Toinen lapsi tulossa - koirat uuteen kotiin?

Älä välitä näistä älyvapaista vastauksista. Tee kuten teille on parasta. Jos koira pääsee hyvään kotiin, ei parempaa ratkaisua olekaan. 

[quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 16:16"]

Minkä helvetin takia sitten hankitte niitä mukuloita? Koirat oli ensin teidän taloudessa. Eli teidän tulee luopua lapsista, ei todellakaan koirista!

[/quote]

Ootko ihan tosissasi. Eli ihmiset joilla on koiria, eivät saisi hakkia lapsia. Koirat kuolee kumminkin ja siinä vaiheessa sitä sitten onkin yksinäinen, lapseton ja jo liian vanha hankkimaan lapsia? Ammattikin varmaan pitäisi valita koirien mukaan sellainen jossa voi olla kotona... Hohhoijaa. Ehkä keskeinen kysymys kuuluukin, ovatko koirat kotieläimiä/lemmikkejä vai perheenjäseniä. Totuus on varmaan jotain siltä väliltä. Sitten samat ihmiset syöttää omille koirillee naudanlihaa. Apua, se lehmäkin oli elävä eläin!! Sääliksi käy lapsia jotka ovat koiran veroisia.

[quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 16:30"]

Isoja koiria.. just joo.

[/quote]

Yhteensä 40 kg koiraa molemmat yhteenlaskettuna saa kyllä vaunut tai pienen lapsen kumoon jos sille päälle sattuvat. On toki isompiakin koiria olemassa. Mitään isoja haavereita ei vielä ole sattunut, koska koirat koulutettuja ja lapsi yleensä vaunuissa suojassa. Jos kuitenkin joudun lenkillä vahtimaan juoksentelevaa lasta ja työntämään vaunuja, on aika haastavaa ennakoida riistatilanteita ja rähisijä-koirien kohtaamisia.

[quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 20:01"][quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 15:55"]Anna koirat pois, oikein hyvä päätös. Turha jäädä junnaamaan niihin mielipiteisiin, että koira on elämän pituinen hankinta. 

Meillä on kaksi koiraa, molemmat aikuisena tulleet meille. Koira unohtaa entisen isäntänsä heti. Voin kertoa kokemuksesta. Niin uskollinen kuin koira onkin, saman tien kun se muuttaa, se muuttaa uuteen laumaan ja on uskollinen uusille isännille!

Nauti elämästäsi, älä jää roikkumaan turhaan syyllisyyteen. Minä tein näin ensimmäisen kissani kanssa. Jälkeen päin mietin, miksi kummassa pidin kissan. Oli hirveän raskasta, kun kissa ei hyväksynyt vauvaa. Ovia kiinni, erikoisjärjestelyjä jne jne. En tekisi uudestaan.
[/quote]

Olen samaa mieltä. Olen myös nähnyt miten ennen maailman tärkein asia eli koira jää vaille huomiota ja kunnon hoitoa lasten jälkeen. Ei ollut koiralle oikein. Realiteetti on se, että pikkulapsiarjessa ja työssä on ihan tarpeeksi
[/quote]
Vaikka itse kirjoitin tänne pärjääväni lapsieni ja koirieni kanssa, niin olen myös sitä mieltä että jos koira ei sopeudu ja jää vaille tarvitsemaansa niin se ei ole koiralle oikein ja silloin koirista kannattaa luopua. MUTTA sitä en vaan ymmärrä miten se koiran omistaminen on niin vaikeaa kun minä vuorotyöläinen kerkeän koirat lenkittää kera lapsien 3x päivässä. Et sinä tunne edes syyllisyyttä jos ajattelet koirien parasta ja sitä että he saavat kaiken tarvitsemansa, syyllisyys tulee vasta sitten jos hommasit koirat pois vain helpottaaksesi omaa elämääsi.

