Miten tulet toimeen petturi ex-miehesi ja tämän avovaimon kanssa

En tiedä. Tämä tulee olemaan tulevaisuuteni. Olen sanonut, että en halua olla tekemisissä naisen kanssa. Koska satuttaa vielä aivan liikaa. Ehkä jonain päivänä pystyn. Niin kauan toivon, että minun ei tarvitse naista nähdä. Ex-miehen kanssa pakosta yhteydessä oleminen on jo tarpeeksi vaikeaa. Lapsille tietenkin esitän neutraalia.

En mitenkään. Sen verran kuitenkin on sisua, että mitään kulissia en alkanut pitämään yllä päivääkään. Joka tuollaiseen leikkiin ryhtyy, leikin kestäköön! Vaikka menisi "kunnollisen miehen" maine. Niin lapanen en ole, että alkaisin petturi huoripukin mainetta varjelemaan.

Emme tule toimeen. En halua nähdä miestä enkä pettämiskaverinaistansa. En vastaa miehen puheluihin. Alaikäisten lasten asiat hoituu minimipanoksella sähköpostitse tai whapilla. Ei yhtään ylimääräistä viestiä eikä kirjainmerkkiä, minimiyhteys. Pidän tiukan asialinjan.

Lapset onneksi teinejä niin vaihtavat itsenäisesti kotia.

En ole nähnyt miestä kasvotusten vuoteen ja silloinkin en edes katsonut sitä silmiin vaan hiljaa ja neutraalisti ohitin hänet. Lapsille esitän neutraalia enkä hauku heidän isäänsä.

Ex kuulemma haukkuu minua lapsille, mutta lapset jo osittain laittaneet välit poikki isäänsä.

Ex haluaisi olla minun kanssa kaveri ja kahvitella. Minä en halua olla koskaan missään tekemisissä. En keksi mitään syytä miksi mun pitäisi olla sen kanssa yhtään ylimääräistä tekemisissä.

Onneksi tämä tapahtui kun lapset oli isoja. Lapset ymmärsivät itsekin isänsä pettämisen.

Nykyisin jo ihan hyvin. Ilman heitähän en varmaankaan olisi tavannut nykyistä miestäni. Alussa oli tietysti hirveä järkytys ja menin jopa hieman sekaisin. Yritin ripustautua ex:ääni ja suorastaan tyrkytin itseäni. Noloa tiedän. Nykyisin rupatellaan kun satutaan kasvokkain ja lasten asiat hoidetaan sujuvasti. Kun "kasvoin aikuiseksi" alkoi helpottaa ja nyt voin jo todeta, että ex ja hänen nyxä ovat paljon paremmin yhteensopivia kuin me ex:n kanssa ikinä oltiin.

Vierailija kirjoitti:

Nykyisin jo ihan hyvin. Ilman heitähän en varmaankaan olisi tavannut nykyistä miestäni. Alussa oli tietysti hirveä järkytys ja menin jopa hieman sekaisin. Yritin ripustautua ex:ääni ja suorastaan tyrkytin itseäni. Noloa tiedän. Nykyisin rupatellaan kun satutaan kasvokkain ja lasten asiat hoidetaan sujuvasti. Kun "kasvoin aikuiseksi" alkoi helpottaa ja nyt voin jo todeta, että ex ja hänen nyxä ovat paljon paremmin yhteensopivia kuin me ex:n kanssa ikinä oltiin.

Tämä herätti toivoa, että mieheni eksäkin joskus kasvaa aikuiseksi ja lopettaa sekopäisen käytöksensä miestäni ja minua kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyisin jo ihan hyvin. Ilman heitähän en varmaankaan olisi tavannut nykyistä miestäni. Alussa oli tietysti hirveä järkytys ja menin jopa hieman sekaisin. Yritin ripustautua ex:ääni ja suorastaan tyrkytin itseäni. Noloa tiedän. Nykyisin rupatellaan kun satutaan kasvokkain ja lasten asiat hoidetaan sujuvasti. Kun "kasvoin aikuiseksi" alkoi helpottaa ja nyt voin jo todeta, että ex ja hänen nyxä ovat paljon paremmin yhteensopivia kuin me ex:n kanssa ikinä oltiin.

