Taaperon kanssa seurakunnan kerhoon, vaikkei kuuluta kirkkoon?

Yksinkertaistetaan viestiä: jos meneminen kirkon kerhoon tuo väsyneelle kotiäidille ja pienelle ihanalle lapsoselle iloa ja valoa elämään, tuskin Jeesus olisi kieltämässä sitä muutaman pennosen takia.



Ja jos kerran Jeesus rakasti myös niitä, jotka tekivät kuolemansyntiä, tuskin se käy muutaman euron takia itkemään. Antakaa lasten tulla tyköni, ja nythän äiti on viemässä lastaan seurakunnan kerhoon! Jumalan luokse. Ties vaikka opit jäisivät muhimaan ja saataisiin lapsesta vaikka pappi isona.



Jumala on rakkaus, rakkautta sinullekin.

Muutama huomio:



Ensinnäkään Jeesus nimenomaisesti ei jaotellut syntejä niiden suuruuden mukaan, vaan kaikki synnit ovat syntiä.



Et myöskään ilmeisesti ymmärtänyt edelleenkään, mutä kirjoitin syntisen rakastamisesta, mutta synnin vihaamisesta. Jeesus tottakai rakastaa jokaikistä syntistä, mutta hän aktiivisesti vihaa syntiä. Jeesuksen sanoma oli, että syntiselle pitää antaa anteeksi ja häntä pitää rakastaa ja juuri sen vuoksi häntä pitää kehottaa luopumaan synnistä ja jos ei pienempi kehotus auta, niin sitten vähän suuremmalla äänenpainolla. Synti on pahaksi nimenomaan ihmiselle itselleen. Kuoliaaksi kivitystä synnin vuoksi hän ei kuitenkaan hyväksynyt, koska kaikki ovat syntiä tehneet, eikä syntistä pidä tuomita vaan antaa anteeksi.



Jutun juju on juuri siinä, että kirkon palvelujen hyväksikäyttäjä tekee sitä tahallisesti ja jatkuvasti. Hyväksikäytön saa anteeksi, tottakai. Jatkuva hyväksikäyttö ja toiminnan puolustelu milloin milläkin tekosyyllä ei kuitenkaan näytä siltä, että henkilö edes haluaisi syntinsä anteeksi. Jeesus ei nimittäin pakota ihmistä anteeksiantoon, vaan anteeksi saa vain, jos haluaa.



Pennoset tässä jutussa tuskin ovat Jeesukselle se olennainen juttu, vaan nimenomaan asenne. Sellaisen henkilön asenne, joka tietentahtoen käyttää toisten maksamia palveluja hyväkseen maksamatta, ei ole kunnossa. Tätä asennetta Jeesus haluaisi muuttaa. Myös tuon väsyneen kotiäidin pitäisi olla ilomielin antamassa omia pennosiaan, eikä riistämässä muilta (riippumatta siitä antavatko he ilomielin vai eivät). Väärä asenne ja synti ei tässä tietenkään koske lasta, vaan vanhempaa, joka palvelua hyväksikäyttää - lapsi tuskin ymmärtää asiaa.



Rakkautta tässä tilanteessa puuttuu nimenomaan siltä vanhemmalta, joka käyttää toisten maksamaa palvelua eikä ole valmis luopumaan omista pennosistaan!

Kannatatteko vapaata kasvatusta? Oletteko sitä mieltä, että rakastava vanhempi ei kiellä lasta koskaan, ei aseta rajoja eikä vahdi, mitä lapsi tekee? Kieltäminen tai rajojen asettaminen on rakkauden puutetta ja vääristä teoista huomauttaminen hyljeksintää?



Kristuksen rakkaus on ihan samanlaista kuin vanhemman rakkaus lapseen. Kristus rakastaa jokaista lastaan - ja itkee joka kerta kun yksikin hänen lapsistaan tekee väärin - ei sen vuoksi, että Jumalalle olisi vääristä teoista haittaa, vaan siksi, että ihminen vahingoittaa itseään tekemällä väärin! Jumalan haluaisi, että kaikki hänen lapsensa olisivat onnellisia, eläisivät sovussa keskenään ja toimisivat oikein joka tilanteessa.



Totuus kuitenkin on, että ihmiset toimivat väärin ja tekevät pahoja tekoja, syntiä - ihan joka ikinen. Ihan samoin kuin ¿koko kylä kasvattaa¿ -periaatteessa, on Jumalankin tahto ja toive, että ihmiset maailmassa kasvattaisivat toisiaan ja kertoisivat toisilleen, milloin nämä heidän mielestään tekevät väärin ja toimivat niin, että se vahingoittaa heitä itseään tai toisia ihmisiä. Vain tällä tavalla ihmiset voivat vähitellen oppia, kasvaa ja tulla onnellisiksi.



