Toinen lapsi tulossa - koirat uuteen kotiin?

[quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 17:09"][quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 16:40"]Jos ulkoilutus ja koirien aktiointi ovat ne varsinaiset ongelmat, niin eläintenhoitajaopiskelijoista löytää helposti apua, ja eläinsuojeluyhdistyksiltä voi kysyä myös (vaikka eivät itse pääsisi, saattavat tietää jonkun joka pääsee). Maksaa toki, mutta tehän olette molemmat työssäkäyviä, ja kaikki tietävät lemmikkiä ottaessaan, että se maksaa.
[/quote]
Näitä apuja on jo käytettykin. Jos tarve on 5-6 kertaa viikossa seuraavat 3 v, tuntuu vähän hassulta.
[/quote]

Ai sen takia luovut koirista, kun tilapäinen ratkaisu tuntuu HASSULTA?? jätki käteen. Tiedät itsekin, että tilanne helpottuu ajan kanssa.

Miksi ihmeessä tarvitset lenkittäjän jo kello 6?? Talossa on kaksi aikuista joten eiköhän mieskin hoida osuutensa lenkeistä. Korkeintaan sinä estät miestäsi lenkittämästä koirat ennen töihin menoa. Huomaatko itse kuinka paisuttelet tätä asiaa joka suunnasta ja luulet saavasi sympatiaa itsellesi tästä asiasta. Jos mies on aina töissä ja sinäkin aina töissä niin koska ajattelit vauvan ja taaperon hoitaa? Tyhmyydellä ei tosiaankaan ole rajaa...

Oletkohan lemmikkejä ottaessasi miettinyt, että lemmikki saattaa elää 15 vuotiaaksi? Ennen lemmikin ottamista pitäisi miettiä: Pystytkö hoitamaan lemmikkejä vaikka tulisi elämään muutoksia kuten lapsia tai enemmän töitä. Luulenpa että et ole miettinyt.

Lapseton opiskelija vai? Eikö tullut mieleen silloin lemmikkejä hankkiessa, että oletko vielä 10 vuoden päästä lapseton opiskelija. Idiootti

Meillä on 7v koira, 3v lapsi, koirapentu ja syksyllä myös vauva. Kyllä minä olen vain lapsen siihen opettanut että koirat käytetään ulkona ja piste. Ei ole mikään helppo lapsi mutta silti on homma toiminut.

Itse en harkitsisi luopumista. Olen kahden lapsen totaali-yh, ja minulla on myös 2 westietä. Pärjätty on, toki jossain vaiheessa lasten ollessa vielä aika pieniä mutta jo liikkuvaisia oli välillä raskasta, mutta siitä menin yli ajattelemalla että tämä vaihe on tilapäinen ja kaikki helpottaa kun lapset kasvaa. Ja aika äkkiä menikin.

Toki asiat on muuttuneet nuoruuden lapsettomista päivistä. Harrastin ennen koirien kanssa agilityä ja tokoa, mutta ne oli pakko jättää lapsen syntyessä. Mutta oikein hyvin koirat pärjää ilmankin. Niille on valtava ilo siitä että "lauma on kasvanut" lapsilla, ja jos arjessa mukana oleminen on niille ihan eri tavalla virikkeellistä kuin silloin kun asuin yksin. Koirille kuitenkin tärkeintä on se oma lauma, oma omistaja, ei jotkut tekemiset tai tietyt paikat tms.

Sen verran kyllä jossain vaiheessa tein muutosta että kun alkuun asuin 6. kerroksessa kerrostalossa, niin muutin sittemmin saman talon 1. kerrokseen missä on oma pieni piha. Aitasin pihan, mikä helpottaa paljon "hätätilanteissa". Oli se meinaan melko painajainen silloin 6. kerroksessa asuessa kun koirille tuli ripuli, ja oli talvi, ja oli pakko lähteä koko lauman kanssa ulos koiraa kakattamaan. Ja todennäköisesti ne kakat tuli jo hississä kun piti lapsiakin pukea jne. Ekassa kerroksessa tuollaisessa tapauksessa vaan ovi auki ja koira saa käydä kakalla pihalla, lapset voi olla sisällä. 

