Olemmeko tiukkapipoisia vanhempia?

niin sekö on hyvä.



Eikä juuri liiallinen kuri aiheuta sitä kapinointia.



Minulla itselläni oli tuollaisissa asioissa kavereitani paljon löysempi kuri. Ja katos, minusta tuli korkeasti koulutettu, talous ollut aina kunnossa, raitis, kahden lapsen äiti, joka onnellisessa liitossa..Eikä tullut kapinointia, mutta voimakas tahto ja hyvä mielenterveys tuli ;)

Meidän perheessä samoin, lukuunottamatta karkkeja, jossa valitettavasti itse lipsun niin paljon, että lapsetkin saavat pitkin viikkoa makeaa, koska en lasten edessä yksin kehtaa syödä.



Rutiinit eivät tapa luovuuta, päin vastoin. Onko palstalla oikeasti joku, joka kuvittelee, että tv:n jatkuva möly tai liian myöhään nukkumaan meno edistäisi luovuutta?

keskustel vaan intät. Keskustele nyt meidän kanssa siitä, miksi on tärkeää hakea se poika kesken futispelin kotiin, ja mitä tapahtuu mielestäsi, jos lomalla löysätään pipoa. Keskustelua ei edesauta se, että vain ilmoitat, että muiden mielipiteet ei tunu tarpeellisilta.

Ja millaisen kasvatuksen se sai? Pitäisköhän meidän nyt kysäistä esim. Barack Obamalta että pitikö hänen mennä joka ilta klo 20 nukkumaan, jotta tiedettäisiin miten saadaan kasvatettua seuraava Yhdysvaltain presidentti? Ai niin, BO taisi herätä joka yö klo 3 opiskelemaan kun äitinsä oli vähän huolissaan kouluopetuksen tasosta. Eli kyllä se jo heti alusta pitäen oli selvää, että BO:sta tuli virkamies. Ja luova ja kapinallinen. niin että herätelkää nyt ne lapsenne opiskelemaan klo 3.

Lapset laitetaan nukkumaan lomillakin aikaisin, jotta vanhemmat saavat omaa aikaa! Lapset ei saa karkkia, jotta vanhemmille jää enemmän kaljarahaa! Ei anneta olla futismatsia loppuun koska vanhemmat haluavat äkkiä omiin oloihinsa!

Nyt ei puhuttukaan pelkästään säännöistä vaan myös niistä poikkeamisesta.

Rutiinit eivät tapa luovuuta, päin vastoin. Onko palstalla oikeasti joku, joka kuvittelee, että tv:n jatkuva möly tai liian myöhään nukkumaan meno edistäisi luovuutta?

Sähän olet saanut perusteluja ja mielipiteitä aika paljonkin. Mutta kyllä sä nyt oot ihan itse aika selväksi kommenteillasi tehnyt, ettei ne oo tarpeellisia tai mitenkään teidän perheelle sopivia. Siksi vähän oudolta tuntuu toi sun asenne, kun ikääkin on jo aika paljon. Kai me saadaan olla eri mieltä, jookos? Siksi ihmettelen tätä aloitusta sinänsä, etköhän ole tohon ikään jo aika paljon eri mielipiteitä saanut ja asiaa pohtinut... Mutta ilmeisesti jokin painaa, kun tännekin anonyyminä tulit avautumaan.

Meillä on yksi lapsi ja hänen luonteensa kautta päädyimme suhteellisen samanlaisiin rutiineihin kuin teillä ap. Ne helpottivat lapsen elämää huomattavasti, kun hän oli tietoinen mitä milloinkin tapahtui. Kun lapsi rauhoittui, myös vanhempien elämä alkoi inhimillistymään.



Nyt kun lapsi on 4v, niin arkena noudatamme rutiineja aika tiukasti. Näin se arki vaan sujuu paremmin. Vanhempienkin täytyy jaksaa omissa töissään, joten rutiineista pidetään kiinni.