Mutta ihan samalla tavalla kuin vanhemmatkin ovat vajavaisia kasvattajia, niin me kristitytkään emme aina osaa sanoa sanottavaamme juuri oikealla tavalla ja sopivalla hetkellä. Saatamme töksäyttää huonoon aikaan, väärälle ihmiselle tai sopimattomassa paikassa. Epätäydellinen, joskus nalkuttava, kenties jopa joskus naama punaisena huutava vanhempikin on kuitenkin parempi kuin vanhempi, joka ei koskaan kiellä, ohjaa tai neuvo lastaan, vaan antaa tämän tehdä ihan mitä tahansa.



Ei kaiken hyväksyminen ole RAKKAUTTA, vaan se on VÄLINPITÄMÄTTÖMYYTTÄ, joka on mitä suurimmassa määrin rakkauden vastakohta. Kristityt, jotka kutsuvat kirkkoon kuulumattomia seurakunnan tilaisuuksiin tekevät ihan oikein, he haluavat levittää rakkauden sanomaa lähimmäisilleen. Oikein tekevät myös ne kristityt, jotka huomauttavat kirkon palveluja tietoisesti ja jatkuvasti hyväksikäyttäville ihmisille näiden toiminnan eettisistä ongelmista ja kehottavat liittymään kirkkoon, mikäli sen palveluja käyttävät.



Toisten kustantamien palveluiden jatkuva hyväksikäyttö ilman, että osallistuu VAROJENSA MUKAAN palvelujen tuottamisen kustannuksiin on varastamista ja varastaminen on kristinuskon mukaan syntiä. Rakastava kristitty kertoo lähimmäiselleen, kun näkee tämän tekevän syntiä ja yrittää ohjata tätä oikealle tielle. Kristityn velvollisuus on kuitenkin myös levittää Jumalan sanaa lähetyskäskyn mukaisesti ja siihen voi sisältyä myös ihmisten kutsuminen seurakunnan tilaisuuksiin - näissä ei-kristityille suunnatuissa tilaisuuksissa olisi kuitenkin hyvä pitää sanomaa esillä niin, että sen näkee ja ymmärtää, pelkkä kahvinjuonti ja pullansyönti tuskin kovin usein on lähetystyötä. Lähetystyössäkin kannattaa kuitenkin huomioida järkevyysnäkökohta: samalla kun kehitysmaissa kuolee 10 miljoonaa lasta vuodessa nälkään ja hoidettavissa oleviin sairauksiin vuodessa, on kovin vaikea perustella kristittyjen varojen käyttöä rikkaiden suomalaisten pullakahveihin!

näistä uskonasioista kuin esimerkiksi sillä suhteellisen pienellä kristittyjen piirillä, joiden toiminta vaikuttaa näin ulkoa katsottuna enemmän politiikalta kuin miltään uskolta ja rakkauden työltä.



Epäilen ettei meistä oikein kukaan osaa sanoa, mitä Jeesus ajattelisi kirkosta saati politiikasta armon vuonna 2006. Asialla voi toki spekuloida.



Alkuperäiseen ongelmaan kommentoimatta.



P.S Itse kuulun kirkkoon, enkä ole ajatellut eroamista

minun kirjoittamani viesti aloitti laajan keskustelun " pummilla matkustamisesta" ja haluan omalta osaltani oikaista asioita.



Eli en itse kuulu kirkkoon, mutta mieheni kuuluu ja maksaa kirkollisveron. Joka ikinen kerta olen maksanut kahvistani vapaaehtoisen maksun joka on suunnattu välillä kerhotoimintaan ja välillä minne milloinkin. Joten en ole aivan ilmaiseksi kerhossa käynyt. Ja kuten kirjoituksessani kerroin yleensä aina olemme hartaushetkessä mukana ( muutama kerta on jäänyt väliin kun olemme myöhästyneet) koska haluan, että lapsellani on mahdollisuus tutustua uskonasioihin lapsille suunnatulla tavalla ja tämä kerho on oiva mahdollisuus siihen ja päättää tulevaisuudessa itse kantansa asioihin.

Itse kysyin aikoinani ekoja kertoja kerhossa käydessäni asiasta niin minulle vastattiin, että kaikki ovat tervetulleita.

Vielä pohdiskelen tätä aihetta minäkin. Ja heti aluksi tarkennan, että en siis ole kristitty vaan pakana, erosin kirkosta pari vuotta sitten. Siihen asti olen kyllä kirkollisveroni maksanut, vaikka en ole palveluita käyttänyt, joten voisin varmasti halutessani käydä hyvällä omallatunnolla lapsen kanssa seurakunnan kerhossa ihan jonkin aikaa... ;) Ei vain kiinnosta, kun kyse ei ole omasta elämänkatsomuksestani.

