Oma lapsi inhottaa..

Ei yhtään ihme, että lapselle tule esyömishäiriö. Äidin jatkuva painontarkkailu on juuri yksi syy.

Tuollaisia tunteita on vaikea piilottaa niin ettei toinen niitä huomaisi.



Ensinnäkin, miksi niitä pipareita on teillä kotona jos tyttäresi ei niitä voi syödä? Tarkoitan vain että jos kerran itsekin olet kovin tarkka linjoistasi niin etkö voisi pitää kotona vain terveellisiä ruokia?



Minusta leikit tulella, tuonikäisen tytön suhdetta ruokaan ei saisi "pilata", tulee vain syömishäiriöitä jne.



Kuulostaa ihan hirveältä ettet pidä omasta lapsestasi vaan hän ällöttää, sinun jos kenen pitäisi hänen elämässään olla se joka tukee ja rakastaa oli hän millainen vain. Mieti kuinka yksin hän on.

aihetta poistaa ne kaikki piparit ja muut sieltä kaapista ja tarkkailla tytön oman rahan käyttöä. Tottakai ne piparit houkuttaa jos ne siellä kaapissa on. Herkkupäivä kerran viikossa koko perheelle. Keskustele kouluterveydenhoitajan kanssa asiasta, syksyllä kun palaa kouluun, niin voivat ravintoasioista ja liikunnasta keskustella. Ja keskustele itsekin tytön kanssa rehellisesti! Ällötyksen poistosta en tiedä. Mutta jos tyttö löytäisi kivan harrastuksen sinun avulla, voisi painoasian saada kuriin...

Varmasti tuntee itsekin syyllisyyttä napostelustaan, eikä sun piiloviha varmasti helpota. Mutta totuus on että sille ei sä et voi mitään, yritä löytää jotain hyvää tyttärestäsi. Kauniit silmät, suloiset sormet, hymy, muistele häntä pienenä tyttönä kun kävit nukkumassa katsomassa. Takerru näihin hyviin asioihin niin löydät taas sen rakkauden tunteen, ja ällötys väistyy.



Et ole epänormaali, itse kukin tuntee samoja tunteita lapsiaan kohtaan välillä, vaikka muuta väittävät.



Ehkä sun kannattaisi miettiä myös omaa asennetta terveysintoa kohtaan, eli hienoa jos pidät itsestäsi huolta, mutta miksi se tekee toisesta vähempiarvoisen jos ei ajattele samoin kuin sinä? Hänellä voi olla muita sinua parempia avuja, joita et näe oman erinomaisuutesi takaa. Miten suhtaudut ystäviisi tai muihin läheisiin jotka eivät ole yhtä tiukkoja kuntoilun ja syömisen suhteen? Pitääkö sun hallita elämääsi tuota kautta?

Ja lähtekää yhdessä lenkille, salille, uimaan, ratsastamaan.. ihan minne vaan liikkumaan.

Painonpudotuksen voit hienovaraisesti ottaa puheeksi, ei niin että näytät mitenkään inhoasi. Jo esim. 5 kg;n painonpudotuksesta lupaa jokin kiva juttu, mistä tyttösi pitää, sopikaa vaikka jo etukäteen.

Kokemuksta sanon, että inholla, käskemällä, motkottamalla.. et saa kuin päinvastaisen asian aikaiseksi!

Kiloja vahtaava, pyöreyttä "inhoava" äiti on omiaan saamaan tyttären suhtautumaan vartaloonsa jotenkin kierosti, vaikka sitten passiivisesti ja ahmien.

Luuletko, ettei tyttäresi aisti inhotustasi? Miten luulet sen kannustavan häntä oman vartalonsa arvostamiseen (ja sitä kautta siitä huolehtimiseen) tai ylipäätään itsearvostavaan, aktiiviseen elämään?



Käypä juttelemassa jonkun ammattiauttajan kanssa tai lue pari kasvatusopusta ja psykologista teosta. Koita muuttaa toiminta- ja ajatusmallejasi, että tyttäresi saa edes jokusen vuoden elää lapsuudenperheessään kannustavassa ja oikeisiin elintapoihin rakkaudella ohjaavassa ilmapiirissä.



Sitä paitsi mitä vikaa on pienessä pyöreydessä ja siinä, jos tykkää kekseistä? Ei kaikkien tarvitse olla tiukkoja kuntourheilijoita. Ylipaino ja ahmiminen ovat asioita erikseen.

ja itseinhon lapseesi.

Tee asialle jotakin niin olosi helpottuu.

Kysy ensin ammattilaiselta mitä/miten toimit!

ja sitä kautta heijastaa kaikki tekemisesi. Jos olet huolissasi hänen terveydestään, se on eri asia kuin inhota lapsensa ulkomuotoa. Mieti nyt, mikä on tärkeintä. Jos kannat huolta hänestä oikeasti, puhut asiat suoraan. Kerrot, miksi haluat ettei hän syö niitä keksejä ja miksi hän esim. voisi lähteä sinun kanssasi iltakävelylle. Ongelma on nyt sinulla, ei kai niinkään lapsella? Jos jatkat tuota tahtia, tyttäresi tulee ainakin salaa inhoamaan sinua, ja sitä tuskin haluat. Millainen minäkuva hänelle syntyy? Että hänet hyväksytään vain, jos hän mahtuu äidin pirtaan?

