Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Toinen lapsi tulossa - koirat uuteen kotiin?
05.07.2015 |
Auttakaa epätoivoista. Meillä on kaksi koiraa 6 ja 7 vuotiaat, jotka hankittu elämänvaiheessa ennen tietoaaan lapsista. 2 v sitten tuli lapsi. Sen jälkeen koirien ja lapsen pito on ollut jatkuvaa tasapainoilua. Äitiyslomalla meni vielä ihan ok - vauva vaan rattaisiin ja koirat mukaan. Hyvin pärjäsi yksinkin lenkillä. Nykyään lapsi ei haluaisi olla vaunuissa ja "vapaana" ollessaan säntäilee vaatien valvontaa. Mieheni työpaikka on muuttanut ja hän on osana viikkoa vasta myöhään illalla kotona. Itsekin käyn siis töissä. Lapsen hoitorumba ja hoidon jälkeen väsyneen lapsen kanssa koirien ulkoilutus jää siis minulle. Itselleni puolestaan kuuluu työhön satunnaisesti päivystyvuoroja joiden aikana olen kotoa jopa 24 h poissa. Näiden vuorojen jälkeen on kotona vastassa väsynyt mies ja yliriehaantuneet koirat ja lapsi, minulla syyllisyys poissaolosta. Nyt pisteenä iin päälle olen raskaana. Raskaus on erittäin toivottu. Aloin kuitenkin miettiä, miten selviydymme koirien hoidosta. Yksin vauvamahan kanssa en tule uhmaikäisen ja kahden ison koiran kanssa pärjäämään puhumattakaan siitä kun on vauva. Mies kuitenkin pitkän päivät poissa. Koiran ulkoiluttajat maksaa, autoon ei enää vauvan kanssa edes mahduta... Onko joku vastaavassa tilanteessa luopunut koirasta? Kaduttaa että aikanaan koiria otin, mutta lapseton opiskelija ei osaa ottaa huomioon työelämän ja lastenhakinnan haasteita :( Sanoisin kaikille koirankasvattajille että älkää antako koiria nuorien parien vauvakuumeeseen...
Kommentit (58)
Olen aina ihmetellyt näitä ihmisiä, jotka opiskeluaikoinaan hankkivat itselleen pitkäikäisen lemmikin. Osa näistä sitten pitävät lemmikkiään jatkuvasti hoidossa, kun ovat menossa koko ajan ja jopa ovat puoli vuotta vaihdossa ulkomailla. Toki on niitä rauhallisempia opiskelijoita, jotka tosiaan hoitavat lemmikkinsä kunnolla ja viettävät niiden kanssa oikeasti aikaa eivätkä koko ajan viiletä bileissä ja kavereiden kanssa hengaamassa ja ulkomaan matkoilla.
Lisäksi aina mietin, että miettivätkö ne ikinä kunnolla tulevaa elämää. Koirat ja kissat elävät jopa 20 vuotta. Sinä aikana kyllä suurimmalle osalle ehtii tulla joko haluttuja lapsia tai vahinkovauvoja. Etenkin pieniä lapsia täytyy olla vahtimassa koko ajan. Riittääkö aika siis lemmikille? Tuleeko lemmikki edes toimeen pienen lapsen kanssa? Kaikki eivät tule ja sitähän ei voi tietää etukäteen useinkaan. Lisäksi tietyissä ammateissa tehdään todella pitkiä työvuoroja, jolloin eläin on kotona täysin yksin. Usein tämä koti on jopa todella pieni kerrostaloasunto. Jokainen voi itse miettiä, miltä tuntuisi maata kotona jatkuvasti ilman mitään viihdykettä tai lajikumppaneita!
