Miten lapsettomuudesta selviää?

Tiedätkö, ihminen selviää yllättävistäkin asioista vaikkei aina siltä tunnu. Itse en juuri tällä hetkellä ole kanssasi täysin samanlaisessa tilanteessa, mutta lapsettomuuden raastavaa polkua olen minäkin kulkenut. Toisaalta toivoa kannattaa pitää yllä, siinä ei ole mitään pahaa. Myöskään keskusteluavun hakeminen ei mielestäni ole pahasta, ei se tarkoita että luovuttaisi. Juttele ystäville, psykologille kenelle vain tunteistasi. Jos annat pelon lapsettomuudesta tai sen tuomasta ahdistuksesta kasaantua - ei lopputulos ole hyvä. Usko mua. Itse käyn parhaillaan toisenlaista prosessia läpi ja tiedän, että mahdollisista menetyksistä selviää ja elämä kantaa...siis tiedän vaikken parhaillaan siihen vielä uskokaan. Jos haluat voi myös kirjoittaa mulle ja purkaa tuntojasi. (laitan e-maili osoitteen sitten, jos susta tuntuu että haluat kirjoittaa). Voimia ja uskoa tulevaisuuteen :)

Enpä tiedä onko selviäminen oikea sanonta, mutta sen kanssa oppii elämään. Jotkut eivät ehkä opi. En usko, että on olemassa yhtä ainoaa tapaa, jokaisen on se oma polkunsa löydettävä.



Oma murheeni kulkee mukanani elämän loppuun asti, mutta jokainen päivä on silti uusi. Kyllä se tästä. Parasta oli ehkä omalla kohdallani se, että luovutin yrittämisen neljän vuoden tutkimusten ja monien erilaisten kokeilujen, keskenmenojen jne. jälkeen ja lähdin kokeilemaan kv-adoptiota. Ei näytä olevan erityisen helppo tie tämäkään, vajaa neljä vuotta takana, luultavasti sama määrä edessä, eikä silti varmuutta.



Nyt olen suunnannut mielenkiintoni muihin asioihin ja päivä päivältä nautin enemmän.