Lue keskustelun säännöt.
Kellä ihana parisuhde? Kerro sen suola! (ov)
28.05.2009 |
Mä voin aloittaa! :)
Olen ollut mieheni kanssa yhdessä yli 7 vuotta, ollaan naimisissa ja esikoinen tulossa. Haaveillaan omakotitalosta ja paluu muutosta kotikaupunkiin. Juuri eilen huokaisin saunan jälkeen, että kuinka onnellinen olenkaan!!!!! Ja miten ihmeessä olenkin mieheeni törmännyt aikanaan, se on ollut parasta ikinä.
Mieheni on juuri oikea minulle, meillä on yhdessä superhauskaa, rakkautta, kunnioitusta ja toiseen huomioonottamista riittää päivästä toiseen. Luulen, että meidän ihanan parisuhteen perusta on täydellinen luottamus ja kunnioitus toista kohtaan ja yhteinen, hullu huumorintaju. Kummallakin on myös oma elämä; omat menot, omat ystävät ja kumpikin antaa toisen mennä, ilman mitään mustasukkaisuutta tms.
Olen niiiiiin rakastanutu mieheeni edelleen 7 vuoden jälkeen ja nyt olisikin kiva kuulla muita samanalaisia, ihania rakkaustarinoita.
NYT SAA KEHUA MIESTÄÄN MAASTA TAIVAASEEN!
Kommentit (38)
juuri tänään mietin että kuinka mieheni jaksaakin olla hyvällä tuulella ja piristää mua kun olen persiiseen ammuttu karhu.
15v naimisissa, 20v yhdessä.
ja kaverit ympäriltä eroaa =(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta luonteet sopivan erilaisia, tasapainoittaa sopivasti.
Yhteiset intressit, mutta omat menot ja oma aika myös tärkeää.
Pienet huomionosoitukset arjessa.
Meillä myös paljon omia traditoita juhla/merkkipäivinä, kivaa ja tulee yhteenkuuluvuuden tunne.
Terveillä aikuisilla myös seksi. Se, että pitää toisesta myös fyysisellä tasolla.
Yhdessä oltu 13 v.
Niin meillä muillakin silloin, kun odotettiin yhdessä esikoista...Olisi myös kiva kuulla, kuinka ap:lla sujuu parisuhde, kun lapsi on 10kk...15kk tai 3,5 v.
Meillä puhutaan asiat selviksi, ei riidellä. Toisen kunnioitus on tärkeintä meillä. Olemme toki aika nuoripari, koska yhdessä olemme olleet reilu 6v mutta hyvin pyyhkii.
Olemme mieheni kanssa toistemme vastakohdat, minä räväkkä persoona ja mies taas enemmän hiljainen, ihana mies! Meillä on loistava suhde ja perheemme voi erittäin hyvin, olen onnellinen sekä onnekas!
on rehellisyys eli voi aina luottaa toiseen, vaikka olisi riitaakin ollut ja yhteinen huumori.
Seksi on ehkä vähän tylsää mutten ole sen eteen mitään tehnyt... ja sukulaisista tapellaan... ettei täydellistä ole, mutta ihanaa silti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinä joka mietit, että olisi kiva kuulla miten meillä menee kun lapsi on syntynyt ja vähän vanhempi.
Luulenpa, että edelleen hyvin pyyhkii! Olemme varautuneet vauvan tuloon siten, että ehkä tullaan olemaan väsyneitä, kärttyisiä toisillemme, lopen uupuneita välillä ja ehkä emme muista aina toisiamme, kuten nyt. Kun varautuu tällaiseen, on vain positiivista huomatakin mahdollisesti, että kaikkihan meneekin loistavasti!
Mieheni on ottanut senkin asian monesti esille, että muistammehan sitten toisemmekin, että halimme, hellimme ja pusimme ja katsomme, että rakkautta riittää myös puolisolle.
Ja takanamme on jo 7 vuotta, joten aika hyvä yhteinen pohja tässä on rakennettu. Olemme asuneet myös 1,5 vuotta eri paikka kunnilla, joten siinäkin oli yksi koetin kivi suhteellemme ja suhteemme läpäisi sen täydellisesti. :)
Joten en ole ollenkaan meistä huolissaan. Huolissaan voisin olla, jos takana olisi jotain 2 vuotta yhdessä oloa ja mies jurrikka, joka ei puhu eikä pussaa. :)
Kivaa päivän jatkoa!
Yhdessa oltu 10 vuotta .
Lapset on 2v ja 5v.
Molemmat ollaan sitoutuneita perheeseen ja parisuhteeseen. Ja molemmille on tarkeaa koko perheen hyvinvointi.
Rakkautta , naurua ja kunnioitusta riittaa ...
Elama on kiireista ja valilla vasyttaa, mutta aina jompikumpi jaksaa tsempata ja piristaa toista.
Kun on vauva-ajasta eroon paasty on seksielamakin on varsin virkeaa ja kokeilevaa, hiljaisen kauden jalkeen .
Kiitos vaan miehelleni :-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teinirakkaus muuttui kahden vuosikymmenen toisaalla olon jälkeen todelliseksi tunteeksi ja johti lopulta perheen perustamiseen...Yhteiset arvot, samanlainen huumorintaju, hyvä keskusteluyhteys, avoimuus toisia kohtaan, aikuinen suhde kaikin puolin, siinä muutama asia yhteisen hyvän taipaleen perustaksi. Parempaa - ja toisten mielestä oudompaa miestä en itselleni olisi voinut saada. Ei ihan perinteinen suomalainen mies minulla, vaikka onkin supisuomalainen perusmies.
että pikkulapsiaika on raskainta aikaa parisuhteelle ja ette oikeasti voi sitä etukäteen tietää, miten te sen kestätte. Hienoa, että olette päättäneet kestää, se auttaa. Tuo kuulostaa kuitenkin vähän lapselliselta jotenkin.