Tämä herätti toivoa, että mieheni eksäkin joskus kasvaa aikuiseksi ja lopettaa sekopäisen käytöksensä miestäni ja minua kohtaan.

Eli sinä ja miehesi petitte miehesi ex-vaimoa? Millä logiikalla edes odotat että hän koskaan kunnioittaisi teitä tai haluaisi olla teidän kanssa missään tekemisissä? Mitä hänen sekopäinen käytös on?

Mä olen ottanut sen linjan että minä olen täysin välinpitämätön ex-miestäni ja hänen pettämiskaverinaista kohtaan. He ovat minulle ilmaa. En näe, en kuule, en hauku. Ja tämä näyttää ärsyttävän ex-miestäni suunnattomasti.

En tarvitse heitä elämääni millään tavalla. Kunhan ex maksaa elatusmaksun, hoitaa lapset hoitovuorollaan ja hyväksyy lasten passihakemukset niin se riittää.

Meillä ei tule olemaan mitään ihania yhteisiä lastenlasten ristiäisiä ja rippijuhlia. Mutta olen hyväksynyt sen. Ei tämä ollut minun valinta. Juhlat voi juhlia erikseenkin.

-3

Lasten etu edellä mennään. Nyksästä viis veisaan, ei kuulu mulle. No joo, puheväleissä ollaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyisin jo ihan hyvin. Ilman heitähän en varmaankaan olisi tavannut nykyistä miestäni. Alussa oli tietysti hirveä järkytys ja menin jopa hieman sekaisin. Yritin ripustautua ex:ääni ja suorastaan tyrkytin itseäni. Noloa tiedän. Nykyisin rupatellaan kun satutaan kasvokkain ja lasten asiat hoidetaan sujuvasti. Kun "kasvoin aikuiseksi" alkoi helpottaa ja nyt voin jo todeta, että ex ja hänen nyxä ovat paljon paremmin yhteensopivia kuin me ex:n kanssa ikinä oltiin.

Tämä herätti toivoa, että mieheni eksäkin joskus kasvaa aikuiseksi ja lopettaa sekopäisen käytöksensä miestäni ja minua kohtaan.

Eli sinä ja miehesi petitte miehesi ex-vaimoa? Millä logiikalla edes odotat että hän koskaan kunnioittaisi teitä tai haluaisi olla teidän kanssa missään tekemisissä? Mitä hänen sekopäinen käytös on?

Mä olen ottanut sen linjan että minä olen täysin välinpitämätön ex-miestäni ja hänen pettämiskaverinaista kohtaan. He ovat minulle ilmaa. En näe, en kuule, en hauku. Ja tämä näyttää ärsyttävän ex-miestäni suunnattomasti.

En tarvitse heitä elämääni millään tavalla. Kunhan ex maksaa elatusmaksun, hoitaa lapset hoitovuorollaan ja hyväksyy lasten passihakemukset niin se riittää.

Meillä ei tule olemaan mitään ihania yhteisiä lastenlasten ristiäisiä ja rippijuhlia. Mutta olen hyväksynyt sen. Ei tämä ollut minun valinta. Juhlat voi juhlia erikseenkin.

-3

Minä en ole pettänyt mieheni ex-vaimoa, sillä en ole ollut missään suhteessa hänen kanssa, mutta mieheni petti tätä. En odota, että tämä henkilö kunnioittaisi minua tai miestäni enkä odota, että hän haluaisi olla kanssamme missään tekemisissä. Minäkään en kunnioita häntä (sekopäisen käytöksen takia) enkä todellakaan halua olla hänen kanssaan missään tekemisissä. Haluaisin vain, että hän lopettaisi uhkailun, valehtelun ja muun kiusanteon, jota hän toteuttaa lasten kautta. Minä ja mieheni toivomme, että hän suhtautuisi meihin kuten sinä suhtaudut eksääsi. Näin kaikilla olisi helpoin olla.

