" Uranaiset" - milloin kertoa raskaudesta työnantajalle

Palaan tähän pinoon kertomaan mitä tapahtui. Kerroin rv 18 ja suhtautuminen työnantajan puolelta oli kaikinpuolin asiallista. Pomo oli jopa sitä mieltä että lapset kannattaa tehdä nyt kun hän on vielä kuvioissa (jäämässä muutaman vuoden sisään eläkkeelle) ja pystyy jeesaamaan. Saa nähdä mitä on edessä kun olen vuoden poissa... Hyvillä mielin kuitenkin odottelen laskettua aikaa!

Sitä ennen en halunnut kertoa, koska olisi saattanut mennä kesken. Mutta pidin parhaana kertoa heti sen jälkeen, koska tiesin äitiyslomani aiheuttavan aikamoisia uudelleenjärjestelyjä. Kaikki suhtautuivat tosi positiivisesti, eikä minua syrjäytetty tms. vaan sain ihan viimeisiin päiviin asti tehdä omia mukavia hommiani. Oikeastaan päin vastoin, sain delegoida tylsempiä töitä muille, etten olisi rasittunut liikaa. Ja mukisematta työnantaja maksoi raskausajaltakin sovitut bonukset. Ja kun palasin, sain palata samoihin hommiini tai oikeastan jopa vähän vaativampiin ja mukavampiin. Olen asiantuntijatehtävissä, eikä siijaista ollut mahdollista saada eli työkaverit joutuivat jakamaan työni, mistä syystä ilomielin niitä annettiin minulle takaisin.

Kerroin lähimmälle esimiehelleni tosi aikaisin varmaan rv 10 paikkeilla, sillä en halunnut valheellisesti väittää meneväni työmatkalle 8 tunnin lentomatkan päähän noin rv 20 paikkeilla.



Palkankorotuksista jäin automaattisesti vaille, samoin työhön palatessa ei palkkaa tarkistettu (vaikka firman käytännön mukaisesti näin olisi voinut tehdä).



Tehtävääni ei enää ollut, sain " alennuksen" , olin ennen päällikkö-tasoinen, alennuksen jälkeen assistentti-tasoinen henkilö. Laittomasti täysin, sillä firma on se Suomen suurin, joka ei todellakaan voi väittää, että yhtään päällikkö-tason paikkaa ei muka ollut. Muutenkin minulle sanottiin, että minun pitää itse etsiä uusi paikka, mitään ei siis tarjottu, kuten laki vaatii.



Kaikenlaiset ylennykset sun muut menivät samantien jäihin. No, meillä pitäisi tehdä 12 - 14 tuntista päivää ja jos et tee, ei myöskään ole mitään mahdollisuuksia vaativampiin tehtäviin. 8 tunnilla voi siis olla vain tosi vaatimattomissa tehtävissä ja niissäkin pitäisi " joustaa" kuten firma sanoo eli olla töissä esim. klo 17 saakka riippumatta siitä, että lapsi pitäisi hakea hoidosta klo 15.30.



Tosi nuiva suhtautuminen. Nyt kun odotan toista, en todennäköisesti palaa enää samaan firmaan äitiysloman päätyttyä, jos vain löydän uuden työpaikan.

Kuulosti niin tutulta tuo sinun kertomuksesi, että liekö sama työnantaja meillä molemmilla. Oma tarinani tuolla ketjussa ylempänä.



Lojaalisuus firmalle hävisi kyllä kuin tuhka tuuleen. Nyt kun kolmas näyttäisi olevan tulossa, niin kerron vasta niin myöhään kuin voin. Mikä tarkoittaa sitä että nyt iloisesti hymyillen suunnitteleln pyörittäväni projekteja ja varaan niihin resursseja, mutta todellisuudessa en olekaan niitä itse tekemässä, joten aika haasteen edessä työnantaja on että saa projektit asiallisesti vedettyä.

se on se Suomen kaunein ja suurin entinen saapastehtailija, eikö niin?