Palkkaa naapurustosta opiskelija tai teini koiranulkoiluttajaksi?

[quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 18:24"]Itse en harkitsisi luopumista. Olen kahden lapsen totaali-yh, ja minulla on myös 2 westietä. Pärjätty on, toki jossain vaiheessa lasten ollessa vielä aika pieniä mutta jo liikkuvaisia oli välillä raskasta, mutta siitä menin yli ajattelemalla että tämä vaihe on tilapäinen ja kaikki helpottaa kun lapset kasvaa. Ja aika äkkiä menikin.

Toki asiat on muuttuneet nuoruuden lapsettomista päivistä. Harrastin ennen koirien kanssa agilityä ja tokoa, mutta ne oli pakko jättää lapsen syntyessä. Mutta oikein hyvin koirat pärjää ilmankin. Niille on valtava ilo siitä että "lauma on kasvanut" lapsilla, ja jos arjessa mukana oleminen on niille ihan eri tavalla virikkeellistä kuin silloin kun asuin yksin. Koirille kuitenkin tärkeintä on se oma lauma, oma omistaja, ei jotkut tekemiset tai tietyt paikat tms.

Sen verran kyllä jossain vaiheessa tein muutosta että kun alkuun asuin 6. kerroksessa kerrostalossa, niin muutin sittemmin saman talon 1. kerrokseen missä on oma pieni piha. Aitasin pihan, mikä helpottaa paljon "hätätilanteissa". Oli se meinaan melko painajainen silloin 6. kerroksessa asuessa kun koirille tuli ripuli, ja oli talvi, ja oli pakko lähteä koko lauman kanssa ulos koiraa kakattamaan. Ja todennäköisesti ne kakat tuli jo hississä kun piti lapsiakin pukea jne. Ekassa kerroksessa tuollaisessa tapauksessa vaan ovi auki ja koira saa käydä kakalla pihalla, lapset voi olla sisällä. 
[/quote]
Kiitos tämä oli vastauksista ehkä paras. Ei syyllistävä mutta totuuden ääni. Tähän mennessään suurin haaste on ollut mun päivystykset joiden aikana mies yksin. Viime yönä oli vielä itse kipeä ja oli ollut rankkaa. Jos lapsen kanssa käyttää koirat illalla, pitää se tehdä ennen lapsen iltatoimissa eli klo 19 maissa. Aamulla koirilla on sitten hätä jo kuudelta. Päätettiin tänään että mun päivystykset jää nyt. Teen vielä ne pari mitä on sovittu ja sitten se on heihei sairaalamaailmalle. Kärsii koko perhe noista killerivuoroista. Eri asia olisi jos olisi vuorotyöläiset niinkuin esim sairaanhoitajilla. Pitää ottaa yhteyttä 4h kerhoon ja katsoa mitä sieltä järjestyisi :) Aloin muuten muistella esikoisen syntymää ja sitä miten toinen koiristamme heräsi yöllä aina kanssani kun imetin. Nosti kunnon polvelle ja valvoi kunnes vauva nukkui... Ehkä nämä on niitä asioita joita ei mitata rahassa vaan sydämellä.

Siis päivystykset kestää 24-25 h. Ja sitä en todellakaan tiennyt opiskelijana. Ei kun uutta duunia kohti ;)

[quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 19:26"]Siis päivystykset kestää 24-25 h. Ja sitä en todellakaan tiennyt opiskelijana. Ei kun uutta duunia kohti ;)
[/quote]

Miten et edes lääkiksessä ollessas sitä tiennyt? Minäkin oon tienny ton jo kakarana ja mä olen puutarhuri. Ei kannata tehdä lapsia jos ette pärjää niiden ja koirienne kanssa. Ja jos kolmevuotias ei kävele nätisti vieressä, kun viette koiria, niin on kasvatuksessa vika.

Aiotko olla päivystyksessä heti kun toka kakara syntyy? Tuskin. Ei ne työt voi olla ongelma jos oot lasten ja koirien kanssa kotona. Jos et kykene kahta koiraa pitämään hihnassa vauvan ollessa vaunuissa tai kantoliinassa ja käskeä isompaa kävelemään vieressä ni ihmettelen, että kykenet toimimaan lääkärinä.