Tiedän että mieheni teki väärin häntä kohtaan ja hänellä on oikeus olla vihainen. Mutta tehty mikä tehty eikä sitä enää tekemättömäksi saa, vaikka sitä katuisi. Tapahtunut ei kuitenkaan oikeuta hänelle sekopäistä käytöstä, josta kärsii kaikki, myös lapset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyisin jo ihan hyvin. Ilman heitähän en varmaankaan olisi tavannut nykyistä miestäni. Alussa oli tietysti hirveä järkytys ja menin jopa hieman sekaisin. Yritin ripustautua ex:ääni ja suorastaan tyrkytin itseäni. Noloa tiedän. Nykyisin rupatellaan kun satutaan kasvokkain ja lasten asiat hoidetaan sujuvasti. Kun "kasvoin aikuiseksi" alkoi helpottaa ja nyt voin jo todeta, että ex ja hänen nyxä ovat paljon paremmin yhteensopivia kuin me ex:n kanssa ikinä oltiin.

Tämä herätti toivoa, että mieheni eksäkin joskus kasvaa aikuiseksi ja lopettaa sekopäisen käytöksensä miestäni ja minua kohtaan.

Eli sinä ja miehesi petitte miehesi ex-vaimoa? Millä logiikalla edes odotat että hän koskaan kunnioittaisi teitä tai haluaisi olla teidän kanssa missään tekemisissä? Mitä hänen sekopäinen käytös on?

Mä olen ottanut sen linjan että minä olen täysin välinpitämätön ex-miestäni ja hänen pettämiskaverinaista kohtaan. He ovat minulle ilmaa. En näe, en kuule, en hauku. Ja tämä näyttää ärsyttävän ex-miestäni suunnattomasti.

En tarvitse heitä elämääni millään tavalla. Kunhan ex maksaa elatusmaksun, hoitaa lapset hoitovuorollaan ja hyväksyy lasten passihakemukset niin se riittää.

Meillä ei tule olemaan mitään ihania yhteisiä lastenlasten ristiäisiä ja rippijuhlia. Mutta olen hyväksynyt sen. Ei tämä ollut minun valinta. Juhlat voi juhlia erikseenkin.

-3

Minä en ole pettänyt mieheni ex-vaimoa, sillä en ole ollut missään suhteessa hänen kanssa, mutta mieheni petti tätä. En odota, että tämä henkilö kunnioittaisi minua tai miestäni enkä odota, että hän haluaisi olla kanssamme missään tekemisissä. Minäkään en kunnioita häntä (sekopäisen käytöksen takia) enkä todellakaan halua olla hänen kanssaan missään tekemisissä. Haluaisin vain, että hän lopettaisi uhkailun, valehtelun ja muun kiusanteon, jota hän toteuttaa lasten kautta. Minä ja mieheni toivomme, että hän suhtautuisi meihin kuten sinä suhtaudut eksääsi. Näin kaikilla olisi helpoin olla.

Tiedän että mieheni teki väärin häntä kohtaan ja hänellä on oikeus olla vihainen. Mutta tehty mikä tehty eikä sitä enää tekemättömäksi saa, vaikka sitä katuisi. Tapahtunut ei kuitenkaan oikeuta hänelle sekopäistä käytöstä, josta kärsii kaikki, myös lapset.

Sun ei varmaan kannata odottaa parempaa. Tiesitte mitä teitte ja pettäminen ei ollut vahinko. Jos tilanne joskus paranee niin hyvä. Mutta petettynä voin sanoa että älä nyt vaan tyrkytä itseäsi ex-vaimon kaveriksi. Sinulla tuskin on ihmisarvoa hänelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyisin jo ihan hyvin. Ilman heitähän en varmaankaan olisi tavannut nykyistä miestäni. Alussa oli tietysti hirveä järkytys ja menin jopa hieman sekaisin. Yritin ripustautua ex:ääni ja suorastaan tyrkytin itseäni. Noloa tiedän. Nykyisin rupatellaan kun satutaan kasvokkain ja lasten asiat hoidetaan sujuvasti. Kun "kasvoin aikuiseksi" alkoi helpottaa ja nyt voin jo todeta, että ex ja hänen nyxä ovat paljon paremmin yhteensopivia kuin me ex:n kanssa ikinä oltiin.

