Lue keskustelun säännöt.
Mitä mieltä olette masennuslääkkeistä?
04.06.2009 |
Itse en ole niitä koskaan joutunut syömään ja hyvä niin. Parille tutulle niitä on lääkäri kirjoittanut, toinen on syönyt niitä jo monta vuotta putkeen ja ei siitä huomaa mitään outoa. Ihan iloinen ja puuhakas ihminen. Toinen taas syö niitä aina sillointällöin. Nyt olisi taas ihan selvästi sen paikka että niitä pitäisi syödä ja lääkkeitä onkin kotona, mutta hänen uusi miehensä ei tykkää siitä yhtään. On sitä mieltä että kaverini ei saa syödä niitä.
Mä olen vähän kauhuissani! Olen yrittänyt puhua kaverille järkeä, mutta ainakaan vielä ei ole mennyt perille. Ja kyse on tosiaan siitä että ei halua ottaa niitä kun tämä mies on vastaan :(
Kommentit (59)
jos ihminen joutuu syömään vuosia/ loppuelämänsä lääkärin määräämiä lääkkeitä? Keneltä on pois, jos ihminen jaksaa elämäänsä paremmin lääkityksen avulla?
Oletko kuullut, että psykoterapiaa on erittäin vaikea saada ja kaikilla ei ole varaa kustantaa sitä itse (50-80 euroa tunti esim. 100-200 tuntia)? Entä jos psykoterapia lievittää oireita, mutta ei paranna täysin? Mitä harrastuksia tai itsetuntoprojekteja silloin suosittelet lääkkeiden tilalle?
Oletko itse lääkäri/ psykiatri?
joillekin nelääkkeetkin on tarpeen, mutta on ehdottomasti väärin turvautua pelkästään niihin ja jos joku joutuu syömmään niitä monta vuotta putkeen, hommassa on selvästi vikaa. Silloin olisi jo pitänyt tarttua johonkin muuhun. Terapiaan, harrastuksiin itsetuntoprojektiin jne. Aivojen toiminnasta tiedetään oikasti vielä niin vähän, että minusta on vaarallista mennä sekoittamaan niiden toimintaa millään lukopuolisella kemikaalilla. Pitkäaikaisvaikutuksista ei oikeasti tiedetä vielä juuri mitään. On viitteitä siitä, että ne hormonilääkkeet (esim ssri-masennuslääkkeet) lamaavat aivojen omaa tuotantoa, eli itse asiassa ne voivat pitkän päälle pahentaa masennusta ja estää lopullisen toipumisen kokonaaan, tai pahimmassa tapauksessa tuottaa LISÄÄ ongelmia aivokemiassa. En ihmettele, että ystäväsi mies on asiasas suojeluhaluinen! Miksi te ette yritä tukea ystävääsi muuten kuin lääkkeillä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
usko että auttaisi jos diabeetikko ajattelisi että "nyt ryhdistäydyn ja lähden lenkille" ja sit ei tartte insuliinia. Tai jos verenpainetautinen sanoo et "nyt tsemppaan ja menen uimaan vaikka" niin saa heittää tabut roskikseen. Outo vertaus annoit sinä joka puhuit silmälaseista ym. Mutta jos on raskasta elämässä, masentunut fiilis - niin tottahantoki ITSEKIN voi vaikuttaa siihen että voi paremmin jos hieman tsemppaa.
Millainen koulutus sinulla mahtaa olla? Toivottavasti ei psykiatrinen...
Minulla on sellainen käsitys, ettei elämä "silloin ennen vanhaankaan" niin auvoista ollut kuin mitä jotkut haluavat nyt romantisoida. Ei kaikki ole jaksaneet "potkia takaisin" - viitteenä suomalaisten korkeat itsemurhaluvut.