Mutta joo. Siis voisin kuvitella, että suurin osa seurakunnista toimii tosiaan sillä periaatteella, että toivovat mahdollisimman monen ihmisen

löytävän uskon,

ei liittyvän vain kirkollisveron maksajaksi. Seurakuntaan kuulumisella ja uskomisella kun ei ole oikeastaan mitään tekemistä toistensa kanssa, uskovaisia kristittyjä löytyy ev.lut. seurakunnan ulkopuolelta ja toisaalta suurin osa seurakuntaan kuuluvista taitaa olla tapauskovaisia, jotka eivät kuitenkaan oikeasti seuraa Jeesusta. Korjatkoon joku, jos olen väärässä. Lisäksi seurakuntien tosiaan ainakin pitäisi toivottaa tällaiset pakanat avosylin tervetulleiksi, ihan vain siinä toivossa, että kuitenkin sitten saisimme " herätyksen" ja löytäisimme Jeesuksen helmaan. Ja kyllä, sanon että pitäisi, sillä kuten sanoin myös minä olen kuulunut ev.lut. seurakuntaan ja ollut kristitty ja olin jo silloin tätä samaa mieltä. Minun mielestäni se on juuri se periaate, jota Jeesus opetti. Ei hän sanonut, että " opettakaa ihmisille minun sanaani, mutta vain jos he maksavat jäsenmaksun" .

Siitä olen kyllä samaa mieltä, että on ehdottoman väärin pysytellä poissa hartaushetkistä ja mennä noukkimaan ne rusinat kakun päältä. Jos tahtoo seurakunnan tilaisuuteen osallistua, on hyväksyttävä se, että uskonto on siellä esillä. Se, että ei itse osallistu tai ei anna lapsen osallistua uskonnollisiin osuuksiin on kyllä minunkin mielestäni " pummilla ajamista" . Nimittäin vaikka ei itse kokisikaan kyseistä uskontoa (ja uskoa) omakseen, niin voihan se olla, että lapsi sitten löytää tiensä sen pariin - ja silloin seurakunta on saavuttanut tarkoituksensa yhden ihmisen kohdalla. Tämä on se syy, miksi minä en kyseisiin kerhoihin mene. En ole kristitty enkä enää sellaiseksi tule, enkä myöskään tahdo, että lapselleni opetetaan jotain uskontoa vielä tässä vaiheessa, kun hän ei kykene tajuamaan uskon, sadun ja tiedon eroa. Sinänsä minulla ei siis ole mitään kristinuskoa vastaan, mutta kun en käy muidenkaan uskontokuntien tilaisuuksissa lapseni kanssa, en tahdo käydä kristillisissäkään jutuissa. Mutta jos kävisin, en potisi huonoa omatuntoa minkään kirkollisveron vuoksi, juuri siksi että käymällä seurakunnan kerhossa antaisin seurakunnalle mahdollisuuden tehdä käännytystyötä minun lapseni kohdalla. Mahdollisuuden tehdä sitä, mitä Jeesus lähetyskäskyssä kehoitti. Voi olla, että lapsestani ei koskaan kristittyä tulisi, mutta eipä Jeesuskaan tainnut sanoa, että " opettakaa heille kaikki mitä olen sanonut, mutta korkeintaan puolen vuoden verran ja jos he silloin eivät ole ryhtyneet seuraajikseni, niin potkaiskaa heidät pellolle" ... ;) Ai niin ja sen perusteella mitä olen ystävieni kanssa jutellut, niin ainakin täällä meillä päin noissa seurakuntien kerhoissa on se kahvikassa. Kukaan ei siis juo seurakunnan sumppeja maksamatta ja kun ne kerhotädit joka tapauksessa lukevat tarinoita ja laulavat lapsille, niin samalla vaivallahan ne kirkkoon kuulumattomat hoituvat. Toki jos tehdään jotain askartelujuttuja, niin silloinhan voisi sitten pistää kahvikassaan sen verran ylimääräistä, että materiaalikulut tulevat katetuksi. Mutta muuten en kyllä ymmärrä, millä tavalla kirkkoon kuulumattomat varastaisivat kirkkoon kuuluvilta, vaikka kävisivätkin seurakuntien tilaisuuksissa.

Vähän ne uskonnolliset laulut särähti kyllä korvaan kun en sellaiseen ole tottunut. Oli siis alkulauluna ja loppulauluna sellainen ja puolen tunnin muskarista vei aika ison osan.



