onko kenenkään kohdalla siirrytty kesken alatietä sektioon pelkästä synnyttäjän pyynnöstä?

sitten mitä ne syyt on?



Kuvitteletteko te pelkurit olevanne jotenkin niin hirveän spesiaaliyksilöitä, että just te ette voi fyysisesti synnyttää, mut kaikki muut voi? Vauvan puolesta ette ainakaan pelkää, ellei kyseessä ole ainoaksi tarkoitettu lapsi. Koska seuraavalle lapselle koituu todella paljon riskejä sektioista.



Joten jos ei se pillun levähdys pelota (sillähän te yritätte ain anormaaleja naisia pilkata), niin mikäs sitten?

on alkaa haukkua viisi lasta synnyttänyttä, ystävällisesti kommentoinutta löysäperseiseksi idiootiksi? Kyllä taas huomaa millaista sakkia pelkosektioihin valikoituu... Aika surullista.

Siis huhheijaa mitä tekstiä täällä taas jotkut suoltaa. Sinä, joka otit asiaksesi tulla tänne kertomaan ettei jonkun lapsi halua syntyä koska äiti on niin paska: siivoa suusi, sillä se on täynnä p*skaa. Ihan hirveää alatyylistä kuraa. Oottekste humalassa, vai miten kehtaatte?

Koittakaa nyt pitää edes alkeelliset käytöstavat.

että se ponnistaminen kyllä osaltani ei ollut mtään nopeaa, kun 48 minuuttia päkelsin kohtuu kookasta lasta. En kyllä silti joutunut leikattavaksi tai tikattavaksi, joten mitään renkaita en alleni tarvinnut. Pelkään seuraavaa synnytystä odotellessa, että jostain syystä joudun sektioon. Sen verran kipeitä ystäväni ovat sektioidensa jälkeen olleet.

Massiivinen ylipaino altistaa sektiolle, ja tottakai norsumammaa pelottaa synnytys, joten itse asiassa mä veikkaan että nää jotka ei muutenkaan kykene elämässään mihinkään, on niitä, jotka tunkee itsensä pelkosektioihin. Miten sitä voisi osata ponnistaa, jos ei edes sohvalta ylös pääse?

Olenhan itsekin viiden lapsen äiti ja kaikki synnyttänyt alakautta.

Kaiki on mennyt hienosti.

Ja hei tiedättekö että myös useamman lapsen synnyttäneillä voi alapää on olla ihan normaali. sitä voi kuulkaa treenata niitä lihaksia.



Silloin ymmärrän sektion jos ensimmäisessä synnytyksessä on tullut vakavia komplikaatioita.



Itselläni oli pitkä(22h) kestävä ensimmäinen synnytys ja jouduttiin ompelemaan puoli tuntia epparia ja repeämää, mutta toipuminen oli nopeaa kuten kaikista muistakin synnytyksistä.

T:kolmekymppinen äiti jolla lapset iältään : 9kk-9v

Ymmärrän että synnytystä pelkää jos on ihan oikea syy, esim. huonosti mennyt edellinen synnytys. Pelkäsin ekan tulehdussynnytykseni jälkeen että sama toistuu, mutta lääkärit vakuuttivat ettei ole mahdollista. Mutta kuinka ollakaan, tulehdus tuli seuraavassakin synnytyksessä, väliä 7 vuotta eikä pitänyt olla mahdollista. Niinpä pelkäsin taas neljännessä synnytyksessä, mutta tällä ja vikalla kerralla sain antibiootit jo synnytyksen aikana eikä tulehdusta tullut.

Yhden helpon sektion ja hirvittävän alatiesynnytyksen jälkeen olisi ollut ymmärrettävää että olisi halunnut sektion. Mutta onnekseni synnytin alakautta ja olin todella yllättynyt ja valtavan helpottunut että tällaistako se oikeasti on (ekassa olin aivan sekaisin kivusta, en tajunnut ollenkaan mitä tapahtui, ei tuntunut jälkeenpäin että minulla olisi mitään kokemusta alatiesynnytyksestä kun olin aivan "tajuton" tapahtuman ajan, kipulääkkeistä huolimatta.)

