Olemmeko tiukkapipoisia vanhempia?

En ole tajunnutkaan että muu suomi (jos Av:ta voi pitää keskiverto-otantana kansasta) on näin rutiinivastainen.

Kirjoitin, että joskus lähdetään jo aamukasilta liikkeellä ja se on hauskaa. Joskus myös saunotaan vaikka koko päivä, uidaan ja köllötellään rannalla, se on myös hauskaa. Ei tarvitse kärjistää heti yhdestä sanasta kokonaisuutta.



Meillä ei ole tapana sanailla lasten edessä ja serkukset ovat kovasti toistensa kavereita. Meillä ei myöskään ole tapana oleilla mökillä naama, miten sinä sen niin näitisti ilmaisitkaan, "marttyyrimaisesti norsunv*tulla" - huh miten kaunis kielikuva. Joo, ei kuulu meidän tyyliin. Ikävää jos joudut kokemaan sellaista teidän tuttavapiirissä! Meillä osataan olla nätisti ja sivistyneesti ja annetaan vlejeni perheen elää ihan omalla tavallaan. Mutta kaiketi veljen ja sisaren keskinäinen huulenheittokin on joillekin sitten liikaa.



ap

Mitä teette, jos olette yökylässä jossain, ja illallinen koko porukalle katetaan vasta kahdeksaksi? Nukkumaan ehtisitte vasta kymmeneksi.

AP:n ei ainakaan kannata haaveilla lomasta Ranskassa, Espanjassa tai Italiassa. Noin tiukoilla rutiineilla jäisivät ravintolaruoat syömättä, koska lounasaikaan lapset on jo päiväunilla ja illallisaikaan nukkumassa.

ei millään pahalla.

Aloituksesi oli omahyväinen ja nyt tyylisi on muuttunut koko ajan marttyyrimaisemmaksi ja yhtäkkiä olettekin ylimmät ystävät veljesi kanssa ja sulassa sovussa ja yhtä mieltä maailmaa vastaan.



Minusta tuntuu, että ongelma on sinussa. Jotain kummaa on teksteissäsi koko ajan. Pyydät mielipiteitä ja kun ne eivät ole mieleisiäsi, suutut. Haluat myös kontrolloida netissä outojen ihmisten mielipiteet.



Tunnen kaltaisiasi ihmisiä. Sinunlaisia löytyy lasteni vanhemmista. Muistan kun eräskin selitti niin ylevästi, kuinka pitää rutiinit ja kun on lastensa kanssa niin on silloin täysillä. Ylimielisesti esitti, kuinka muiden lapset sitä ja tätä, mutta hän ja hänen rutiininsa ja kuinka hän opettaa ja pitää rajat yms.



Hymyillen kuuntelin hänen sepustustaan ja nyökyttelin "huonona äitinä". Ajattelin, että vuosien varrella sinäkin opit. Ja niin siinä kävikin. Hänen hyvin rajoilla opetettu poikansa on luokkansa häirikkö ja pahin kiusaaja. Rajoilla opetettu tyttö valehtelee ja varastelee tyttökavereiltaan ja tytöltäni. Kylässä käydessään yleensä särkee jotain tyttöni leluja ja samaa kuuluu myös muista perheistä.



Äiti edelleen istuu norsunluutornissaan erehtymättömänä ihmeissään, että miten tässä näin kävi. Hän on tottunut käskemään ja kontrolloimaan ja perhe ei enää tottelekaan häntä. Mieskin oli nähty vieraan naisen kanssa suutelemassa lähipubissa (tätä ei kyllä vain kukaan uskalla kertoa naiselle) ja lapset hilluu ja valehtelee. Koko kuvio rapisee pikkuhiljaa rikki ja nainen ei tajua, miksi kukaan ei halua elää hänen perseensä alla vaan yrittävät sieltä päästä karkuun ja hengittää vapaasti.