Mikä siis on ongelma?? On mullakin alle kouluikäiset lapset, koira (saksanpaimenkoira) on 10v. Kun eka vauva syntyi, ei muuta kuin vauva vaunuihin ja lenkille. Seuraava lapsi syntyi 1v9kk ikäerolla ekaan - eikä mulla edelleenkään ollut mitään ongelmaa. Ostin tuplarattaat, joissa oli erikseen säädettävät selkänojat, eli toinen selkänoja makuuasentoon ja siihen vauva kantokopassa, toinen tyyppi istumaan. Ja lenkille.

Jos tarvisi pikapissatuksen päivällä, isommalle lapselle oli leikkikehä, jossa oli ainoastaan leikkikehään tarkoitetut lelut, ja lapsi meni innolla aina kehään siksi aikaa, kun sai tutkia sen muutaman minuutin näitä jänniä leluja. Vauva oli yleensä tähän pissatusaikaan unilla tai sitten nakkasin rintareppuun mukaan. Omakotitalossa siihen pikapissattamiseen ei paria minuuttia kauempaa mene. Koiralla on myös tarha, joten hyvällä ilmalla sai vietellä aikaa siellä.

Kai se sun mies on yöllä kotona, joten mies voinee aamulla käyttää koirat tarpeillaan ennen töihin lähtöä, sinä käytät päivällä lenkin lasten kanssa ja tarvittaessa nopean pissatuksen vielä iltapäivällä. Kyllä kai se ukko jossain vaiheessa iltaa kotiutuu, tuskin koiria haittaa vaikka se viimeinen kävely olisi kymmeneltä.

Jos ulkoilutus ja koirien aktiointi ovat ne varsinaiset ongelmat, niin eläintenhoitajaopiskelijoista löytää helposti apua, ja eläinsuojeluyhdistyksiltä voi kysyä myös (vaikka eivät itse pääsisi, saattavat tietää jonkun joka pääsee). Maksaa toki, mutta tehän olette molemmat työssäkäyviä, ja kaikki tietävät lemmikkiä ottaessaan, että se maksaa.

Eikö naapurista löydy innokasta tyttöstä koiria ulkoiluttamaan?

Asutteko kerrostalossa?

Olen minäkin pärjännyt koirien ja lasten kanssa. Kyllä se on kiinni asenteesta. Ken leikkiin ryhtyy niin se leikin kestäköön. Kasva aikuiseksi nainen!

[quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 20:24"]Kyllähän on taas vastuullinen koiranomistaja, kai annat lapsesikin pois heti kun koet ettei ole aikaa heille?

Eipä ole tullut itsellä moinen mieleenkään samanikäisen taaperon, kahden 10 kertaa isomman koiran ja vauvamahan kanssa, vaikka mies tekee pitkää päivää (eikä se koirien ulkoilutus aina aikatauluihin ja jaksamiseen sovi, mutta ottaa päähän moni muukin arjen askare välillä).
[/quote]
Tähän pitää sanoa että oletpa surkea äiti jos vertaat koiria ja lapsia. Minullakin on koiria ja lapsia ja arkea pyöritetään kyllä niin että koiratkin saavat kaiken tarvitsemansa, mutta en silti aseta koiria ja lapsia samalle viivalle. Jos on vaikka rahat tiukilla ja sekä lapsi että koira sairastaa niin se kumman lääkäri maksetaan on kyllä helppo valinta... En silti hyväksy sitä että koirista hankkiudutaan eroon mukavuussyistä, mutta koiraihmisenä toivoisin kaikille koirille parasta mahdollista kotia.

Älä nyt herranjumala täältä kysyy mitään koirien luovuttamisesta, täällä käy niin paljon näitä jotka tappaisivat omat lapsensakin koiransa vuoksi.

Jos lemmikkejä otetaan niin ne hoidetaan loppuun asti! Vituttaa aloittajan kaltaiset "ihmiset" ja koiranomistajat muutenkin! Olisiko ehkä pitänyt miettiä asiaa vähän aikaisemmin?