Mulla on tällainen 15v poikapuoli. Harrastaa kyllä muita juttuja ja on erittäin fiksu nuorimies. Hänkin kyllä joskus koluaa kaappeja jos sieltä löytyisi jotain hyvää syötävää ja musta asia on ihan normaali.



Tyttäresi on ehdottomasti syötävä kunnon ruokaa ja lisäksi voisit ehdottaa hänelle yhden herkkupäivän pitämistä viikossa. Kaappeihin älä osta herkkuja, jos niistä ongelma SINULLE tulee.

Karseinta on, ettei tyttö saisi edes normaalia ruokaa syödä... Tottakai lapselleen toivoo parasta, mutta onko sulle tullut mieleen, että oma maaninen ja kompleksinen suhtautumisesi ruokaan ja kiloihin on aiheuttanut tytölle käänteisreaktion? Mun käy sun tytärtä sääli. Älä vaan nyt ala nostamaan asiasta meteliä, jos tyttö on "vain pyöreä" ja ala tekopirteästi potkimaan lenkille. Voit vähentää naposteltavien määrää kaapeissa hissukseen ja muuten et sano mitään. Kehut tyttöä viehättäväksi ja osoitat hyväksyntää kuten lapselle kuuluukin osoittaa. Laihtumisen/elintapamuutoksen pitää alkaa itsestä ja tyttö todennäköisesti alkaa jossain vaiheessa marista kiloista sullekin, jonka jälkeen voit maltillisesti antaa neuvoja ja rohkaista. Älä kuitenkaan painosta ja näytä, että asia on sinulle tärkeä tai ainakaan rakkauden ehto.

http://www.katsomo.fi/?progId=15253



Katsoin eilen tämän dokumentin katsopa sinäkin.

Olisiko tämä vaihtoehto sinulle parempi.



Lisäksi kysyn kuinka paljon tämä inhoamisi tyttäresi painaa ja kuinka pitkä hän on? Monella laihtuuteen pyrkivällä kehonkuva kieroutuu ja kaikki häntä painavammat ja jopa normaalipainoiset saattaa vaikuttaa pyöreältä ja läskiltä.

terapiajaksot edessä...

Ylikontrolloiva, syömishäiriöinen (?) äiti, jolle lapsi ei kelpaa sellaisena kuin on.

että voisi liikkua enemmän ja koitettu löytää mieluista harrastusta! ja olen laittanut terveellistä ruokaa. En kai minä hänelle ole muuta sanonut! Just.

Säälin tytärtäsi olipa hän normaalipainoinen tai ylipainoinen.



Ymmärrätkö sen että oma sairaalloinen suhtautumisesi ja itsesi ylenpalttinen kontrolloiminen on voinut sairastuttaa tyttäresi.



Saattaa jopa olla että tyttäresi on normaalipainoinen mutta koet hänet lihavana.



Mittoja kehiin kiitos, omat ja tyttären.

etenkin jos on vain pyöreä eikä ylipainoinen, vaan äidin sairastunut ruumiskuva ja tiukkapipoisuus. Sori vaan. Äiti tarvitsee sitä kasvatusta eikä lapsi.

ei voi, kun tyttö syö ne kaikki. Mutta joskus meillä käy vieraita, niin silloin meillä on herkkuja...tietenkin. Ja ne häviää kaikki. Muutoin meillä on vain terveellistä ruokaa kaapissa.

Voi jestas tein kanssa.



-Ap

ja rehellisesti tytön kanssa. Koulussa oli lääkärintarkastus tuossa pari viikkoa sitten ja puhuin asiasta pitkään koululääkärin kanssa. Sanoi että painoa on jonkin verran yli, mutta nyt olisi pääasia ettei paino tuosta enää nouse.

Oltiin hyvin samoilla linjoilla ja palataan asiaan syksyllä.



-ap

Muistathan, että sitä inhoa ei saa näyttää ja on erittäin tärkeää kehua lasta muista asioista. Nätit hiukset, kiva hymy, tms. Kannusta positiivisesti lasta myös pukeutumaan itselleen sopiviin vaatteisiin.



Liikaa numeroa lenkille pakottamisesta ei missään tapauksessa saa tehdä. Näytä positiivista esimerkkiä.



Luettavaksi suosittelen kirjaa Marenkikeiju, se kertoo hyvin mitä lihavan lapsen päässä liikkuu. Kukaan ei halua tahallaan olla lihava!

painoa jonkin verran yli siis oliko jopa kilo tai kaksi?

tytön terveydestä, koska hänellä juuri kaikki rasva kertyy vatsan alueelle, se ei ole kovin terveellsitä, eihän??

Rakastan myös tytärtäni..eihän kyse siitä ole.

Mutta näen että häntä itseäänkin inhottaa kun viime kesäiset vaatteet ei mahdu ja kaverit on hoikkia ja vaatteet niiden päällä näyttävät kivoilta.

Ei hän tuon ikäisenä enää halua minun kanssa lenkkeillä tai muuta...arvatkaa olenko koittanut hyvällä ja pahalla saada mukaan uimaan ja lenkille..



Eikö muka kenelläkään ole vastaavaa??



/ap