Muuten ei varmaan olisi tänne aloitusta edes tehnyt. Itse kannatan rajoja lapsilla, mutta se ei tarkoita elämän millintarkkaa karsinoimista. Meillä on kolme lasta, 5v, 6v ja 15v. Vanhin poika tulee kotiin klo 21, muutamna minuutin myöhästymisestä ei revitä pelihousuja ja jos kesken on vaikka bänditreenit, niin toki annetaan pojan hoitaa homma loppuun. Läksyt on hoitanut alusta asti itsenäisesti, nukkumaan menee klo 22 paikkeilla, ymmärttä itsekin jo, että seuraavana päivänä väsyttää, jos tuosta venyttää myöhemmäksi. Viikonloppuisin nouse klo 07-09 välillä, eikä käydä erikseen hoputtamassa, jos ei ole minnekään menoa.



Nuoremmat pojat saavat olla omalla pihalla klo 20 saakka, muualle en heitä vielä itsekseen päästä. Nukkumaan menevät klo 21 paikkeilla viikolla, viikonloppuna saa valvoa pidempään, mutta itse kyllä haluavat nukkumaan 22 aikoihin, ellei ole yövieraita, jolloin tietysti on jännää valvoa. Lomallakin nukkumaan menevät klo 22 aikoihin, kuten me vanhemmatkin.



Karkkipäivä on kerran viikossa, mutta tuostakin lipsutaan joskus :) Myös lauantaina saa syödä karkkia, jos perjantaina ei kaikki maistu kerralla. Eli ei tarvitse väkisin kaikkia ahmia, kun tietää, että seuraavaan päivään voi säästää. Tämäkin opettaa lapsen omaa säätelykykyä.



Hieman voisitte joustoa opetella, lapset kyllä isompana ottavat sitä väkisin, jos ette sitä itse heille anna. Tämä on ihan tuttavaperheessä nähty: mitä tiukempaan liekaan yritätte lapsianne laittaa, sitä hurjempi voi olla irtirepäisy.

Kyseisenlainen käytös, josta kerrot, täytyy johtua jostain muusta. Taustalla on varmasti suuria ongelmia. Rajat luovat turvaa, eivät häirikkökäyttäytymistä.

ei millään pahalla.

Aloituksesi oli omahyväinen ja nyt tyylisi on muuttunut koko ajan marttyyrimaisemmaksi ja yhtäkkiä olettekin ylimmät ystävät veljesi kanssa ja sulassa sovussa ja yhtä mieltä maailmaa vastaan.

Minusta tuntuu, että ongelma on sinussa. Jotain kummaa on teksteissäsi koko ajan. Pyydät mielipiteitä ja kun ne eivät ole mieleisiäsi, suutut. Haluat myös kontrolloida netissä outojen ihmisten mielipiteet.

Tunnen kaltaisiasi ihmisiä. Sinunlaisia löytyy lasteni vanhemmista. Muistan kun eräskin selitti niin ylevästi, kuinka pitää rutiinit ja kun on lastensa kanssa niin on silloin täysillä. Ylimielisesti esitti, kuinka muiden lapset sitä ja tätä, mutta hän ja hänen rutiininsa ja kuinka hän opettaa ja pitää rajat yms.

Hymyillen kuuntelin hänen sepustustaan ja nyökyttelin "huonona äitinä". Ajattelin, että vuosien varrella sinäkin opit. Ja niin siinä kävikin. Hänen hyvin rajoilla opetettu poikansa on luokkansa häirikkö ja pahin kiusaaja. Rajoilla opetettu tyttö valehtelee ja varastelee tyttökavereiltaan ja tytöltäni. Kylässä käydessään yleensä särkee jotain tyttöni leluja ja samaa kuuluu myös muista perheistä.

Äiti edelleen istuu norsunluutornissaan erehtymättömänä ihmeissään, että miten tässä näin kävi. Hän on tottunut käskemään ja kontrolloimaan ja perhe ei enää tottelekaan häntä. Mieskin oli nähty vieraan naisen kanssa suutelemassa lähipubissa (tätä ei kyllä vain kukaan uskalla kertoa naiselle) ja lapset hilluu ja valehtelee. Koko kuvio rapisee pikkuhiljaa rikki ja nainen ei tajua, miksi kukaan ei halua elää hänen perseensä alla vaan yrittävät sieltä päästä karkuun ja hengittää vapaasti.

