IVF/ICSI/PAS tms. vko 36

Minä taidan olla samassa tahdissa kanssasi, koska PAS tehdään ensi tiistaina.



Lapsettomuushistoriikkiimme:



pillerit pois 07/04



alkututkimukset 05/05; siittiöitä määrällisesti paljon, mutta paljon

epämuodostuneita (ei selitä lapsettomuutta)



laparoskopia syksy 05; endometrioosi (ei selitä lapsettomuutta)



1. IVF 12/05; hyperstimulaatio, 22 munasolua, joista puolet hedelmöittyivät, mutta vain yksi oli siirtokelpoinen. Puhdas nega.



2. IVF 04/06; 15 munasolua, joista hedelmöittyi 7. Siirrettiin kaksi hyvää ja pakasteeseen meni 3 samaan olkeen. Haamuplussa.



Ja nyt siis olisi vuorossa PAS. Jännittää aikalailla, koska meidän taipaleemme on ollut varsin kivinen ja onnistumiseen on vaikea uskoa. Toivottavasti nyt onnistaa. Pelkään, että meidät lähetetään kohta adoptiojonoon.



Millainen historia sinulla on taustalla?

Meidän kokemuksemme mukaan määrä ei todellakaan korvaa laatua, joten toivottavasti sinun muniksesi ovat laatukavereita, jolloin montaa ei tarvita. Kaverin kaverilla riitti kaksi munasolua, joista toinen siirrettiin ja toinen pakastettiin. Tuloksena oli terve poikavauva. Meillä 22 ei riittänyt mihinkään, joten toivoa on...

Kiva, että löytyi joku!



Lasta alettiin toivoa joskus 10 vuotta sitten eli silloin pillerit pois.



Tutkimuksiin 2002 (ihan liian pitkään odotettiin, typeriä kun oltiin), jolloin poistettiin polyyppi kohdusta ja yritettiin sitten luomusti.



1. IVF 11/2003 (ja kauhea influenssa), 8 munista, 6 hedelmöittyi, mutta vain kolme jatkoi kehitystä. Niistä kaksi 2-tasoista siirrettiin ja selkeä nega tuli.



2. IVF-yritys 2/2004 muuttui inseminaatioksi, kun vain yksi rakkula lähti kehittymään. Nega taas ja mustat mietteet siitä, ettei meille lasta suodakaan.



3. IVF 05/2004 nyt lyhyen kaavan mukaan ja piikitykseen vaihdettiin Menogon (nyt sitä vastaa Menopur). 5 rakkulaa, 3 hedelmöittyi ja jakautui. Kaksi 1-luokkaista siirrettiin ja toinen niistä taitaa nyt juoksennella puistossa hoitajan kanssa.



Minulle sopii selvästi paremmin lyhyt kaava ja Menogon/Menopur. Mutta ennen kuin se selvisi, tarvittiin nuo kaksi edellistä IVFää.



Unna, joskus voi todella olla niin, että määrä ei korvaa laatua. Mutta ei vähäinen määräkään takaa laatua :( Näin maallikosta näyttäisi siltä, että teillä on mahdollisuuksia, haamuplussa on hyvä juttu! Ei teitä vielä adoptiojonoon lähetetä. Toivon todella, että saat plussan tästä PASsta! Oletteko yksityisellä vai julkisella hoidossa?



Mupsi

Kiitos lohdutuksesta, sitä tarvitaan! Mielialat menevät vuoristorataa, kuten varmaan tiedät. Välillä toivo herää ja ajattelee, entä jos se kuitenkin tärppää, kun on eka PAS yms... Heti seuraavana hetkenä iskee ajatus uudesta epäonnistumisesta ja kaiken alusta aloittamisesta.



Me olemme hoidossa yleisellä puolella. Asun Joensuun seudulla, joten täällä lähin yksityinen klinikka on Kuopiossa yli 140 kilometrin päässä. Yksityiselle meno tuntuu varsin mahdottomalta. Toivottavasti meille annetaan vielä hoitoja, jos tämä PAS ei onnistu.



Teidän tarinanne kuulostaa lohduttavalta, koska teillä tärppäsi vaikeuksista huolimatta.

Piti oikein lukaista viestisi uudelleen, etten kysele asioita, joista jo olet kertonut. No ei kai sekään haittaisi. :)

Oletteko te yksityisellä vai yleisellä? Missäpäin Suomea asustelette ja oletteko tyytyväisiä saamiinne lapsettomuushoitoihin?

Hauskaa illan jatkoa!

Vieläkö ehtisi tähän pinoon?