Sen olen huomannut, että lapsen kasvaessa on nyt tullut jotain höllennyksiä esim viikonloppuisin ei ole niin hirmuisen tarkkaa. Mä voisin kuvitella, että teidänkin vanhin alkaa ehkä kohta olemaan jonkinlaisessa murrosvaiheessa rutiinien suhteen. Ehkä voisitte katsoa teidän näkökulmasta jonkun jutun, josta voisi alka joustaa. Jos siis tarvetta on. Ja olisi hyvä, että jousto tulisi vanhemman aloitteesta ennen kuin sitä varsinaisesti aletaan mankua...



Mutta minun näkökulmastani teillä tuntuu menevän kivasti, ettekä siis ole mielestäni natsikasvattajia =)

Siis perusrutiinit ovat ja pysyvät meilläkin, sekä kotona että vieraissa. Eikä se tarkoita ettei lapseen luoteta, meillä mm 2 vuotias leikkaa oikeilla saksilla, kun on näyttänyt ettei sählää ja kaikkea muuta, pojilla varsinkin sääntöjen tiukkuus pitää olla selkeä.



Enkä pidä meitä ollenkaan diktaattori-vanhempina, lapsi saa kieltäytyä, olla pahalla päällä jne. Olen tavannut erään uskovaisperheen, jossa lapset menevät uloskin käskystä kun vanhemmat keskustelevat vieraiden kanssa. Lapset eivät saa leikkiä omia leikkejään, 9-vuotias hoitaa käytännössä yksin 3 - vuotiaan jutut kun lapset ovat keskenään. Onhan se hienoa kun lapset tottelevat kuin opetettu koira, mutta siellä minun tuli sääli lapsia, ei elämän opettelu-aika tuollaista voi olla.



En pidä AP:tä tiukkana, samanlaista on meillä, lapsi saa olla lapsi, mutta raja-aidat on vedetty, joiden sisällä on turvallista kasvaa ja opetella uusia asioita.

Luettelet, kuinka hyvin käyttäytyviä osaavia lasenne ovat ja kuinka kaikki johtuu teidän hyvästä kasvatuksestanne. Olette onnellinen perhe, missä nauretaan ja hassutellaan jne.



Onko joku perhe tuollainen oikeasti? Kaikissa muissa tuntemissani perheissä on ainakin jossain määrin ongelmia ja murheita, suruja ja sairauksia, huonoa käytöstä ja mielenterveysongelmia. Täydellisen perheen harhan ylläpitäminen on raskasta kaikille perheenne jäsenille pitkän päälle. Ja siitä voi tulla jopa perheenne ISO ONGELMA. Joten relaa vähän, ap.

Myös meillä lapset (kohta 7v ja 5v) menevät nukkumaan klo 20 maissa, lelunkeruu ja iltapesut tms. rutiinit aloitetaan 18.45 maissa aamulähtöjä edeltävinä iltoina ja klo 19 maissa muulloin, jos ei ole jotain erityistä muuta menoa tai tekemistä (esim. vieraita/kylässä).



Meillä ei varsinaisesti ole määritetty mitään "ruutuaikaa", mutta lapset katsoo TV2:n lastenohjelmat illalla ja kotona ollessaan myös aamulla. Meillä ei telkkari ole oikeastaan ollenkaan auki lasten valveilla ollessa, itsekin katsotaan sitä tosi vähän (suurin osa ohjelmista kun on kuitenkin täyttä skeidaa). Tietokonetta lapset eivät juuri edes käytä, joskus pelaavat pasianssia tai muistipeliä sillä. Ovat aina keksineet tai me vanhemmat olemme kehitelleet muuta mielenkiintoisempaakin tekemistä.



Meillä ei ole karkkipäivää, sillä lapset saavat joka päivä "herkun" jälkiruoaksi. Se voi olla karkkia tai vaikka jotain itse leivottua. Kotiintuloaikoja emme ole tarvinneet määrittää, sillä asumme maalla eikä naapurustossa ole lapsia. Kyläilyissä siis aina me vanhemmat ollaan mukana.