En tiennytkään. Tässä maassa onkin sitten aikamoinen liuta adhd-lapsia, äkkiä vaan diagnoosit ja lääkitys kehiin!! (tämä olis ti tarkoitettu sarkasmiksi jos joku ei ymmärtänyt)



Meillä myös tällainen lapsi, jolla suuri unentarve ja tarve myös selkeille unirutiineille. Kyseessä 10v ppoika, jolla ei todetusti ole adhd:ta tai muitakaan "häiriöitä". Meillä arkea pyöritetään aika samoilla kaavoilla kuin ap.n perheessä.



Mutta tällaista säntillistä elämää on monen vaikea ymmärtää, koska itsestä puuttuu sellainen tietty organisointikyky ja oma elämä on vähän niin ja näin rempallaan. Se on hyvä ohittaa sellaisella "kun me ollaan niin rentoja kasvattajia ja lapsistamme tulee niin luovia olentoja" asenteella.



Tsemppiä ap.lle, täälltä av.lta ei kannata kauheasti kysellä kun täällä pyörii aika paljon sellaista luuseriporukkaa, joilta on kasvatus ihan hukassa mutta pitää sitten päteä jollain tavalla kun ei oman perheen kanssa pärjää.



t. en muista enää numeroani mutta kommentoin jo eilen (50? tai jotain)

että miten erilaisia ne lastenkin luonteet on. Onhan näitä aikuisiakin, joilla on valtavia hankaluuksia työelämässä, koska mikä tahansa muutos totuttuun on valtava kriisi.



Jos lapsi on kovin rutiiniorientoitunut, niin tulevaa elämää varten kannattaisi opetella, että totutusta voi joustaa suunnitellusti ja turvallisesti. Se lisäisi kyllä lasten elämänhallinnan taitoja. Eihän niitä joustoja tarvitse mitenkään kerran viikossa olla, mutta esimerkiksi just lomalla tai mökillä. Jää moni harrastusmahdollisuuskin käyttämättä, kun on vaikea lähteä leireille, turnauksiin ja muualle jos ei siedä yhtään sitä, että joku asia tapahtuu eri lailla.

Mitä teette, jos olette yökylässä jossain, ja illallinen koko porukalle katetaan vasta kahdeksaksi? Nukkumaan ehtisitte vasta kymmeneksi.

Nää mammat istuu siellä norsunluutornissaan ja ajattelee, että kaikki muut on luusereita ja niillä ei ole rajoja kun elävät eri tavalla.

Kuulehan. Se voi olla ihan toisin. Niissä toisissa perheissä voi olla tiukempi kuri kuin sinulla, mutta erilaiset rutiinit. He voivat myös olla suvaitsevaisempia ja ymmärtää erilaisia tapoja elää, mitä sinä taas et ymmärrä. Sinustahan muut on luusereita kun elävät eri tavalla.

Minusta sinun kannattaisi miettiä lapsesi kohdalla jotain muuta kuin unentarvetta, miksi hän käyttäytyy huonosti. Siellä pohjalla voi olla ihan jotain muuta.

En tiennytkään. Tässä maassa onkin sitten aikamoinen liuta adhd-lapsia, äkkiä vaan diagnoosit ja lääkitys kehiin!! (tämä olis ti tarkoitettu sarkasmiksi jos joku ei ymmärtänyt)

Meillä myös tällainen lapsi, jolla suuri unentarve ja tarve myös selkeille unirutiineille. Kyseessä 10v ppoika, jolla ei todetusti ole adhd:ta tai muitakaan "häiriöitä". Meillä arkea pyöritetään aika samoilla kaavoilla kuin ap.n perheessä.

Mutta tällaista säntillistä elämää on monen vaikea ymmärtää, koska itsestä puuttuu sellainen tietty organisointikyky ja oma elämä on vähän niin ja näin rempallaan. Se on hyvä ohittaa sellaisella "kun me ollaan niin rentoja kasvattajia ja lapsistamme tulee niin luovia olentoja" asenteella.