Siellä on ihan omat lait, Suomen työlainsäädännöstä ei tarvitse pätkääkään välittää.



Lojaalisuuteni on myös hävinnyt kokonaan. Esimies kertoi nyt, että ensi vuoden palkankorotukset perustuvat vain ja ainoastaan PEhen, joten kun en ole paikalla vaan äitiyslomalla, ei voi mitään performanceakaan tulla, joten ei sitten tarvitse kahteen vuoteen palkankorotuksista haaveillakaan. Siihen palkkaan, joka jämähti v. 2003 kun esikoinen syntyi. Siihen saakka olin hyvä työntekijä, arvostettu ja optioita paukahteli joka jaossa. Yllättäen ekan äitiysloman jälkeen ei niitä ole sitten tarvinnut ihmetellä. Ei oo, ei tuu.



Olen asennoitunut siten, että työpaikkaani ei ole enää kun palaan ja alan varmasti katsella muita hommia/muita firmoja. Osaamiselleni on varmasti käyttöä laajemaltikin, olen asunut ulkomailla, tehnyt monipuolisia hommia, on kielitaitoa, on projektitaitoja jne. Kyllä minulle paikka jostain löytyy, mutta ei välttämättä siitä nykyisestä työnantajan firmasta.



Tsemppiä sullekin!!

Kuten tuolla aiemmin sanoin, minulta jäi siis kahden vuoden korotukset saamatta, kun erehdyin jäämään äippälomalle helmikuussa. Ja takaisin tullessa kun minulla ei ollut paikkaa mihin mennä ei ollut myöskään ketään jota olisi kiinnostanut hoitaa minun oikeuttani saada edeltävän vuoden PE:n perusteella tehtäviä palkankorotuksia hoidettua. Ja olin saanut siis ennen lomalle lähtöäni PE:stä Exceptionalin. Joten hukkaan meni sekin raskaana rehkiminen.



Mies ehdotti että olisiin laittanut silloin kovan kovaa vastaan, siis uhannut lähteä. Mutta en tehnyt niin, kahdeksannella kuulla raskaana ei vaan ole hyvää neuvotteluasemaa, eihän kukaan muukaan olisi minua silloin palkannut.



Paluuni jälkeen sitten kyllä itse etsin uuden homman, jossa jopa jg:ni korottui ja sain korotuksen (huiman 5%)! Mutta tämä oli vain tuon jg:n korotuksen myötä, edelleenkin olen palkkakehityksessä vuoden jäljessä työvuosiin nähden (siis poislukien äitiysloma). Käytännössä muuta keinoa saada se oikaistua ei ole kuin vaihtaa firmaa, mutta sitä en nyt haluaisi tehdä, kun kolmatta yritetään. Joten vielä joutuu kärvistelemään. Mutta aionkin palkita työnantajani kolmen vuoden kotonaololla, jos vain kaikki menee hyvin... Ja sitten vasta vaihdan firmaa.

Itse kerroin siinä rv. 15-17 esimiehelleni ja sain vilpittömät onnittelut. Palkankortus tietysti jäi siltä keväältä saamatta, mutta enpä tiedä, olisinko sitä muutenkaan saanut. Kaikki siis meni hyvin ennen äitiyslomaa. Kolmisen kuukautta ennen äitiysloman päättymistä sain vielä pomolta tekstarin, kuin " töitä on yllinkyllin" . Sitten alkoikin hommat mennä päin mäntyä: ensin esimies kertoi, että työni on tosiaankin annettu jollekin toiselle (tämähän käytäntö, että äitiyslomalaisen tilalle otetaan vakkari aina) ja se, mitä oli ajatellut katosi organisaatiomuutoksessa. Esimieheni vaikutti oikeasti tuskastuneelta, kun isot pomot vaati RR:ää (siis rekrylupa äitiyslomalta palaavalle!!!) ja he sitten yrittävät epätoivoisesti keksiä jotain sellaista, mikä menee läpi tiukentuneesta rekrytointipolitiikasta. Viimeiset kaksi kuukautta vapaasta olin aivan rikki ja odotin kauhulla, mitä tapahtuu, kun töiden pitäisi alkaa. Kaksi viikkoa ennen alkua pomo laitti iloisen tekstarin, että on löytänyt mulle " tosi hienon homman" ja RR on mennyt läpi. Pääsin siis takaisin ja vielä paljon hienompaan hommaan kuin mistä lähdin. Ainoastaan palkka ja jg pysyi edellisellä tasolla, vaikka työstäni kuuluisi saada 2 jg:tä enemmän kuin aikaisemmastani. Mutta näin jatkettiin ja palkka nousi peräti 4% ja sain yhden jg:n korotuksen puoli vuotta myöhemmin...