Ap kirjoittaa
Asutaan hissittömän talon kolmannessa kerroksessa. 2 v osaa mennä raput itse, mutta pitää olla kiinniottovalmiudessa koko ajan. Muutto ei tule kyseeseen. Esikoinen on 3 v vauvan syntyessä. Sen ikäistä ei enää Vaunut tai leikkikehä pitele, mutta osaa varmasti kävellä vaunuista kiinni pitäen. Mun työvuorot on pisimmillään 25 h. Iltoihin on suht helppo saada apua mutta aamu klo 6 on jo haastavampaa. No, saa nähdä mitä tehdään. Monesti on tätä pohdittu, aina koirat on jääneet.

[quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 16:40"]Jos ulkoilutus ja koirien aktiointi ovat ne varsinaiset ongelmat, niin eläintenhoitajaopiskelijoista löytää helposti apua, ja eläinsuojeluyhdistyksiltä voi kysyä myös (vaikka eivät itse pääsisi, saattavat tietää jonkun joka pääsee). Maksaa toki, mutta tehän olette molemmat työssäkäyviä, ja kaikki tietävät lemmikkiä ottaessaan, että se maksaa.
[/quote]
Näitä apuja on jo käytettykin. Jos tarve on 5-6 kertaa viikossa seuraavat 3 v, tuntuu vähän hassulta.

[quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 16:06"]Aloittaja kirjoittelee.. Meillä on pinseri ja walesinspringerspanieli. Molemmat aivan ihania koiria. Pinserin kanssa aikanaan agilitya ja tokoa harrastin. Pinseri tykkää lapsista ja sietää melkein mitä vaan. Walesi on metsästyskoiraksi otettu. Nykyään metsästys on enimmäkseen veneestä linnustusta ja saaliitkin on haettu veneellä joten tätäkin "käyttöä" on vähän. Walesi on myös tosi kiltti, joskin lapsen koskettelusta ei tykkää. Ei kyllä tee mitään, murahtaa vaan kertaallen ja odottaa paikallaan että aikuinen puuttuu peliin. Koululaisten kanssa jo pärjää ja nauttii rapsuttelusta, taaperoita vaan aristelee vähän. Koirat on meillä nyt ihan onnellisia ja pääsevät ulos vähintään kolmesti joka päivä. Harrastuksiinsa nyt eivät enää ole päässeet muta muuten saavat hyvää hoitoa. Tähän saakka on jotenkin saatu hoito järesteltyä, pyydetään sukulaisten apua, välillä kävi palkattu hoitajakin kotonamme. Kun poikkeusjärjestelyistä tulee jokapäiväinen riesa, alkaa sitä miettiä onko tässä mitään järkeä enää. Raha on yksi tekijä tietysti. Jos joka arkipäivä pitää palkata ulkoiluttaja, ei paljon hoitovapaalla olla vaan töihin heti vanhhepainrahakauden jälkeen :/
[/quote]
Mä sanoisin sulle, että älä syyllistä itseäs! Kamalinta maailmassa on luopua koirastaan, mutta jos sä olet sitä mieltä, että koirillas olis parempi olla muualla, niin sitten sä teet niille palveluksen ja annat ne pois.
---
Mun täytyy kyllä sanoa sulle, että mieti tarkkaan Haluutko todella luopua niistä. Mä oon nuorena luopunu koirasta ja nyt vuosien jälkeen mieitin, että olispa mun "rekku" täällä. Se rakastais mun lasta (joka on syntyny vasta vuosien jälkeen luopumisesta) ja mun lapsi sitä.. :'(
----
Ja oo tarkka siitä kenelle ne annat (jos annat) , koska mä luulin antaneeni hyvään ja rakastavaan kotiin, mutta jälkeenpäin sain tietää, että tää mun koira oli lähteny kiertoon jälleen :(
--

[quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 17:12"][quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 16:06"]Aloittaja kirjoittelee.. Meillä on pinseri ja walesinspringerspanieli. Molemmat aivan ihania koiria. Pinserin kanssa aikanaan agilitya ja tokoa harrastin. Pinseri tykkää lapsista ja sietää melkein mitä vaan. Walesi on metsästyskoiraksi otettu. Nykyään metsästys on enimmäkseen veneestä linnustusta ja saaliitkin on haettu veneellä joten tätäkin "käyttöä" on vähän. Walesi on myös tosi kiltti, joskin lapsen koskettelusta ei tykkää. Ei kyllä tee mitään, murahtaa vaan kertaallen ja odottaa paikallaan että aikuinen puuttuu peliin. Koululaisten kanssa jo pärjää ja nauttii rapsuttelusta, taaperoita vaan aristelee vähän. Koirat on meillä nyt ihan onnellisia ja pääsevät ulos vähintään kolmesti joka päivä. Harrastuksiinsa nyt eivät enää ole päässeet muta muuten saavat hyvää hoitoa. Tähän saakka on jotenkin saatu hoito järesteltyä, pyydetään sukulaisten apua, välillä kävi palkattu hoitajakin kotonamme. Kun poikkeusjärjestelyistä tulee jokapäiväinen riesa, alkaa sitä miettiä onko tässä mitään järkeä enää. Raha on yksi tekijä tietysti. Jos joka arkipäivä pitää palkata ulkoiluttaja, ei paljon hoitovapaalla olla vaan töihin heti vanhhepainrahakauden jälkeen :/
[/quote]
Mä sanoisin sulle, että älä syyllistä itseäs! Kamalinta maailmassa on luopua koirastaan, mutta jos sä olet sitä mieltä, että koirillas olis parempi olla muualla, niin sitten sä teet niille palveluksen ja annat ne pois.
---
Mun täytyy kyllä sanoa sulle, että mieti tarkkaan Haluutko todella luopua niistä. Mä oon nuorena luopunu koirasta ja nyt vuosien jälkeen mieitin, että olispa mun "rekku" täällä. Se rakastais mun lasta (joka on syntyny vasta vuosien jälkeen luopumisesta) ja mun lapsi sitä.. :'(
----
Ja oo tarkka siitä kenelle ne annat (jos annat) , koska mä luulin antaneeni hyvään ja rakastavaan kotiin, mutta jälkeenpäin sain tietää, että tää mun koira oli lähteny kiertoon jälleen :(
--

[/quote]Eli kannattako antaa? NO EI TODELLAKAAN!!!!!!!!!!!!!!!!

Olet lääkäri ja miehesi - ehkä samaten hyväpalkkainen - työssäkäyvä myös, eikä rahaa liikene kahden rakkaan(?) perheenjäsenen hoitokustannuksiin?! Et taida paljon välittää lemmikeistäsi. Kuvottavaa.

[quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 17:14"][quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 17:12"][quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 16:06"]Aloittaja kirjoittelee.. Meillä on pinseri ja walesinspringerspanieli. Molemmat aivan ihania koiria. Pinserin kanssa aikanaan agilitya ja tokoa harrastin. Pinseri tykkää lapsista ja sietää melkein mitä vaan. Walesi on metsästyskoiraksi otettu. Nykyään metsästys on enimmäkseen veneestä linnustusta ja saaliitkin on haettu veneellä joten tätäkin "käyttöä" on vähän. Walesi on myös tosi kiltti, joskin lapsen koskettelusta ei tykkää. Ei kyllä tee mitään, murahtaa vaan kertaallen ja odottaa paikallaan että aikuinen puuttuu peliin. Koululaisten kanssa jo pärjää ja nauttii rapsuttelusta, taaperoita vaan aristelee vähän. Koirat on meillä nyt ihan onnellisia ja pääsevät ulos vähintään kolmesti joka päivä. Harrastuksiinsa nyt eivät enää ole päässeet muta muuten saavat hyvää hoitoa. Tähän saakka on jotenkin saatu hoito järesteltyä, pyydetään sukulaisten apua, välillä kävi palkattu hoitajakin kotonamme. Kun poikkeusjärjestelyistä tulee jokapäiväinen riesa, alkaa sitä miettiä onko tässä mitään järkeä enää. Raha on yksi tekijä tietysti. Jos joka arkipäivä pitää palkata ulkoiluttaja, ei paljon hoitovapaalla olla vaan töihin heti vanhhepainrahakauden jälkeen :/
[/quote]
Mä sanoisin sulle, että älä syyllistä itseäs! Kamalinta maailmassa on luopua koirastaan, mutta jos sä olet sitä mieltä, että koirillas olis parempi olla muualla, niin sitten sä teet niille palveluksen ja annat ne pois.
---
Mun täytyy kyllä sanoa sulle, että mieti tarkkaan Haluutko todella luopua niistä. Mä oon nuorena luopunu koirasta ja nyt vuosien jälkeen mieitin, että olispa mun "rekku" täällä. Se rakastais mun lasta (joka on syntyny vasta vuosien jälkeen luopumisesta) ja mun lapsi sitä.. :'(
----
Ja oo tarkka siitä kenelle ne annat (jos annat) , koska mä luulin antaneeni hyvään ja rakastavaan kotiin, mutta jälkeenpäin sain tietää, että tää mun koira oli lähteny kiertoon jälleen :(
--

[/quote]Eli kannattako antaa? NO EI TODELLAKAAN!!!!!!!!!!!!!!!!
[/quote]
Oot ihan oikeessa! Mä kadun sitä jälkikäteen ihan saatanasti!
Mutta jos koirat saisivat paremman kodin, kun mitä itse tarjoaa, se on niille parasta. Pitää vaan miettiä myös sitä, että saattaa tulla katuman päälle, ja sitten on jo liian myöhästä

Me vietiin kissa piikille, kun vauva syntyi. Kissa sekosi lopullisesti. Oli aina ollut tosi villi. Löytöeläintalosta myös kehoitettiin viemään piikille, koska kissa ei hyväksynyt vauvaa ja söi virtsavaivaisten ruokaa. Löytöeläintalosta sanoivat, että kukaan ei ota kissaa joka on hullu ja syö kallista ruokaa.
Saman tekisin toistekin. Eläimet on kuitenkin hiukan eri asia kuin ihmiset, ja niistä voi luopua, jos perhetilanne vaatii.

[quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 16:06"]

Aloittaja kirjoittelee.. Meillä on pinseri ja walesinspringerspanieli. 

[/quote]

Ison???

 "Yksin vauvamahan kanssa en tule uhmaikäisen ja kahden ison koiran kanssa pärjäämään puhumattakaan siitä kun on vauva."

[quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 16:03"]

" lapseton opiskelija ei osaa ottaa huomioon työelämän ja lastenhakinnan haasteita"

Kyllä sen lapseton opiskelija tietää - ei vain halua ottaa vastuuta, vaan ajattelee että koiria ne vain ovat. Mä olen kyllä sitä mieltä, että jos koiran ottaa, niin se pitää itse hoitaa alusta loppuun saakka.

[/quote] Minäpä taas olen sitä mieltä että aina ei ole yhtään järkevää olla jääräpäinen PeriAatteenNainen, sen eläimenkään kannalta. Tilanteet elää.

Mielestäni ap teet oikein jos luovut koirista, tekstistä päätellen teillä tai sulla on jo oikeasti tosi rankkaa. Varmasti helpompaa kaikille ja paras ratkaisu. Minäkin PeriAatteenNaisena eli aika tyhmänä pidin väkisin yhtä kissaa koska sen olin kerran ottanut, nyt jälkeenpäin kissan jo kuoltua mietin että olisi silloin elämäntilanteen muuttuessa ollut parempi idea luopua siitä.