Taaperon kanssa seurakunnan kerhoon, vaikkei kuuluta kirkkoon?

Kristinuskon yksi tärkeimmistä käskyistä on lähetyskäsky. " Menkää ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni" . Missään päin ei muistaakseni sanottu, että siitä pitäisi periä jotain maksua... Eli eivätköhän kaikki seurakunnat toivota avosylin tervetulleiksi kaikki toisin uskovat, koska sillä tavallahan sitä lähetyskäskyä noudatetaan. Ei kristittyjä enää ole tarvis käännyttää, joskin kristityille taas tekee hyvää opiskella sitä omaa uskontoa. Mutta siis kunnon kristittyhän on vain onnellinen, jos hänen kirkollisverostaan menee osa siihen, että ei-kristityt ihmiset kuulevat Jeesuksesta ja osallistuvat johonkin kristilliseen toimintaan. Sangen epäkristillinen ajatustapa tuo tuommoinen, että " jos et maksa kirkollisveroa, varastat" . Sitä paitsi myös lukemattomat ei-kristilliset yritykset maksavat yhteisöveroa josta osa menee kirkolle. Ne, joita kristillinen laupeus ja pyyteettömyys vieroksuttavat, voivat sitten ajatella että näiden ei-kristittyjen " kerhomaksu" tulee sillä kuitatuksi...

itse kuulumme kirkkoon mutta emme kovin " hartaita" kristittyjä ole..... :)



ollaan käyty pojan kanssa kohta vuosi seurakunnan kerhossa kerran viikossa.

todella mukavaa on ollut. näkee paljon muita äitejä, lapsi saa muuta seuraa. leikkejä, lauluja,askartelua ja melkein joka kerta on vanhemmille ns omatuokio jonka ajan lapset ovat ohjaajien kanssa leikkimässä. monesti jos vanhemmille tarkoitetut tuokiot ovat olleet kovin ns uskonnollisia olen siirtynyt leikkihuoneeseen pojan seuraksi.

On totta, että lähetystehtävä kuuluu kristinuskoon. Kristinuskoon ei kuitenkaan kuulu se, että heittäydytään hyväntahtoisiksi hölmöiksi, hyväksikäytettäviksi ja hampaattomiksi lässyttäjiksi.



Lähetystyö on sitä, että julistetaan evankeliumia niille, jotka eivät usko. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että annetaan kontrolloimatta mitä tahansa kelle tahansa joka sattuu pyytämäään. Jeesus oli itsekin hyvin ankara " hyväksikäyttäjiä" kohtaan; hän piti huonompiosaisten ja köyhien puolta, mutta varoitti ankarasti itsekkäästä oman edun tavoittelusta ja omastaan kiinni pitämisestä.



Lähetystyöksi voi katsoa sen, että kutsuu ihmisiä seurakunnan tilaisuuksiin ja antaa heille mahdollisuuden tutustua seurakunnan toimintaan - ihan ilmaiseksi. Ihmisille, jotka eivät usko, kuuluu antaa aikaansa ja keskustella heidän kanssaan asiasta.



Sen sijaan se, että joku säännöllisesti ja jatkuvasti käyttää seurakunnan palveluita maksamatta jäsenmaksua on minusta päivänselvää hyväksikäyttöä ja oman edun tavoittelua eikä millään tavalla kristinuskon mukaista. Jokaisen kristityn velvollisuus on varoittaa tällaisesta käytöksestä ja tuomita se (siis nimenomaan käytös, ei henkilöä).



Mitä ilmeisimmin alkuperäiselle vastannut henkilö (joka kävi säännöllisesti seurakunnan tilaisuuksissa) ei ollut etsimässä uskoa tai hengellistä sanomaa eikä hänen tarkoituksensa ollut pohtia seurakuntaan liittymistä vaan hänen yksinomainen tarkoituksensa oli hyötyä toisten maksamasta toiminnasta ihan ilmaiseksi - siis varastaa!

Esittämäsi kanta ei selvästikään ole uskovien ihmisten yleinen käsitys asiasta.Valtaosa uskovista on varmasti vilpittömästi iloisia kaikkien ihmisten jonkinlaisesta osallistumisesta seurakuntien toimintaan.

Ap:n halusta osallistua ei selvästikään ole kyse minkäänlaisesta " hyväksikäytöstä" vaan halusta saada seuraa itselleen ja lapselleen. Tätä seuraa tulee jokaisen kristityn tarjota, niin Jeesuskin tekisi!

Itse koen asian myös samalla tavalla, että on ihan ok tutustua seurakunnan toimintaan (tai siis enemmän kuin ok, todella hienoa ja suotavaa). Eikä siinä tarvitse miettiä, että osallistuuko sen toiminnan kustantamiseen vai ei.