Lapsena oli seurakunnan päiväkerhossa vaikkei kumpikaan vanhemmista kuulunut kirkkoon. Vanhemmat selitti suurin piirtein että Jeesus on sellaista satua johon jotkut uskovat tosissaan. Ei mua yhtään haitannut silloin lapsena se uskontojuttu.

kaikki kirkkoon kuulumattomat joutuvat kerhosta maksamaan.



Ne jotka seurakuntaan kuuluvat, saavat pitää lapsensa kerhossa ilmaiseksi. Täysin järkevää minusta.

en kuulu kirkkoon. En siis käytä mitään kirkon palveluita. En myöskään halua viedä lastani uskonnollisiin tilaisuuksiin. Näin mun omatunto käskee tekemään. Jos joku haluaa tehdä toisin, se on minusta ihan OK.

ja ihmiset kyllä laittavat joka kerta ahkerasti rahaa kippoon, kuuluu sitten kirkkoon tai ei!





tähän kysymykseen ( saako käyttää vai ei kun ei kuuluu kirkkoon) on varmaankin turha etsiä vastausta tältä palstalta, mielipiteitä hippusen liikaa :)

parhaiten asiaan varmasti osaa vastata itse ev.lut.seurakunta. eli jos asia jotain vielä häiritsee niin kysykää ihmeessä seurakunnan kanta asiaan, muullahan ei oikeastaan ole väliä!

nimenomaan näin näkisin sen järkevänä; jos srk haluaa kirkkoon kuulumattomilta maksun, se reilusti ilmoitetaan ja toimintaan saa sitten halutessaan ottaa osaa ilmoitettua maksua vastaan.



Käytännöt näyttävät vaihtelevan paljon, ja ilmeisesti eri srk:t seuraavat erilaisia käytäntöjä.



Pyydän oikeasti anteeksi, jos olen sanonut jotain jonkun uskonkäsityksiä loukkaavaa. Toin itse vain ilmi sen mitä minulle on srk:n työntekijöiden toimesta sanottu, ja jonka pohjalta olen itse saanut käsityksen toiminnasta.



Jos kerhoon haluaa osallistua, niin puhelin vain käteen ja seurakunnalle soittamaan, saako tulla mukaan vaikka ei kuulu kirkkoon, ja olisiko sitten mitään maksua tätä palvelua vastaan.

Tai siis minä kuulun kirkkoon (koska en ole vielä saanut aikaiseksi erota sieltä), mies on muslimi ja tyttö väestörekisterissä.

Ollaan käyty muutama kerta seurakunnan perhekerhossa, joka oli ihan ok lukuunottamatta ekan kerran aamuhartautta joka kesti melkein tunnin! Tyttö on käynyt myös mamman kanssa kirkossa laulamassa lasten kauneimpia joululauluja. Mitään " käännytysjuttuja" en lapselle halua, mutta pienimuotoinen seurakunnan ohjelma on ihan ok. Mutta jos menee saarnaamisen puolelle niin sitten saa riittää.

Tyttömme on kaksivuotias.

Itse kun ainakin vielä toistaiseksi kuulun kirkkoon, ja maksan kirkollisveroa, niin en koe huonoa omaatuntoa siitä että joskus osallistumme seurakunnan toimintaan. Enkä tunne sittenkään jos eroan kirkosta. Olenhan jo maksanut kirkollisveroa vuosikaudet, osallistumatta millään tavalla seurakunnan toimintaan, joten minähän periaatteessa otan vain omiani takaisin :p Kevättalvella olemme aloittamassa seurakunnan perhemuskarissa, ja maksamme siitä 25 euroa, eli kai siellä saa sitten käydä kuului kirkkoon tai ei?

soitella seurakuntaan asiasta tai pähkäillä, että jos kysyttäisiin seurakunnasta.



Tottakai seurakunnasta vastataan yksinkertaiseen kyllä/ei -kysymykseen niin kuin se lain mukaan menee: Tilaisuuksiin saa tulla maksamatta, ne ovat maksuttomia kaikille, tervetuloa. Eihän kirkkoherranviraston kanslistilla ole edes oikeutta tai pätevyyttä ruveta asiaa sen kummemmin ruotimaan!



Ihan eri asia on, jos lähtee keskustelemaan asiasta syvällisesti vaikka papin kanssa, jolloin aivan varmasti päädytään keskustelemaan kunkin henkilön motiiveista, omastatunnosta, oikeasta ja väärästä, lähimmäisenrakkaudesta, antamisesta, saamisesta

jne. ja keskusteluun tulevat ihan varmasti mukaan monet tässäkin keskustelussa sanotut mielipiteet.



