Yleistynyt ahdistuneisuushäiriö vai keskivaikea masennus, kumpi rankempi tauti
Kommentit (57)
Luulisin että ahdistus. Minulla oli keskivaikea masennus, johon liittyi myös kovaa ahdistusta, joka johti minun kohdallani itsetuhoisuuteen. Psykologi kysyi minulta, haluaisinko eroon mielummin ahdistuksesta vai masennuksesta. Vastaukseni oli ahdistus. Masentuneena ikään kuin totuin surkeaan oloon, mutta ahdistuksen iskiessä en löytänyt muuta keinoa rauhoittua kuin itseni vahingoittaminen. Ahdistuin milloin missäkin ihan yhtäkkiä ja se oli todellakin pahempaa kuin jatkuva mitätön olo. Masennus on kuin vesisateessa seisomista, ahdistusta voisi verrata taas siihen että joku hakkaa puukolla keuhkoihin.
Eikös nuo kulje lähes aina käsi kädessä? Ahdistunut henkilö masentuu ja masentunut ahdistuu. Masennukseen liittyy ahdistusoireita ja päinvastoin. Itseltäni ainakin löytyy molemmat diagnoosit.
Jos kuitenkin pakko valita niin sanoisin että ahdistus on pahempi. Masennus on passivinen tila, joka ei ole mukava, mutta johon tottuu. Ahdistus taas enemmän kohtauksenomaista, sellaista jota on vaikea sietää ja josta haluaa päästä pois. :( En ole ikinä masentuneena viilellyt tai tehnyt mitään muut tyhmää, mutta ahdistuneena sitä tekee ihan mitä tahansa, vaikka kirjaimellisesti hyppää katolta jotta sen olon sais pois.
Olen kokenut monta päivää kestävän äärimmäisen helvetillisen ahdistuskohtauksen, ja sairastanut vaikeaa masennusta vaikka kuinka kauan.
Kyllä se ahdistus on jotain käsittämätöntä. Masennukseen tottuu ja se on vähän jo osa itseä. Ahdistus on totaalista kidutusta ja helvettiä. Ei sitä tuskaa voi kuvailla millään termein.
Jso ajatellaan, että masennus on äärimmäistä surua ja ahdostus äärimmäistä pelkoa - niin kyllä se pelko on kamalampaa.
Hyvä, että joku tajuaa kysyä tällaisia. Selkeyttää ainakin mun ajatuksia lukea molemmista kokemuksia.
Masennus. Puhun kokemuksesta. Ahdistuneena tietää, että on ahdistunut. Masentuneena "tietää", että on paska ja arvoton ihminen.
No enpä tiedä kannattaako niitä lähteä vertailemaan.
Toisesta tullee myös masennus, mut masennuksesta ei välttis tota toista.
Minulla on molemmat ja gad on se pahempi itselläni. Invalidisoinut erittäin pahasti.
Riippuu tilanteesta ja ihmisestä. Ei kukaan ihminen koe näitä sairauksia samallailla. Ahdistunut voi olla todella ahdistunut ja taas keskivaikeaa masennusta sairastava ei välttämättä koe itseään masentuneeksi, tai sitten päinvastoin.
Molemmat on ollu, onneksi eri aikaan. Erilaisia ovat, mulle ahdistus oli ehkä pahempi kokemus. Masentuneena olin surullinen, aloitteeton ja vetämätön, mutta rauhoituin paremmin uneen enkä tarvinnut siihen apua. Ahdistuneena tunsin sydämen hakkaavan, valvoin peläten kuolemaa, olin erittäin keskittymiskyvytön jne. Unet siis lähtivät, nukuin kahta tuntia ja heräsin heti, valvoin tunteja, aamuyöstä nukuin ehkä tunnin lisää. Verenpaine heilahti taivaaseen, leposyke oli koholla reilusti. Kun ei vaan ikinä enää tarttis.....
Mulla on [ollut] molemmat ja ahdistus on paljon raskaampi ja invalidisoivampi.
Minulla on molemmat ja vain masennus saa suunnittelemaan itsaria.