Mutta kyllä jäi paha maku suuhun! Näköjään lailla ei ole mitään merkitystä ja minut pelasti vain esimieheni todella tarmokas työ asian eteen. Olin ollut hänen alaisensa yli 9 vuotta ennen äitiyslomaa, joten suhde oli jo aika läheinen. Aika pian paluun jälkeen minut siirrettiin toiseen porukkaan. Täytyypä katsoa miten käy, jos toinen lapsi tulisi. Uusi esimieheni on minulle vieras ja jaksaisikohan hän oikeasti taistella tälläisen asian puolesta... Olen varautunut siihen, etten enää pääse takaisin.

Minä kerroin noin viidennellä kuulla, kun vatsa alkoi jo niin selvästi kasvamaan ettei sitä nyt olisi voinut mitenkään salatakkaan...Minua kyllä onniteltiin ja päällisin puolin ihan positiivisesti suhtauduttiin.

Tosin äitiyslomalta palattuani kyllä huomasin että arvoni työntekijänä on laskenut. Osaltaan vaikutti varmasti organisaatiomuutokset yms. kun äitiyslomani aikana esimieheni osastot oli romutettu (minunkin alaiseni oli irtisanottu) ja entisten parinkymmenen alaisen sijaan hänellä oli enää kaksi jäljellä. Myöhemmin sitten pantiin alas loputkin... Lapseni sairasteli paljon, oli korvatulehdus- ja silmätulehduskierrettä ja jouduin olemaan aika paljon pois jne. Se oli ainakin tosiasia etten enää kuulunut minkäänlaiseen avainhenkilöjoukkoon, kyllä se ymmärtämys helposti loppuu näissä tilanteissa, ja poissaoloja varmaan ainakin epätietoisesti aletaan tulkitsemaan lintsailuksi. Ennen äitiyslomaani minua ei mitenkään kontrolloitu vaan sain esim. pitää etätyöpäiviä oman haluni mukaan ja sairastodistuksiakaan ei kyselty jos sattui flunssa iskemään. Äitiysloman jälkeen, esim. kerran kun juttelin esimieheni kanssa puhelimessa ja kerroin että aion huomenna pitää etätyöpäivän, niin hän toppuutteli ja antoi ymmärtää että johto voi tulkita sellaiset poissaoloksi ja näin ollen etätyöt loppuivat siihen. Samoin myös esimieheni varmisteli että onhan minulla sairastodistukset poissaoloista, no tottakai oli mutta hassua että niitä nyt alettiin kyselemään kun ennen riitti pelkkä ilmoitus. Luottamus siis katosi täydellisesti sen jälkeen kun olin saanut lapsen...

Sanoin viikolla 16, halusin kuitenkin kertoa noin kuukausi vieläkin myöhemmin, mutta esimieheni ilmoitti silloin, että hän poistuu yrityksestämme ja alkoivat isot keskustelyt, kuka tulee hoidamaan jotakin, ja näin ollen päättiin kertoa sitten esimiehen tiedoteen jälkeen.