Meille ainakin esim. päiväkodista ja eskarista on tullut positiivista palautetta sen suhteen, miten lapsemme ryhmässä käyttäytyvät, kuinka he tottelevat aikuisten ohjeita ja rajoituksia ja millaisia taitoja heillä on. Osaavat esim. keskittyä tekemisiinsä melko hyvin ja ovat oppineet 4-vuotiaina lukemaan ja kirjoittamaan (telkkarin sijasta meillä on aina luettu ja laulettu paljon). Osaavat myös kunnioittaa aikuisia ihmisiä ja heidän sanomisiaan, kun siihen meillä on opetettu.



En tajua, miten pienet lapset voisivat ilman selkeitä raameja oppia vaikeuksitta kunnon kansalaisiksi. Mun lapsuudenkoti oli ihan "rajaton" ja mulla on ollut välillä tosi vaikeaa oppia esim. ottamaan toisia ihmisiä huomioon. Miehen koti on ollut suunnilleen sellainen kuin meillä nyt on, ja hän on huomattavasti tasapainoisempi persoona. Hän on useasti kiittänyt omien vanhempiensa rajojen asettamista ja siksi olemme itsekin halunneet pyrkiä samaan.

en nyt jaksa lukea koko ketjua, koska suurin osa viesteistä on sellaisia joista tulen surulliseksi.



Meillä on melkoisen tiukat rajat kotona myöskin ja niin vain meitäkin natseiksi tituleerataan. Kuitenkin lapsemme ovat juuri ne kaikkien suosikkityypit, jotka osaavat käyttäytyä ja leikkiä.



Meillä ei ole ihan noin tarkkaan kellon kanssa ja nyt kun lapset ovat isompia (1-5, kukaan ei ole enää vauva), voimme myös joustaa joistain asioista joskus. Silti olen huomannut, että onnellisimmillaan lapset ovat, kun rutiinit rullaavat totuttuun tapaan.



Lapset ovat myös yksilöitä jokainen, joten siinä missä jollekin ei euron karkit riitä ikinä, toiselle siinä on jo liikaa ja jää aina ylikin. Toinen sitten tykkää enemmän tietokoneella pelaamisesta ja toiselle se saattaa olla täysin yhdentekevää.



Vanhempien tehtävä on kasvattaa, asettaa rajat ja tukea lasta. Näin se vain on, vaikka joskus se onkin hankalaa.

Voin hyvin kuvitella että hän haistattaa teille pitkät teini-iässä.

Miksi ihmeessä pitää tulla kesken futismatsin kotiin?

Ja tuon ikäinen nukkumaan 20.00?

Meillä 4 vuotias vielä valvoo silloin. Olisi ihan turha sänkyyn laittaa mekastamaan.



Ihmettelen vaan että miksi?

Kontroloimisen tarve?

Erittäin hyvä että on sääntöjä ja kuria, mutta liiallisuuksiin mentäessä se alkaa kääntyä itseään vastaan. Varsinkin vaikeassa teini-iässä.

Vaikuttaa aika kovalta pilkunviiraamiselta.

Miksi teillä on tv:tä ollenkaan

tai miksi saa syödä karkkia ollenkaan?



Ei äärimmäisen musta/valkoisella ajattelulla mitään saavuteta. Ei myöskään hurlumhei-asenteella jolloin lapset tekee mitä huvittaa.

Kultainenkeskitie olisi tavoittelemisen arvoinen.

sehän tosiaan olikin,että KUNTA ja poliisi ovat määränneet. KVG jos et usko...

Tiukkoja ehkä, nykymittapuun mukaan, mutta onko se sitten huono asia, niin se onkin sitten eri juttu. Meillä on suurin piirtein samat säännöt, mutta tunnustan, että varsinkin viikonloppuna saattaa telkkari unohtua vähän pitemmäksi aikaa päälle. Ja karkkipäivänä meillä ei tuijoteta euroja vaan määrää, joka pidetään kohtuudessa. Me ollaan todettu, että elämä on kaikille mukavampaa, helpompaa ja onnellisempaa, kun rutiineista pidetään kiinni. Lomilla nukkumaanmenot saattavat venyä kahdeksasta yhdeksään, mutta ei sen enempää.