Mutta se ei ole oikein, että pelätään luonnollista asiaa ilman mitään kokemusta asiasta, pelkästään nettikeskustelujen ym. perusteella ja siksi että eletään niin medikalisoituneessa maailmassa että on irtaannuttu luonnollisesta ihmisen elämästä. Pelkosektio ei saa olla mikään vaihtoehto jonka saa pyytämällä. Vaikka alatiesynnytyksen yllä kummittelisi millaisia peikkoja naisen mielessä, niin reaalielämässä sektion riskit ovat paljon suuremmat.

t.27

et sinä kovin sinut itses kanssa oo kun olet noin ylimielinen. Tuo on yksi vähäisimmistä pelkosektion syistä.

että lantio on yhtä kuin perä. Kiitos infosta.

eikä perästä ;D ;D

Toisilla paikat joustaa, toisilla ei, lantiostahan se kiinni on...

Kaikilla ei ole maailman löysin perä kuten sulla viiden äiti.

ja katkeroituneita ihmisiä täällä. Anteeksi tuottaa suuri pettymys, mutta kyllä viiden synnytyksen jälkeen alapää on taatusti löysempi kuin sektion jälkeen. Tämä on luonnollinen asia, näinhän te itse sitä alatieglooriaanne aina hehkutatte, ellei elämässänne ole mitään muuta mistä olla ylpeä kuin lapset. ;)



Raskaus löysyttää lantionpohjaa kyllä, mutta kyllähän se alakerta synnyttämättömänä säilyy muuten. Enpä ole kuullut kovin monen kärsivän virtsankarkailusta sektion jälkeen esim. Tämä ei tietenkään ole syy pelkosektioon, minusta synnytyksen pelkääminen on yhtä luonnollista kuin teille pelkäämättömyys. Minusta pikemminkin osoittaa yksinkertaisuutta olla pelkäämättä noin vaarallista asiaa, kuin synnytys oli se tapa sitten mikä tahansa. Enkä usko, että kukaan pelkosektioon hakeutuva alapään löystymistä pelkää, muuttaahan itse raskaus kroppaa kuten äitiys naista, sekin on luonnollinen asia. Perustelkaa, että miksi leimaatte pelkäävän pipipääksi? Minusta fiksu ihminen on varovainen ja pelkää, pelko tuntematonta kohtaan on myös luonnollinne. Entäpä jos ihmiselle on tehty joskus seksuaalista väkivaltaa, joka aiheuttanut traumoja tmv. että esim. jo gynekologiset tutkimukset ovat äärimmäisen vastenmielisiä, täytyisikö hänen jättää siksi lapset hankkimatta? Ja sensijaan joku huumeäiti, joka työntää perästään ne viisi kakaraa lastensuojelulle alakautta olisi jotenkin parempi vai?



Tällainen lonttaperseeksi nimittely on lapsellista. Synnytys ei ole suoritus, hyvät naiset. Kroppa pelaa jos kaikki sujuu hyvin, jos jotain tapahtuu on nykyisin keinot siihen onneksi puuttua. Kaikkeen synnytyksen kulussa ja raskaudessa ei itse voi vaikuttaa, vaikka haluaisikin niin uskoa, että se on omaa ansioita ainoastaan. Se, että teidän viisi synnytystänne ovat olleet helppoja, ei tietenkään tarkoita että kaikilla olisi näin, entäs jos kuudennen kerran joudutte hätäsektioon? Jokainen kerta on arvoitus, miten menee.



Sektiohaava ei ole mitenkään karsea, aluksi se voi näyttää hurjalta, mutta useimmilla paranee hyvin ja siitä jää vain pieni arpi bikinirajaan, joka ajan kanssa vielä vaaleneekin.





Mielestäni jokaisella on oikeus valita synnytystapansa, mikäli niin haluaa ja pelkosektio on oikeutettu sitä haluavalle siinä missä muu hyvänsä. Tietysti hyvä, että pelkoa pyritään ensin muulla tavoin hoitamaan. t. x 2 sektio, ensimmäinen alatiesynnytysyrityksen jälkeen, enkä koe olevani mitenkään poikkeuksellisen surkea. Kaikki ei elämässä mene aina, kuten toivoisi. ;)

Massiivinen ylipaino altistaa sektiolle, ja tottakai norsumammaa pelottaa synnytys, joten itse asiassa mä veikkaan että nää jotka ei muutenkaan kykene elämässään mihinkään, on niitä, jotka tunkee itsensä pelkosektioihin. Miten sitä voisi osata ponnistaa, jos ei edes sohvalta ylös pääse?