Minulla on uusi, iso projekti meneillään ja työnrauhan vuoksi halusin pitää raskauden mahdollisimman pitkään salassa. Projekti kyllä päättyy silloin, kun jään äitiyslomalle, niin että ei se olisi yritystä haittanut, jos olisin sanonut myöhemmin.

Jos mahasi alkaa näkyä, niin voisit kertoa jo nyt.

Minun mahani on nytkin vielä aika pieni... olen viikolla 22.

Uutisen paljastaminen on tosin ensi viikolla edessä, sillä eräs kolleegani kysyi jo eilen suoraan, olenko raskaana. Pari viikkoa sitten minusta ei olisi mitenkään huomannut, että olen raskaana, mutta maha pullahti lähes " yhdessä yössä" ja nyt salaaminen on todella työn takana. Itse olen salaillut tätä näin pitkään paristakin syystä: haluan, että minua kohdellaan mahdollisimman pitkään ns. normaalisti eikä pian poislähteväksi. Toisaalta kävin vasta toissa päivänä viimeisessä ultrassa ja halusin hoitaa kaikki mahdolliset ultrakäynnit ennen uutisen paljastamista.



Minä en vielä tiedä, miten uutiseen reagoidaan. Toisaalta työyhteisömme on täynnä lapsentekoikäisiä naisia, joten aivan varmasti tulevat äitiyslomat on tiedostettu asia. Toisaalta työyhteisöni naisista juuri kukaan ei suunnittele perheenlisäystä, suurin osa on vielä sinkkujakin, joten lapsenhankinta ei ole heille ajankohtaista. Suhtautuminen siis tähän uutiseen voi olla ihan mitä tahansa.



Täytyy myöntää, että hiukan pelottaa niin uutisen kertominen, kuin äitiyslomalle jääminenkin (tämä on toinen raskaus, mutta olin eri työpaikassa, kun sain esikoiseni). En voi taata, että työpaikkani olisi minua odottamassa, kun äitiyslomalta palaan. Niin karua kuin se onkin.

Kerroin viikon 16 paikkeilla, silloin oltiin iloisia ja onniteltiin, mutta:



-Melkeinpä jo luvattu palkankorotus ei onnistunutkaan (vedottiin johonkin firman käytäntöön, korotus olisi tullut voimaan vasta kun äitiysloma alkoi)

-Kovasti kyllä sain kehityskeskusteluissa kiitosta työssäni, mutta käytännössä menetin kokonaan yhden vuoden palkankorotuksen (plus yhden vuoden olin poissa), joten palkastani jäi kahden vuoden meriittikorotukset saamatta.

-Palkankorotus olisi pitänyt saada sitten vapaalta palatessa, mutta yllättäen sitäkään ei sitten otettu kuuleviin korviin kun sitä vaadin...

-Palatessani organisaatioita oli pyöritelty, joten kaikki oli laitettu uusiksi, olin jäänyt eräänlaiseen keräilyerätiimiin, johon mielestäni oli kerätty ihmisiä, joiden työpanos oli nyt vähän niin ja näin

-Työtehtävääni ei tietenkään ollut minulle enää varattu, itse sain itselleni uuden tehtävän löytää (ja mielelläni sen teinkin), itse asiassa minulle tarjottin paikka tiimin esimiehenä (siis sen johon olin palaamassa), mutta koska en katsonut että olisin siinä tehtävässä edennyt urallani niin etsin muuta

-Uusissa tehtävissä sitten olin taas kuin mikä tahansa työntekijä, sain jopa palkankorotuksen ylennyksen myötä



Joten, se on paljon kiinni siitä miten röyhkeästi omia etujaan puolustaa... kiltit jyrätään (ikävä kyllä)

Kehityskeskustelukierros tältä vuodelta on takanapäin ja sain toimenkuvani ja tulevaisuudennäkymäni ajan tasalle, mikä tärkeintä kirjallisina. Vielä en ole kuitenkaan kertonut, koska edessä on kaikenlaisia palavereita osastomme uudelleenjärjestelystä. Helppo kuvitella että joutuu syrjäytetyksi jos tässä vaiheessa kerron...