Joka ikinen tilanne on tässä mielessä yksilöllinen, eikä mitään kaikenkattavaa sääntöä oikeaan toimintatapaan ole olemassa. Kukin tilanne pitää harkita erikseen ja absoluuttisia vastauksia ei ole olemassakaan. Useimmat tietänevät jossain syvällä sisimmässään tekevätkö oikein ja joidenkin omatunto lienee paatunut jo tässäkin suhteessa.





Tämän keskustelun innoittamana kysyin muuten eilisiltana saunassa mieheltäni (joka on pappi), mitä mieltä hän on henkilöstä, joka taloudellisista syistä on eronnut kirkosta ja siitä huolimatta käy säännöllisesti seurakunnan järjestämässä toiminnassa ja mieheni ensimmäinen spontaani kommentti oli: " Sehän on varastamista!" Asiasta toki sukeutui pidempikin keskustelu, jossa käytiin läpi erilaisia yksilöllisiä tilanteita ja monia täälläkin esitettyjä asioita ja näkökulmia, mutta tämä siis oli papin ensimmäinen spontaani kommentti!

tällaista olen saanut kuulla koko ikäni.



Kun on lapsista kysymys, luulisi jokaisen kristiyn olevan vain iloinen, että jonkun pakanan lapsiparka saa sentään jossain kuulla pyhää sanaa. Mutta ei.. ruvetaan mulkoilemaan, tivaamaan, haukkumaan varkaaksi. Just joo.



En ole ikinä kuulunut kirkkoon. Lapsena kävin tyttökerhossa ja seurakunnan leireillä kavereitten kanssa. Eipä kukaan seurakunnan työntekijä silloin valittanut minulle siitä, että kaytin heidän voimavarojaan.



Nyt aikuisena saan suorastaan ahdistuskohtauksen joutuessani kuulemaan tuota " Jumalan sanaa" koska niin usein elämäni aikana olen joutunut puolustelemaan vanhempieni valitsemaa elämänkatsomusta kristityille lähimmäisille. Siis lapsena. Nimenomaan seurakunnan työntekijät toivottivat tervetulleeksi kaikin tavoin, mutta nämä muut kristityt käyttäytyivät juuri noin kuten te, jotka väittävät kanssaihmisiään varkaiksi jne.



Onneksi oma lapseni on kaupungin kerhossa!

Taas jotkut tuntuvat unohtavan, että mm. vastaavan työntekijän palkkaaminen, tilojen ylläpitäminen ja siivoaminen maksavat myös. Todennäköisesti kuluja tulee myös kerhon toiminnasta ilmoittelemisesta ja esim. vahtimestarin palkkaamisesta. Usein seurakunta kustantaa kerhoille jonkinlaisen retken.



Kerho on mielestäni selkeästi kirkon jäsenilleen tarkoittama palvelu, jonka tarkoituksena on tukea kastetun lapsen saamaa kristillistä opetusta. Vaikka pointti monin paikoin on mennyt vanhempien keskinäiseen kahvihetkeen, ei se poista tätä jäsenpalvelunäkökohtaa. Lähetystyö on asia ihan erikseen.



Ollessani mukana erilaisessa yhdistystoiminnassa, olen huomannut, että iso osa ihmisiä on mukana niin kauan, kun jotain saa halvalla tai ilmaiseksi. Jos toiminnan eteen pitäisi tehdä jotain tai tapahtumasta/palvelusta pitäisi maksaa edes osa todellisista kustannuksista, into loppuu välittömästi. Yhdistykset tekevät vapaaehtoistyötä, joten olen hyväksynyt sen, että muilla ei vastaavaa vapaaehtoisuutta ole.



Sen sijaan seurakunta ei perustu juurikaan vapaaehtoistyölle vaan kaikki palvelut kustannetaan kirkollisverovaroin. Kirkollisverovaroista menee huomattava osa toimintaan, joka suuntautuu lapsiperheille. Jos näitä palveluja aikoo käyttää, olisi ehkä kohtuullista olla seurakunnan jäsen.



On hämmentävää, että jos ateistit odottavat kristillisen rakkauden vaativan, että kristitty hölmönä tarjoaa heille kaiken mitä he haluavat pyytää. (Vaikka kai Jeesuksen opetus toisenkin posken kääntämisestä voidaan niinkin ymmärtää). Itse menisin ateistina ennemmin itseeni ja miettisin omaa moraaliani.

on se, että KIRKKOON KUULUMATTOMAT ovat kärkkäimin puolustamassa " oikeuttaan" käydä seurakunnan tilaisuuksissa ja tuomitsemassa kristittyjä, jos nämä eivät siitä tykkää. Näin näyttävät toimivan kirkkoon kuulumattomat riippumatta siitä, kertovatko he käyttävänsä kirkon palveluita vai ei.



