Olemmeko tiukkapipoisia vanhempia?

aivan huippuviesti 119 - aikaisten nukkumaanmenoaikojen seuraukset todella tavoiteltavia lapsillenne!!!

MInäkin (yritän) pitää lomillakin kiinni nukkuma-ajoista (vaikka tuleekin pakostakin poikkeuksia) siksi, että meidän toinen lapsi ei nuku aamulla pidempään, vaikka valvoisi illalla.



Toisten luontainen rytmi on niin vahva, että ei osaa nukkua aamulla pidempään, vaikka olisi vielä unentarvetta.

Toiset taas "osaavat" nukkua aamulla pidempään jos on mennyt illalla myöhään.



Itsekin herään jopa aikaisemmin aamulla, jos illalla valvon, sillä unesta tulee (minun kohdallani) huonolaatuisempaa.

Meillä on samanlaista siltä osin, että jos valvotaan, ei silti osata nukkua aamulla pidempään.



Meitä vanhempia ja perheitä on monenlaisia, mutta aika tiukalta ap:n systeemi kuulostaa. Itse ihmettelen eniten sitä, että kuinka säännöllinen rytmi 1 -vuotiaallanne oikein on? Meillä sen ikäisenä lapset ovat välillä nukkuneet kolmetkin päikkärit, välillä on menty yksillä ja se tietysti vaikuttaa illalla nukahtamisaikaan. Enkä kyllä sen takia valvota noin pientä väsynyttä lasta, että illalla on "oikeassa" ajassa unessa. Ja sairaudet vaikuttavat tähän meillä nykyäänkin, vaikka lapset ovat jo isompia. Jos esim. sairaana on tullut nukuttua päivällä, ei tule illalla uni ns. normaaliin aikaan.

Meidän lapset nousevat aina (aina aina aina) viimeistään puoli seitsemältä. Oli sitten menty nukkumaan kymmeneltä tai kahdeksalta. Elleivät nouse, ovat kipeitä.

T. ei AP

Valvota lapsias joku ilta klo 03 asti, eivät takuulla herää aamulla ennen kymmentä.

Minä vain en itse jaksa noin pitkään valvoa ;)

Nyt et uskalla, koska pelkäät vielä äitiäsi ja napanuorasi on katkeamatta.

löysillä rajoilla... Siis helou, alle 10v nukkumaan yhdeksän aikana...? Sehän on ihan liian myöhään! Lapsi tarvitsee unta ja ennen puolta yötä nukutut tunnit ovat kaikkein tärkeimpiä, kyllähän jokainen sen tietää.

Hyvä ap jatka samaan malliin!

Rajat ja säännöt ovat tärkeitä lapsille, ja minulla oli tiukat rajat, kuten jo sanoin, ja olen todella iloinen että oli. Minulla ei tullut mitään kapinointia teini-iässä, en ole vieläkään maistanut kertaakaan edes alkoholia tai tupakkaa. Muutin 15 vuotiaana kotoa ja siitä asti olen omillani pärjännyt ja välit äitiini, joka meidät yksin kasvatti, ovat todella hyvät, soittelemme joka päivä. Nyt tultuani äidiksi oma äitini on esikuva siitä millainen äiti haluan omalle tytölleni olla.

t. (olikohan se nyt...) 43 :)

Kenenkäs vuoksi nuo tiukat rutiinit ovatkaan?

Tuovatko turvaa vanhemmille? Lapset eivät mene pilalle vaikka elämässä olisiki hieman enemmän joustovaraa.

Meillä on 3 alle kouluikäistä ja nukkumaanmenoaika on aina ollut klo 21. Lomilla vielä myöhempään jos huvittaa.

Eipä ole mitään ongelmaa ja lapset ovat täysin normaalisti kehittyneitä vaikka sinun mittapuusi mukaan eivät saakaan tarpeeksi unta ennen puolta yötä.

löysillä rajoilla... Siis helou, alle 10v nukkumaan yhdeksän aikana...? Sehän on ihan liian myöhään! Lapsi tarvitsee unta ja ennen puolta yötä nukutut tunnit ovat kaikkein tärkeimpiä, kyllähän jokainen sen tietää.

Hyvä ap jatka samaan malliin!