eivät kaikki edes pääse siihen vaiheeseen saakka, että voisivat yrittää ponnistaa ihan syystä siitä, että lapsi ei laskeudu kanavassa alaspäin kun lantio on niin ahdas, vaikka lapsi onkin pieni/normaalikokoinen ja äiti normaalipainoinen.

iso osa peloista johtunee näistä erinäisistä keskustelupalstoista ja tutuntuttujen kauhujutuista... mutta mun mielestä se ei asiaa auta, jos sitä pelkoa vähättelee. Ite oon kaks synnyttäny alakautta ilman puudutuksia, eka imukuppi ja julmetusti tikkejä.. mutta ei mulle siitä kammoa jääny, enemmän taidan pelätä sektiota :) tosin tän kolmannenkin synnytän alakautta, jos kaikki menee niinku pitää.. toki hätätilanteelle ei sit mitään voi...



mutta siis jos etukäteen valistetaan esim. että ponnistaminen tuntuu samalta ku perseestä työntys vesimeloni, ni en yhtään ihmettele, että mielikuvituksella varustettu ihminen säikähtää.. ja ku tunteet on pinnalla ja kaikki on uutta ja outoa, ni miten siihen muuten voi reagoida ku pelolla. Mutta siis ne on kuitenkin ammattilaisia, jotka niitä arvioita tekee. Tosin myös ihmisiä ja niin saattavat valitettavasti erehtyä. Mutta jos lapsi ei esim. kertakaikkiaan mahdu lantiosta läpi, ni ei sitä saa kyllä imukupinkaan avulla alakautta ulos, vaikka joistain kirjoituksista niin voisi päätellä...



Mutta todella moni sekä sektion että alatiesynnytyksen kokenu, on pitäny alateitse synnyttämistä helpompana. Tiiän mm. yhden äidin, joka ei eka sektion jälkeen suostunu enää sektioon vaan vaati pelon takia käynnistysajan ja synnytti alakautta..

Säälin lapsiasi, jotka joutuvat kasvamaan kaltaisesi kiroilevan ja ilkeän äidin kanssa. Ilmeisesti et ole elämässäsi muuta saavuttanut, kuin synnyttänyt jos oikeasti pidät sitä omana ansionasi. Minä en näe sinua mitenkään hyvänä, saati maailman parhaana äitinä kenellekään. Hävetä saisit todella ja pyytää anteeksi. Mikset voi myöntää, että kyllä se pimppi levähtää synnytyksessä enemmän kuin sektiossa? Vaikka niitä lantionpohjanlihaksia jumppaisi kuinka, lue vaikkapa seksi-palstaa mitä miehet siellä valittavat. Entäs sitten? Eihän kukaan sektiota sillä perusteella vaadi. Ja kukas muuten niin on väittänyt, että olisi synonyymi?



Jos sinun älykkyysosamäärälläsi ja päättelykyvylläsi synnytettäisiin, olisi sinunkin synnytyksesi jääneet synnyttämättä. Onneksi kroppasi toimii paremmin kuin aivosi. Synnytys ei ole taidosta kiinni. Opiskele vähän anatomiaa, fysiologiaa tai lainaa vaikka kirjastosta kirja naistentaudeista, jos se sinua oikeasti kiinnostaa. Ja ruikuttava nyhjäke ei ole ihminen, joka uskaltaa puhua peloistaa. Ruikuttava nyhjäke on nainen, joka haukkuu anonyymeillä palstoilla toisia väittäen omia kokemuksiaan faktaan perustuviksi tiedoiksi, kiroilee ja latelee perättömiä väitteitä niin itsestään, kuin muista. Oletko aineissa tai niiden entinen käyttäjä, vai pätkiikö sinulla muuten vain noin pahasti?

hoido tarpeessa itse!

T: kolmen äiti, ei tikin tikkiä, ja jalkeilla saman tien synnytyksistä. EIkä myöskään turhanpäiväistä lääkkeiden syöntiä, kun vauvaakin on aika paljon kivempi imettää ilman lääkepöhniä. Kuis sulla?



No kymmenen tuntia sektion jälkeen olin liikkeellä. Ei haitannut, että sain ensimmäisen yön nukkua ja hoitajat veivät vauvan ensimmäiseksi yöksi. kerran sain kipulääkettä ja sen jälkeen pärjäsin pelkällä Buranalla. Joutuuhan niitä joskus syömään imetysaikana muutenkin, eli en nyt niin mitenkään lääkepöhnässä kokenut olevani/kokenut vaarantavani vauvani terveyttä sen vuoksi.