Minusta tämä on hyvin mielenkiintoista. Äkkiseltään voisi nimittäin luulla, että kirkkoon kuulumattomille olisi ihan yksi hailee, miten kirkon jäsenet toimintansa järjestävät ja kelle sen suuntaavat. Luulisi, ettei heillä olisi mitään mielenkiintoa pohtia kirkon jäsenten moraalia tai toiminnan kristillisiä taustoja tai oikeutusta. Tyhmempi saattaisi kuvitella, ettei kirkkoon kuulumattomia edes kiinnostaisi, mitä kristityt tilaisuuksissaan tekevät.



Mistäkö tämä sitten kertoo? En tiedä, mutta arvailla voin - ei ole nimittäin ensimmäinen kerta, kun törmään kirkkokriittisiin " ateisteihin" , joilla on tarkat käsitykset siitä, kuinka kristittyjen pitäisi käyttäytyä. Ilmeisesti aika monella on taustalla katkera ja kaunainen suhde kirkkoon. Osalla ehkä kolkuttaa jopa omatunto. Yhtä kaikki heitä kaikkia näyttäisi yhdistävän nykyajalle niin tyypillinen ajatus siitä, että joku toinen on aina velvollinen järjestämään MINUN asiani MINUN tahtomallani tavalla ja MINULLA on oikeus tehdä mitä huvittaa. Omasta ollaan pitämässä kiinni kynsin hampain, mutta toisten pitäisi ymmärtää jakaa omastaan minullekin. Elämänhän kuuluisi olla pelkkiä oikeuksia eikä lainkaan velvollisuuksia.





Ehdottaisinkin, että te kaikki kirkkoon kuulumattomat perustaisitte ihan oman yhdistyksen, jonka voimin sitten järjestäisitte vastaavaa toimintaa - ihan vaikka ilman sitä hengellistä sisältöä. Kerätkää toisiltanne jäsenmaksua ja kustantakaa sillä tilat, työntekijät, tarjottavat ja ohjelma ja kutsukaa sitten yhdistykseenne kuulumattomia kirkon jäseniä toimintaanne ihan ilmaiseksi, itse voin vaikka lupautua maksamaan euron siitä kahvista ja pullasta (vaikka ne meidän perhekerhossamme ovatkin ilmaisia). Katsotaan, kuinka kauan jaksatte toimintaa pyörittää ennen kuin joukostanne kuuluvat ensimmäiset soraäänet toimintaanne hyväksikäyttävistä opportunisteista - veikkaan, että ei mene kauaa!

nyt on helppo tehdä päätös: Eipä taideta mennä ko. tapaamisiin. Ei kuuluta kirkkoon eikä aiota liittyä vain siksi että voisimme kerhoihin yms. osallistua. Erosin kirkosta, koska en kokenut olevani erityisesti kristitty (en rahallisista syistä). En kutsu itseäni ateistiksi vaan agnostikoksi. Kirkossa ollessani tuntuu oudolta esim. rukoilla muiden mukana, koska en itse tunnusta kristillistä Jumalaa. Ennemminkin se tuntuu Jumalan pilkalta, koska sydän ei ole siinä mukana.



En halua, että taaperoni saa (ainakaan vielä) vakaumuksellista ohjausta. Kuten joku aiemmin kirjoitti, ei lapsi vielä erota satua, tietoa ja uskoa.



Olen siis kysynyt itse seurakunnasta ja sanoivat, että toimintaan saa osallistua (kuten jo aloitusviestissäkin kirjoitin). Hyvä tietää, että pappi saattaa kuitenkin paheksua " pakanoiden" läsnäoloa.



Olisin todellakin juuri sellainen, joka vie rusinat pullasta: Haluaisin vain itselleni ja lapselleni seuraa. Ja kuten myös kirjoitin, uskontoon liittyvät keskustelut ovat mielenkiintoisia. Mutta ehkäpä joku muukin " pakana" on leikkipuistossa srk:n kerhojen aikaan ;-)

Vaikka en ateisti olekaan, niin arvelen silti, että tuskinpa ateistit mitään kirkolta pyytävät tai vaativat. Mitä taas tulee tuohon kerhotätien palkkaamiseen, niin käsi ylös kaikki, jotka oikeasti uskovat että siellä kerhoissa käy vain tai enimmäkseen kirkkoon kuulumattomia. Silloinhan tuo kerhotätien palkkaus ja tilavuokrat ym. voisi sälyttää kirkkoon kuulumattomien niskoille, mutta jos suurin osa kerhossakävijöistä kuuluu kirkkoon (tai on kuulunut aiemmin ja maksanut " jäsenmaksunsa" silti hyödyntämättä palveluita), niin silloinhan nuo kirkkoon kuulumattomat menevät enemmänkin siinä sivussa. Kerho järjestettäisiin joka tapauksessa, kävi siellä kirkkoon kuulumattomia tai ei, joten aika hullulta tuntuisi laittaa heidän kuluikseen jotain kerhotädin palkkaa.