Olisiko tässä armaassa maassamme tapahtunut kenties muitakin muutoksia kuin että "kun on hieman ressiä tai ongelmia itsensä kanssa - heti pilleripurkki käteen"? Mahtaisiko esimerkiksi työn henkinen kuormittavuus sekä pärjäämisen ja näyttämisen paineet kasvaneet ja sosiaaliset sidokset löystyneet yksilökeskeisyyden vahvistuessa? Onko vika vain ja ainoastaan masentuneen omassa heikkoudessa?
liian helposti niitä saa tänä päivänä, näin se vain on. Ennen vaikka elämä potki päähän niin oli vaan pakko potkia takaisin, nousta ja jatkaa. Nyt kun on hieman ressiä tai ongelmia itsensä kanssa - heti pilleripurkki käteen. Ja kyllä se riippuvuuttaa aiheuttaa, ei sitä tartte väittää. Itse ollut hoitoalalla aika kauan ja sanotaan että vimpan 10 vuoden aikana on tullut hurja nousu niiden mielialalääkkeiden käyttöjen määrässä - melkein joka kolmas potilas joka tulee syö niitä.
ole masennusta. Yrittäkää nyt ymmärtää, että puhutaan ihan oikeasta, vaikeasta ja vaarallisesta sairaudesta. Siihen sairauteen vaikuttaa monet osittain tuntemattomatkin tekijät. Yksi varmasti tiedetty tekijä on serotoniinin puute aivoissa. Tätä voidaan korjata lääkityksellä. Ihan niinkuin vaikkapa diabeetikko saa puuttuvan insuliinin pistoksina tai hypotyreoosia sairastava puuttuvan thyroxinin tabletteina.
Normaaliin elämään kuuluu alakuloa ja surua, jotka menevät "kotikonstein", terveiden elämäntapojen, ystävien, levon jne. avulla ja omalla painollaan pois. Niitä ei pidäkään lääkitä.
Masennuksen hoidossa omalla asennoitumisella ja itsestään huolehtimisella (sen verran kuin sitä jaksaa) on suuri merkitys paranemiseen. Masennus ei kuitenkaan ole hoidettavissa pois "tsemppaamalla", eikä helposti parane hoitamattomana -päinvastoin joko kroonistuu tai syvenee.
usko että auttaisi jos diabeetikko ajattelisi että "nyt ryhdistäydyn ja lähden lenkille" ja sit ei tartte insuliinia. Tai jos verenpainetautinen sanoo et "nyt tsemppaan ja menen uimaan vaikka" niin saa heittää tabut roskikseen. Outo vertaus annoit sinä joka puhuit silmälaseista ym. Mutta jos on raskasta elämässä, masentunut fiilis - niin tottahantoki ITSEKIN voi vaikuttaa siihen että voi paremmin jos hieman tsemppaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
biologiset tekijät, geneettiset tekijät tai ympäristötekijät.
Itselläni kaikki nämä ja kokeiltu on Seronil, Cipralex, Efexor, Cymbalta...toinen toistaan kalliimpia ja tehokkaampia.
Kun on paljon surua, vastoinkäymisiä...rankka lapsuus, persoonallisuushäiriö..pakko vaan jaksaa ja etsiä sopivaa lääkettä!
millaisia ennakkoluuloja ihmisillä on. Lääkärin tehtävä vaikeassa elämäntilanteessa on tarjota apua, myös lääkitystä. Läheisen kuoleman jälkeen masennuslääkkeitä ei yleensä tarjota, suru ei ole masennusta. Tosin surun pitkittyessä syystä tai toisesta, se voi muuttua masennukseksi.
SSRI-lääkkeet eivät lamaa aivojen omaa serotoniinintuotantoa vaan nimenomaan käynnistävät sen uudelleen aktivoimalla tuotantoa. Jos serotoniinitaso on laskenut alas, se ei palaudu kunnolla välttämättä ilman lääkitystä. Masennus vaatii aina pitkää hoitoa, joskus lääkehoito voi kestää vuosia, sillä sairaudesta parantuminen vie aikansa.
Monen voi olla vaikeaa ymmärtää masentuneen elämää, ei ole kysymys enää mistään pienestä koettelemuksesta. Jos voit kuvitella suurimman surun, jonka olet koskaan kokenut ja kuvittelet, että sinulla olisi sellainen olo päivittäin, kuinka jaksaisit?