Totuus nyt vain on se, että kaikki maksaa. Kerhotoiminta maksaa. Joku sen maksaa. Kuka? Me kaikki kirkkoon kuuluvat kirkollisveroilla. Minä kyllä mielelläni osallistun siihen, että joku lapsi saa kuulla Jumalasta, tosi mielelläni! Mutta jos joku käyttäytyy kuten tässä ehdotettiin, että ei mene edes hartauteen vaan ottaa ns. rusinat pullasta, vain leikin ja muiden aikuisten seuran niin kyllä minultakin maksuhalu loppuu. Mitä muuta se on kuin hyväksikäyttöä? En kyllä keksi muuta sanaa. Minä en kehtaisi niin tehdä.



Itse asiassa jos käyn jonkin muun seurakunnan tilaisuudessa (siis muun kuin luterilaisen) annan aina hyvän kolehdin. Ihan vain siksi, että minusta jokaisella on velvollisuus varojensa mukaan osallistua sen toiminnan ylläpitämiseen, mitä haluaa käyttää.



Eli jos ap tai joku muu kirkkoon kuulumaton käyttää seurakunnan palveluja, niin maksakaa! Ei teidän kirkkoon tarvitse liittyä, mutta ihan takuulla ottavat lahjoituksen vastaan, viet vaikka kirkkoherranvirastoon lapsityölle lahjoituksen tai ostat kerhoon kahvipaketteja koko vuoden tarpeeksi tai ihan mitä vain keksit!

Väitteessäsi mennään jo niin perustavaa laatua olevaan kysymykseen - Kuka on uskovainen?, Kuka uskoo? - että en viitsi ruveta tässä kinaamaan aiheesta.



Väitän kuitenkin, että valtaosa luterilaisen kirkon jäsenistä pitää vääränä tällaista " rusinoiden noukkimista pullasta" . Jos sitä pidettäisiin oikeana ja kannatettavana toimintana, niin kaikki muutkin varmasti tekisivät niin. Mikäs sen kivempaa kuin pitää nekin rahat itsellään ja antaa toisten kustantaa palvelut itselleen!



Luulenkin, että puhumme tässä hivenen eri asioista: Sinä (ja muutama muu) puhutte siitä, kuinka teidän (ja muiden mielestänne " uskovien" ihmisten) kuuluu käyttäytyä ja minä puhun siitä, kuinka seurakunnan palveluja säännöllisesti ja jatkuvasti käyttävien ihmisten tulee käyttäytyä. Tiedän kyllä oikein hyvin, että Suomesta löytyy kourallinen tosiuskovina itseään pitäviä ihmisiä, jotka ovat valmiit luopumaan viimeisistä pennosistaankin jos vain kuvittelevat, että se saattaa jollain tapaa edistää jonkun ihmisen tuloa samanlaiseksi " tosiuskovaksi" .



Kristinuskon syvin ja todellinen sanoma ei kuitenkaan ole se, että tulee alistua hyväksikäytettäväksi ja kaikenlaiseen terroriin mukisematta ja hymyssä suin. Jeesus puhui paljon myöskin järkevästä taloudenpidosta, varojen kohdentamisesta tuottavalla tavalla , väärin tekevien nuhtelemisesta jne. Hän oli kiivas oikeudenmukaisuuden puolustaja.



Sellainen " lähetystyö" , jossa järjestetään kirkosta (usein taloudellisista syistä) eronneille mukavia jutusteluhetkiä pullan parissa ja vältetään kristillistä sanoman esilläpitoa väkimäärän maksimoimiseksi tuskin saa kovin montaa eronnutta liittymään takaisin kirkkoon (tai " tulemaan uskoon" ). Väitän, että se pikemminkin saa yhä useammat ihmiset miettimään kirkosta eroamista, koska se esimerkillään näyttää, että samat palvelut saa muutenkin. Kristinuskon mukaista on nuhdella näitä hyväksikäyttäjiä ja kertoa heille, kuinka olisi oikein toimia!

juuripa siksi ettemme kuulu kirkkoon.



Mutta aika erikoinen ajattelutapa että seurakunnan kerhoihin jne ei saisi mennä jos ei kuulu kirkkoon.. meidät nimenomaan kutsuttiin työntekijän toimesta seurakunnan muskariin (säännöllinen tapahtuma siis), joka olisi ollut meille maksuton.

Samoin on sanottu, että kerhoihin ovat tervetulleita ihan kaikki, huolimatta siitä, ovatko osallistujat kirkkoon kuuluvia vaiko eivät, ja löytyykö uskoa vai ei. Ateistitkin siis.



Samoin jo aikoinaan seurakunnan tyttökerhoissa, leivontakerhoissa jne sai käydä vaikka ei kuulunut kirkkoon. Aikuisena ja kirkkoon kuulumattomana olisin ollut tervetullut myös vaellukselle seurakunnan kanssa, sen varmisti kirkkoon kuuluva ystäväni papilta.



