Lue keskustelun säännöt.
Ystävänä energiavaras
03.08.2015 |
Itselläni on läheinen ystävä, joka haluaisi nähdä monta kertaa viikossa. Itselle riittää hyvin kerran viikossa, tai harvemminkin.
Tapaamiset noudattaa aina samaa kaavaa, jauhetaan ystävän asioista, ongelmista ja lapsista. Itselle ja rooliksi kuunteleminen ja kommentointi. Omista asioista jos puhun, niin keskustelu jää aika tyngäksi, kun kommentointi on tyyliä, aijaa, just, just joo.
Viime aikoina on tuntunut myös miten hänelle on aiva sama kenen kanssa hän on tekemisissä. Oli se sitten vastaantuleva ohikulkija tai läheinen ystävä. Yhtä paljon arvoa on toisen olemassaololla. Ei yhtään. Tärkeintä että päästään omista jutuista jauhamaan, kiinnostipa ketään tai ei. Tärkeintä, että toinen jaksaa kuunnella ja olla samaa mieltä asioista.
Ennen kuin joku sanoo, että mitä ystävyyttä tollainen on. Niin on meillä hauskojakin hetkiä, suurinosa ajasta menee vain ystävän ongelmien päivittelyyn.
Onko jollain vastaavanlaisia tapauksia lähipiirissä, ja onko joku vihjannut asiasta ja heille ja joku ehkä sitä kauttaa muuttanut käyttäytymistään?
Kommentit (7)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastaat sille ainoastaan "jaa", kun se kysyy jotain. Mulla kanssa yks kaveri vastaa aina "jaaaa".
Mulla samanlainen ystävä. Olen vähentänyt tapaamisia, kun tapaamisten jälkeen aina ihan rättiväsynyt.
OLI just tuollainen "ystävä." Menin raskaaseen yötyöhön ja piti lopulta irrottautua tästä ystävyydestä. Energia yksinkertaisesti loppui. Jo edellisenä päivänä piti tietää, milloin huomenna herään. Ja jos yritin hienovaraisesti vihjata haluavani palautumisaikaa, sieltä tuli "nukut ihan rauhassa ja soita sit heti, kun heräät" . Päivästä toiseen..
Ja vuorovaikutus oli juuri tuota toisen ns. ongelmien kommentointia. Himmauduin pois ja täytyy sanoa, että uusi aika alkoi. Jotkut ihmiset vain ovat raskaita ja vievät liian suuren siivun ainoasta elämästämme täyttämättä aukkoa.
Minullakin on ollut tuommoinen ystävä.
Hänen kanssaan puhuttiin vain hänen asioista. Minun asioihini kommentoi 'aha' 'jaa' ja jatkoi itsestään puhumista. Kun käytiin kaupungilla, niin käytiin vain niissä paikoissa missä hän halusi käydä. Vaatekaupoissakin katsottiin vaatteita vain hänelle ja sitten äkkiä lähdettiin pois.
Ystäväporukan kanssa kun lähdettiin viettämään iltaa, niin voitiin mennä vain niihin paikkoihin mihin tämä yksi halusi mennä. Kerran kävi niin, että hän halusi mennä sellaiseen paikkaan mihin kukaan muu ei halunnut mennä (osalle oli liian kallis, ja osa ei tykännyt muuten vaan ko. paikasta). Siinä sitten seisottiin kadulla ja kuunneltiin kun tämä yksi huutaa ja kirkuu kuinka hän ei lähde mihinkään muualle. Meni sitten lopulta yksin sinne paikkaansa ja oli hirveän vihainen meille muille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oli ennen tuollainen ystävä. Hämmästyttävää miten hän sai kaikki asiat käännettyä itseensä. Jos yhteinen tuttu laittoi facessa että on vauva syntynyt ja kuvan vasta syntyneestä hän alkoi kuva kommenteissa jauhaa omasta lapsestaan. Mitä tahansa hänelle kertoi elämästään niin hän veti sen itseensä tai lapseensa. Aina hän ja hänen ihqu lapsensa ja hänen ongelmansa. Yhteyttä hän piti tasan kun tarvi apua tai kuuntelijaa, muuten hänestä ei kuulunut koskaan mitään.
Suosittelen ottamaan vähän etäisyyttä. Ton tyyppiset ihmiset eivät ikinä muutu. Tai sitten alat vaan ahnaasti kertoa omia juttuja ja jätät hänen juttujen kommentoinin vähemmälle.