Rajat ja säännöt ovat tärkeitä lapsille, ja minulla oli tiukat rajat, kuten jo sanoin, ja olen todella iloinen että oli. Minulla ei tullut mitään kapinointia teini-iässä, en ole vieläkään maistanut kertaakaan edes alkoholia tai tupakkaa. Muutin 15 vuotiaana kotoa ja siitä asti olen omillani pärjännyt ja välit äitiini, joka meidät yksin kasvatti, ovat todella hyvät, soittelemme joka päivä. Nyt tultuani äidiksi oma äitini on esikuva siitä millainen äiti haluan omalle tytölleni olla.

t. (olikohan se nyt...) 43 :)

Missäköhän se ap on töissä, jos kerran on esittävä taiteilija? Kaikki esitykset alkavat iltaisin klo 18-19 ja töissä menee klo 22 tai 23 asti, kun laskee maskin poistot jne.



Taiteilijoiden päivärytmi ei todellakaan ole normaali. Yleensä on harjoitukset aamupäivällä, esim. klo 9-12. Iltapäivällä voi olla toiset harjoitukset tai sitten illalla on esitys. Tämän lisäksi kuntosali, tanssitunnit, laulutunnit ja lenkit tähän päälle ns. "omalle ajalla".



Vielä jos mies on toimitusjohtaja, niin todennäköisesti istuu töissä kuuteen-seitsemään ellei pidempäänkin. Kulkee paljon neuvotteluissa, messuilla ja lehdistötilaisuuksissa koti- ja ulkomaissa.



Tähän yhtälöön kun laskee, niin todennäköistä on, että aloittajan perheessä kodinhoitaja/lastenhoitaja/mummo keittää lapselle sekä aamu- että iltapuurot, koska iltaisin vanhemmat eivät ole kotona ja aamuisin eivät jaksa herätä tai ovat salilla tai lentokentällä.

On mielestäni aika myöhäinen ajankohta mutta minkäs teet kun koko muu maailma ei suostu pyörimään meidän perheen pillin mukaan.

Jos päiväkodista tullaan viiden maissa ja seitsemältä mennään nukkumaan niin aika vähiin jää perheen aika. Siihen vielä kauppakäynnit ja ruuanlaitot.

Myös meillä lapset (kohta 7v ja 5v) menevät nukkumaan klo 20 maissa, lelunkeruu ja iltapesut tms. rutiinit aloitetaan 18.45 maissa aamulähtöjä edeltävinä iltoina ja klo 19 maissa muulloin, jos ei ole jotain erityistä muuta menoa tai tekemistä (esim. vieraita/kylässä).

He ovat omia yksilöitään, yhtä arvokkaita kuin sinä tai miehesi. Kohtele heitä siis kunnioittavasti, he ovat sinulla lainassa. Minusta tuossa touhussanne ei ole kyse rakkaudesta&rajoista, vaan siitä että te _pystytte_ määräämään, se hivelee egojanne. No, teini-iässäpä huomaatte, sitä niittää mitä kylvää.

Ei ole kohtuullista että noin eri-ikäisillä lapsilla on täysin samat säännöt ja että nukkumaan menoajasta ei voisi esim. lomaillessa joustaa.

ja sen tavoissa on. Tuollainen "ehdottomuus" on melkein pelottavaa.



Olen tavannut ihmisiä jotka hallitsevat vastaavalla tavalla muita. Se on ahdistavaa ja pelottavaakin. Mitähän teillä lienee taustalla. Ja erittäin tyypillistä ko. ihmisille on tämä näennäispositiivisuus ja "meillä menee hyvin" -esitys. Monet ovat vielä sokeita omalle toiminnalleen.

Ymmärrän, että rajoja pitää olla, on niitä meilläkin sekä sääntöjä, mutta että niistä ei voi juuri koskaan yhtään joustaa.



Meillä on seitsemän lasta, vanhin 12v ja nuorin 6kk. Kolme nuorinta (ovat alle 3v) menevät n. 21.00 nukkumaan ja ja vanhemmat (nuorin heistä 7v) lapset n. 22.00. Tämä siis arkena. Viikonloppuna saavat halutessaan valvoa pidempään. Tämä on meillä toiminut hyvin. Lapset tietävät säännöt ja mitä seuraa, jos ei niitä noudateta. Mutta kuten jo sanoin, teillä on menty liiallisuuksiin ja kaikki on liian suunniteltua ja itseäni ainakin ahdistaisi tuollainen.