Eipä voi kuin ihmetellä joidenkin viestien kielenkäyttöä!



Itse olen samoilla linjoilla, että tuskin kesken synnytyksen pääsee sektioon. Mulla oli ekan lapsen syntymä tosi pitkä ja ponnistuvaihe 2h20min ja loppusuoralla huusin ja vadin sektioon pääsyä tai uhkailin muuten kuolevani. No, lääkäri vain kutsuttiin paikalle, mutta se sentään sai vihdoin vauvan ulos. Oli kyllä vauvan pää ihan suippo sen ponnistusajan jälkeen..



Toiseen synnytykseen menin peläten ja pelkopolilla kävin, mutta synnytinkin sitten normaalisti ja toinen oli helpompi, mutta ainahan se sattuu todella paljon.



Samoin tuntuu, että pelkopolilla voivat luvata sitä sun tätä, mutta todellinen tilanne on sitten synnärillä, jossa saa kipulääkettä sun muuta vain henkilökunnan kiireen ja osaamisen mukaan. Itse olen aina joutunut odottamaan epiduraalia huutaen kivusta, eikä se yhtään auta, kun anestesialääkäri on jossain muussa homaassa.



Mutta kaiken kaikkiaan, kannattaa käsitellä sitä pelkoa paljon ennen synntyystä, mihin sitten päädytkään. Musta kaikista ihaninta on se, että Suomessa on turvallista synnyttää ja riskit maailman alhaisimpia äitiys- ja lapsikuolleisuudessa. Tsemppiä!

Tuollainen lupaus helpottaisi omaa kynnystä lähteä yrittämään alakautta!

hei.

olen 5 lasta tehnyt ja voin sanoa että hammaslääkärissä käynti on kauheenpaa kun synnytys.

menkää hyvillä mielin synnyttämään.

ja toisella kyselijälle sanon et hyvillä mielin tee lapsi.

ei se niin kauheeta ole.meidät naiset on luotu synnyttämään ja nopeammin toivut synnytyksestä kun teet sen vauvan alakautta.

vaikka hurjalta se kuulostaakin niin kauheeta se ei tosellakaan ole.

vaan sen raskauden aikana siun elimistö valmistautuu synnytykseen.paikat pehmenee ja lantio löystyy vauvan syntymää varten.

jos synnytys ois vaikea juttu suomessa leikattaisiin kaikki synnyttäjät mutta alateitse synnyttänyt äiti tietää että paranee nopeammin kuin sektiossa.

nyt vaan hyvillä mielin laitokselle.

itse odotan innolla millon saan plussan testiin ja pääsen kuudennen tekemään.

synnytyksen kestot mulla on ollu

1 synnytys 7h

2 synnytys 3h

3 synnytys 2h

4 synnytys 1h38min

5 synnytys 1h15min

näissä mukana ponnistusvaiheet jotka kestäneet noin 10min joka synnytyksen aikana.paitsi vika oli 8 min.

ei kivunlievitystä laisinkaan.

koska se pitkittää.

tippa on laitettu nopeuttamaan synnytyksen kestoa.mut ei siis poista kipua.

vaihtaa jo käynnissäoleva alatiesynnytys sektioon niin halutessani, mutta enpä todellakaan uskaltanut edes yrittää synnytystä alakautta. Ja tiedän, että sektioon olisi kuitenkin päädytty! Suunniteltu sektio on kuitenkin turvallisin sektio!



En tosiaan tiedä, pitääkö tuollainen lupaus paikkansa, vai eikö äitiä sitten synnytyksessä kuunnellakaan.

Itselleni tehtiin kiireellinen sektio, varsinaista hätää ei kuitenkaan ollu, synnytys vain pysähtyi epiduraalin laiton jälkeen.



Sektio itsessään meni hyvin, ei valittamista itse tilanteessa. Mies oli mukana ja näin vauvan jne.. Olin heräämössä kolmisen tuntia ja vauvan näin sitten kun pääsin osastolle.



