Millainen lapsiluku alkaa jo herätellä sinussa myötähäpeän tunteita?

Melkeinpä tunne kateudenpiston, kun näen kauniin ja tyylikkään suurperheen äidin hyvinvoivien, hyvin käyttäytyvien ja kiiltokuvan kauniiden lasten kanssa. Ja meillä on monta tällaista tapausta tuttavapiirissämme!

Yksi näistä perheistä asuu New Yorkissa Manhattanilla ja äiti on ulkonäöltään kuin valokuvamalli, vaikka ollut 5 kertaa raskaana ja kotona esikoisen syntymästä asti. Ja lapset vasta kauniita ovatkin! Puhumattakaan käytöstavoista, kielitaidosta ja kansainvälisyydestä :)

Toinen perheistä asuu Buenos Airesissa, missä isällä on menestyvä lakitoimisto. Tämä perhe on myös ilo silmälle ja korvalle; viisi kaunista ja ilmeisen hyvinvoivaa lasta tyylikkään ja koulutetun äidin kaitsemana -kotiäiti hänkin. Korkokenkien kopse vain kuuluu, kun hän kävelee lastensa perässä :)

Viimeksi tunsin kateudenpiston, kun olin mieheni kanssa yliopiston järkkäämässä juhlassa (asumme ulkomailla) ja tapasin viimeisen päälle kauniin ja tyylikkään naisen vauva sylissään. Mulla myös vauva ja olotila hehkeästä kaukana. Ajattelinkin, että ohhhoh, miten pystyisi näyttämään yhtä vetävältä ja coolilta. Myöhemmin näin naisen vessassa, kun olin menossa imettämään ja ihailuni senkus kasvoi; hän ei pelkästään tuudittanut itkevää vauvaa sylissään, vaan kaitsi liutaa isompia lapsia. Hieman epäkohteliaalta kai kuulostin, mutta pelkästään ihailevasti oli pakko kysyä, että ovatko kaikki lapset hänen ;)

isosta lapsikatraasta, mutta myötätuntoa äidin työmäärästä kyllä tunnen. Iso suku on rikkaus. Tietysti suotavaa on että se äiti on oikeasti halunnut ja jaksaa olla äitinä suurelle perheelle. Minusta suuret perheet on komeita katsella.

tehdä suurperhe - päinvastoin. Olen itse viisilapsisen perheen esikoinen. Olen oppinut tekemään töitä ja välittämään läheisistä. Suurperhe on mitä ihanin kasvuympäristö.



Huvittavaa väittää, että suurperheet ovat yhteiskunnan elättejä. Minunkin vamhempani ovat yrittäjiä, mutta onnistuneet luovimaan yrityksen ja perheen välillä.



Minä en ole koskaan hävennyt, että minulla nykypäivän mittakaavassa paljon sisaruksia. Olen pikemmiten toitottanut sitä suureen ääneen. Suurperhe on tukeva turvaverkko.

lapsi on itse toivottu (ei siis tehdä vain koska esim. uskonto niin sanoo), jokaisesta lapsesta huolehditaan ja jokainen lapsi huomioidaan omana yksilönään.



Merkitystä on myös sillä, millä ikäeroilla lapset syntyy, eli mielestäni on eri asia saada 6 lasta 6v aikana tai 6 lasta 16v aikana..



Meillä on lapset nyt 8v, 7v ja 5v. Sitten tarkoituksella pidimme pitemmän tauon, jotta näin miten lasten kanssa sujuu, kun ovat isompia, miten koulu alkaa menemään ja sain itsekin huilia, esim. nukku monta vuotta hyvin ;o) Nyt odotan kaksosia, joiden laskettu aika on joulukuussa. Heidän jälkeensä meidän lapsiluku on täysi.

Myötähäpeää tunnen kaikkien köyhien, uskovaisten (pakkopulla), rumien ja muuten vaan luusreiden suurperheiden puolesta, jotka asuvat köyhissä lähiöissä (Kontula, Hervanta, Varissuo jne.)tai liian pienissä, kuppasissa omakotitaloissa. Ulkomailla ghetto- ja slummisuurperheet kuuluu samaan kategoriaan.