Olen sitä mieltä että jos koirille löytyy hyvä ja rakastava koti, se on paljon parempi ratkaisu kaikille. Ei se ole koirallekaan mukavaa, kun kaikki ovat koko ajan stressaantuneita näistä järjestelyistä ja koko hommasta tulee "tämänytonvainpakko" hampaat irvessä suorittamista.

AP:n kaltainen idiootti ei ansaitse koiran lojaaliutta ja ehdotonta rakkautta. Toivottavasti koirasi vie sut piikille p***le!

Annatko molemmat pois vai vaan toisen?

Mun mielestä ei ole väärin antaa koiria pois, kunhan tekee sen vastuullisesti. Eli käyttää aikaa kunnon kodin löytämiseen, eikä anna kenelle tahansa. 

6v ja 7v kuitenkin ovat vielä sen ikäisiä, että koteja löytyy ja elinvuosia on vielä puolet jäljellä. Jos sulla ei ole sukulaista jolle koirat antaa että pääsette pahimman yli, niin sitten vaan etsimään uutta omistajaa. 

Etsi joku läheltä ja pyydä että saat käydä moikkaamassa koiraa satunnaisesti, tiiät että kaikki on ok ja koiraa ei ole laitettu kiertoon.

[quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 15:55"]Anna koirat pois, oikein hyvä päätös. Turha jäädä junnaamaan niihin mielipiteisiin, että koira on elämän pituinen hankinta. 

Meillä on kaksi koiraa, molemmat aikuisena tulleet meille. Koira unohtaa entisen isäntänsä heti. Voin kertoa kokemuksesta. Niin uskollinen kuin koira onkin, saman tien kun se muuttaa, se muuttaa uuteen laumaan ja on uskollinen uusille isännille!

Nauti elämästäsi, älä jää roikkumaan turhaan syyllisyyteen. Minä tein näin ensimmäisen kissani kanssa. Jälkeen päin mietin, miksi kummassa pidin kissan. Oli hirveän raskasta, kun kissa ei hyväksynyt vauvaa. Ovia kiinni, erikoisjärjestelyjä jne jne. En tekisi uudestaan.
[/quote]

Olen samaa mieltä. Olen myös nähnyt miten ennen maailman tärkein asia eli koira jää vaille huomiota ja kunnon hoitoa lasten jälkeen. Ei ollut koiralle oikein. Realiteetti on se, että pikkulapsiarjessa ja työssä on ihan tarpeeksi

[quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 19:51"]

AP:n kaltainen idiootti ei ansaitse koiran lojaaliutta ja ehdotonta rakkautta. Toivottavasti koirasi vie sut piikille p***le!

[/quote] no nyt menee fanaattiseksi

Olen monta kertaa miettinyt että antaisivatpa ihmiset pois koiran, joka jää lapsiperheessä vaille melkein kaikkea mitä tarvitsisi kivaan ja täysipainoiseen koiranelmänään. Ihan luupäitä nämä "kaikki on hoidettava hamaan hautaan asti" -ihmiset. Tilanteet voivat monessa asiassa muuttua niin paljon että on suurta viisautta järjestää asiat vastuullisesti uudelleen eikä jäädä p-rkele-asenteella lusimaan ylivoimaista tilannetta.

Olen kolme kertaa ottanut aikuisen koiran, joka on annettu pitovaikeuksien takia uuteen kotiin. Kaikki koirat sopeutuivat hyvin ja elivät loppuelämänsä meillä. Olivat onnellisen oloisia, ehkä juuri siksi että olivat välillä jääneet niin vähälle huomiolle ja panostukselle. Osasivat arvostaa ihmisen antamaa aikaa yms. 

Kyllähän on taas vastuullinen koiranomistaja, kai annat lapsesikin pois heti kun koet ettei ole aikaa heille?

Eipä ole tullut itsellä moinen mieleenkään samanikäisen taaperon, kahden 10 kertaa isomman koiran ja vauvamahan kanssa, vaikka mies tekee pitkää päivää (eikä se koirien ulkoilutus aina aikatauluihin ja jaksamiseen sovi, mutta ottaa päähän moni muukin arjen askare välillä).