Minusta on surullista se, että moni jättää lääkkeet silkasta ennakkoluulosta ottamatta itselleen, pilaa elämänsä, perheensä, työ/opiskelumahdollisuutensa sairautensa vuoksi, vain siksi että häpeää sitä niin paljon. Näitäkin on nähty.
Kyllä mielialalääkkeiden syönnin lisääntyminen johtuu ihan muista asioista, kuin siitä että niitä määrätään helposti. Olisko vaikkapa jotain vikaa meissä(kin) ja tässä yhteiskunnassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos niiitä syö niin kuin pitää. Valitettavasti mä olen joutunut seuraamaan sivusta niiden väärinkäyttöä. Tuttu on syönyt niitä monta vuotta ja melkein yhtä kauan on niitä väärinkäyttänyt. Vetää siis niitä pillerikaupalla poskeen ja alkoholia päälle, sen jälkeen on ihan kanttuvei!
Reseptejä saa useilta eri lääkäreiltä, lähinnä yksityisiltä.
En tiedä olisiko sillä oikeata tarvetta niille lääkkeille?
todella alamaissa, nukkui vain jatkuvasti, itkeä tihrusti pienestäkin ongelmasta jne. Lopulta minä sain hänet puhuttua ympäri, että edes kokeilee hänelle lääkärin määrää lääkettä. Hänellä siis diagnosoitiin keskivaikea masennus. Kolmas lääke oli sitten sopiva, kaksi edellistä aiheutti sivuoireita (ripulia ym). Nyt ystäväni on taas se oma itsensä, sanookin, että on uskomatonta, kun koko aika aei väsytä ja vituta. Eli kyllä niistä apua on masennukseen, jos muuten elämä on suht kunnossa. Pitää vaan löytää se itselleen sopiva lääke ja annostus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos niiitä syö niin kuin pitää. Valitettavasti mä olen joutunut seuraamaan sivusta niiden väärinkäyttöä. Tuttu on syönyt niitä monta vuotta ja melkein yhtä kauan on niitä väärinkäyttänyt. Vetää siis niitä pillerikaupalla poskeen ja alkoholia päälle, sen jälkeen on ihan kanttuvei!
Reseptejä saa useilta eri lääkäreiltä, lähinnä yksityisiltä.En tiedä olisiko sillä oikeata tarvetta niille lääkkeille?
Se kun syö masennuslääkkeitä, rauhottavia, sitten jotain ihme unilääkkeitä joka ei ole varsinainen unilääke, vaan auttaa pääsemään uneen. Pilleristi vetää kyllä kaiken mistä vaan saa päänupin sekaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vasteen kehittyminen on niin pitkä prosessi, että niitä ei ole juuri iloa vedellä kaljan kanssa. Sen sijaan rauhoittavat ja nukahtamislääkkeet vaikuttavat nopeammin ja niitä voisi kenties käyttää kuvailemallasi tavalla.
Osa masennuslääkkeistä voi olla jotain rauhoittavia, mutta ei tavalliset SSRI lääkkeet, joilla hoitoa yleensä aloitellaan. Niissä sivuvaikutukset ovat yleensä lieviä ja alkoholia voi kohtuudella nauttia, mutta alkoholi vie lääkkeeltä tehon, eli niistä ei sitten ole hyötyä, minkä vuoksi alkoa ei niiden kanssa suositella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
- masennuslääkkeisiin ei jää koukkuun.
- jos masennuslääkkeet aiheuttavat persoonallisuuden muutosta (muuttuu maaniseksi, alkaa touhuamaan poikkeavasti yms) kyse on bipolaarisairaudesta ja lääkitystä on muutettava HETI, bipolaaisairaus on eri asia kuin masennus
- masennus sairautena on aivan eri asia kuin alakuloinn fiilis
- masentua voi "ilman mitään syytä" ja vaikka kaikki olisikin elämässä hyvin
- masennus on fyysinen, aivojen sairaus, siitä ei itse ryhdistäytymällä parane, kuten ei diabeteksestakaan, tietenkin auttaa jos pystyy huolehtimaan itsestään (kuten diabeteksessa)
- masennuksia on eri asteisia.