Myös meillä tilanne on se, että miehen veljen perheessä lapset kasvavat kuin pellossa ja me saamme usein kuulla olevamme niuhoja ja tiukkiksia ja kuulemma "lasten pitäisi saada olla lapsia". Niinpä niin. Mun mielestä meillä he nimenomaan saavat olla sitä.

Lapset nimenomaan SAAVAT olla lapsia, silloin kun heidän ei tarvitse päättää perheen asioista (syömisistä, nukkumisista ja menemisistä) eikä katsella ja turtua silmittömään väkivaltaan ja melusaastaan tai seksiin (=tv) pienestä pitäen.



Sanoi tässä ketjussa kuka tahansa mitä tahansa, niin siitä huolimatta yksikään lapsi ei ole luonnostaan valmis päättämään itse omista asioistaan pienestä pitäen. Siksi ovat vanhemmat. Se on vanhempien tehtävä.



.

sanovat kuitenkin, että heillä joustetaan viikonloppuisin ja lomilla.



Mutta heti muistetaan mainita, että MUIDEN LAPSET elävät hunningolla.



Tämä on aina ollut minusta hauska täydellisten äitien syndrooma. MEIDÄN LAPSET ja muiden kakarat. Kun oma lapsi jää kiinni myymälävarkaudesta, sen on aina houkutellut siihen ne naapurin kakara, kenellä ei ollut yhtä tiukkoja sääntöjä.



Olen aina inhonnut omaa äitinäni juuri tuon takia. Aina haukkui muiden kasvatusta ja piti meidän omaa täydellisenä. Kuri oli todella kova. Ei meille siksi kukaan halunnut yökyläänkään kun ei meillä saanut myöhään kikatella vaan valot pois ja nukkumaan.



Äiti haukkui kaverini kun kärähdimme tupakasta, kaljasta, myymälävarkaudesta, kiusaamisesta yms.

Oikeasti se olin minä, joka houkuttelin kaverini niihin. Olin niin täynnä vihaa ja katkeruutta ja kateutta kavereideni perhe-elämää kohtaan, että jollain lailla väärillä teoilla purin ahdistustani. Siihen vedin sitten muitakin matkaan, että sain kotona syyttä muita.



Olen joutunut kovan tien käymään läpi, että olen sinut itseni kanssa ja uskallan elää omannäköistä elämääni, ilman, että äitini varjo seisoo selän takana koko ajan huutamassa, että "kunnon tyttö ei pillua anna, kunnon tyttö ei mene meikit naamassa nukkumaan, kunnon tyttö ei valvo klo 21 jälkeen, kunnon tytt...."



Minusta tuntuu, että vasta silloin kun äitini kuolee, uskallan elää vapaata elämää ja hengittää täysillä.

Joustaminen ei ole yhtäkuin rutiinittomuus tai rajattomuus.



"Tulla kovaksi, pysyä pehmeänä, siinä haavetta kylliksi yhdelle elämälle."

mutta vain ap on sitä mieltä että niistä ei jousteta koskaan. Ihan sama onko kannanottaja ap: puolella vai vastaan.

meillä on kanssa rutiinit joiden mukaan eletään, mut paljon höllemmät tosin kuin teillä.

-meillä mennään nukkumaan 20-22 riippuen siis paljon päivästä.

-karkkipäivänä ostetaan yhteinen pussi irttareita tai lapsille omat lauantaipussit.

tästä tietty poiketaan myös. esim markkinoilta ostetaan metrilakua vaikkei oliskaan karkkipäivä ym.

-telkkarin ja tietokoneen kanssa ei ole mitään rajoituksia. välillä jopa kytätään koko päivä dvd leffoja, tosi harvoin tosin. aletaan puuttua pelailuun ja telkkarin katseluun sitten kun/jos siitä tulee liiallista.



meillä lapset 8, 5, ja 3 vuotiaat