Eli meillä olisi suunnitteilla ensi viikolla 2 IVF. Huomenna menen käymään toisessa UÄ ja todennäköisesti selviää punktio päivä. Tiistaina kävin ekassa ja saldona oli 5 isompaa munista ja 2 pienempää. Katsotaan nyt mitä huominen tuo tullessaan.

Hiukan meidän historiikista eli pillerit pois 04 keväällä. Tutkimuksiin seuraavana keväänä ja kummastakaan ei mitään vikaa löytynyt. 3 kertaa inssi Clomeilla, ei onnistumisia. Nyt keväällä eka IVF pitkällä kierrolla 8 munista, joista yksi oli kypsä, mutta sekään ei hedelmöittynyt oikein, joten ei päästy siirtoon ollenkaan. Nyt sitten uutta yritellän lyhyellä kaavalla. Jarruja ei ollut nyt ollenkaan ja muuten lääkityksenä Puregon 250IU ja keskiviikosta lähtien myös Orgalutran.

Ei muuta kuin onnea itse kullekin yrityksiin ensi viikolla ;))

Unna, ei haittaa, vaikka kyselee moneen kertaan asioita. Eihän ihan kaikkea voi mielessä pitää. Kiva, jos tarinamme lohdutti. Kieltämättä tuo 140 km lähimmälle yksityiselle on aika iso kynnys sinne hakeutua. Meille lääkäri sanoi, että useinmiten kolme IVF:ää näyttää tilanteen, mutta joillakin tarvitaan useampi kerta. Kierrot kun voi olla luonnostaankin erilaisia.



Sira, tervetuloa mukaan! Sinullahan on kehittymässä oikein mukava määrä muniksia. Saisiko kysyä, miksi sinulla ei ole sumuja ollenkaan nyt käytössä?



Asumme pääkaupunkiseudulla ja olemme yksityisellä hoidossa. Olemme olleet tyytyväisiä hoitoon. Suht nopeasti siirryttiin toiseen lääkkeeseen ja lyheen kaavaan ja lääkäri on vielä melkoisen positiivinen ja kannustava. Tätä tietysti lisää myös se, että aikoja saa nopeasti eikä tarvitse odotella.



Mupsi

Tervetuloa Sira mukaan yhteiseen piinailuun! :)



Me olemme hoidossa Pohjois-Karjalan keskussairaalassa ja olemme olleet äärimmäisen tyytyväisiä hoitoomme. Lääkäreitä on kolme, jotka vaihtelevat. Toki siinä on huonot puoletkin, mutta tuleepaahan useita mielipiteitä asiaan. Meillä ei ole varsinaisesti jonoja. Toki klinikka on kesät kiinni ja keräyksiä tehdään vain tietyillä viikoilla. Tämä tuntui kurjalta, kun ensimmäisen IVF:n epäonnistumisen jälkeen olisi halunnut heti uuteen taistoon. Toisaalta miltei kahden kuukauden loma hoidoista teki hyvää hermoille.



Miten olette saaneet itsenne kasattua uusiin hoitoihin? Minulla on jotenkin ollut oudon " välinpitämätön" olo tämän PAS siirron suhteen. En oikein osaa selittää mitä tarkoitan. Esimerkiksi aikaisemmin olen muistanut ottaa lääkkeet ja pistokset ilman muistutuksia, koska asia on ollut mielessä lähes koko ajan. Nyt kännykän muistutus havahduttaa minut arkeen. Onnistumisen mahdollisuus tuntuu lähes mahdottomalta. Toki asiaa tulee pohdittua ja lasta haluaisimme palavasti, mutta asia ei ole aina mielessä. Kuinkas teidän tilanteenne? Onko mielessä muuta kuin lapsen saanti?



Meillä kaikilla on jännä viikonloppu edessä. Mielessä saattaa muutaman kerran pyörähtää tulevien viikkojen haasteet. Aluksi pitäisi päästä keräyksiin ja siirtoihin ja sitten alkaa superpiina onnistumisesta. Tätä ei voi ymmärtää kukaan muu kuin samassa tilanteessa oleva tai saman kokenut? Miten teidän ystävänne ovat suhtatuneet asiaan? Minulla on ystävä, joka kävi kaikki hoidot läpi ja on nyt adoptiovaiheessa. Siinä on oikeastaan syy, miksi hakeuduimme hoitoon hyvissä ajoin. Muutkin ystävät tietävät tilanteet ja harmittelevat tilannetta, mutta on aina eri juttu puhua kaverin kanssa, joka on rypenyt samassa suossa.



Hauskaa viikonloppun alkua ja tsempiä!