Miksi arki ei teillä eroa juhlasta? Juhannus - uusi vuosi - ystäväperheen kyläily. 7- vuotiaan voisi hyvin antaa valvoa esim. 21 saakka ja tarjota herkkuja. Muuten sinänsä hyvä, että on rutiinut, mutta hölläisin vähän. Tällainen kasvatus ei tue sisäisen kyvykkyyden kehittymistä, kun on noin tarkkaa ja joustamatonta vielä 7 vuotiaallakin. Rutiinit hyvä, mutta elämänilo ei synny jos mukana ei ole nautintoja ja iloja.



Oletko miettinyt miksi sinulle nämä rutiinit ovat näin millin tarkkoja? Yksivuotiaan ymmärrän hyvin ja vielä 5-vuotiaankin pääosin, mutta en 7 -v. Miten olet ajatellut, että lapsesi oppivat keskustelemaan ja neuvottelemaan? Jousto joskus on hyvästä!

Elämänhallinta on kiinni rutiineissa, ja rutiineja riittää. Esimerkiksi juhlapyhinä ei voida lähteä mihinkään, ei osallistua kutsuille päivisinkään tms. koska "Emma/Elmeri" osaa nukkua päiväunet vain kotona ja päiväuniaika voisi häiriintyä. Perhe rajoittaa elämää ja perhe-elämä tuntuu ahdistavalta pakolta. Kaikesta hauskasta on luovuttu lasten syntymän myötä ja parisuhdekaan ei vaikuta kukoistavalta. Jokainen tavallaan, mutta ehkä voisi miettiä miksi ja mitä rutiineja ja minkä tähden? Romahtaisiko maailma jos jonain päivänä pitäisi vaikka villasukkapäivän ja jättäisi suorittamisen sikseen? Tai asettuisi lojumaan sohvalle perheen kesken ja söisi jotain hyvää? Tai heittäytyisi vallan hurjaksi, kutsuisi tuttavaperheen yökylään ja lapset valvoisivat hekin vähän pidempään ja pelattaisiin seurapelejä? Mitä tapahtuisi? Voisiko ehkä olla ihan hauskaakin yhdessä?

ja sen tavoissa on. Tuollainen "ehdottomuus" on melkein pelottavaa.

Olen tavannut ihmisiä jotka hallitsevat vastaavalla tavalla muita. Se on ahdistavaa ja pelottavaakin. Mitähän teillä lienee taustalla. Ja erittäin tyypillistä ko. ihmisille on tämä näennäispositiivisuus ja "meillä menee hyvin" -esitys. Monet ovat vielä sokeita omalle toiminnalleen.

erittäin rasittavaa esim. mökkeillä tällaisten "päiväuniperheiden" kanssa, siihen vielä tiukat ruokasäännöt päälle, kieltäydytään synttärikutsuista yms. uniaikojen takia jne. Lasten meneminen päivähoitoon usein "rauhoittaa" tilanteen.

Meillä lapset saavat lomilla ja viikonloppuina valvoa niin pitkään kuin haluavat. Niin, kuullostaa hurjalta, mutta koska muina päivinä mennään nukkumaan viimeistään klo21 (lapset 12-7v. 3 lasta) niin eipä he jaksakaan valvoa kovin myöhään.



Kamalaa on tuo kesken leikin/harrastuksen nukkumaan vieminen. Meilläkin on harrastaja mutta muistan aina sen typin joka keskeytti lapsensa leikin leikkipuistossa, koska nyt on päiväuniaika (3v). Minuuttiakaan ei antanut periksi. Eihän siinä mitään, lapsi itkun kanssa kotiin, kun toiset jäivät leikkimään 10-20 minuutiksi.



Ja korostan, että meillä on ihan tasapainoiset lapset (opet ovat sanoneet vanhempainvarteissa).