Voi kun ihmiset hankkisivat joko lyhytaikaisia lemmikkejä (esim. jyrsijät), joiden hoitamiseen ei tarvitse varata elämästään kuin sen muutaman vuoden. Pitkäaikaisia lemmikkejä kannattaisi hankkia vasta siinä vaiheessa, kun on ne lapset hankittu ja lapset ovat sen verran isoja, että tulevat toimeen lemmikin kanssa eikä kiusaa niitä. Ihmisten tulisi ymmärtää, että lemmikit ovat samanlainen sitoumus kuin lapsikin. Eihän lastakaan hylätä, kun siitä on haittaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä että itsekkin tajusit olleesi hieman hölmö koiria ottaessa, kaikki kärsii vanhempien stressistä joten poisanto voisi olla hyvä vaihtoehto. Tunnen perheen, joka joutui luopumaan sisäkissasta pienten lasten takia, kissa stressaantui ja merkkaili kämppää, josta äiti stressaantui ja arki muuttui kamalaksi. Et ole luuseri koirista luopuessasi, vaan rohkea sillä sillä takaat kaikille kivemman elämän.
Ymmärrät sentään itsekin koirien kärsivän tilanteesta.
Anna koirat pois, oikein hyvä päätös. Turha jäädä junnaamaan niihin mielipiteisiin, että koira on elämän pituinen hankinta.
Meillä on kaksi koiraa, molemmat aikuisena tulleet meille. Koira unohtaa entisen isäntänsä heti. Voin kertoa kokemuksesta. Niin uskollinen kuin koira onkin, saman tien kun se muuttaa, se muuttaa uuteen laumaan ja on uskollinen uusille isännille!
Nauti elämästäsi, älä jää roikkumaan turhaan syyllisyyteen. Minä tein näin ensimmäisen kissani kanssa. Jälkeen päin mietin, miksi kummassa pidin kissan. Oli hirveän raskasta, kun kissa ei hyväksynyt vauvaa. Ovia kiinni, erikoisjärjestelyjä jne jne. En tekisi uudestaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
" lapseton opiskelija ei osaa ottaa huomioon työelämän ja lastenhakinnan haasteita"
Kyllä sen lapseton opiskelija tietää - ei vain halua ottaa vastuuta, vaan ajattelee että koiria ne vain ovat. Mä olen kyllä sitä mieltä, että jos koiran ottaa, niin se pitää itse hoitaa alusta loppuun saakka.
Aloittaja kirjoittelee.. Meillä on pinseri ja walesinspringerspanieli. Molemmat aivan ihania koiria. Pinserin kanssa aikanaan agilitya ja tokoa harrastin. Pinseri tykkää lapsista ja sietää melkein mitä vaan. Walesi on metsästyskoiraksi otettu. Nykyään metsästys on enimmäkseen veneestä linnustusta ja saaliitkin on haettu veneellä joten tätäkin "käyttöä" on vähän. Walesi on myös tosi kiltti, joskin lapsen koskettelusta ei tykkää. Ei kyllä tee mitään, murahtaa vaan kertaallen ja odottaa paikallaan että aikuinen puuttuu peliin. Koululaisten kanssa jo pärjää ja nauttii rapsuttelusta, taaperoita vaan aristelee vähän. Koirat on meillä nyt ihan onnellisia ja pääsevät ulos vähintään kolmesti joka päivä. Harrastuksiinsa nyt eivät enää ole päässeet muta muuten saavat hyvää hoitoa. Tähän saakka on jotenkin saatu hoito järesteltyä, pyydetään sukulaisten apua, välillä kävi palkattu hoitajakin kotonamme. Kun poikkeusjärjestelyistä tulee jokapäiväinen riesa, alkaa sitä miettiä onko tässä mitään järkeä enää. Raha on yksi tekijä tietysti. Jos joka arkipäivä pitää palkata ulkoiluttaja, ei paljon hoitovapaalla olla vaan töihin heti vanhhepainrahakauden jälkeen :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 16:03"]
Kyllä sen lapseton opiskelija tietää - ei vain halua ottaa vastuuta, vaan ajattelee että koiria ne vain ovat. Mä olen kyllä sitä mieltä, että jos koiran ottaa, niin se pitää itse hoitaa alusta loppuun saakka.