Tsemppiä ap.lle, täälltä av.lta ei kannata kauheasti kysellä kun täällä pyörii aika paljon sellaista luuseriporukkaa, joilta on kasvatus ihan hukassa mutta pitää sitten päteä jollain tavalla kun ei oman perheen kanssa pärjää.

t. en muista enää numeroani mutta kommentoin jo eilen (50? tai jotain)

Rutiinit ovat ihan hyvä juttu ja tosi tärkeitä joillekin lapsille MUTTA olen sitä mieltä että lapsi on hyvä opettaa pikkuhiljaa sietämään muutoksia minuuttiaikataulussa ;). Meillä oltiin todella tarkkoja rytmin kanssa esikoisen suhteen mutta ei lapsi siitä ainakaan onnellisemmaksi tullut- ei nukkunut päiväunia, kiukkusi vähän väliä jne.

Sitten totesimme että pah, antaa olla ja aloimme elää niin että söimme & nukuimme silloin kun nälätti/nukutti (tosin joka ilta nukkumaan viim. klo 21 ja ruoka 4-5 tunnin välein). En tiedä johtuiko rennommasta ilmapiiristä vai mistä mutta uhmaikäinen rentoutui selkeästi ja alkoi taas "loistaa". Kävimme enemmän myös leikkimässä muiden lasten kanssa ja poika kiljui riemusta jo aamulla.



Näin jälkeenpäin ajateltuna tajuan että piilevä masennukseni oli osasyy ns. kontrollin tarpeelle. Tein helposta lapsesta vaikean omilla näkymättömillä säännöillä ja ärsytin miestäni myös, joka on boheemi tyyppi. Kun lopetin päivittäisen siivouksen, rauhotuin itsekin. Aloin ymmärtää että elämässä on muutakin kuin "kamala" perhe-elämä ja sen suorittaminen 24/7.

Mitä teette, jos olette yökylässä jossain, ja illallinen koko porukalle katetaan vasta kahdeksaksi? Nukkumaan ehtisitte vasta kymmeneksi.

Emme ole koskaan olleet tällaisessa paikassa yökylässä joten tilanne ei ole tullut vastaan. Yökylässä olemme kyllä olleet useasti, sekä sukulaisilla että ystäväperheiden luona, mutta jostain syystä (ehkä koko lähipiirimme on samanlaisia neurootikkoja kuin me) päivällinen on aina tarjoiltu lapsiperheille sopivaan aikaa noin kuuden, viimeistään seitsemän maissa.

Veljeni luona emme ole koskaan ollet yökylässä, koska heillä ei olisi tilaa majoittaa viisihenkistä perhettämme. Mökillä meillä on omat mökkimme (vierekkäin) eikä mökillä ole tällaista isäntä/vieras asetelamaa tietysti muutenkaan.

Meiltä löytyy myös keskustelukykyä, eli en osaa kuvitella että tällainen tilanne tulisi yllätyksenä, koska olisimme jo aiemmin jutelleet, että monelta syödään jne, ja olisin varautunut siihen että ainakin 1v saa jotain syödäkseen aikaisemmin koska ei taatusti jaksa odottaa ruokaa niin pitkään, ja 5v sekä 7v olisivat varmasti saaneet meidän toimesta sitten jonkun välipalan jossain vaiheessa, jotta jaksaisivat. Näin kuvittelisin tämän menevän.

ap

Tekstisi antaa kyllä ihan eri kuvan sinusta. Mielestäni suvaitsevaisuutta ei ole niputtaa joitain mammoja norsunluutornimammoiksi. Eikös aidosti suvaitsevainen suvaitse myös heidän tapaansa elää ja toteuttaa itseään??

Nää mammat istuu siellä norsunluutornissaan ja ajattelee, että kaikki muut on luusereita ja niillä ei ole rajoja kun elävät eri tavalla.

Kuulehan. Se voi olla ihan toisin. Niissä toisissa perheissä voi olla tiukempi kuri kuin sinulla, mutta erilaiset rutiinit. He voivat myös olla suvaitsevaisempia ja ymmärtää erilaisia tapoja elää, mitä sinä taas et ymmärrä. Sinustahan muut on luusereita kun elävät eri tavalla.

Minusta sinun kannattaisi miettiä lapsesi kohdalla jotain muuta kuin unentarvetta, miksi hän käyttäytyy huonosti. Siellä pohjalla voi olla ihan jotain muuta.