Ensinnäkin. Miksi 1 v ja 7 v on täysin samat nukkumaanmenoajat? Tarvitseeko ne tosiaan yhtä paljon unta? Meillä 1,5 v nukkuu 12 tuntia öisin ja parin tunnin päikkärit päälle. Vai onko kyse siitä että vanhemmat saa kätevästi näin omaa aikaa?



Toiseksi. Kirjoitat näin: "Karkkiraha 1€ liittyy viikkorahaan ja viikkorahan suuruus on sellainen, että se kasvaa lapsen kasvaessa" eli milloin se kasvaa? Eikö 7 vuotiaan kuulu saada jo enemmän karkkirahaa kuin 1-vuotiaan? Tosin meillä ei ole noin pieni saanut vielä lainkaan karkkia eikä viikkorahaakaan, mutta hän onkin ainoa lapsi. ;)



Rutiinit on ihan hyvä juttu, ja arkisin on tietenkin tärkeä mennä ajoissa nukkumaan että jaksaa. Mutta koska ajattelit hellätä hieman? Toi ehdottomuus on aika pelottavaa. Äläkä sano että et ole ehdoton, lue ajatuksella ensimmäinen viestisi uudelleen niin ymmärrät.

No, samat nukkumaanmenoajat on, koska 7v ekaluokkalainen nukkui vielä eskarilaisena päiväunet eskarissa (pk:n eskari ja tähän oli mahdollisuus, ei ollut ainoa) eli on lapsi joka tarvitsee aika paljon unta jaksaakseen. Hän siis nukkuu yössä noin 10h, samoin kuin 1v, heräävät molemmat yleensä kuuden aikaan, viim. puoli seiskalta. Isompi on toki saanut joskus valvoa pidempään, mutta ei yksittäisinä aamuina osaa sitten nukkua yhtään pidempään, vaan hänen sisäinen aikainen rytminsä herättää hänet samaan aikaan kuin normaalistikin. Sitten on kiukkupäivä. Emme näe tätä mitenkään tarpeellisena, hän kun on tulta-ja-tappuraa luonne muutenkin ja emme halua hänen kiukuttelevan koulussa väsymystään vaan olevan mahdollisimman levännyt koulupäivinä. 1v taas nukkuu päivisin päiväunet, eli tietenkin tarvitsee ja saa enemmän unta kuin 6 vuotta vanhempi isosisaruksensa, jolla ei enää päiväunia koululaisena ole. 1v nukkuu päivisin noin 2,5 päiväunet, vain yhdet päikkärit koska siirtyi itse yksiin päiväuniin jo n.9kk ikäisenä. Tämä on hänen luontainen rytminsä. Toki sairastaminen on erilaista kuin perusarki, silloin hän saa nukkua justiinsa niin monet unet kuin sairas lapsi tarvitsee (joku aiempi tätä ihmetteli) mutta kokemuksemme mukaan lapsemme menevät aika tarkkaan (puolen tunnin viiveellä) kipeinäkin samaan aikaan illalla nukkumaan vaikka olisivat olleetkin kipeitä ja nukkuneet päivällä enemmän. Sairas lapsi tarvitsee toki enemmän unta kuin terve.



Sitten viikkorahasta. 1v ei syö karkkia eikä saa viikkorahaa, tämän kyllä jo aiemmassa viestissä kirjoitin, joten tuo kysymys on epäolennainen. Mutta 7v saa enemmän viikkorahaa kuin 5v. 1v alkaa saada viikkorahaa varmaankin noin nelivuotiaana, kuten isommatkin lapset. Karkkia ja sen saamista yritämme tottakai hänellä välttää mahdollisimmna pitkään, mutta kuopuksena tullee saamaan karkkia aikaisemmin kuin esikoinen aikoinaan sai.



Luulen, että perheemme perussäännöt pysyvät tällaisian vielä joitain vuosia, mutta varmasti niitä tarkistetaan ja muokataan lasten ikään ja elämäntilanteeseen sopiviksi aina aika ajoin. En kuvittele tietäväni mitä elämämme on murrosikäisten lasten kanssa näin etukäteen enkä tosiaankaan kuvittele, että meillä olisi samat säännöt teinien kanssa kuin nyt. Nämä säännöt sopivat perheeseemme nyt, meillä kun on kaksi alle kouluikäistä ja yksi vasta ekaluokkalainen eli vielä pikkukoululainen. Mutta elämä muuttuu lasten kasvaessa, tietenkin. Siitä ei tosin aloituksessani ollut kyse, en siis kertonut että tulemme elämään näin silloinkin kun lapset ovat isompia, vaan kuvasin minkälaisia tämänhetkisen elämämme lapsiperhearjen rutiineita veljeni ihmettelee.