Unna

Uusiin hoitoihin kasaaminen oli aika ajoin iso homma. Mutta kun suurimman negapettymyksen sai itkettyä pois, alkoi taas toivo orastaa. Silloin ensimmäisillä hoitokierroksilla ei mielessä juuri muuta ollut kuin vauva ja tietysti pakolliset työt.



Nyt on muutakin mielessä aina välillä, mutta eniten ehkä se, ettei onnistutakaan ja se, mitä mahtaa juuri nyt munasarjoissa tapahtua. Ainakin alavatsalla on kaikenlaista painontunnetta ym. Toivottavasti kyse ei ole vain ilmavaivoista...



Totta, tätä ei ymmärrä kukaan muu kuin sen läpikäynyt. Ystävistä olen kertonut vain kahdelle, joista toinen on itse saman läpikäynyt. He suhtautuvat hyvin ja ymmärtäväisesti. Muille en ole uskaltanut kertoa, kun kaikki eivät esim. hyväksy hoitoja ollenkaan. Koska varsinkin piinailu on nimensä mukaista aikaa, haluan säästää itseni erilaisilta periaatekeskusteluilta. Mutta onneksi on tämä palsta!



Hyvää viikonloppua ja onnea munisten kasvatukseen!



Mupsi

No niin toinen UÄ takana ja punktio olis sitten tiistaina. Ja keskiviikko olis sitten se pahin päivä eli tieto päästäänkö siirtoon vai ei. Täytyy vaan toivoa parasta. Jos nytkään ei onnistu, niin sit tehdään biologin ja lääkärin kanssa arviota, että mitä pitäisi tehdä toisin jatkossa.

Sumuja ei ole sen takia, koska minulla ei ilmeisesti ole oikein omaa toimintaa tuolla munasarjoissa tai tekstissä luki että munasarjaperäinen ongelma.

Tällä kertaa oli miespuolinen lääkäri ja otti kyllä asiat eri tavalla huomioon kuin edelliset kollegat. Olin tyytyväinen häneen. Punktio tehdäänkin nyt tuolla yksityisellä puolella kun yleinen joutuu jostain syystä olemaan kiinni ensi viikon.



Meillä oli myös tuo kesäaika " lomaa" ja täytyy sanoa, että se kyllä teki hyvää vaikka alussa mietin toisin. Sai todella unohtaa koko asian ja elää " normaalia elämää" kesän ajan miettimättä hoitoja. Kavereista tietää muutama hoidoista ja ovat ottaneet asian hyvin ja kannustavat kovasti. Yksi on läpi käynyt saman rumpan, samoin kuin työnantaja.



Mutta nyt täytyy mennä hoitamaan meidän koiravauvaa, itkee niin kovasti. 5 kk käinen ajokoira. Ei muuta kuin hyviä viikonloppuja itsekullekin ja palataan astialle ensi viikolla. Yritän tulla kertomaan keskiviikkona kuulumisia,toivottavasti hyviä.

Yksi uusi ilmoittautuu mukaan. Alkuun vähän taustoja:yritysta 02/05, tutkimuksiin n.03/06. Inseminaatiosta nega toukokuulta (clomit). Keväällä tehtiin hoitosuunnitelma ICSI:ille, sillä miehen siittiöissä vikaa ja hiukan mun ovuloinnissa. Kesällä oli taukoa, elokuussa aloitettiin pistämällä pitkävaikutteinen Procren (vaihtoehtona olisi ollut sumut, mutta tuntui pitkäaikainen pistos helpommalta), joka jarrutteli hormonitoimintaa. Sitten nollaultran jälkeen on pistetty 175 IUI Puregonia 9päivää ja eilen olleen 2.ultran jälkeen tiputettiin annos 150IUI:hin. Munasoluja oli tullut hyvin ja punktio sovittiin tiistaille. Yksityisellä ollaan hoidossa ja vaikka maksaakin niin on ollut niin ihanaa palvelua ja huomaavaista kaiken suhteen, että ollaan oltu tosi tyytyväisiä. Julkiselle oltais jouduttu odottaan ekoja tutkimuksia elokuulle. Ollaan vajaa kolmekymppisiä molemmat ja ekaa yritetään. Kiva kun löytyi palsta, missä samanlaisia hoitoaikatauluja!

Hei!