[/quote]
Samaa mieltä on miehenikin ja niin minä tavallaan itsekin. Siksi näin pitkään on pärjättykin. Oma mallini työelämästä on ollut aivat toinen kuin mitä omatodellisuuteni. Olen opettajan lapsi eli lapsuudessani vanhempien työnteko sijoittui virka-aikaan. Itse olen lääkäri ja työpäivän pituus voi olla 7h tai 25h. Terveydenhuolto pyörii 24/7. Tämä tietysti tiedossa jo opiskeluaikana mutta voin sanoa että ei sitä oikein työelämän raadollisuutta tästä ammatista tajua ennen kuin itse sitä elää. Enkä myöskään ihan allekirjoita uskomusta siitä että lastenhoidon vaativuuden voi ymmärtää jos itsellä ei ole lapsia. Lapsi sitoo PALJON, etenkin jos turvaverkosto on heikko.
Minkä helvetin takia sitten hankitte niitä mukuloita? Koirat oli ensin teidän taloudessa. Eli teidän tulee luopua lapsista, ei todellakaan koirista!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hienoa, että olette ainakin yrittäneet tulla toimeen, ettekä luopuneet koirista heti kun alkoi käydä meno tukalaksi. Toivottavasti löydätte tähän ratkaisun, mikä olisi kaikille hyväksi! t. 6
[quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 20:51"]
Ilmeisesti aloittajan mies kokee tilanteen raskaampana? Jos pystyt jättämään päivystysvuorot ja ehkä muutenkin vägentämään tunteja, voi elämä helpottua paljon.vauvamahakin kun on väliaikainen. Itsellä 4v, 1v4kk ja kolmas puolessavälissä tulossa, koirana 9kk airis. Lenkit sujuu kun esikoinen polkee pyörällä ja yleensä yritän keksiä jonkun lapsille kuvan määränpään sopivan matkan päästä. Joku kiva puisto tms. Niin pienempi malttaa istua. Aina on mukana myös rusinapaketti. Asumme tosin omakotitalossa, mikä helpottaa aamu ja iltapissityksiä miehen vuorotyön kanssa. Suosittelen hankkimaan esikoiselle potkupyörän. Reilu 2 v. vetää jo kunnon lenkit sillä ja lähtee mielellään. Pyöräilynkin oppii sitten helpommin. Liikennekäyttäytymisen opettelussa meillä auttoi kun huusi punainen valo, vihreä valo jne. Oli pojasta tosi hauskaa ja aina pysähtyi.
[/quote]
Kiitos näistä hyvistä vinkeistä. Ja osasit lukea myös "rivien välistä". Todellakin, mies ei jaksa koko "lauman" kanssa ja totta puhuen koirat on enemmän mun juttu alun alkaenkin. Olen jotenkin aina ennen ajatellut että voin saada sekä uran että perheen, mutta tänään tajusin ettei se tule koskaan onnistumaan. Töissä voin kyllä käydä - päiväkodin aukioloaikoina. Koirat on ehkä se piste iin päällä, eikä niistä luopuminen oikeasti poista kaikkia arjen haasteita. Joskus mies on ollut jossain reissuissa vuorokauden tai pari ja olen ihan hyvin pärjännyt, jos työpäivän on saanut pidettyä 7,5 tunnissa. Ekassa raskaudessa oli hirveät liitoskivut ja vähän pelottaa miten menee nyt. Pitää yrittää ajoissa selvitellä koirahoitoloita yms. Meidän koirat on 2 kertaa olleet koirahoitolassa ja kerran tutulla perheellä. Muutaman kerran on käynyt koiranulkoiluttaja. Muuten ollaan hoidettu aina itse. (joku vihjaisi koirien lykkäämiseen muiden hoidettavaksi...). Mieheni laittoi tänään kovat tiskiin ja sanoi että joko koirat tai päivystys. No, valitsin päivän päätteeksi koirat :) Tai valitsin perheen jonka osa koirat on, työt saa jäädä vähemmälle. Pitäisi päivystysvapaita töitäkin riittää, vaikka ehkä erikoistuminen jää nyt sitten kesken. Nyt mietin enää että irtisanoudunko vai sinnitelläänkö vielä pari kuukautta jolloin määräaikainen virka loppuu.
Mietin myös sitä, miten hoitaisin homman jos olisin yh. Tulin siihen lopputulokseen että neuvottelisin itselleni lyhyemmät työviikot ja pitäisin koirat. Miksi ei siis nytkin niin.
