Kummin osallistuminen lapsen elämään?

Ovat hoitaneet lasta (2,5v) aina silloin kun meillä on ollut jotain tarvetta. Ja sitähän se lapsi kaipaa, tuttujen ihmisten seuraa ja leikkimistä.

Olen tosi huono hoitamaan ihan pieniä lapsia, en osaa esim. vaihtaa vaippoja. Sitten tietysti voin olla lapsenvahtina, kun lapsi jo vähän isompi.



Lapsenvahdiksi ei tosin ole ikinä pyydetty. Pitäisikö tarjoutua?

Itse toivon lapseni kummeilta ihan vain lapsen elämässä mukana oloa. Ei välttämättä edes hoitamista, mutta edes kyläilyä ja sen yhteydessä esim. leikkiä niin usein, että pysyy lapselle erityisen tuttuna aikuisena.



Itse olen kummina myös ottanut tavaksi kerran vuodessa viedä kummilapsi esim. teatteriin, elokuviin, torille syömään lettuja, eväsretkelle tms. pointtina kuitenkin tehdä yhdessä jotain normaali arjesta poikkeavaa.

...lapsi on 1 v 7 kk ja kummit käyvät lähinnä moikkaamassa perhettä silloin tällöin. Itse toivoisin, että he kävisivät sen verran usein, että lapsi oppisi muistamaan heidät.



Toisekseen kummit ovat aina antaneet joulu- ja synttärilahjan ja toinen tuonut myös matkoilta tuliaisia. (Tämä nyt ei olisi pakollista, mutta onhan se ihan mukavaa.)



Kun lapsi on isompi, niin kummit voisivat joskus viedä häntä johonkin. Toinen kummeista harrastaa paljon kulttuuria, joten hän on puhunut lapsen viemisestä eri (lasten) kulttuuritapahtumiin.



Erityisiä lastenhoitotoivomuksia meillä ei ole. Toinen kummeista on kuitenkin välillä hoitanut muita kummilapsiaan ja vienyt mm. uimaan. Tämä riippuu mielestäni kuitenkin kovasti myös lapsen iästä ja kummin innosta ja taidosta olla lasten kanssa.



Meillä ei ole uskonnollista vakaumusta, joten kummeilla ei tässä asiassa ole mitään roolia.

Me toivomme, että kummit ovat mukana lasten elämässä ja välittävät lapsista.



Esikoisen sylikummi, tekee pojan kanssa kaikenlaista, viimeksi olivat sirkuksessa. Kun tulee meille, leikkii/pelaa pojan kanssa, on siis pojalle LÄSNÄ. Kuopuksen kummit käyvät kylässä tai kutsuvat meitä kylään.



Hoitoapu ei mielestäni ole pakollista, ellei kummi itse halua. Paljon tärkeämpää on juuri se läsnäolo ja välittäminen.



Synttäri ja joululahjat on kummit tuoneet ja meidän pojat ovat ostaneet jotain kivaa kummeille. Ei lahjat ole pakollisia, eikä me niitä kummeilta odoteta, mutta jos niitä ostaa, mielestäni on tärkeätä, että ostaa lapselle sopivan lahjan. Meille kummit soittavat ja kysyvät aina mitä tarvitaan.



Mareila+Pojat 1v ja 5v

Molempien lasten kummit ovat aivan ihania! Kyläilemme todella usein puolin ja toisin, ja kummeista näkee, että he ihan oikeasti välittävät lapsistamme.



Olemme kertoneet kummeille miten paljon meille merkitsee se että he aidosti ovat lastemme elämässä läsnä ja kuinka paljon arvokkaampaa se on kuin synttäri ja joululahjat. Emme odotakkaan kummeilta lahjoja, koska meistä se aito välittäminen on tärkeintä.



Mutta koska me haluamme myös muistaa kummeja aina jollain lailla, ostamme me sen sijaan heille esim. joka joulu joululahjat. Minusta onkin tärkeää ettei kummius jää yksisuuntaiseksi. Ei ole itsestään selvyys, että vain kummit lahjovat lapsia.... Homma voi ja pitäisikin toimia myös toisin päin. Eikä siis tarkoita sitä että että molemmin puolin pitäisi ostella kalliita lahjoja, vaan jotain muuta muistamista. Tällä hetkellä esim meidän lapset askartelevat tarhassa jotain, en tiedä mitä, jonka he aikovat nimen omaa antaa kummeille..