Katetutta tunnen tietysti KAUNIILLE, rikkaille, korkeastikoulutetuille äideille joilla suurperheet vaikka Eirassa, yleensäkin isot talot meren/järven äärellä. Ulkomailla tietysti New Yorkissa vain Manhattan tai Buenos Airesin luksusalueet...Ja nämä äidit ovat tietysti aina myös älykkäitä ja heillä kaikki lapset käyttäytyvät hyvin, ovat kauniita (eivät ole koskaan sairaita eivätkä kiukuttele). Huoh!

osa tosin jo kuollut. Ei kaiketi ole asiaa hävennyt koskaan.

Tänä päivänä yli kolme lasta on jo vanhemmilta silkkaa itsekkyyttä.

Neljäkin lasta jossain tapauksessa.



Luulisin että tuo sisarusten määrän häpeäminen liittyy yleisesti ottaen myös varmasti siihen että perheellä ei ole ollut enää rahaa kunnolla. Ei olla voitu tehdä samoja juttuja kuin "kaikki muut" koska kaikki rahat ovat menneet suurperheen elättämisen perusmenoihin.

kaksi lasta on jees. Sitä enemmän alkaa heti epäilyttään, että onko lessuja tai jotain muita. Sit oon kiinnittänyt siihen huomiota, että jotkut tehtailee lapsia ettei tarttis mennä töihin. Iso perhe ja kotiäiti on mun mielestä sosiaalipummiuden alku. Eletään yhteiskunnan varoilla. Ja tehdään aina yks lapsi lisää, kunt arvitaan lisää rahaa.

Tänä päivänä yli kolme lasta on jo vanhemmilta silkkaa itsekkyyttä.

....jos perheessä on neljä lasta (tai enemmän) niin tulee mieleen että äiti on vain kotona viihtyvä kouluttamaton lastenteko- ja -hoitokone joka ei ole päivääkään työelämässä ollut eikä tule olemaankaan. Yhteiskunnan elätti siis.

....jos perheessä on neljä lasta (tai enemmän) niin tulee mieleen että äiti on vain kotona viihtyvä kouluttamaton lastenteko- ja -hoitokone joka ei ole päivääkään työelämässä ollut eikä tule olemaankaan. Yhteiskunnan elätti siis.

Mun mielestä on vanhemmilta itsekästä tehtailla vauvoja siksi, että vaan haluaa suurperheen tai lapset on niin ihania. Joskus vain pitää tajuta lopettaa. Ja keskittyä niihin olemassaoleviin. Jos on kaksi tai kolme lasta, niihin saa kyllä meneen kaikki rhansa, aikansa ja rakkautensa.

Musta on etovaa, että jotkut haluaa aina vaan yhden lisää ja lisää ja lisää. Se on ihan vaan äidin omaa haluamista.

Tämä yksikin,joka kertoili,että lapsia tehdään lisää, että perhe saisi lisää rahaa :) Heh heh.



Meille viides tulossa ja miehellä niin hyvät tulot, että ei paljon muuta saada kuin lapsilisä ja sillä ei yksistään paljon perhettä elätetä. :)



Joten voitte olla huoleti,me elätetään itsemme työnteolla. Ja olen ollut töissä lapsien välissä,joten emme ole mitään "pummeja",emmekä lestoja,vaan rakastamme lapsia.



Tämä viides on nyt sitten viimeinen meille....ainakin tällä erää :D

mikään yhteiskunnan elätti sen enempää kuin vaikka kaksilapsinen äiti.



Olen ammatiltani yrittäjä ja voinut pitää vain lyhyet äitiyslomat, mutta pystynyt työn ohella olemaan paljon kotona lasten kanssa (töistäni osan voi tehdä kotoa käsin). Luulenpa, että vietän lasteni kanssa paljon enemmän aikaa kun keskiverto työssä käyvä äiti, jonka lapset on kodin ulkopuolella hoidossa.