Tämä herätti toivoa, että mieheni eksäkin joskus kasvaa aikuiseksi ja lopettaa sekopäisen käytöksensä miestäni ja minua kohtaan.

Eli sinä ja miehesi petitte miehesi ex-vaimoa? Millä logiikalla edes odotat että hän koskaan kunnioittaisi teitä tai haluaisi olla teidän kanssa missään tekemisissä? Mitä hänen sekopäinen käytös on?

Mä olen ottanut sen linjan että minä olen täysin välinpitämätön ex-miestäni ja hänen pettämiskaverinaista kohtaan. He ovat minulle ilmaa. En näe, en kuule, en hauku. Ja tämä näyttää ärsyttävän ex-miestäni suunnattomasti.

En tarvitse heitä elämääni millään tavalla. Kunhan ex maksaa elatusmaksun, hoitaa lapset hoitovuorollaan ja hyväksyy lasten passihakemukset niin se riittää.

Meillä ei tule olemaan mitään ihania yhteisiä lastenlasten ristiäisiä ja rippijuhlia. Mutta olen hyväksynyt sen. Ei tämä ollut minun valinta. Juhlat voi juhlia erikseenkin.

-3

Minä en ole pettänyt mieheni ex-vaimoa, sillä en ole ollut missään suhteessa hänen kanssa, mutta mieheni petti tätä. En odota, että tämä henkilö kunnioittaisi minua tai miestäni enkä odota, että hän haluaisi olla kanssamme missään tekemisissä. Minäkään en kunnioita häntä (sekopäisen käytöksen takia) enkä todellakaan halua olla hänen kanssaan missään tekemisissä. Haluaisin vain, että hän lopettaisi uhkailun, valehtelun ja muun kiusanteon, jota hän toteuttaa lasten kautta. Minä ja mieheni toivomme, että hän suhtautuisi meihin kuten sinä suhtaudut eksääsi. Näin kaikilla olisi helpoin olla.

Tiedän että mieheni teki väärin häntä kohtaan ja hänellä on oikeus olla vihainen. Mutta tehty mikä tehty eikä sitä enää tekemättömäksi saa, vaikka sitä katuisi. Tapahtunut ei kuitenkaan oikeuta hänelle sekopäistä käytöstä, josta kärsii kaikki, myös lapset.

Sun ei varmaan kannata odottaa parempaa. Tiesitte mitä teitte ja pettäminen ei ollut vahinko. Jos tilanne joskus paranee niin hyvä. Mutta petettynä voin sanoa että älä nyt vaan tyrkytä itseäsi ex-vaimon kaveriksi. Sinulla tuskin on ihmisarvoa hänelle.

Siis tämä. Mitä ihmiset oikein odottavat? Jos puukottaa toista härskisti selkään, niin jotkut kääntävät kiltisti toisen posken, useimmat eivät. Jos ei halua elämäänsä katkeria exiä niin kannattaa vähän itsekin miettiä miten muita ihmisiä kohtelee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyisin jo ihan hyvin. Ilman heitähän en varmaankaan olisi tavannut nykyistä miestäni. Alussa oli tietysti hirveä järkytys ja menin jopa hieman sekaisin. Yritin ripustautua ex:ääni ja suorastaan tyrkytin itseäni. Noloa tiedän. Nykyisin rupatellaan kun satutaan kasvokkain ja lasten asiat hoidetaan sujuvasti. Kun "kasvoin aikuiseksi" alkoi helpottaa ja nyt voin jo todeta, että ex ja hänen nyxä ovat paljon paremmin yhteensopivia kuin me ex:n kanssa ikinä oltiin.

Tämä herätti toivoa, että mieheni eksäkin joskus kasvaa aikuiseksi ja lopettaa sekopäisen käytöksensä miestäni ja minua kohtaan.

Eli sinä ja miehesi petitte miehesi ex-vaimoa? Millä logiikalla edes odotat että hän koskaan kunnioittaisi teitä tai haluaisi olla teidän kanssa missään tekemisissä? Mitä hänen sekopäinen käytös on?

Mä olen ottanut sen linjan että minä olen täysin välinpitämätön ex-miestäni ja hänen pettämiskaverinaista kohtaan. He ovat minulle ilmaa. En näe, en kuule, en hauku. Ja tämä näyttää ärsyttävän ex-miestäni suunnattomasti.