Mielestäni mahtavaa, että on tiukat rajat ja osaatte olla lipsumatta niistä. Se on tärkeää, kun on noin monta lastakin. Tuo tv-asia on erityisen hieno! Itseäni huolestuttaa lähinnä, että tulevien lastemme lisäksi myös miehelle täytyy opettaa tämä tv-ohje...Hän kun antaa oman tyttärensä katsella koska vaan ja mitä vaan, enkä ole siihen puuttunut, tyttö kun kokonaankin katselee kaikkea. MINUN lapsillani tämä ei todellakaan käy päinsä.



Harmittaa ainoastaan 7-vuotiaan poikanne puolesta, joka ei saa pelata jalkapallopeliä loppuun:( Toisaalta kovin myöhään tuntuvat pelaavan, koska pakkohan poika on seitsemältä sisälle saada: Iltapala, pesut ja nukkumaanmeno kun vie oman aikansa ja minä laittaisin 7-vuotiaan jo kahdeksalta petiin.



Toivottavasti osaan itse olla yhtä jämäkkä ja pitää kiinni periaatteista. Mieheni epäilee, että saatan hemmotella lapsen piloille...(eka tulossa).

silloin sitä istuu ylemmyydentuntoisesti norsunluutornissaan. Jos on itselle olemassa vain 2 ääripäätä. meidän rajat ja muut luuseriperheitä niin jotain on hiukka vialla:)

Hyvää jatkoa vain sinulle. Kun lapsesi kasvavat niin ymmärrät sitten, mitä tarkoitin......

Tekstisi antaa kyllä ihan eri kuvan sinusta. Mielestäni suvaitsevaisuutta ei ole niputtaa joitain mammoja norsunluutornimammoiksi. Eikös aidosti suvaitsevainen suvaitse myös heidän tapaansa elää ja toteuttaa itseään??

Nää mammat istuu siellä norsunluutornissaan ja ajattelee, että kaikki muut on luusereita ja niillä ei ole rajoja kun elävät eri tavalla.

Kuulehan. Se voi olla ihan toisin. Niissä toisissa perheissä voi olla tiukempi kuri kuin sinulla, mutta erilaiset rutiinit. He voivat myös olla suvaitsevaisempia ja ymmärtää erilaisia tapoja elää, mitä sinä taas et ymmärrä. Sinustahan muut on luusereita kun elävät eri tavalla.

Minusta sinun kannattaisi miettiä lapsesi kohdalla jotain muuta kuin unentarvetta, miksi hän käyttäytyy huonosti. Siellä pohjalla voi olla ihan jotain muuta.

Se ei voi koskaan mennä yökylään. Hänen luokse ei voi tulla yökavereita. Vapaa leikki lomilla jää leikkimättä. Äkkiä jää porukan ulkopuolelle jos äiti on aina karjumassa kentän laidalla, että "Nicopetteri kotiin, kello on 19, peli seis"



Ekaluokkalaiset leikkivät jo keskenään pihoilla ja kesälomilla heillä on jo aika laaja reviiri, missä viipotetaan. Ap.n lapsi jää äkkiä niistä hommista ulkopuolelle.



Ja tämä ei meinaa nyt sitä (voin kuvitella, että ap heti tähän vetää, että muut ovatkin rajattomia ja millään ei ole mitään väliä), että muiden lapset mölyäisivät yömyöhään pihoilla vaan ekaluokkalaiset käyvät kysymässä kavereita ulos ja menevät potkimaan palloa tai rakentamaan risumajoja tai leikkimään legoilla jonkun luo ja jopa syntisesti pelaamaankin.



Ekaluokkalaiset jopa viettävät aikaa yksin kotonaankin ja isojen sisarusten kanssa. Reviiri laajenee ja lapsi, joka on luottamuksen arvoinen, pärjää. Ja joskus teidän on jopa luotettava niihin toisiinkin äiteihin. Ette voi määritellä heidän perheisiin rajoja, mitä heidän kotonaan saadaan tehdä silloin kun lapsenne on siellä kylässä.