Mutta näin siis meillä..

kahden lapsen (3v ja 6kk) äitinä. Meillä on mieheni kanssa kummipoika 1v4kk ja tyttö 1v. Molempien lasten vanhemmat ovat ystäviämme, eivät sukulaisia. Kummipoika on ujoa sorttia eikä omasta tahdostaan halua tulla edes syliin. Tyttö on rohkeampi ja hänestä huomaa, että hän tunnistaa meidät, naureskelee, ottaa itse kontaktia jne. Molempia lapsia näämme suht saman verran, useamman kerran kuukaudessa. Kummipoika asuu n.100km päässä. Tyttö samassa kaupungissa.



Haluaisin touhuta lasten kanssa, viedä retkille, uimaan yms. mutta kun on omatkin pienet lapset hoidettavana, niin se ei olekaan niin helppoa. En ole itse kertaakaan tarjoutunut hoitoavuksi, eikä sitä kyllä ole kysyttykään. Mutta olisin valmis ottamaan jopa yökylään kunhan hieman vielä kasvavat.



Välillä vaan tulee sellainen olo, että haluaisivatko vanhemmat, että enemmän olisi kanssakäymistä kummilasten kanssa. Mutta esim. kyläillessä en voi täysin omistautua kummilapselle, koska täytyy kaitseta myös omien lasteni perään. Onko muilla tällaisia fiiliksiä?



Itse kummeilta odotan suht säännöllistä läsnäoloa. Pojallani on 3 kummia, joilla hän on ollut yökylässäkin viime aikoina. Siis nyt ovat häntä ottaneet kun on jo vanhempi. Pojan yksi kummitäti (ei omia lapsia) antaa kyllä täyden panoksensa pojalleni kun tulee vierailulle. He leikkivät " hiki päässä" ;)



Kyllä sekin lämmittää minun ja varmasti lastenikin mieltä kun merkkipäivinä muistetaan lahjalla tai edes kortilla.



Haluaisin omien kummilasteni kanssa pystyä solmimaan sellaisen suhteen, että varauksetta he uskaltaisivat tulla syliini, pyytäisivät leikkimään ja kyselisivät minusta. Niin kuin oma poikani tekee. kummilapseni ovat toisaalta vielä niin nuoria, että näin läheinen suhde ei ole vielä muodostunut, mutta niin toivoisin tulevaisuudessa.

Omasta mielestäni läsnäolo tärkeintä!



Ihanaa olisi ollut silloin kun lapset olivat vauvoja, jos joku kummi olisi vaikka tarjoutunut vaunuttelemaan vauvan kanssa-äiti olisi ehkä pystynyt paremmin kotona rentoutumaan. (tässä hommassa ei vaadita vaipanvaihtotaitoa)



Isomman taaperon kanssa voisi lähteä kummi kahden lapsen kanssa käymään vaikka puistossa, uimassa, museossa, lintsillä, teatterissa...



Itse olen kuitenkin huomannut kummina, että se oma aika tuntuu vain kummasti olevan kortilla...



Lapselle kummit ovat yllättävn tärkeintä, esim. itselläni ei ole kummeja (vaikka minut on kastettu), ja olen aina joskus lapsena kaiholla kuunnellut muiden kertomuksia mitä kummien kanssa tehneet tai mitä kummi toi tuliaiseksi.



Meillä paras kummi on tullut pojan seuraksi kotiin (kukaan ei ole yllämainittuja tehnyt). Se on ollut lapsen mielestä aivan huippuhauskaa ja lapsi aina kyselee koska kummi tulee taas leikkimään. Tämä kummi vain soittaa ja kysyy onko lapsi kotona ja saako tulla. Sitten tulee, leikkii lapsen kanssa kahden tunnin, puolitoista ja lähtee (joskus ehdimme kahvitkin hörpätä). Ihana kummi siis!