- masennus ja bipolaaritautiin kuuluva masennus ovat itseasiassa melko erilaisia, oirehtivat samoin, syntymekanismi osittain erilainen
- masennusta voi hoitaa lääkkeillä, vaikka psykoterapiasta saatta joillakin olla enemmän apua. toisaalta, jos on liian sairas, ei pysty hyötymään terapiasta, tällöin lääkkeiden käyttö erityisesti on perusteltua, jopa välttämätöntä
erikoisia fiboja. Mutta johan sen järki sanoo että kun otat kourallisen lääkettä ja alkoholia päälle, niin johan rupee vintti pimenemään.
Ja epäilen, että liian moni syö niitä turhaan ja epäilen myös, ettei niiden vaikutuksia ihmisiin tunneta tarpeeksi hyvin ja ties mitä kamalia sivuvaikutuksia niillä on ehkä vasta monen vuoden päästäkin.
Mun mielestäni pitäisi vaan selvitä ilman niin olisi parempi. Lääkeitä ei muutenkaan tulisi käyttää kuin todella pakottavissa tilanteissa.
Ja epäilen, että liian moni syö niitä turhaan ja epäilen myös, ettei niiden vaikutuksia ihmisiin tunneta tarpeeksi hyvin ja ties mitä kamalia sivuvaikutuksia niillä on ehkä vasta monen vuoden päästäkin. Mun mielestäni pitäisi vaan selvitä ilman niin olisi parempi. Lääkeitä ei muutenkaan tulisi käyttää kuin todella pakottavissa tilanteissa.
kerran, masennus on hengenvaarallinen sairaus. Sitä on hoidettava. Juuri tällaisten luulojen takia minun mielialalääkkeiden syönnistä tietää vain oma mies, lääkäri, ja terapeutti. Onneksi täällä on paljon viestejä, joissa löytyy ihan asiallista tietoa masennuksesta. Jospa edes yhden ihmisen epämääräiset uskomukset tulisi oikaistua...
Mun mielestäni pitäisi vaan selvitä ilman niin olisi parempi. Lääkeitä ei muutenkaan tulisi käyttää kuin todella pakottavissa tilanteissa.
että syön masennuslääkettä. En halua kertoa kenellekään, koska niitä kohtaan on niin suuret ennakkoluulot.
Syksyllä olin niin huonossa kunnossa, että hengittämiseenkin piti välillä keskittyä, jotta jaksoin sitä tehdä. Kauppaan tms. raahauduin vain miehen ja lasten kanssa, yksin en pelko- ja paniikkitilojeni vuoksi uskaltanut lähteä mihinkään. Ja itkin siellä kaupassa, samoin hammaslääkärin odotushuoneessa, neuvolassa, lääkärissä, kotona, autossa, kylässä. Koko ajan.
Päivän uroteko oli se, että sain itselleni ja lapsille vaatteet päälle ja pystyin kävelemään makuuhuoneesta sohvalle. Lapset kantoivat sitten sinne leipiä voideltavaksi, jotta saivat jotain syödäkseen jopa ennen kuin mieheni tuli töistä.
Lääkäri määräsi minulle pienimmän mahdollisen annostuksen mielialalääkettä, ja parissa viikossa pääsin vähän tolpilleni, siitä sitten pikkuhiljaa parempaan kuntoon. Nyt lääkitystä on jouduttu vielä entisestään vähentämään ja oloni on taas huonompi, vaikkei lähellekään samanlainen kuin syksyllä.
Ja sitten minulle kerrotaan, että pitäisi vain ottaa itseään niskasta kiinni, lääkkeet ovat vaarallisia ja hyödyttömiä ja minulla on vain lorvikatarri. Voi tätä tietämättömyyttä.
Vai onko kyse mielipiteestä viestisi alusta loppuun?