Esikoisestani kerroin työnantajalle vko 12-13, kun kaikki oli hyvin ja sain tosi lämpimät onnittelut. Raskaus sujui hienosti; tein töitä pääsääntöisesti etänä - kuten ennen raskausuutisiakin. Sopimus oli, että olen vuoden pois (4kk äitiysvapaa + palkaton loma)  ja palaan 50% takaisin (asun ulkomailla - osa-aikatyöt täällä aika yleinen järjestely). 2kk ennen paluuta keskustelin esimieheni kanssa paluusta ja minut irtisanottiin. Tämä oli toki siis paperilla siistiä ja moraalisesti väärin, mutta monella tapaa minulle ja perheelle loppupelissä hyvä tilanne. 

Nyt 2v uusissa töissä, esikoinen nyt 4v ja ilmoitin nyt uudessa työpaikassa vko 10 olevani raskaana. Pomo tiesi aiemmasta keskenmenosta (ja on itsekin pienen lapsen isä), joten halusin pitää hänet hyvin ajantasalla. Tosi positiivinen vastaanotto uutisille, ja nyt raskausviikolla 13 käydyssä Interim Review -keskustelussa pomo vihjasi, että JG-korotus lienisi paikallaan viimeistään palatessani (vuoden) äitiysvapaalta. Koen, että tässä on ehkä vielä neuvotteluvaraa, joten katson, olisiko mahdollista vielä keskustella ylennyksestä jo tämän vuoden puolella. Tiedän yhden työkaverini olevan listalla JG-korotukselle parin kuukauden sisällä. Teen 80% viikkoa ja tarkoitus on tulla samalla tyylillä äitiysvapaalta takaisin. 

Tsemppiä kaikille tilanteiden hoitoon ja arjen ja uran järjestelyyn! 

Kerroin pomolle, kun olin kolmannella kuulla. Pomo oli isä. Järkyttyi aika lailla, kun oli naimisissa ja kaksi lasta. Meni kuukausi ja mut sanottiin irti. Soitin pomon vaimolle ja kerroin kaikki. Niille tuli puolen vuoden päästä ero.

Tää kuulosti siltä kuin pomos olis kuvitellu että vauva olis sen! Uskomatonta että tällästä voi käydä. Ilmeisesti henkilökohtaisen elämän sotkemista työasioihin ex-pomoltasi. Osanottoni. Toivottavasti olet löytänyt paremman työpaikan!

Olisko lisää kokemuksia kellään...? :)

Nostan ketjua yli 10 vuoden päästä. Millaisia kokemuksia on vuonna 2019 aiheesta? Tätä ketjun alkupäätä voisivat poliitikot lueskella kun miettivät, miksi syntyvyys on tasaisesti laskenut.

Vähän riippuu. Jos lapsi on pomon, niin sekin vaikuttaa loppuasetelmaan.

Kerroin viikolla 17. Pomo oli hyvin huolehtivainen ja järjesti sijaisen avukseni tosi nopeasti. Jäin hyvillä mielin äitiyslomalle, kaikki työhönpalaamis-jutut oli sovittu.

Mutta sitten kun palasin sovitusti töihin, niin sain heti kenkää ja (mies) sijainen jatkaa työssäni.

Näinhän se taitaa edelleen olla. Vakituisia töitä _ei_ole_, ainakaan niihin ei pääse kiinni vielä lisääntymisiässä. Sitten jos nainen tulee äidiksi, niin määräaikainen tehtävä ei jostain syystä enää jatku, mutta mitään syrjintäähän ei tietenkään ole siinä tapahtunut.

Voihan sitä toki ihmetellä siihen päälle, miksi vauvat eivät ole jokaisella suunnitelmissa ja miksi naiset tyhmyyttään lykkäävät lisääntymistä sinne hedelmättömään ikään asti.