En tarvitse heitä elämääni millään tavalla. Kunhan ex maksaa elatusmaksun, hoitaa lapset hoitovuorollaan ja hyväksyy lasten passihakemukset niin se riittää.

Meillä ei tule olemaan mitään ihania yhteisiä lastenlasten ristiäisiä ja rippijuhlia. Mutta olen hyväksynyt sen. Ei tämä ollut minun valinta. Juhlat voi juhlia erikseenkin.

-3

Minä en ole pettänyt mieheni ex-vaimoa, sillä en ole ollut missään suhteessa hänen kanssa, mutta mieheni petti tätä. En odota, että tämä henkilö kunnioittaisi minua tai miestäni enkä odota, että hän haluaisi olla kanssamme missään tekemisissä. Minäkään en kunnioita häntä (sekopäisen käytöksen takia) enkä todellakaan halua olla hänen kanssaan missään tekemisissä. Haluaisin vain, että hän lopettaisi uhkailun, valehtelun ja muun kiusanteon, jota hän toteuttaa lasten kautta. Minä ja mieheni toivomme, että hän suhtautuisi meihin kuten sinä suhtaudut eksääsi. Näin kaikilla olisi helpoin olla.

Tiedän että mieheni teki väärin häntä kohtaan ja hänellä on oikeus olla vihainen. Mutta tehty mikä tehty eikä sitä enää tekemättömäksi saa, vaikka sitä katuisi. Tapahtunut ei kuitenkaan oikeuta hänelle sekopäistä käytöstä, josta kärsii kaikki, myös lapset.

Sun ei varmaan kannata odottaa parempaa. Tiesitte mitä teitte ja pettäminen ei ollut vahinko. Jos tilanne joskus paranee niin hyvä. Mutta petettynä voin sanoa että älä nyt vaan tyrkytä itseäsi ex-vaimon kaveriksi. Sinulla tuskin on ihmisarvoa hänelle.

Minä taas suosittelen sinulle lukemisen tai luetunymmärtämisen opettelua. Kerroin edellisessä viestissä, että toivoisin, että tämä eksä suhtautuisi meihin mahdollisimman välinpitämättömästi ja minimoisi kaiken yhteydenpidon ainoastaan pakollisiin lapsiin liittyviin. Lisäksi sanoin, etten odota hänen kunnioittavan minua tai haluavan olla minun kanssa tekemisissä sillä minäkään en kunnioita häntä tai halua olla hänen kanssa tekemisissä. Ja sinun vastineesi siihen on, että älä tyrkytä itseäsi tälle kaveriksi. En tiedä, mikä viestissäni sai sinut kuvittelemaan, että niin tekisin? Mielestäni viestini toi erittäin selkeästi esille, etten todellakaan halua olla miehen eksän kanssa missään tekemisissä, saati kaveri.

Ja kyllä minun kannattaisi odottaa parempaa tältä henkilöltä. Ihan lasten takia. Mutta tämä eksä ei pysty laittamaan omia tunteitaan syrjään edes lasten hyvinvoinnin vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyisin jo ihan hyvin. Ilman heitähän en varmaankaan olisi tavannut nykyistä miestäni. Alussa oli tietysti hirveä järkytys ja menin jopa hieman sekaisin. Yritin ripustautua ex:ääni ja suorastaan tyrkytin itseäni. Noloa tiedän. Nykyisin rupatellaan kun satutaan kasvokkain ja lasten asiat hoidetaan sujuvasti. Kun "kasvoin aikuiseksi" alkoi helpottaa ja nyt voin jo todeta, että ex ja hänen nyxä ovat paljon paremmin yhteensopivia kuin me ex:n kanssa ikinä oltiin.

Tämä herätti toivoa, että mieheni eksäkin joskus kasvaa aikuiseksi ja lopettaa sekopäisen käytöksensä miestäni ja minua kohtaan.

Eli sinä ja miehesi petitte miehesi ex-vaimoa? Millä logiikalla edes odotat että hän koskaan kunnioittaisi teitä tai haluaisi olla teidän kanssa missään tekemisissä? Mitä hänen sekopäinen käytös on?

