Yleistynyt ahdistuneisuushäiriö vai keskivaikea masennus, kumpi rankempi tauti
Kommentit (57)
Ahdistuneisuus on pahin, mitä voi olla. Masennukseen tottuu ja siitä tulee ajan kanssa kuin pieni osa itseä, ahdistus repii sinua kappaleiksi päivittäin ja sysää sinut jopa psykoosin rajamaille pelkojesi kanssa.
Itse ajattelen, että ahdistus on siinä kyseisessä hetkessä pahempaa, mutta pitkällä aikavälillä vaikea masennus on tehnyt minusta jotenkin "tyhjän", oma persoona ja elämä lipuu pikkuhiljaa pois. Itse olen kärsinyt vaikeista mielenterveysongelmista ehkä n. 7 vuotta. Alussa olin ahdistunut mutta toimintakykyinen. Sitten puhkesi 2-suuntainen mielialahäiriö, ja sekoilin aikani hypomanioissa, jonka jälkeen olin masentunut ja ahdistunut, itsariyritys, paljon osastojaksoja jne. Minulla oli kuitenkin vielä jonkinlaista draivia, ahdistuneisuus ajoi minua eteenpäin. Nyt on ahdistusta vähemmän ja masennus korostunut. Mikään ei kiinnosta. Ennen sentäs halusin lähteä, vaikka en aina pystynytkään. Ennen tunteet olivat vuoristorataa, nyt en tunne oikein mitään. Osittain siksi että välttelen kaikkea mutta tunteeni ovat kyllä latistuneetkin. Järki sanoo, että pitäisi yrittää vielä, mutta kaikki tuntuu todella turhanpäiväiseltä.
30vuotta ollut gad ja kylkiäisenä toistuva keskivaikea masennus, joten kokemuksella sanon, että 60-50 ahdistus pahempi.
Autonomisen hermoston krooninen häiriötila mulla.
Yksikään terapeutti jolla olen käynyt ei ole ymmärtänyt ahdistusta ja miltä se tuntuu. Neuvot on luokkaa hengittele syvään ja koita rentouttaa lihaksia. Yritä ajatella muita asioita. tms. Ahdistus kun tuntuu siltä että kymmenen tonnin rautakuutio puristaa aivojani kasaan. Tai sitten samalta kuin traumaattinen kokemus, paitsi että olotila on jatkuva. Se tekee elämästä helvettiä.
Vierailija kirjoitti:
C) Ei nämä mitään vakavia "tauteja" ole, vaan lääkkeillä, terapialla ja elämäntavoilla hyvin hoidettavissa.
Noin minäkin luulin ennen kuin masennus kroonistui (ja sitä ennen tein kaiken mitä osasin ja kykenin jotta olisin päässyt masennuksesta eroon). Aika tehokkaasti masennus on pilannut elämäni.
Molemmista olen kärsinyt, mutta ahdistus tuntuu pahemmalta, koska se vie sillä hetkellä toimintakyvyn täysin ja silloin tuntee kuolemanpelkoa ja pakokauhua, välillä ilman syytäkin. Tulee fyysisestikin huono olo, ääretön suru ja tunne ettei tämä koskaan mene pois.
Kokemusasiantuntijat on rasittavia kun ne saa luvan itsekeskeiseen vertailuun.
Mulla on molemmat. Masennus ilmenee levottomuutena ja jatkuvana tekemisenä. Ja sitten ahdistun kun en jaksa henkisesti enkä fyysisesti.
Masennuksen pystyy unohtamaan hetkeksi mutta ahdistus on niin fyysinen tunne ettei pääse karkuun. Inhaa
Vierailija kirjoitti:
Ahdistus on fyysisempi ja epämiellyttävämpi kokemus, mutta masennus tuhoaa elämän tehokkaammin. Ahdistus ei ole 24/7 läsnä tuhoamassa toimintakykyä, vaan tulee aalloittain, eikä läheskään aina torpedoi työkykyä ja tunne-elämää samalla tavalla kuin masennus.
Ahdistus todellakin voi olla läsnä 24/7. Aloituksen kysymykseen vastaan: ahdistus.
Vierailija kirjoitti:
Toisesta tullee myös masennus, mut masennuksesta ei välttis tota toista.
Ei ole tullut masennusta vaikka ahdistaa lähes tulkoon kaikki. Heräämisestä alkaen.
Sanoisin, että keskivaikea masennus on pahempi. Toki tämä on vain oma kokemukseni. Minulla on ollut molemmat yhtä aikaa ja myös erikseen.
Niitä on vaikea verrata yleisellä tasolla, kun molemmissa voi olla eri potilailla hyvinkin erilaiset oireet.
En pysty erottelemaan elämässäni masennusta ja ahdistusta mutta ne todellakin tuhoavat elämän.
Ahdistus on tulevaisuuteen liittyvä pelko, masennus liittyy menneisyyden "ajattelemiseen". Itsellä vaikea yleistynyt ahdistuneisuushäiriö, joka on kyllä yhtä helvettiä.
Kyllä ne ovat vakavia, vaikka kyseessä ei ole syövän kaltainen fyysisesti tuhoava sairaus. Pahimmillaan masennus tappaa sairastuneen ja ahdistus taas invalidisoi täysin ja syrjäyttää ihmisen normaalista elämästä kokonaan ja pysyvästi.