Seuraavakin päivä meni suht ok, kiitos kipupumpun. Sängystä en saanut nousta ylös, jälkivuoto valui patjan suojana olevalle kroonikkovaipalle, kätilö kävi pesemässä alapäätä ja vaihtamassa vaippaa. Ekan päivän iltana nousin sängystä, kävin kätiön avustuksella vessa, tuskat oli hirveät... Sain pestyä alapääni itse kätilön avulla, sain laitettua ne ihanat verkkopöksyt ja vaipan samalla. Tämän vaihto hoidettiin kuitenkin taas kätilön avulla yön yli. Olin myös katetroituna vielä seuraavan yön. Seuraavana aamuna kipupumppu otettiin pois ja aloitettiin kipulääketabletit. Kivut voimistui huomattavasti tästä, mutta sainpas epiduraalin pois selästä... siinä mielessä olo parani. Vielä päivän verran olo parani, sängystä nouseminen kuitenkin oli tuskaa, en saanut nostella vauvaa tai tehdä mitään muutakaan. Sitten iski hirveiden tuskien päivä. Jälkeenpäin selvisi että sinä päivänä tulehdusarvoni olivat melkein 300, tätä ei kuitenkaan sille päivää huomattu, kipujani vähäteltiin. Noh, kun lopulta pääsimme kuuden sairaalapäivän jälkeen kotiin olin luonnollisesti onneni kukkuloilla... Tasan viikko tästä heräsin päiväuniltani siihen, että sektiohaava tuntui räjähtävän, haavasta tuli hirveä määrä märkää, joka paikka oli ihan sotkussa. Päivystykseen lähdettiin erittäin vauhdilla ja olin jälleen osastossa. Haavaan oli leikkauksessa mennyt joku lika, joka aiheutti tulehduksen. Ja olin jälleen osastolla, vauvan ollessa kahden viikon ikäinen!



Lapsivuodeosastolla huonekaverina minulla oli alatietä synnyttänyt äiti, hänen lapsensa oli syntynyt muutaman tunnin omani jälkeen. Hän käveleskeli lopun yötä hereillä, hoiti vauvaa ja lähti muutaman päivän päästä kotiin ilman mitään ongelmaa.



Arvaa kummalla keinolla synnyttäisin tulevaisuudessa, jos vielä joskus uskaltaisin harkita lapsen hankkimista...

olen siis tuo joka kirjotti aijemmin.

5 lasta olen tenyt ja jokaisen synnytysken jälkeen olen kävellyt ilman kipuja.ja kun olen katsonut niitä äitejä jotka on leikattu hätä sekstiolla niin en halua siihen tilaan.

ne kivut on 100 kertaa pahemmat mitä alateitse synnyttänyt joutuu kokemaan.

tässä on nyt kaksi eri näkemystä synnytyksestä ja me molemmat halutaan kuulla kumman synnytystavan haluatte?

nämä asiat on faktoja.

ja tää myös fakta kun menet synnyttämään ne pelot häviää ja toteat ettei tämä niin kauheaa ole.

besserwisser-alatieglooria-äidin sössö-sössö-sössöttämään kymmenen minuutin ponnistamisistaan. Eikö teillä vois olla jotain kerhoja joissa saisitte päteä keskenänne?

hei.

olen 5 lasta tehnyt ja voin sanoa että hammaslääkärissä käynti on kauheenpaa kun synnytys.

menkää hyvillä mielin synnyttämään.

ja toisella kyselijälle sanon et hyvillä mielin tee lapsi.

ei se niin kauheeta ole.meidät naiset on luotu synnyttämään ja nopeammin toivut synnytyksestä kun teet sen vauvan alakautta.

vaikka hurjalta se kuulostaakin niin kauheeta se ei tosellakaan ole.

vaan sen raskauden aikana siun elimistö valmistautuu synnytykseen.paikat pehmenee ja lantio löystyy vauvan syntymää varten.

jos synnytys ois vaikea juttu suomessa leikattaisiin kaikki synnyttäjät mutta alateitse synnyttänyt äiti tietää että paranee nopeammin kuin sektiossa.

nyt vaan hyvillä mielin laitokselle.

itse odotan innolla millon saan plussan testiin ja pääsen kuudennen tekemään.

synnytyksen kestot mulla on ollu

1 synnytys 7h

2 synnytys 3h

3 synnytys 2h

4 synnytys 1h38min

5 synnytys 1h15min

näissä mukana ponnistusvaiheet jotka kestäneet noin 10min joka synnytyksen aikana.paitsi vika oli 8 min.

ei kivunlievitystä laisinkaan.

koska se pitkittää.

tippa on laitettu nopeuttamaan synnytyksen kestoa.mut ei siis poista kipua.