Hyppään tähän pinoon jos sopii. Meillä ensi keskiviikkona ICSI hoidon punktio ja sitten perjantaina siirto. Menopuria olen piikitellyt yli viikon jo ja solut ovat kasvaneet ihan hyvin. Ongelmana on vaan se, että ovat kovin erikokoisia. Toiset isompia ja toiset pienenmpiä. Kaksi IVF hoitoa tehty aikaisemmin lyhyellä kaavalla, nyt kokeillaan pitkää. Molemmista tuli negaa ja pakastimeen ei ole koskaan saatu mitään. Lukuisia inseminaatioita niitä ennen tuloksetta. Sitten luomuplussana syntyi poika 02/05. Ihmeitäkin siis tapahtuu. Pääkaupunkiseudulla ollaan yksityisellä hoidossa. Kivaa löytää muita samassa aikataulussa olevia. Toivotaan, että tällä kertaa tärppää meillä kaikilla!

Mukavaa, että samassa aikataulussa olevien joukko kasvaa. Vertaistukea siis enemmän.



Rauhallinen viikonloppu alkaa olla takanapäin. Ajatukset askartelivat enemmän ja vähemmän tiistaissa, jolloin pakkasukot sulatetaan. Valehtelisin, jos väittäisin ettei hirvitä.



Tämä hoito poikkeaa edellisistä vaitonaisuutensa vuoksi. Aikaisemmassa kahdessa IVF:ssä olen puhunut avoimesti kavereiden jopa työ sellaisten kanssa tilanteestamme. Toisen epäonnistumisen jälkeen kyllästyin toimimaan tietotoimistoja ja vastaamaan kyselyihin; Milloin se vauva syntyy. Kun joku tollo, joka oli kuullut asiasta vain sivukorvalla uteli " ihania" uutisia.



Nyt hoidoistä tietää vain siskoni ja paras kaverini, joka on itse käynyt läpi kaikki mahdolliset ja mahdottomat hoidot. Toki PAS on helpompi pitää omana tietonaan, kun sitä ei seuraa viikon sairasloma. Pelkkä piipahtaminen lääkärissä kesken työpäivän riittä. Oletteko te kertoneet laajalti lapsettomuudestanne?



Rauhallista sunnuntai-iltaa toivotellen



Unna

Hienoa, kun on tällainen paikka, missä jakaa tuntojaan. Me ollaan jaettu tätä hoitoasiaa ja lapsettomuutta lähinnä vain hyvin läheisille ystäville. Työpaikalla olen maininnut, että olen toimenpiteen takia pois ensi viikon tiistaista alkaen, mutta sen tarkemmin en sanonut, eikä sitä vaadittukaan. Sairaslomatodistuksen saa sitten esimies ja tulkitsee sitä kuten tahtoo, mutta hän on hyvin hienotunteinen eikä siis kysele enempää, sen tiedän.

Onko teillä ollut ennen punktiota millainen olo? Siis kun munasolut kasvaneet niin onko ollut arkuutta esim.liikkuessa? Mulla on ja samoin vessassa saa juosta useammin, mutta on toisaalta aika ok tietää, että jotain tapahtuu. Vaikeinta on taatusti piinailu siirron jälkeen, että kiinnittyykö vauvanalku vai tuleeko taas kuukautiset.

Voimia kanssasiskot!

Alunperin me ei kerroottu hoidoista tai edes yrityksestä kenellekään. Ajateltiin ottaa tämä helppo linja että ei kerrota kenellekään niin ei ala tieto leviämään kaikkien sukulaisten ja kavereiden keskuudessa. Välillä tuntui, että olis ollu helpompaa kun olis voinu puhua edes jonkun muun kuin oman miehen kanssa, mutta onneksi täältä löytyi tukea. Nyt kun meillä on jo yksi lapsi, joka tarvitsee hoitajan aina silloin tällöin klinikalla käydessämme päätimme kertoa asiasta miehen vanhemmille joiden kanssa ollaan enemmän muutenkin tekemisissä. Onneksi he suhtautuivat asiaan tosi ihanasti ja kannustavasti. Heidän kanssaan sitten sovittiin etteivät kerro asiasta eteenpäin.



En ole ollut ennen punktiota koskaan kovin kipeä. Silloin tällöin alavatsalla aina jomottaa vähän. Nyt tosin muutamana yönä olen herännyt alaselän kipuun. Ennen tällaista vaivaa ei ole ollut. Vessassa saa kyllä juosta ihan koko ajan.



Tsemppiä ensi viikkoon!

Tervetuloa a1b1c1 ja Saararebekka! Kiva, että meitä on näinkin monta.

Piinailuun ja tähän punktion odotukseen todella tarvitaan vertaistukea.



Kävin aamulla ultrassa ja ne kaksi ovat kasvaneet mukavasti. Muita ei ole matkaan ilmaantunut, mutta onneksi olivat edes nuo kaksi jatkaneet matkassa. Punktioksi sovittiin perjantai - vasta! Onneksi saa heti tietää, onko yhtään munasolua saatu. Viikonlopun yli on varmaan aika tuskaa elää. Onneksi ollaan menossa kylään ja pitää käydä huonekaluostoksilla.