Emme mieheni kanssa koe itseämme ehdottomiksi ja rutiinit, nämä kuvaamani ja muutkin meillä käytössä olevat, helpottavat koko perheen elämää. Lapset tietävät missä mennään, arki rullaa turvallisena. Kesälomilla ei kaikki keikahda päälaelleen, vaikka toki päivien ohjelma on erilaista kuin kouluarjen ohjelma. Meillä on sen verran aktiivista elämää kesäisinkin, että usein ollan ja kahdeksan aikaan aamusta reissussa ja retkellä jonnekin (myös mökiltä koska sen lähistöllä on vaikka mitä hauskoja retkikohteita) joten lapsemme kyllä kaatuvat aika uupuneina nukkumaan ja iltakasin aikaan. Saunoa voi mökillä myös viideltä, tai koko päivän, eikä iltaruoan tarvitse kesällä olla kymmeneltä illalla, jos kaikilla läsnäolevilla on iltaruoan nälkä jo kuudelta ;) Yritän tällä vain sanoa, että jos monilla vastaajilla kesän huippuhetket tekee se että saa valvoa myöhään, myös lapset, niin kannattaa muistaa että kaikki meistä aikuisista tai lapsista ei saa valvomisesta niitä suurimpia kicksejä, eikä valoisan kesäyön läpi valvominen ole kaikille se kesän huippujuttu: joillekin se voi ihan oikeasti olla aikainen kesäaamu, linninlaulu ja reipas matkaan lähtö!



Jos tämä tekee mesitä joidenkin mielestä ehdottomia, niin ei voi mitään. Tämä on meidän elämäämme ja olemme hyvin onnellisia ihmisiä. Ja vielä kerran: tulemme veljeni perheen kanssa muuten mainiosti toimeen ja vietämme aikaa yhdessä mielellään, molemminpuolisesti. Mutta näistä rutiineista on aina tullut ja tulee varmasti aina tulemaan sanomista puolin ja toisin, kun me vaan ollaan niin erilaisia näissä.



ap

mutta onneksi ette ole meidän tuttujamme, ettekä sukulaisia. Sillä sanomista tulisi minunkin kanssa:)



Mutta anna veljesi sitten elää myös tavallaan ja heidän lasten tavallaan. Ehkä jos ekaluokkalaisesi on todella vaikea lapsi (oletko miettinyt adhd-mahdollisuutta), hänelle todella käy tiukat rutiinit, koska pienikin epäselvyys saa aikaan tilanteen repeämisen.



Toinen, mikä pisti silmään on tuo jatkuva kiirehtiminen ja ohjelmointi. Jos lomilla ollaan joka päivä jo klo 8 juoksemassa jonnekin niin, että lapset kaatuvat illalla sänkyyn, milloin jää lapsille aikaa tylsistyä ja sitä kautta omaan luovuuteen. Ohjelmoimalla viet lapselta itseltään mahdollisuuden ikävystyä ja sitä kautta mahdollisuuden keksiä itselleen tekemistä. Jokaisen lapsen pitäisi ikävystyä kerran päivässä, jotta hän joutuisi käyttämään omia aivojaan.





Hyväksy myös sekin, että muut perheet eivät välttämättä halua kanssanne mökkeillä. Toki jos mökki on teidän, te määräätte säännöt ja silloin saunotaan klo 15 ja syödään klo 17 ja nukkumassa ollaan klo 20. Mutta muiden mökeille ette voi tulla säätelemään rajoja ja käskeä muiden lapsia olla hiljaa kun kullannuppunne nukkuu klo 20. Toiset saavat nauttia kesäillan saunomisista ja makkaranpaistoista iltamyöhällä, jopa lasten kanssa. Silloin ei auta olla marttyyrimaisesti naama norsunvitulla.