Yleistynyt ahdistuneisuushäiriö vai keskivaikea masennus, kumpi rankempi tauti

Vierailija kirjoitti:

Minulla on molemmat:(

Niin minullakin.  Vaikea verrata, kun sekoittuvat.

Up

Mulla molemmat, sekä sosiaalistentilanteiden pelko. Enpä osaa sanoa mikä on veemäisin noista. Kaikissa on niin paljon jaskaa!

.

Ahdistus on fyysisempi ja epämiellyttävämpi kokemus, mutta masennus tuhoaa elämän tehokkaammin. Ahdistus ei ole 24/7 läsnä tuhoamassa toimintakykyä, vaan tulee aalloittain, eikä läheskään aina torpedoi työkykyä ja tunne-elämää samalla tavalla kuin masennus.

Mulla on ollut molemmat.

Masennus passivoi ja teki välinpitämättömäksi. Unohtelin syödä, käydä suihkussa, siivota yms. Saatoin vaan maata ja torkkua, sohvalla meni viikkoja.

Ahdistus invalidilisoi eri tavalla. Esim. kaupassa käynti ahdisti niin, että saatoin tehdä eteisessä lähtöä tuntikaupalla. Masentuneena se ei vaan huvittanut. Ahdistuneena olen myös jättänyt menemättä kouluun, koska olisin myöhästynyt. Olen jättänyt tapaamatta kavereita, koska en ole päässyt kotoa ulos ja tapaamispaikalle yksin. Nämä sitten on aiheuttaneet lisää ahdistusta, ja pikkuhiljaa syntyy kierre.

Ahdistuneena ulkona on koko ajan olo, kuin jengi tuijoittaisi. Öisin ei saa nukuttua, koska ajatukset niin mustia. Sitä saattaa lietsoa itsensä todella TODELLA mustiin syövereihin.

Osaako joku kertoa, miten ko. sairaudet vaikuttavat seurusteluun?

Mulla oli ahdistus ja vaikea masennus yhtä aikaa. Minun mielestäni ahdistus on pahempi sillä se on just fyysinenkin. Hermosto on pakene ja taistele tilassa.

Tosi mielenkiintoista lukea muiden kokemuksia. En olekaan tajunnut miten paha minun ahdistukseni oli jos se muilla on ollut vain aallottaista tai kestänyt vain muutaman päivän. Minulla oli melkein pari vuotta putkeen tuo äärimmäisen ahdistuskohtaus, suorastaan paniikkitila, päällä kyllä sen 24/7, se oli kyllä niin helvetillinen olotila että aina kun näki korkean rakennuksen niin teki mieli mennä ja hypätä sieltä alas josko helpottaisi. Nykyisin onneksi enää ahdistus tulee aalloittain, esim. huonosti nukutun yön jälkeen ja erikoistilanteissa. 

Onko ketään muuta jolla ahdistus olisi ollut jatkuvana pitkään? Mistä teillä alkoi ahdistus? Minulla se alkoi traumaattisesta kokemuksesta ja jatkui kun traumaattisia tilanteita tuli jatkuvalla syötöllä eteen(läheisten onnettomuuksia, sairauksia ja läheltä piti -tapauksia, kodin ja työn menetys jne. uupumus kun piti sairasta perheenjäsentä hoitaa yötä päivää eikä tiennyt pelastuuko hän tai teenkö jotain väärin että pahennan hänen tilaa).

Masennus minulla varmaan on vaikeaa vieläkin, mutta tulee hetkiä jolloin ei ole niin synkkää ja elämä hieman kiinnostaakin.

Kyllä minun työkyvyn ahdistus torpedoi, ja esim. kyvyn nukkua. Masennus sen sijaan on jo totuttu olotila, huono, epäonnistunut jne. ihminen oon en ansaitse mitään hyvää ja oon sen hyväksynyt, näillä mennään.

Miten vaikuttaa seurusteluun? Vaikuttaa ainakin vanhapiikuuteen että sellaisena tulen varmasti pysymään. Ei stana kun yrittää joskus edes ajatella treffailua niin tulee KAUHU ja PELKO!!!! Viime viikolla tuntematon mies puheli minulle ja mitä minä tein, änkytin  niin että ei ollut mitään järkeä siinä mitä sanoin. Mies katsoi kuin outoa ja lähti pois mitään sanomatta. Nyyh. Viimeksi kävin treffeillä 7 vuotta sitten ja se oli niin äärimmäisen kova stressi että elimistöni meni sekaisin ja sairastuin erääseen sairauteen.

Kertokaa, jotka tiedätte, että voiko ihminen olla masentunut ilman, että tietää syyn siihen?

Voiko ihminen olla ahdistunut ilman, että tietää syyn siihen?