Niin ja sille joka kyseli mieheltään, että mitä mieltä tämä on siitä jos seurakunnan kerhoissa käyvät sellaiset, jotka ovat eronneet kirkosta taloudellisista syistä. Minä tunnen aikamoisen monta kirkosta eronnutta eikä kukaan ole eronnut taloudellisista syistä vaan ihan vain yksinkertaisesti siitä syystä, että ei koe itseään kristityksi, saati sitten luterilaiseksi. Itse olen siitä onnellisessa asemassa, että asun kaupungissa, jossa järjestetään muutakin toimintaa lapselle kuin vain nuo seurakunnan kerhot. En siis koe mitään tarvetta mennä kerhoon, jota pitää taho joka edustaa täysin erilaista elämänkatsomusta kuin minä itse. Sen sijaan ymmärrän kyllä hyvin niitä ihmisiä, jotka menevät sinne seurakunnan kerhoon vaikka eivät kirkkoon kuulukaan ihan vain siksi, että paikkakunnalla ei yksinkertaisesti ole mitään muuta kerhotoimintaa lapsille. Ja edelleen olen sitä mieltä, että ihan vain lähetyskäskyyn nojaten luulisi jokaisen kunnon kristityn olevan onnellinen siitä, että vanhemmat vievät lapsensa paikkaan, jossa nämä kuulevat Jeesuksesta ja joka siten edesauttaa sitä mahdollisuutta, että lapset kääntyisivät kristityiksi.



Mitä siihen tulee, kannattaako asiaa kysellä seurakunnasta, niin minun mielestäni ilmanmuuta kannattaa. Jos kerran seurakunnassa ovat niin tyhmiä, että sanovat että " totta kai voi tulla" vaikka oikeasti olisivatkin sitä mieltä että kerhot ovat vain kirkkoon kuuluville, niin suoraan sanottuna kärsikööt sitten siitä. Jokuhan se täällä puhui siitä viisaasta ja tyhmästä palvelijasta... Jos ei uskalla sanoa, että " voihan siellä käydä, mutta kulujen kattamiseksi toivoisimme kirkkoon kuulumattomilta pientä rahallista avustusta" , niin väittäisin, että silloin on kyseessä tyhmä palvelija. Eikä kanslistin tarvitse asiasta päättää vaan hän voi ilmoittaa eteenpäin, että tällaista on kysytty ja sitten ne " päättävät tahot" voivat pohtia, miten heidän seurakunnassaan halutaan menetellä. Johan joku kertoikin, että heillä on semmoinen seurakunta, jossa siihen kuulumattomilta peritään erikseen kerhomaksu. Se on minun mielestäni sitä fiksua toimintaa, uskalletaan oikeasti kertoa se oma kanta eikä vain jäädä tuskailemaan, että " voi kun ne kirkkoon kuulumattomat ovat niin ahneita ja itsekkäitä" kun oikeasti kyse onkin siitä, että seurakunta ei uskalla näyttää, että heidän palvelunsa ovat vain seurakuntalaisille... Jos rehellisesti kysyy, että voiko kerhossa käydä ja saa myöntävän vastauksen, niin minun mielestäni silloin ei tee mitään väärin vaikka ei kirkkoon liittyisikään. Se on silloin ihan vain sen myöntävän vastauksen antajan " syytä" . Sitä paitsi kymmenen käskyäkin sanoo, että älä valehtele, uskotteko te oikeasti että kirkon työntekijät kirkkain silmin väittäisivät että kerhoissa voi kirkkoon kuulumatonkin käydä, jos he kuitenkin todellisuudessa olisivat sitä mieltä, että ei voi?

Pultti:

on se, että KIRKKOON KUULUMATTOMAT ovat kärkkäimin puolustamassa " oikeuttaan" käydä seurakunnan tilaisuuksissa ja tuomitsemassa kristittyjä, jos nämä eivät siitä tykkää.