Mä olen ottanut sen linjan että minä olen täysin välinpitämätön ex-miestäni ja hänen pettämiskaverinaista kohtaan. He ovat minulle ilmaa. En näe, en kuule, en hauku. Ja tämä näyttää ärsyttävän ex-miestäni suunnattomasti.

En tarvitse heitä elämääni millään tavalla. Kunhan ex maksaa elatusmaksun, hoitaa lapset hoitovuorollaan ja hyväksyy lasten passihakemukset niin se riittää.

Meillä ei tule olemaan mitään ihania yhteisiä lastenlasten ristiäisiä ja rippijuhlia. Mutta olen hyväksynyt sen. Ei tämä ollut minun valinta. Juhlat voi juhlia erikseenkin.

-3

Minä en ole pettänyt mieheni ex-vaimoa, sillä en ole ollut missään suhteessa hänen kanssa, mutta mieheni petti tätä. En odota, että tämä henkilö kunnioittaisi minua tai miestäni enkä odota, että hän haluaisi olla kanssamme missään tekemisissä. Minäkään en kunnioita häntä (sekopäisen käytöksen takia) enkä todellakaan halua olla hänen kanssaan missään tekemisissä. Haluaisin vain, että hän lopettaisi uhkailun, valehtelun ja muun kiusanteon, jota hän toteuttaa lasten kautta. Minä ja mieheni toivomme, että hän suhtautuisi meihin kuten sinä suhtaudut eksääsi. Näin kaikilla olisi helpoin olla.

Tiedän että mieheni teki väärin häntä kohtaan ja hänellä on oikeus olla vihainen. Mutta tehty mikä tehty eikä sitä enää tekemättömäksi saa, vaikka sitä katuisi. Tapahtunut ei kuitenkaan oikeuta hänelle sekopäistä käytöstä, josta kärsii kaikki, myös lapset.

Ei sitten sinkkumiestä millään löytynyt?

Meidän suhteessa oli ongelmia monta vuotta ennen pettämistä joka sitten pelasti meidät toisiltamme.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyisin jo ihan hyvin. Ilman heitähän en varmaankaan olisi tavannut nykyistä miestäni. Alussa oli tietysti hirveä järkytys ja menin jopa hieman sekaisin. Yritin ripustautua ex:ääni ja suorastaan tyrkytin itseäni. Noloa tiedän. Nykyisin rupatellaan kun satutaan kasvokkain ja lasten asiat hoidetaan sujuvasti. Kun "kasvoin aikuiseksi" alkoi helpottaa ja nyt voin jo todeta, että ex ja hänen nyxä ovat paljon paremmin yhteensopivia kuin me ex:n kanssa ikinä oltiin.

Tämä herätti toivoa, että mieheni eksäkin joskus kasvaa aikuiseksi ja lopettaa sekopäisen käytöksensä miestäni ja minua kohtaan.

Eli sinä ja miehesi petitte miehesi ex-vaimoa? Millä logiikalla edes odotat että hän koskaan kunnioittaisi teitä tai haluaisi olla teidän kanssa missään tekemisissä? Mitä hänen sekopäinen käytös on?

Mä olen ottanut sen linjan että minä olen täysin välinpitämätön ex-miestäni ja hänen pettämiskaverinaista kohtaan. He ovat minulle ilmaa. En näe, en kuule, en hauku. Ja tämä näyttää ärsyttävän ex-miestäni suunnattomasti.

En tarvitse heitä elämääni millään tavalla. Kunhan ex maksaa elatusmaksun, hoitaa lapset hoitovuorollaan ja hyväksyy lasten passihakemukset niin se riittää.

Meillä ei tule olemaan mitään ihania yhteisiä lastenlasten ristiäisiä ja rippijuhlia. Mutta olen hyväksynyt sen. Ei tämä ollut minun valinta. Juhlat voi juhlia erikseenkin.