En ole koskaan edes ajatellut, että joku tuntisi myötähäpeää siitä, että minulla on 5 lasta, miksi ihmeessä tuntisi? Minun ratkaisuni, suunniteltu juttu.



Pidämme kumpikin, sekä mieheni että minä kovasti lapsista (muistakin siis kuin omistamme) mutta lapsiluku on nyt täynnä :-)

Tilanne on joko niin, että nainen on "hellan ja nyrkin välissä" eli mies siittää vaimon jatkuvasti jotta vaimo pysyisi kotona. Tai sitten nainen on liian laiska lähteäkseen töihin. Ja kolmas syy jonka olen kuullut on "vanhuuden turva".

että kerron, että isomman pään tytöt kinusivat juuri yhtenä päivä, että tehdään äiti vauva :-)

....jos perheessä on neljä lasta (tai enemmän) niin tulee mieleen että äiti on vain kotona viihtyvä kouluttamaton lastenteko- ja -hoitokone joka ei ole päivääkään työelämässä ollut eikä tule olemaankaan. Yhteiskunnan elätti siis.

Mulla on 4 sisarusta, joten yhteensä meitä lapsia on siis 5. Vanhempani ovat yrittäjiä ja isäni juuri erään keskustelun yhteydessä totesi, ettei edes tiedä, missä sijaitsee paikkakunnan KELA...

Ja perheemme lapset ovat syntyneet 22 vuoden aikana tasaisin väliajoin, joten tuo yhteiskunnan elättinä roikkuminen ei varmaan olisi tällä tahdilla edes onnistunut. Mutta ei mulle ole koskaan tullut mieleen, että jollakin heräisi perheestämme myötähäpeä! Olen itse tosi ylpeä sisaruksistani, jotka ovat parhaita ystäviäni ja joiden kanssa meillä on mukavia illanistujaisia näin aikuisiällä.

mieheni on "kateellinen" sisaruksistani (3kpl) koska on ainut lapsi. Kaipaa sitä sisrusta, kun meillä hyvät välit kaikkien kanssa ja kokoonnutaan koko porukalla viettämmän aikaa. Mies aina sanookin että mukava kun mulla on sisaruksia joista on tullut hänellekin kuin sisaria.



"Itsekkyyttä siksi, että ei lapset niitä sisaruksia halua "



Meillä 3 lasta ja enempää ei ole tulossa, mutta mies halusi useamman kuin yhden (toki itsekin halusin).

....jos perheessä on neljä lasta (tai enemmän) niin tulee mieleen että äiti on vain kotona viihtyvä kouluttamaton lastenteko- ja -hoitokone joka ei ole päivääkään työelämässä ollut eikä tule olemaankaan. Yhteiskunnan elätti siis.

Olen lastentarhanopettaja ja olen työskennellyt opintojen ohessa ja valmistumisen jälkeen yht 10vuotta. Kun viidestä lapsesta kuopuksemme täyttää 3 vuotta palaan työelämään ja silloin olen ollut poissa palkkatyöstä 10 vuotta. Työaikaa on silloin vielä jäljellä yli 20v. Lapsemme eivät ole olleet virikehoidossa ja hoidan itse lasten koulukuljetukset (asumme maalla ja kouluun matkaa 2.5km, ei julkista liikennettä). Tämän 10 vuoden aikana olen saanut äityspäivärahaa ja kotihoidontukea sekä lapsilisää. En koe olevani yhteiskunnan elätti, mutta jos joku niin ajattelee, niin sitten ajattelee.

olla kotona eikä opiskelemassa/työelämässä. On kuitenkin sosiaalisesti hyväksyttävämpää olla kotiäiti kuin pitkäaikaistyötön.

Monta lasta peräkkäin ilman työssäolojaksoja on joskus hieman säälittävää, varsinkin jos taloutta joudutaan pyörittämään pitkälti yhteiskunnan tuilla. Sen sijaan en tunne myötähäpeää, jos perheessä on vaikka 4 lasta, mutta äidillä on hyvä koulutus ja työssäolojaksoja myös hoitovapaiden välissä.