ku tuntuu et ajatus on ihan muualla... ei jaksa keskittyä =)
Katotaampas mitä tänne pinoon on kertynyt.....
Ensinnäkin Annukalle jaksamisia, meillä kanssa perhepiirissä muutama alkoholisti joten voin kuvitella että rankkaa on.
Jade23 kyseli 8kk neuvolasta. Meillä se oli tänään, normaalit paino, pituus, päänympärys. Sitten lääkäri kuunteli keuhkot ja/tai sydäntä (en itseasias tiiä mitä ne sil kuuntelee=) ), painelivat taas vatsanseutua, kattoi lonkat, korvat ja suun, otti hempan (tosin se ei vissiin kuulu rutiiniin), sit kattoi vielä miten seisoo ja istuu ja refleksit. Eipä siinä sit tainnu muuta olla.
Ja sitten ne meitin neuvolakuulumiset: paino 9050g ja pituus 66.5cm. Lääkäri sanoi että eipä oo tyttöä ainakaan nälässä pidetty=) Totesi kyllä perään että ei liian pullukka kuitenkaan oo. Paino varmasti tasottuu kun kunnolla lähtee liikkeelle, nyt mennään pakittamalla ja kierien. Konttausasentoon nostaa itseään sillon tällön mutta liikkeelle ei tajuu lähtee. Muutenkin kaikki neuvolassa oli hyvin. Hemppa aika rajoilla joten joudutaan 10kk neuvolassa uusiks ottamaan. Tosin otan kyllä omaan piikkiin sen ku oon tosi huonosti muistanut antaa rautalääkettä. Hyi minua!!!! Nyt täytyy ryhdistäytyä.
Ihanaa, ostettiin asunto! Kiva päästä tästä kämäsestä 52 neliön kaksiosta yli 20 neliötä isompaan kolmioon. jee. Viimeistään lokakuun puolessa välissä päästään muuttamaan. Tunnetusti odottavan aikahan on pitkä.... No onneks täs tulee muuta ajateltavaa välillä sillä ens perjantaina on nyt sit lähtö sinne kanarialle viikoksi. Jännitän ihan hirveesti lentomatkoja. Normaalisti pelkään koneessa nousun ajan, nyt kun tulee ipana mukaan oon jo monta iltaa nähny mielessäni kauhukuvia koko lentämisestä! No eiköhän se ihan hyvin mene. toivottavasti.
Tiituliini81 ja Ida kohta 8kk
Enpä ole paljon ehtinyt/jaksanut kirjoitella, mutta nyt piti tulla lähettelemään Annukalle tsemppejä! Suuren päätöksen olet tehnyt, pointsit siitä! Kaikki eivät pysty samaan, vaan kärsivät sitten aikansa. Mielestäni ratkaisunne on hyvä ja uskon, että miehesi ajattelee asioita tykönään, kun huomaa, että ette olekaan enää lähellä. Alkoholismi on sairaus, mutta kyllä aikuisen miehen pitää pystyä ajattelemaan, mikä hänelle on elämässä tärkeintä. Tuskin oluttuopin seura korvaa puolisoa ja lasta. Luulisi miestä harmittavan kaikki se, mitä nyt menettää - ei pysty seuraamaan lapsensa kasvua ja kehitystä vierestä. Eiköhän ala miettiä asioita. Voimia sinulle, yksinhuoltajan arki ei ole ruusuista, mutta onneksi sinulla on tukiverkostoa siellä Kuopiossa!
Äityliinin Juholle onnittelut ryömimistaidosta! :) Meidän likka oppi ryömimään 1,5 viikkoa sitten ja puolisen viikkoa on nyt jo kontannut (tosin aika huteraa on meno eikä pitkiä matkoja pääse), aika nopeasti nuo taidot saattavat kehittyä! Ostin kirpparilta konttauskypärän, mutta tyttö ei tykkää siitä yhtään (en ihmettele, on vähän epämukavan näköinen). Mahtaako tuolle olla tarvettakaan, kun tyttö on kuitenkin suht varovainen, vaikka tutkiikin mielellään maailmaa.
Huhhuh, kyllä kaikenlaista vaarallista tästäkin kämpästä löytyy. Eilen tyttö oli tutkinut jotain mutteria kovinkin hartaasti ennen kuin mies oli äkännyt sen. Mitenköhän sellainenkin oli lattialle joutunut, ei mitään käsitystä. Taitaa se niin olla, että vaikka miten siivoaisi (no, en kyllä tunnustaudu himosiivoojaksi!), niin aina nurkista löytyy jotakin vaarallista. Onneksi likka ei kauheesti tunge suuhun mitään pieniä esineitä - vielä.