Haluaisin todeta, että minulla oli pikkulapsena rutiinit, mutta aivan liian aikaisin rutiinit poistuivat. Olin nuorin lapsi ja koska muut isommat lapset juoksivat omissa harrastuksissaan yms. jäi yhteiset perherutiinit pois. Ei enää edes yhteisiä ruokailuja vaan safkaa mikron kauttaa naamaan kun oli nälkä. Sain juosta ulkona miten huvitti. Tai lueskelin kirjoja aamusta iltaan. Jos minulle huudettiin, huusin takaisin. Koskaan ei patistettu läksyjä tekemään, aina kehuttiin numeroita, tuli sitten seiska tai kymppi. Baarissa aloin käymään 16-vuotiaana väärennetyillä papereilla. Isä naureskeli liian lyhyelle hameelle. Äiti valitti aamulla, että haisee pahalta. Valehtelin, että onpa jännä kun join vain yhden siidein. That's it. Sillä ei ollut merkitystä uskoivatko vai eivät, näin vanhemmiten tajusin, etteivät vain välittäneet. Minun yöllisistä liftailuistani tai siitä tulinko kotiin aamu viideltä vai seuraavana päivänä.



Joskus isä sanoi, että olin niin vaikea lapsi, että hän luovutti kanssani. Äiti yritti, väkivalloin, rumasti, saada valtaa minuun. Katkeroiduin ja iskin valtavalla vihalla takaisin.



Muistan, että kaipasin jo lapsena, ja kaipaan näin aikuisenakin, rutiineja. Tein itselleni viikko-ohjelmia, listoja -joitka eivät koskaan toteutuneet. Ala-asteella kirjoitin vaikkapa keskiviikon viikko-ohjelmaan: koulun jälkeen välipala, läksyt, luistelemaan kaverin kanssa, illalla käsi-ja jalkahoito (kyllä, olin kosmetiikkafriikki jo ihan pienestä), kirjan lukemista, nukkumaan...



Olen nytkin rutiiniton aikuinen, eksyksissä. Haluaisin meille tapoja, samankaltaisia toistuvia asioita. Mies tuossa väsäsi nopeasti itselleen ruokaa -ei kysynyt haluanko minä. Minä yritän järjestää meille yhteisiä ruokajuttuja, mutta aina en vaan jaksaisi. En minä yksin. En säännöllisesti, aina, joka päivä.



Minä olisin tarvinnut minuutin tarkat tavat toimia, tunnistan että omalle luonteelleni lipsumaton tarkkuus olisi ollut terapeuttista ja kantavaa. Vapaudesta ja jännityksestä nautin lapsena ja nuorena, mutta nyt olen sen vanki. En osaa olla enkä järjestää elämääni. Pelkään, että minusta tulee huono äiti vaikka haluaisin olla juuri ap:n kaltainen.

Mistään ei joustettu koskaan. Tämä esikoistyttö löytyi pari vuotta sitten vaatekomerostaan hirttäytyneenä. Minusta koko perhe oli aina tosi onnettoman oloinen.

Olenko itsekäs, kun ajattelen, että lapsi menee melko pitkään jo kasilta nukkumaan? Tässä perusteluni.



Tulen töistä n. klo 16, mies tuntia myöhemmin. Minä haen lapsen hoidosta tai tulee itse jo kotiin (iästä riippuen). Tehdään/lämmitetään ruokaa, syödään koko perhe yhdessä ja keskustellaan päivän tapahtumista. Sitten lapsen kanssa puistoon leikkimään, hiihtämään, pyöräilemään tmv. Toinen vanhemmista jää tekemään kotitöitä tai käy kuntosalilla. Tämän jälkeen kotiin, ehkä joku lasten ohjelma, sitten valmistellaankin jo iltapalat ja iltapesut. Ja iltasadun jälkeen nukkumaan klo 20.



Klo 20 jälkeen olisi suotavaa ehtiä istumaan työhuoneessa ja tekemään paperitöitä. Olisi myös hienoa ehtiä HOITAMAAN PARISUHDETTA. Olla ihan kahdestaan ja lähekkäin. Ettei tunnu siltä että parisuhde, miehen ja naisen välinen yhteys on jotain mitä oli. Ja nyt on vain työ ja lapsi.



Hyvä parisuhde on lapselle hyvä koti.