Omien lapsieni kummit ovat jotenkuten läsnä lasten elämässä; sylikummit hoitavat tehtävänsä todella hienosti vaikka toisen lapsen kummi asuu 500km;n päässä niin soittelee ja kyselee kuulumisia ja jos pääsee katsomaan niin tulee kuten mekin menemme sinne jos pääsemme. Toisen lapsen sylikummi asuu 100km:n päässä ja käy välillä ja soittelee kuulumisia tai sitten mesetellään.



Muut kummit sitten eivät juurikaan ota yhteyttä, mutta jos ottavat niin eivät pahemmin lapsia huomioi, paitsi yksi kummeista; huomioi oman kummilapsensa lisäksi myös toisen lapsen ja vie heitä ulos, tulee hoitamaan tarvittaessa; opetteli jopa vaipanvaihdon meillä meidän opastuksella =)



Tulokkaalla sitten on kanssa kummipariskunta joka tulee olemaan hyvinkin läheinen, olen itse heidän poikansa kummi ja ollaankin jo sovittu että menemme taas heidän ja meidän lasten kanssa jonnekkin " hurvittelemaan" .



Haluaisin itse tehdä vanhimman kummityttöni kanssa erilaisia asioita mutta heidän äitinsä ei katso tätä hyvällä, JA OLEN AINOA kummi Suomessa tytölle, muut Kanadassa; suomalainen perhe on. Oisin vienyt tytön sirkukseenkin mutta ei sekään käynyt, linnanmäelle en ole päässyt hänen kanssaan; ajattelin että tämän ilon saa nyt sit kokea nämä pari muuta kummilastani; heidän äidit ovat vaan tyytyväisiä jos heidän lastensa kummit tekevät jotain lastensa kanssa.

En oikein voi vaatia oman poikamme kummeilta hurjia, kun itse olen aivan surkea kummi. Oma poikamme on nyt 1v1kk ja kummipoika 3v.



Kummipoika on ystäväni lapsi ja jo ennen poikamme syntymää kävin hänen luonaan max. 5 kertaa vuodessa kummipoikaa moikkaamassa. Olemme kyllä kummipojan äidin kanssa nähneet useammin, mutta kummipoika ei ole ollut mukana. Kummipoika vielä on aika " arka" ja itse en ennen omaa lastani ole lapsia ikinä hoitanut, joten en oikein olisi edes uskaltanut. Hyvin vähän olen oikeastaan kummipojan elämässä, jokuset synttärit käyty (2 v synttäreiden aikaan oma poikamme oli juuri syntynyt), tuliaisia matkoilta tuotu ja joululahjoja ostettu...



Meille itsellemme on sattunut tosi kivat kummit, tai ainakin 2 kolmesta. 1 on ottanut jo poikaa hoitoon innoissaan. Itse en olisi ennen omaamme siihen pystynyt...

Nuoremman kummit käyneet meillä leikkimässä, kun äidillä ollut meno ja isi töissä.

heillä itsellä ei lapsia.

Esikoisen kummi käy meillä ja me käymme siellä. heidänlapsi on meidän kummi. Kesällä veimmemuumimaahan ja muutama viikko sitten olimme

pellehyppy näytöksessä.

Sitten käymme välillä yhdessä uimassa, ensi viikollataas.



Kummeilla ei ole lapset oleet yökylässä toistaiseksi. Ovat menossa ensi kuussa, että äiti pääseeyöretkelle partion ( sielläkin saa vahtia :-) kanssa

Itse äitinä (lapset 1v7kk ja 3v5kk) toivoisin kummeilta, että joskus kyselisivät mitä lapselle kuuluu, miten on kehittynyt + kuuntelee/ pohtii kasvatuspulmia kanssani. Ihan pienen vauvan kummi voisi viedä vaikka tunniksi vaunulenkille, jos äiti haluaa nukkua ja isomman lapsen ulos leikkimään. Minusta auttaminen ja elämässä mukana olo ovat tärkeimpiä. On tietty kivaa, että kummi muistaa synttärinä ja jouluna jotenkin, mutta mieluummin sitä läsnäoloa vaikka tavallisella kyläilyllä.



