Mitä varten elämä on näin paskaa!!!!
Vielä eilen olin onneni kukkuloilla.... Odotin ensimmäistä lastani, omaa pientä lastani. Oltiin miehen kanssa onnellisempia kuin koskaan... Yöllä heräsin valtaviin kipuihin ja tunsin että kuumetta on paljon. Sattui niin paljon kun yritin päästä ylös sängystä. Tiesin jo siinä vaiheessa että menetin pieneni.
Sairaalassa jouduin odottamaan kohtuuttoman kauan, että lääkäri tuli kattomaan vointiani. Siinä käytävällä jouduin tuskieni kanssa olla. Onneksi mieheni oli mukana.
Ultrassa huomattiin että vauva vastasi viikkoja, eli oli kuollut ihan lähi aikoina. Lääkäri ilmoitti tylysti että minulla on kohtu tulehdus joka oli levinnyt sikiöön. Kasa lääkkeitä kouraan ja kotiin. Miksi? Miksi lähettivät mut kotiin? Mikseivät tehneet asialle jo tänään jotain? Huomenna olen kyllä menossa takaisin.
Istun tässä koneella kuollut vauva sisälläni ja puran tätä todella pahaa oloani jotenkin. Mies istuu vaan ja itkee. Ei halua mua lähelle. Sattuu kuulemma liikaa katsoa mahaani. Kun tietää mitä siellä on..
Miksen ymmärtänyt ajoissa niitä oireita? Sitä kipua ja jomotusta? Luulin vaan että kohtu kasvaa ja siksi sattuu. Lämmön nousun pistin flunssan piikkiin... Miten mä voin olla niin tyhmä? Vauvani todennäköisesti eläisi vielä jos olisin vaan tajunnut ajoissa....
Kommentit (38)
menettäneet vauvansa. On todella vaikea lukea tekstejänne, enkä oikein osaa sanoa mitään.
Voimia, päivä kerrallaan. Rukoilen puolestanne.
Vierailija:
Auttaako jos teette uuden lapsen edellisen tilalle?Helpottaisi varmaan oloa..
Paljon voimia sinulle ja miehellesi!
Minä myös otan osaa suruun.. pidetään tämä pinnalla jos ap sattuisi piipahtamaan..
Kovin julmaa tämä elämä..VOIMIA!!
että uusi vauva saa tulla heti kun se on mahdollista, jos minulle sellainen onni vielä suodaan. Tätä kuollutta vauvaa en unohda, enkä varmaan koskaan lakkaa suremastakaan.
Kyyneleet valuen luin ap:n sekä muiden vauvansa menettäneiden kertomukset. Kamalalta tuntuu. Toivon teille kaikille voimia ja että kuitenkin jaksatte. Ei sitä tiedä miksi tällaista tapahtuu. Toivottavasti kuitenkin jotenkin jaksatte eteenpäin ja kohti jotain parempaa. Paljon voimia ja jaksamista.
Käyt nyt vaikeita aikoja läpi. Voimia sinulle ja miehellesi.
Ottakaa vauvasta muistoja. Valokuvia, hiustupsu, painakaa jalan ja käden jäljet... Ne ovat arvokkaita muistoja. Muuta ei jää kuin muistot :-(
Kysymykseen, auttaako uusi lapsi surussa. Uusi lapsi ei korvaa menetettyä. Kuollut lapsi ei unohdu ikinä. Monet alkaa yrittämään uutta lasta pian ja toivonkin että jokainen menetyksen kohdannut tulisi pian helposti raskaaksi ja saisi vaiva. Julma kohtalo on sillä äidillä joka ei menetyksen jälkeen saisi kokea onnistunutta raskautta ja hoivata vauvaa.
-enkelin äiti-
Vierailija:
Monet alkaa yrittämään uutta lasta pian ja toivonkin että jokainen menetyksen kohdannut tulisi pian helposti raskaaksi ja saisi vaiva.
siis saisi vauvan
Iso hali täältäkin!
Minulla kuoli vauva kohtuun " jo" rv 13, niin tuska ei ehkä ollut niin konkreettinen kun teillä joilla vauva kuoli paljon myöhemmin. Mutta voin vaan kuvitella miten suuri teidän suru on.
Muistan miten alussa tuntui siltä kun sisälläni olisi iso musta möykky, joka ei tuntunut millään poistuvan. Sairaalassakin myötätunto miespuolisilta lääkäreiltä ei ollut kovin suuri, heille tämä oli toimenpide muiden joukossa. Minulle se oli toivoni ja kauan kaivatun vauvaonneni menetys.
Nyt, 4kk toisen keskenmenoni jälkeen (menetin 2 kertaa peräkkäin vauvani rv 13) suru alkaa jo helpottaa, mutta ei silti mene päivääkään että en ajattelisi sitä mitä menetin.
Voimia teille kaikille menetyksen kokenneille, ja kuten yksi aiempi kirjoittaja osuvasti sanoi, haavat paranevat mutta arvet jäävät.
Sinä et olisi voinut tehdä asialle mitään, et yhtään mitään!! Toivottavasti tämä asia on selvä sinulle ja miehellesi.
Ei kaikkea voi aina osata tajuta :(
En löydä nyt muita sanoja, oli niin surullista luettavaa.
TÄmän kokemuksen pitäisi yhdistää teitä, ei erottaa, tämä myös miehellesi. Tukekaa toisianne!
Sinä et olisi voinut tehdä yhtään mitään. Vaikka olisit mennyt aiemmin lääkäriin, ei lasta luultavimmin olisi voitu pelastaa. olen nähnyt näitä tapauksia useampia, kun olin työssä sairaalassa äitiyspoliklinikalla. Joten jätä syyllistäminen pois, koska tähän asiaan et pysty vaikuttamaan, etkä olisi pystynyt vaikka miten päin olisit ollut.
Voimia !
Miten ihmeessä selviän huomisen?
AP
Ei näitä asioita voi järjellä käsittää. Yritä kestää huomiseen, pystyt siihen kyllä. Soita ystäville tai kirjoita tänne, tunteiden purkaminen auttaa aina pahaa oloa.
Kumpa voisin tulla luoksesi ja antaa halauksen. Toivon voimia niin sinulle kuin miehellesi huomista varten.
Ystäväni synnytti kaksoset, joista toinen eli muutaman päivän, toinen syntyi kuolleena. Tuli uudelleen aika pian (alle vuosi) raskaaksi, ja nyt terveen vauvan äiti. Ja onnellinen uudesta vauvasta.
Eihän se suru koskaan häviä, se vain muuttaa muotoaan ajan kuluessa niin, että sen kanssa pystyy elämään.