Tämä on alueen seurakunnan kanta ollut, en tiedä onko muissa paikoissa sitten erilaista?



Voihan kirkosta toki erota jos ei veroa halua maksaa (kuten minä aikoinani tein, enkä sen koommin ole seurakunnan palveluja kyllä käyttänytkään...) ja sillä kustantaa muiden " huveja" .



Toisaalta olen kyllä ymmärtänyt että että kristinusko kannustaa antamaan omastaan? Muistelen kouluajoilta kertomuksia laupiaasta samarialaisesta, köyhästä naisesta joka antoi viimeiset roponsa...



Rakasta lähimmäistä niin kuin itseäsi (onko lähimmäinen vain kristitty, vai joku muukin?) ja Jumalaa yli kaiken?



Muuten, maksetaanko nykyään kolehdilla seurakunnan toimintaa? Silloin kun kävin kirkossa käsitin että se annetaan tarvitseville, esim Afrikassa, ihan riippumatta siitä, mitä uskoa he tunnustavat.



Muuten en olisi ottanut kantaa, mutta kun seurakunnan työntekijöiltä sain sellaisen käsityksen, että todellakin kaikki ovat tervetulleita!

En ole missään vaiheessa väittänyt, että

Eli en ole missään vaiheessa väittänyt, että seurakunnan tilaisuuksiin EI SAISI tulla, vaan että jos niissä käy säännöllisesti niin pitäisi ITSE YMMÄRTÄÄ, että jäseneksi olisi syytä liittyä. Tietenkään seurakunta ei VAADI jäsenyyttä palvelujen käytön edellytykseksi (se on juuri sitä lähetystyötä), mutta siinä vaiheessa kun palveluja säännöllisesti käyttää, niin pitäisi itse tajuta että on väärin käyttää muiden maksamia palveluita ihan ilmaiseksi. Minusta se on ihan sama kuin pummilla matkustaminen julkisessa liikenteessä: muut maksavat sinun matkasi!



Kyllä kaikkien noiden kutsujen ja tervetulotoivotusten takana on ajatus siitä, että toiminnan myötä ottaisit kristinuskon omaksesi ja liittyisit jäseneksi! Ei seurakunnan tavoite ole järjestää ilmaistoimintaa niille, jotka eivät ole jäseniä. Ja minusta on ihan normaalia, että lapsia kutsutaan vielä enemmän kuin aikuisia, koska lapsethan eivät itse voi vielä päättää kirkkoon kuulumisestaan ja he ovat siinä mielessä vielä potentiaalimpia jäseniä tulevaisuudessa. Kyseessä on siis jäsenhankinta!



Vertauksina käyttämäsi kertomukse ontuvat hieman sikäli, että sinäkin käytät niitä vain kirkon jäseniin, mutta kyllä ne koskevat myös näitä hyväksikäyttäjiä: Myös etujen tavoittelijan tulisi antaa viimeiset roponsa eikä viedä niitä muilta ja jos hän ei niin tee, niin häntä tulee siitä nuhdella! Nimenomaan omastaan antaminen on oikein, ei ropojen saajaksi ehdoin tahdoin ryhtyminen.



Muistatko myös vertauksen palvelijoista? Hyvä palvelija oli se, joka sijoitti isäntänsä rahat tuottavasti ja huono se, joka ei uskaltanut laittaa niitä tuottamaan. Minusta on tuottamatonta rahojen käyttöä syytää niitä taloudellisista syistä kirkosta eronneiden viihdyttämiseen ja tällaiseen käytökseen kannustamiseen esim. todellisen lähetystyön sijaan.



Pidätkö lähimmäisen rakastamisena sitä, että hänen tekojaan - olivat ne mitä hyvänsä - kannustetaan kritiikittä? Minusta lähimmäisen TODELLINEN rakastaminen on sitä, että häntä ohjataan oikealle tielle silloin kun hän kulkee väärään suuntaan ja hänelle kerrotaan, mikä on oikein ja mikä väärin. On silkkaa välinpitämättömyyttä antaa ihmisten tehdä väärin tai jopa kannustaa heitä siihen!

Kirkkoon kuuluva ja seurakunnan työntekijä tekevät oikein kustantaessaan ja kutsuessaan palveluihin myös niitä, jotka eivät kirkkoon kuulu.



Kirkkoon kuulumaton tekee väärin käyttäessään jatkuvasti tietoisesti hyväkseen toisten hyväntahtoisuutta ja maksattaessaan palvelunsa muilla..



Näin on!

Jos ette kerran kuulu kirkkoon niin miksi sitten haluat kuitenkin osallistua seurakunnan toimintaan? Luulisi, ettei se sitten kiinnostaisikaan...