Tissittely jatkuu meillä edelleen, öisinkin. Joskus on parempia öitä, mutta taas viime yönä oli hulabaloota. Tyhmiä ollaan oltu, kun ollaan totutettu tyttö nukahtamaan tissille. Kauhean vaikeata on sitten vieroittaa, kun sen aika tulee. 10-kuiseksi ajattelin imettää ja sitten täytyy aloittaa ensin karsimalla yösyötöt pois. Olen miestä jo yrittänyt totuttaa ajatukseen - silloin tarvitsen aika paljon apua. Olisi kyllä hienoa, jos tyttö vieroittaisi itse itsensä tissistä, mutta jotenkin en jaksa uskoa moiseen, kun tissittelyn tarve näyttää olevan tosi suuri. Veikkaanpa, että imisi rintaa niin paljon kuin vain antaisin. *huokaus*
Neljällä aterialla mennään, viidettä en saa mitenkään mukaan. Aamupuuro (suurin osa menee yleensä viemäriin) hedelmä-/marjasoseen kera, lounaaksi lihasosetta, päivälliseksi lihasosetta ja sitten illalla vielä puuroa hedelmä-/marjasoseen kera. Kiinteitä menee ehkä 3-4 dl päivässä.
Jaahan, nyt neitsykkä heräsi päikkäreiltään. Voikaahan hyvin! :)
-Pilkku & Sara-Ellen 8,5 kk-
annukka23 - 21.08. 15:08 (36/36)
maanantaita vaan jouluiset!
kunhan nyt kirjoitan,sillä pääni on aivan sekaisin ja sydän murskana,enkä tottapuhuen voi vain istua mitään tekemättömänä... me nyt sitten toden totta erotaan (nyt se on sanottu " ääneen" ) ja minä muutan takaisin kuopioon,missä koko suku on...ajatukset vain poukkoilee päässä,eikä enää tiedä,mitä ajatella ylipäänsä mistään. välillä toivon,että voisin kelata takaisin viime lauantaihin,jolloin rauhallinen idylli räjähtii tuhannen siruiks,mutta järki taas sanoo,että näin tulee olemaan parempi vielä jonain päivänä...
sanonpa nyt sitten vielä toisenkin totuuden,kun nyt tänään näitä lauon... eron syynä on miehen alkoholismi,tätä luurankoa olen yrittänyt piilotella jo kauan,mutta en minä enää jaksa. ette edes voi kuvitella,miten minä vihaan noita ruskeita olut pulloja tai sitä hajua... minä en henk.koht. voi edes ymmärtää,miten joku voi/haluaa laittaa oluen/alkoholin oman perheen ja oman lapsensa edelle! siitä minä olen niin helvetin vihainen...
toisaalta minusta tuntuu niiiiiin pahalta viedä mieheltä lähestulkoon kaikki.. en nyt siis puhu kalusteista,vaan meistä... miten yksinäiseltä hänestä mahtaa tuntua,kun kukaan ei odotakaan häntä kotiin,eikä hän kuule pojan naurua... yritän kyllä kovettaa tunteeni pois,sillä itsehän on tiensä valinnut (nytkin jäi töistä pois ja lähti ryyppää..),mutta en voi mitään. kyllä minä vielä jotain sentään tunnen häntä kohtaan,ehkä se on lähinnä sääliä,mutta kuitenkin...
minua pelottaa aloittaa kaikki yksin,ja olla yksin vastuussa pojasta. olen tosin ollut sitä jo melkein nyt,mies ei ole edes koskaan syöttänyt poikaa ja vaipanvaihto kertoja voi laskea sormin ym...
nyt enää odotan tietoa,saanko asunnon jo heti syyskuulle vai miten homma etenee.. vatsa on koko ajan jännityksessä,en ole syönyt mitään sitten lauantain ,litkinyt vain kahvia litratolkulla,että pysyn päivät hereillä,kun yöt menee itkiessä...
en tottapuhuen tiedä,miksi halusin kertoa tänne kaiken.. ehkä tämä " salailu" alkoi vaan tympiä ja piti purkautua jonnekin... ehdin varmaan vielä käydä uutisia kertomassa,kunhan tämä soku tästä selvenee... sitt voi olla että tulee pidempikin paussi,kun tietokone jää miehelle...
aurinkoisempia päiviä muille!!!
-annukka-