Mitään erikoisia tuntemuksia ei oikein ole ollut. Ehkä vähän painon tunnetta, mutta eipä näillä määrillä paljon tuntemuksia voi odottaakaan.



Ei olla kellekään tästä kerrottu, jotenkin ei vain ole tullut tilaisuutta enkä oikein kaipaa kyselyjä, vaikka hyvää tarkoittavatkin. Tämä palsta on minulle parasta vertaistukea, kun löytyy samaan tahtiin kulkevia, joille ei tarvitse selitellä, mikä se IVF tai punktio oikeen on.



a1b1c1, erikoisia on meilläkin olleet rakkulat. Plussakerralla oli kolme pientä ja kaksi isoa ja isojen lisäksi yksi pienikin hedelmöittyi. Ultrassa on aina myös vähän mittausvirhettä, joten voivat hyvin kasvaa sopiviksi nuo pienetkin teillä.



Sira, koiravauva vie ainakin vähäksi aikaa hyvin ajatukset muualle ja taitaa olla enimmäkseen positiivisia ne ajatukset :)



Tsemppiä kaikille, tämä on jännittävä viikko!



Mupsi

Huomenna on taas sitten jännä päivä edessä, nimittäin punktio. Eilen illalla pistin Pregnylin ja nyt sitten täytyy malttaa odottaa huomiseen asti. Olo on ihan ok. Välillä jomottaa alavatsaa, mutta ei muuta. Jotenkin olen nyt positiivisella mielellä kaiken kaikkiaan viime kertaan verrattuna. Viimeksi oli sellainen hällä väliä fiilis, mutta nyt jotenkin tuntuu siltä, että voisihan tämä onnistuakin joskus. Sitten taas petytään ja rankasti jos käy huonosti, mutta sitähän ei mietitä nyt vielä. Eihän? Kertokaa muutkin kuulumisia.

Punktio tehtiin ja sujui hyvin, 11munasolua :) Huomiseen jännätään miten hedelmöitys onnistuu ja siirtopäivä sitten to tai pe. Vielä vähän uninen olo, taidan tästä lähteä päiväunille. Mitäs muille kuuluu?

Onnittelut, Saararebekka! Tosi hieno munasolusaalis. Toivottavasti hedelmöittyvät hyvin ja jatkavat jakautumista.



a1b1c1 ja Sira, onnea huomiseen! Toivottavasti kaikki munasolut kypsyvät hyvin.



Unna, miten PASssa kävi?



Alavatsalla on elisestä illasta alkaen tuntunut pikkasen enempi painon tunnetta, mutta ei juuri muuta olotilassa ole tapahtunut. Perjantaihin on niiiin huuurjan pitkä aika, etten malttaisi odottaa.



Mupsi

Onnea Saarabecca! 11 munasolua on hieno saalis. Nyt vaan peukut pystyyn, että treffit siittiöiden kanssa sujuvat otollisesti. :)



a1b1c1, Sira ja Mupsi tsemppiä piinaavaan odotteluun! Aluksi pitää pelätä kypsyvien munasolujen määrää, sitten punktiota, saalista, hedelmöittyneitä, jakautuneita ja siirtoa. Ja sitten alkaa vasta itse piinojen piina. Kaksi viikko ainaista vuoristorataa olemattomien ja oikeiden tuntemusten aistimista ja vertailua toisten onnistumisiin. On tämä hullun hommaa, mutta ei muu auta!



PASsissa jännitettäviä vaiheita on vähemmän, mutta ei tämäkään näköjään ole helppoa. Viime yönä ei uni tullut ja sydän hakkasi tuhatta ja sataa, kun soitin tänä aamuna töistä klinikalle kysyäkseni kohtaloamme.



Meidän hävikin tietäen, olin varautunut myös pahimpaan, mutta onneksi yksi huurunenä oli taistelija ja selvisi kohmelosta ja siirtoon päästiin. Yksi oli kuollut jo heti sulatuksen jälkeen, oli kuulemma huonoin jo ennakkkoon. Toinen oli lopettanut jakautumisensa. Yksi sissi siis potki vielä. Oli kuulemma hyvä. Kun kysyin jakautumisvaihetta, oli se vain kaksisoluvaihe. Onko teillä tietoa, onko tilanne siis toivoton? Kuulostaa aika alkeelliselta kaverilta...



Nyt vain kädet ristiin ja parin viikon piina päälle. Jännittää!



TSEMPPIÄ kaikille!