-3

Minä en ole pettänyt mieheni ex-vaimoa, sillä en ole ollut missään suhteessa hänen kanssa, mutta mieheni petti tätä. En odota, että tämä henkilö kunnioittaisi minua tai miestäni enkä odota, että hän haluaisi olla kanssamme missään tekemisissä. Minäkään en kunnioita häntä (sekopäisen käytöksen takia) enkä todellakaan halua olla hänen kanssaan missään tekemisissä. Haluaisin vain, että hän lopettaisi uhkailun, valehtelun ja muun kiusanteon, jota hän toteuttaa lasten kautta. Minä ja mieheni toivomme, että hän suhtautuisi meihin kuten sinä suhtaudut eksääsi. Näin kaikilla olisi helpoin olla.

Tiedän että mieheni teki väärin häntä kohtaan ja hänellä on oikeus olla vihainen. Mutta tehty mikä tehty eikä sitä enää tekemättömäksi saa, vaikka sitä katuisi. Tapahtunut ei kuitenkaan oikeuta hänelle sekopäistä käytöstä, josta kärsii kaikki, myös lapset.

Sun ei varmaan kannata odottaa parempaa. Tiesitte mitä teitte ja pettäminen ei ollut vahinko. Jos tilanne joskus paranee niin hyvä. Mutta petettynä voin sanoa että älä nyt vaan tyrkytä itseäsi ex-vaimon kaveriksi. Sinulla tuskin on ihmisarvoa hänelle.

Minä taas suosittelen sinulle lukemisen tai luetunymmärtämisen opettelua. Kerroin edellisessä viestissä, että toivoisin, että tämä eksä suhtautuisi meihin mahdollisimman välinpitämättömästi ja minimoisi kaiken yhteydenpidon ainoastaan pakollisiin lapsiin liittyviin. Lisäksi sanoin, etten odota hänen kunnioittavan minua tai haluavan olla minun kanssa tekemisissä sillä minäkään en kunnioita häntä tai halua olla hänen kanssa tekemisissä. Ja sinun vastineesi siihen on, että älä tyrkytä itseäsi tälle kaveriksi. En tiedä, mikä viestissäni sai sinut kuvittelemaan, että niin tekisin? Mielestäni viestini toi erittäin selkeästi esille, etten todellakaan halua olla miehen eksän kanssa missään tekemisissä, saati kaveri.

Ja kyllä minun kannattaisi odottaa parempaa tältä henkilöltä. Ihan lasten takia. Mutta tämä eksä ei pysty laittamaan omia tunteitaan syrjään edes lasten hyvinvoinnin vuoksi.

Exällä on oikeus tuntea itsensä loukatuksi ja vihaiseksi niin kauan kuin haluaa. Mikäli ongelmia tulee, yhteys viranomaisiin.

Ei ole ollut tuollaista tilannetta ja lapsikin on jo aikuinen. Mutta jos tällainen tilanne tulisi päälle, samoihin juhliin emme tulisi mahtumaan KOSKAAN!

Vierailija kirjoitti:

En tiedä. Tämä tulee olemaan tulevaisuuteni. Olen sanonut, että en halua olla tekemisissä naisen kanssa. Koska satuttaa vielä aivan liikaa. Ehkä jonain päivänä pystyn. Niin kauan toivon, että minun ei tarvitse naista nähdä. Ex-miehen kanssa pakosta yhteydessä oleminen on jo tarpeeksi vaikeaa. Lapsille tietenkin esitän neutraalia.

Miksi? Eikö lapsille ole tarpeen kertoa totuutta, että isi halusi rikkoa perheen ja arvotti vieraan pillun perheen edelle? Itse olisin arvostanut ennen kaikkea totuutta, koska se selviää kuitenkin jossain vaiheessa.

Meillä on erottu ensin. Sen jälkeen aloitettu uusi suhde. Hyvin tulen toimeen.

Jos ei olisi hoidettu viisaasti, niin en olisi missään tekemisissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyisin jo ihan hyvin. Ilman heitähän en varmaankaan olisi tavannut nykyistä miestäni. Alussa oli tietysti hirveä järkytys ja menin jopa hieman sekaisin. Yritin ripustautua ex:ääni ja suorastaan tyrkytin itseäni. Noloa tiedän. Nykyisin rupatellaan kun satutaan kasvokkain ja lasten asiat hoidetaan sujuvasti. Kun "kasvoin aikuiseksi" alkoi helpottaa ja nyt voin jo todeta, että ex ja hänen nyxä ovat paljon paremmin yhteensopivia kuin me ex:n kanssa ikinä oltiin.