Aikaisemmin paheksuin suuresti niitä jotka laittoivat koiransa "kiertoon" jonkin pikkuasian takia. Nyt ymmärrän paremmin. Voi olla että koirat eivät meillä koirien taivaaseen asti ole, mutta ainakin nyt vuoden pari ja katsotaan sitten miten sujuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juu, jo ekan mukelon jälkeen vaikeeta niin eikun vaan uutta lisää tähän maailmaan! Oletteko kuulleet ehkäisystä vai oottekona vajakkeja?
[quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 16:16"]Minkä helvetin takia sitten hankitte niitä mukuloita? Koirat oli ensin teidän taloudessa. Eli teidän tulee luopua lapsista, ei todellakaan koirista!
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 16:16"]Minkä helvetin takia sitten hankitte niitä mukuloita? Koirat oli ensin teidän taloudessa. Eli teidän tulee luopua lapsista, ei todellakaan koirista!
[/quote]
Että mitä... Uskoisin että aloittajalle lapset ovat rakkaampia kuin koiransa ja sen takia haluaa koirista luopua. Huhhuh taas.
"Yksin vauvamahan kanssa en tule uhmaikäisen ja kahden ison koiran kanssa pärjäämään puhumattakaan siitä kun on vauva.
Aloittaja kirjoittelee.. Meillä on pinseri ja walesinspringerspanieli. Molemmat aivan ihania koiria. "
Anna mun kaikki kestää! Ja nuo on sun mielestä isoja koiria?!?! Sun päänupissa viiraa jo nyt joten parempi laittaa koirat uuteen kotiin. Saa ainaki koirat täyspäisen omistajan. Lapsia säälin.
[quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 16:25"][quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 16:16"]Minkä helvetin takia sitten hankitte niitä mukuloita? Koirat oli ensin teidän taloudessa. Eli teidän tulee luopua lapsista, ei todellakaan koirista!
[/quote]
[/quote]
Sori lainasin tän vahingossa
[quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 20:24"]
Kyllähän on taas vastuullinen koiranomistaja, kai annat lapsesikin pois heti kun koet ettei ole aikaa heille? Eipä ole tullut itsellä moinen mieleenkään samanikäisen taaperon, kahden 10 kertaa isomman koiran ja vauvamahan kanssa, vaikka mies tekee pitkää päivää (eikä se koirien ulkoilutus aina aikatauluihin ja jaksamiseen sovi, mutta ottaa päähän moni muukin arjen askare välillä).
[/quote]
Näinhän se on että koirat joutuu usein syntipukeiksi raskaassa arjessa vaikka ongelma olisikin oikeasti kokonaisuuden hallinnan puute.
Juuri sinunlaiset ihmiset käy hermoilleni!! Ikävää, ettet miettinyt etukäteen koirien ja lasten hoitoa samaan aikaan, mutta ei niistä koirista luovuta oman tyhmyyden takia. Ne ovat tottuneet elämään teidän kanssa ja teidän on myös niitä hoidettava. Pyytäkää vaikka tutuilta apua tilanteeseenne esim. pyydät ulkoiluun mukaan naapurin tai ystävän tms.
Alue: Aihe vapaa
Ilmeisesti aloittajan mies kokee tilanteen raskaampana?
Jos pystyt jättämään päivystysvuorot ja ehkä muutenkin vägentämään tunteja, voi elämä helpottua paljon.vauvamahakin kun on väliaikainen.
Itsellä 4v, 1v4kk ja kolmas puolessavälissä tulossa, koirana 9kk airis. Lenkit sujuu kun esikoinen polkee pyörällä ja yleensä yritän keksiä jonkun lapsille kuvan määränpään sopivan matkan päästä. Joku kiva puisto tms. Niin pienempi malttaa istua. Aina on mukana myös rusinapaketti.
Asumme tosin omakotitalossa, mikä helpottaa aamu ja iltapissityksiä miehen vuorotyön kanssa.
Suosittelen hankkimaan esikoiselle potkupyörän. Reilu 2 v. vetää jo kunnon lenkit sillä ja lähtee mielellään. Pyöräilynkin oppii sitten helpommin. Liikennekäyttäytymisen opettelussa meillä auttoi kun huusi punainen valo, vihreä valo jne. Oli pojasta tosi hauskaa ja aina pysähtyi.