Enpä sano muuta kuin että köyhä on ihmisen ajatusmaailma, jos ei uskalla pohtia muita kuin omaa elämänkatsomustaan. :) Kristityt selittävät suureen ääneen kristillisestä rakkaudesta, tasavertaisuudesta, Jeesuksen sanan levittämisestä ja opettamisesta jne. Minä en puolusta kenenkään oikeutta käydä seurakunnan tilaisuuksissa, mutta kyllä, ihmettelen ihan oikeasti sitä että miten tuo " seurakunnan tilaisuudet ovat vain seurakuntaan kuuluville" -mentaliteetti oikein istuu kristilliseen ajatusmaailmaan. Siis siihen, jonka mukaan kristitty uskoo että Jeesus on herra ja pelastaja eikä siihen, jonka mielestä kristitty on se joka kuuluu kirkkoon, uskosta viis. Nimittäin eihän se pelkkä kirkkoon liittyminen kenestäkään uskovaista tee ja siksi en vain voi uskoa, että kristilliset opettajat (siis papit ym. seurakunnan työntekijät) toivoisivat että mahdollisimman moni liittyisi kirkkoon. Ehkä olen naiivi, mutta kuvittelen, että he ihan oikeasti olisivat iloisia siitä, kun saavat mahdollisuuden kertoa Jeesuksesta ja levittää kristillisiä oppeja, koska sen seurauksena joku saattaisi kääntyä kristityksi. Eikä se välttämättä hetkessä tapahdu, vaan siihen voi mennä pitkä aika.

En voi olla miettimättä, että miten te oikein suhtaudutte esim. Aasiassa tai Afrikassa tehtävään lähetystyöhön. Siis siihen, että rakennetaan kouluja ja sairaaloita sellaisillekin alueille, joilla ei vielä ole juurikaan kristittyjä, siinä toivossa että ne ihmiset sitten ajan kanssa kääntyisivät kristityiksi. Oletteko te sitä mieltä, että ei-kristityt eivät saa niihin kouluihin tai sairaaloihin mennä kuin vain esim. puolen vuoden ajan ja jos eivät sitten käänny kristityiksi, heidän pitää alkaa maksaa jotain korotettua maksua? Vai koskeeko tämä " lähetysvastaisuus" ainoastaan kotimaatamme? Enkä kysy tätä nyt pilkatakseni tai kiusatakseni vaan siksi, että ihan oikeasti minua ihmetyttää.

Niin, enkä myöskään tuomitse kristittyjä jotka eivät tykkää siitä että kirkkoon kuulumattomat käyvät kirkon tilaisuuksissa. Ajatellaan nyt vaikka jumalanpalveluksiakin. Tai kauneimpia joululauluja. Kyllähän joku kirkon ylläpito sekä kanttorin ja papin palkat maksavat niin huimasti, että ymmärrän ettei niitäkään tilaisuuksia tahdota suunnata muille kuin niille, jotka maksavat kirkollisveronsa. Samahan se pätee varmasti perhekerhoihinkin, samalla tavalla se seurakuntatalo maksaa ja kerhotädin palkkaaminen. Henkilökohtaisesti tosin voisin kuvitella, että jos kokisin tarpeelliseksi järjestää uskonnollissävytteistä ohjelmaa, johon haluaisi osallistua joku toisinuskovakin, niin siinä sivussa se toisinuskova menisi jos se ohjelma joka tapauksessa järjestettäisiin. Tai ainakaan itse en ole kuullut yhdestäkään sellaisesta paikasta, missä vuokra nousee sitä mukaa mitä useampi osallistuu tai sellaisesta leikkitädistä, jonka taksa on aina hitusen suurempi jokaisesta uudesta leikkivästä ja laulavasta lapsesta...

Eli pointtini on siis se, että en minä ymmärrä, miksi hermostuisin siitä, jos järjestäisin jotain joka tapauksessa, siitä riippumatta tuleeko paikalle " ei-jäseniä" vai ei. Ai niin, itse asiassa tiedän kokemuksesta että en hermostu. Olenhan ollut esim. osakuntani hallituksessa hyvinkin monta vuotta ja järjestänyt tapahtumia, joihin on tullut muitakin kuin osakuntalaisia. Kaikki on toivotettu tervetulleiksi eikä jäsenyyttä ole kyselty, kaikki ovat saaneet syötävää ja päässeet saunomaan eikä tietääkseni ketään ole harmittanut se, että osa ei ole maksanut osakunnan jäsenmaksua. Ajatuksena on nimenomaan ollut se, että ehkäpä nekin ihmiset, jotka eivät osakuntaan kuulu, jossain vaiheessa toteavat että haluaisivat sittenkin liittyä, mutta jos eivät halua, niin ei siinä mitään. Jos he kerran jotain saivat osakunnan toiminnasta, niin hieno asia. :) Sitten jos järjestimme jotain ekskursioita tms., niin silloin osakuntalaiset pääsivät joko ilmaiseksi tai saivat alennusta. Mutta osakuntatoiminta on toki ihan eri asia kuin kristillinen toiminta.