Tämä herätti toivoa, että mieheni eksäkin joskus kasvaa aikuiseksi ja lopettaa sekopäisen käytöksensä miestäni ja minua kohtaan.

Eli sinä ja miehesi petitte miehesi ex-vaimoa? Millä logiikalla edes odotat että hän koskaan kunnioittaisi teitä tai haluaisi olla teidän kanssa missään tekemisissä? Mitä hänen sekopäinen käytös on?

Mä olen ottanut sen linjan että minä olen täysin välinpitämätön ex-miestäni ja hänen pettämiskaverinaista kohtaan. He ovat minulle ilmaa. En näe, en kuule, en hauku. Ja tämä näyttää ärsyttävän ex-miestäni suunnattomasti.

En tarvitse heitä elämääni millään tavalla. Kunhan ex maksaa elatusmaksun, hoitaa lapset hoitovuorollaan ja hyväksyy lasten passihakemukset niin se riittää.

Meillä ei tule olemaan mitään ihania yhteisiä lastenlasten ristiäisiä ja rippijuhlia. Mutta olen hyväksynyt sen. Ei tämä ollut minun valinta. Juhlat voi juhlia erikseenkin.

-3

Minä en ole pettänyt mieheni ex-vaimoa, sillä en ole ollut missään suhteessa hänen kanssa, mutta mieheni petti tätä. En odota, että tämä henkilö kunnioittaisi minua tai miestäni enkä odota, että hän haluaisi olla kanssamme missään tekemisissä. Minäkään en kunnioita häntä (sekopäisen käytöksen takia) enkä todellakaan halua olla hänen kanssaan missään tekemisissä. Haluaisin vain, että hän lopettaisi uhkailun, valehtelun ja muun kiusanteon, jota hän toteuttaa lasten kautta. Minä ja mieheni toivomme, että hän suhtautuisi meihin kuten sinä suhtaudut eksääsi. Näin kaikilla olisi helpoin olla.

Tiedän että mieheni teki väärin häntä kohtaan ja hänellä on oikeus olla vihainen. Mutta tehty mikä tehty eikä sitä enää tekemättömäksi saa, vaikka sitä katuisi. Tapahtunut ei kuitenkaan oikeuta hänelle sekopäistä käytöstä, josta kärsii kaikki, myös lapset.

Ei sitten sinkkumiestä millään löytynyt?

Kyllähän niitäkin löytyi ja myös niitä tapailin ennen kuin nykyisen mieheni tapasin. Tapailemissani sinkkumiehistä ei vaan tullut vastaan sellaisia, jotka olisi iskeneet samalla tavalla kuin tämä varattu mies.

Pettäminen on väärin ja petetyllä osapuolella on oikeus olla vihainen. Minäkin olen ollut, kun minua on petetty.

Vierailija kirjoitti:

Meidän suhteessa oli ongelmia monta vuotta ennen pettämistä joka sitten pelasti meidät toisiltamme.

Niin meidänkin suhteessa oli narsisti ja läheisriippa. Nyt siitä narsistista saa nauttia joku muu ja minä paranen pikkuhiljaa omasta sairaudestani. Osa sitä prosessia on anteeksi anto. Ymmärtäminen ja hyväksyminen kun ei ole sama asia. Menneessä roikkuminen ei ole kuin minulta itseltäni pois.

En ole koskaan kohdannut exän avovaimoa kasvosta kasvoihin, en myöskään aijo. Ero oli vaikea kun petos paljastui. Exän kanssa välit pyrin pitämään lasten vuoksi ja ne olivatkin kohtuu hyvät kun pari vuotta oli kulunut erosta ja asuin lasten kanssa. Lapset tapasivat isää kuitenkin harvoin. Ex miehen käytös muuttui kun löysin uuden miehen ja ostettiin yhteinen asunto. Ex on karttanut minua sen jälkeen ja on muuttunut ilkeämmäksi pikkuasioista.