Olen itse ollut joskus masentunut, ja tiesin tasan tarkkaan, mikä minua masensi. Olen ollut myös ahdistunut (yleistynyt ahdistus nimenomaan), ja tiesin silloinkin, mikä minua ahdisti.

Up

Mulla on molemmat (kivusta ja unettomuudesta johtuvina). Ahdistus tuntuu kuvottavalta, tulee mulle voimakkaina kohtauksina mutta masennus uuvuttaa 24/7. Tilannetta pahentaa vielä se etten osaa levätä ja hellittää vaan lisään kierroksia ja  menen kuin duracell. Siinähän sitä on kierrettä.

Yhden hyvän päivän perusteella tosin lääkäri on vaihtanut keskivaikean/vaikean rajalta lievään masennukseen. Siinä näkee mitä nekin ymmärtää.... Diagnoosin muuttaminen oli niin suuri shokki mulle että olen viimeisen 3 viikkoa ollut lähes lamaantunut, oksettaa vaan ja ahdistus on jatkuvaa, unet kadonneet entisestään (tänään noussut ylös jo 04, yht 3+1,5 tunnin unien jälkeen), kivut tapissaan.

Ei noita kannata vertailla, mutta molemmista on kokemusta ja itse koen ahdistuksen rankemmaksi. Ahdistus rajoittaa elämää paljon enemmän, asioita pitää jättää tekemättä, koska ne ahdistaa niin kovasti. Lisäksi ahdistu voi yltyä todella voimakkaaksi, oikeastaan sellaiseksi kohtaukseksi. 

Molemmat löytyy ja aika epämukavat oltavat on. Mennyt koko nuoruus aivan pilalle. 6 vuotta kärsinyt. Vähän näkyy valoa tunnelin päässä välillä. En tiedä silti voinko näistä parantua. Kamalinta on se että kaikki katsoo vaa ulkonäköä ja miettii että tolla on kaikki hyvin.

Ei sairauksia voi järjestää pahoihin ja helppoihin. Jokainen on yksilö ja kokee asiat erilailla. Aivan kuten kipulynnys on jokaisella erilainen. Toinen tahtoo puudutuksen hammaslääkärissä ja toinen ei.

Up

Ei tämmöiset vertailut ole mitenkään järkeviä. Vuosia tuo ahdistus itsellään ollut, välillä vaikeampi ja välillä helpompi. Näiden kanssa on vaan pakko oppia elämään.

Vierailija kirjoitti:

Ei tämmöiset vertailut ole mitenkään järkeviä. Vuosia tuo ahdistus itsellään ollut, välillä vaikeampi ja välillä helpompi. Näiden kanssa on vaan pakko oppia elämään.

Ahdistus.

Vierailija kirjoitti:

Kertokaa, jotka tiedätte, että voiko ihminen olla masentunut ilman, että tietää syyn siihen?

Voiko ihminen olla ahdistunut ilman, että tietää syyn siihen?

Olen itse ollut joskus masentunut, ja tiesin tasan tarkkaan, mikä minua masensi. Olen ollut myös ahdistunut (yleistynyt ahdistus nimenomaan), ja tiesin silloinkin, mikä minua ahdisti.

Tietenkin voi. Aika usein nuo on pelkästään biologisia juttuja, joille ei löydy mitään menneisyyden tai tunne-elämän syytä. 

Itselläni oli nuorena vuoden kestänyt voimakas masennus- ja ahdistus/levottomuusjakso, ilman mitään erityistä syytä. Menivät ohi itsestään ilman hoitoa tai syytä, kuten olivat itsestään tulleetkin.

Ahdistus. Se on jotenkin niin kammottavan aktiivinen, levoton ja arvaamaton tila. Masentuneena (keskivaikea) oli surullinen ja saamaton, passiivinen. Nukuin paljon, en jaksanut syödä kunnolla. Mutta ahdistus, se on kamalimmillaan sellaista että harkitsee itsemurhaa HETI koska ei kestä hetkeäkään sitä jatkuvaa pelon helv*ettiä. Oikeasti tunne on kuin olisi koko ajan jollain nuoralla kävelemässä, jatkuvassa hengenvaarassa ja pelossa, ilman että oikeasti on mitään syytä mitä jännittää mutta silti vaan jännittää ja pelkää enemmän kuin koskaan.

A) Kumpikaan ei ole tauti, vaan mielenterveyden häiriö.

B) Nämä menevät monesti limittäin, joten masentunut voi olla samalla ahdistunut ja ahdistus voi muuttua masennukseksi.

C) Ei nämä mitään vakavia "tauteja" ole, vaan lääkkeillä, terapialla ja elämäntavoilla hyvin hoidettavissa.