Lue keskustelun säännöt.
tapailu ahdistaa, väärä mies?
14.07.2015 |
missä ihmeessä on vika? vääriä miehiä? nyt on paperilla täydellinen mies kierroksessa, joka on lääpällään muhun mutta mun kiinnostus on alkanut hiipumaan. mies ei tätä tunnu tajuavan enkä tiedä haluankokaan että tajuaa koska en tajua itsekkään itseäni. jokaisen tapaillun miehen kanssa käy niin, että jo muutaman viikon/kuukauden jälkeen mua alkaa ahdistaa, ällöttää koko mies ja mulle on aivan sama nähdäänkö vai ei. alan myös välillä vältellä, keksin syitä miten ei tarvi nähdä. no kun nähdään, on ihan kivaa, mutta aivan sama olis olla näkemättä. tän hetken mies on huomioiva, töissäkäyvä, komea, hauska, ymmärtävä. mutta miksi mua vaan ahdistaa??
Kommentit (10)
Varmaan väärä joo. Mullakin on ollut tota, lisäks useiden kavereiden kanssa tuntuu tapaamisen päätteeks että sama vaikka ei oltais nähtykään. Ihmissuhteiden kuuluis kuitenkin olla merkityksellisiä, sellaisia että niissä molemmat saa ja antaa, nauttii toisen seurasta ja energisoituu. Mulla noi väärät miehet ja kaverit on olleet sellaisia, että odottavat että mä "tuon" suhteeseen kaiken, ikäänkuin viihdytän heitä olemassaolollani jne. Sitten kun olen joskus vaikka väsyneellä tuulella, niin ihmettelevät että mihin hauskuus katosi ja miksei mitään tapahdu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mitenhän tän ahdistuksen sais pois ja sais jotenkin itsensä kiinnostumaan vielä miehestä? tuntuu vaan että väkisin en voi olla kiinnostunut ja esim. meidän viestittely on jo jokseenkin ykspuolista. mulle olisi aivan sama vaikka tästä miehestä ei kuuluis enää mitään. vaikka mies on kaikkea mitä käytännössä haluaisinkin tulevan miehen olevan. ärsyttää minä itse
Jos ap olisi mies, sikakortti olisi jo esillä... älä pokaa niitä jos olet tunnevammainen idiootti.
Jos et ole ihastunut, niin älä tuhlaa enempää kummankaan aikaa.
Toivottavasti sun kohdalle osuu vielä mies joka saa sut onnellisesti sekaisin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kiitos nro 6. haluaisin että tää mun pää tekis vielä temput ja hullaantuisin tähän tän hetkiseen, koska siinä ei oo mitään vikaa :S
mies on sängyssäkin hyvä...parhaimpia mitä on ollut. miehessä ei oo vielä mitään ärsyttävää mutta silti mua vaan ärsyttää kaikki. anna mun kaikki kestää.
Olin 30-vuotias ja sitoutumiskammoinen ikisinkku. Pakotin itseni tapailemaan yhtä miestä kuukauden ajan ja olin vähällä joka kerta kun näimme lopettaa koko jutun kemian puutteen takia. Pidin kyllä miehestä kaverina ja mukavana tyyppinä. Nyt, puoli vuotta myöhemmin, olen aivan hulluna häneen. Eli näinkin voi käydä ja ihastus syttyä pikkuhiljaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmettelen täällä että miten kiinnostumattomuus voi olla noinnkin suuri ongelma, kun ollaan vasta tapailu asteella.
Onko ongelma se että olisi pakko olla jonkun kanssa, mutta ei vaan kiinnosta, niin olisi pakko kiinnostaa?
Jos mies on "yhden tekevä", niin senkun sanoo ettei enää kiinnosta ja elämä jatkukoon. Roikkumaan ei toiseen kannata jäädä siksi, että jostain kumman syystä sitä tahtoisi kiinnostua uudelleen. Se on toisen pettämistä sellainen. Pidemmässä suhteessa taasen voi olla ihan normaalia että tunteet laimentuu.
toivottavasti mullekin käy noin, nro 9.. tietäis vaan millon vimestään on sama lyödä hanskat tiskiin, jos ei niin ei. ei voi itseä pakottaa.
nro 10: olen ollut vuosia sinkkuna ja viihdyn hyvin yksin. en sinänsä kaipaa viereeni ihmistä kuin ajottain, tosin pikkuhiljaa olisi ihana alkaa kaivata miestä ja alkaa elää perhe-elämää. ja se ei tapahdu hetkessä vaan tarvisi ensin viihtyä jonkun kanssa.
väärä mies. ehkä myös kannattaa vähän miettiä, mitä oikeasti haluat. haluatko edes seurustella?