Itselläni on ihana mies ja mekin olimme valmistautuneet mahdollisimman hyvin vauvan tuloon, mutta kuten arvasin, arki yllätti ja kunnolla. Kun toinen lapsemme tuli alle 2 vuoden ikäerolla, suhde oli todella koetuksella. Et voi edes arvailla millaista se sitten on, sorry vaan.
Uskon kyllä, että todella vahvalla tahdolla selviää, mutta suurimmalla osalla on todella rankkaa eikä silloin olla välttämättä onnellisia moneen kuukauteen vaan elämä on yhtä selviämistaistelua. Ei kaikille, mutta useimmille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että pikkulapsiaika on raskainta aikaa parisuhteelle ja ette oikeasti voi sitä etukäteen tietää, miten te sen kestätte.
Positiivinen asenne on parempi kuin negatiivinen :-). Lapsen tulo muuttaa elaman kokonaan- se on selva se. Mutta voi olla etta se muuttaakin elaman parempaan suuntaan. Realistinen asenne on tietysti paikallaan, mutta piruja ei kande alkaa etukateen seinille maalailemaan.
meilla on kaksi lasta ja toki pitkaan parisuhteeseen mahtuu hyvia ja vahemman hyvia aikoja. Toki tama pikkulapsi/vauva vaihe on rankkaa, mutta tosiasiassa elan luultavasti elamani parasta aikaa tahan menessa - vaikka joskus vahan vasyttaa ja hermo on kireella:-)
mutta mikä tuossa ap:n viestissä sinun mielestäsi on lapsellista? Mitä hänen pitäisi tehdä? Varautua siihen, että nyt se ero sitten tulee? Häh?
Mielestäni ap kirjoitti erittäin fiksusti. He ovat miehen kanssa varautuneet äärettömään väsymykseen ja nahisteluun jne. ja ovat onnellisesti rakastuneita. Ei siinä ole mitään lapsellista. Onnea ap:lle parisuhteeseen! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
asiat rullaa ihanasti omalla painollaan eikä suhteen eteen tarvita edes rajua työstöä =)
t: 12 v yhdessä, lapset 15 v, 9 v ja 6,5 v.
Tämän ketjun tarkoitus on KEHUA IHANAA KESTÄVÄÄ PARISUHDETTA, ei puida sitä, miten ap:n parisuhteelle ehkä käy lapsen syntymisen myötä.
Tässä ketjussa kehutaan vain omaa parisuhdetta, kerrotaan ihania rakkaustarinoita, ei väsyneiden äitien ja isien tarinaa....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ap:n viesti oli jotenkin naiivi niin "et kaikki on niin ihquu mun ja mun miehen välil" ja sitä rataa.
oman onnellisen avioliiton salaisuutena pidän halua olla yhdessä ja yhteenkuuluvaisuuden tunnetta. seksi toimii. molemmilla oma vapaus esim. matkusteluun ja harrastuksiin. luottamus. 11 vuotta yhdessä.
miehellä kans. Nyt ollaan väsyneitä eikä osata olla yhtä onnen kukkuloilla. Toisaalta rakkaus lapsiin on jotain niin uskomatonta ja se yhdistää meitä ja tiivistänyt meitä toisiimme vielä enemmän. Mutta yhteistä aikaa ja siitä iloitsemista ei kyllä tällä hetkellä ole paljon ollenkaan. Sit kun sitä on, niin ollaan niin väsyneitä...
esikoista odottava pari.Olemme olleet yhdesssä n. 4 vuotta.Tähänkin lyhyeen aikaan mahtuu kuitenkin jo paljon asioita:1 keskenmeno,egojen taisteluita,rajojen etsimistä,elämän yhteensovittamista,ym.Mutta olen kaiken kaikkiaan tyytyväinen mieheeni ja tähän parisuhteeseen.Saan hellyyttä ja rakkaudenosoiituksia,läheisyyttä.Mies osallistuu KAIKKIIN kotitöihin ja varmasti tulevaisuudessa myös vauvanhoitoon.Minulla on ihana mies ja rakastan häntä yli kaiken.
Huono muisti eli toisen "mokia" ei saa jäädä märehtimään ja muistuttelemaan.
Mitäs muuta... akateemisia ollaan ja osataan puhua asiaa ja toisaalta asian vierestä (hyvä huumorintaju).
Takana yhteistä taivalta 17 vuotta, kolme lasta 4-14 v. Aina ei ole helppoa, mutta kun tahtoo olla toisen kanssa yhdessä niin tekee myös jotain niiden eteen.
Vaikeina aikoina puhutaan, puhutaan ja puhutaan niin kauan, että alkaa helpottaa. Vaikka ruoho joskus näyttäisi vihreämmältä aidan toisella puolella, valitaan kerta kerran jälkeen se oma puoliso.
Toinen tärkeä asia meillä on seksuaalinen vetovoima. Teinit valvovat myöhempään kuin vanhemmat ja leikki-ikäinen kapuaa aamuyöstä isin ja äidin väliin, joten seksi-iloittelu jää arkena väkisinkin vaisuksi. Siksipä viemme lapset säännöllisesti yökylään mummolaan ja vietämme ihanaa kahdenkeskistä aikaa - ja väliaikoina flirttailemme ja suunnittelemme seuraavia "treffejämme";)
Ruusunpunaiset unelmat ovat tietyssä vaiheessa ihan asiaankuuluvia; kyllä aika ne karistaa, mutta niistä saa kyllä nauttia niin pitkään, kun niitä on!
tuo toisen kunnioitus on kaiken a ja o. Ja sen osoittaminen.
Yhdessä 19 v.