Ihan ekstraa on ollut, kun esikoiseni lapseton kummi on joskus ottanut tytön luokseen yöksi ja ovat käyneet jossakin näyttelyssä. Minusta kummiudessa tärkeintä on kuitenkin halu, en haluaisi että lapsi tekee kummin kanssa jotain, koska se on kummin " velvollisuus" . esim ymmärrän tosi hyvin, että kummit, joilla on omia lapsia, ei pyydä tällä hetkellä omiani hoitoon. Kummius oman jaksamisen rajoissa ja omien kiinnostusten kohteiden mukaan on jees.



Minun kummilapseni ovat vielä vauvoja. Toinen 6kk ja toinen 2kk. Olen käynyt katsomassa molempia heti pienenä (tietenkin kysyen perheeltä haluavatko jo vieraita vai vasta myöhemmin:)

Olen tarjonnut tosi monesti hoitoapua ja tehnyt selväksi, että todellakin voivat sitä pyytää, kun haluavat omaa aikaa. Olen myös pyytänyt vauvoja yökylään, mutta tietty sitten kun vanhemmat ovat itse siihen valmiita. Kyläillessä olen tarjoutunut vaihtamaan vaipan, syöttämään jne. (Itsestäni on ainakin ollut ihanaa, kun joku on vaikka riisunut omat lapseni, kun ollaan menty kylään. Pieni, mutta äitiä helpottava teko:)

Jospa vähän naputtelisin omista kokemuksista..



Minä olen kolmen lapsen kummi - siskon poika 2v5kk, kaverin lapset poika 5v ja tyttö 3v.



Minua joskus harmittaa että olen siskon pojalleni erityisen läheinen ja noille kaverin lapsille lähinnä lahjojen välittäjä :(



Haluaisin olla enemmän! Mutta meillä vanhemmilla ei jostain kumman syystä mene kemiat yhteen.. Aluksi oltiin hyviäkin kavereita, sit vaan välit ovat viilenneet. Toisaalta lapsien äidillä ei ole puheittensa mukaan koskaan ollut kummempia odotuksia kummiudestani - joten en ole väkisinkään itseäni työntänyt heidän lähelleen. Heidän lapsien muutkaan kummit ei ole sen läheisempiä. (vaikka ovat sukua ja näkevät usein)



Siskon poikaan on ehkä ollut helpompaa olla läheinen - koska olemme siskoni kanssa hyvät ystävät ja vietämme paljon aikaa yhdessä, lähes päivittäin.



Kummiuteni häneen on - kyläilyä, leikkimistä, ulkoilua, jumpassa käyntiä, shoppailuja, retkiä jne. Ja laitamme paljon postia ;) Vaikka asumme lähellä ja näemme usein, lähetämme postia puolin ja toisin - kortteja, piirrustuksia, valokuvia, tarroja (pienenä vinkkinäkin ;) )

Saatan mennä siskon luokse ja lähteä vaan pojan kanssa puistoon touhuamaan tai käydä nukuttamassa (vaunuilla) päiväunille. Onhan siitä oiva hyöty myös vanhemmillekin.



Tunnen hänet niin hyvin ettei ole mitään ongelmaa elää hänen kanssaan perus arkea vaikka päivästä toiseen :) Ja olenkin kulettanut häntä mukanani jo ihan vastasyntyneestä asti.



Siskoni taas on tyttäreni 5v. kummi ja heillä on ehkä vieläkin läheisempi suhde. Siskoni on samoin elänyt tytön kanssa tavallista arkea ihan vauvasta lähtien - kulettanut mukanaan joka paikkaan jne.!



Voisi sanoa että kummipoikani on minulle kuin toinen lapsi ja siskolleni kummityttö myöskin kuin toinen lapsi! :D



Btw - Tuli mieleen oma kummini - meillä ei mitenkään äärimmäisen läheinen suhde ole, mutta ihan sellainen perus hyvä. Mutta oli ihanaa kun kummisetäni pyysi minua hänen kanssaan alku syksystä kirkkoon ehtoolliselle!! Arvostin sitä todella paljon :D (ei meilläkään mitään suurempaa uskonnollista taustaa..)



Tulipa sitten naputeltua oikein olan takaa :)