Risut ja ruusut aikamme senioreille, siis vanhempienne ikäpolvelle!

Kirjoittajalta 59/60 kysyisin eikö tämän kirjoittaja myöskin voisi näppiksensä siivota?



"Harmi vain, että suuret ikäluokat tekivät lapsia niin vähän, että ei riitä hoitajia. Niin ja hoisivat hoitajien palkkapolitiikan ja arvostuksen niin, että heidän perseitään ei ole pesemässä kukaan kun se aika koittaa."



Niin metsä vastaa kuinka sinne huudetaan.

Pätee myöskin elävässä elämässä, siis eri ikäpolvienkin suhteet ovat juuri sitä miten niitä itse hoitaa.

Tottakai pitäisi siivota. Mutta kuten itse sanoit, niin metsä vastaa...

Vanhempi ikäpolvi haukkuu usein nuoria pullamössösukupolveksi ja kiukuttelee ettei vanhempia kunnioiteta mutta kuten joku tuolla sanoikin, nykyajan nuoret ja nuoret aikuiset _eivät_ ole niitä jotka esim. sotaveteraaneja eivät ole kunnioittaneet. Kyllä vanhempaa sukupolvea kunnioitetaan, paitsi jos he omilla toimillaan saavat aikaan päinvastaisen reaktion.

Otetaan esimerkki: vanhempi sukupolvi kuuluttaa käytöstapoja nuoremmilla, mutta ei näe malkaa omassa silmässään. Fyysisestikin etuilevat mummot ovat monille nuorille lähes jokapäiväinen ilmiö (vanhat miehet mutuen harvemmin tätä etuilua harrastavat, omalle kohdalle sellaista ei ole sattunut yhtään, mummoja kyllä erittäin usein), samoin asiattomasti rähisevät vanhukset jotka ilmeisesti katsovat ikänsä antavan heille oikeutuksen kommentoida asiattomasti mm. muiden ulkonäköä.

Suurin osa ns. senioreista on minusta ihan ok. Valitettavasti vain monella ei ole mitään käsitystä siitä että ei se elämä nykyisin monilla ole sen helpompaa kuin heilläkään oli nuorena. Se mikä heille oli vaikeaa saattaa kyllä olla helppoa, mutta sen sijaan tilalle on tullut uusia vaikeuksia. Ja niiden vähättely, mihin monet syyllistyvät, on todella ilkeää.

Kirjoittajalta 59/60 kysyisin eikö tämän kirjoittaja myöskin voisi näppiksensä siivota?

"Harmi vain, että suuret ikäluokat tekivät lapsia niin vähän, että ei riitä hoitajia. Niin ja hoisivat hoitajien palkkapolitiikan ja arvostuksen niin, että heidän perseitään ei ole pesemässä kukaan kun se aika koittaa."

Niin metsä vastaa kuinka sinne huudetaan.

Pätee myöskin elävässä elämässä, siis eri ikäpolvienkin suhteet ovat juuri sitä miten niitä itse hoitaa.

Lainattu alkuperäinen teksti näkyy kursiivilla uuden viestin tekstiosassa.

Kuten tässäkin alla:

Kirjoittajalta 59/60 kysyisin eikö tämän kirjoittaja myöskin voisi näppiksensä siivota?

"Harmi vain, että suuret ikäluokat tekivät lapsia niin vähän, että ei riitä hoitajia. Niin ja hoisivat hoitajien palkkapolitiikan ja arvostuksen niin, että heidän perseitään ei ole pesemässä kukaan kun se aika koittaa."

Niin metsä vastaa kuinka sinne huudetaan.

Pätee myöskin elävässä elämässä, siis eri ikäpolvienkin suhteet ovat juuri sitä miten niitä itse hoitaa.

Taitaa olla ihan turhaa yrittää keskustella vanhoille liian aroista asioista. Ei heitä kiinnosta.

Ei kenenkään ole turvallista antaa edes takausta omalle lapselleen.

Siinä on käynyt monen kohdalla hyvin huonosti. On mennyt elämän ikäiset säästöt ja asunto. Suhteet poikki lapseen, kun ei välittänyt hoitaa lainaanasa.

Koitetaan tulla toimeen omilla tuloillamme!

Sisko menetti pakille omaisuutensa ja tytär ei tee mitään työt, kun kaikki ylimääräinen menisi pankille. Hänelläkään ei ole mitään omaisuutta enään.

todella järkyttynyt, miten heikkoa retoriikkaa "vastapuoli" heittään. Ensin pyydetään vastaamaan galluppiin, sitten moititaan, miten levitellään ansioluetteloilla. Huomaan kyllä, että ihan sama peli on muutaman ikäluokan edustajan kanssa ihan livenäkin, asiakysymyksiin ei osata vastata muuta kuin vaatimalla vanhempien kunnioitusta ja vääntelemällä sanankäänteitä.



Itse olen vasta julkisessa keskustelussa saanut kuulla, että ko. ikäpolvi on saanut ikävästi ahneen leiman, sillä reaalielämässäni meillä kyllä sukupolvesta toiseen puhalletaan yhteen hiileen. Onneksi ymmärrys on ollut sen verran laajempaa, että seurataan maailman menoa ja ymmärretään, miten esim työmarkkinat ja työnhaku muuttuvat. Pelostahan tuo kaikki johtuu, ihmisellä kun on tarve tuntea, että joku pitää hänestä huolta, sitten kun ei itse enää voi ja jaksa. Omassa ikäluokassani kyllä ollaan aidosti huolissaan esim vanhustenhuollon tilasta, joten ei tämä vastakkainasettelu ole mikään kaikkivaltainen ilmiö. Yritin tuonne keskusteluun heittää vähän täkyjä siitä, miten elämä pääpiirteissään on samoja ongelmia sukupolvelta toiselle, muttei kukaan siihen halunnut tarttua. Ehkä sen sitten tästä joku malttaa lukea, jos niikseen on.

Omat vanhempani ovat syntyneet 1950-luvulla, isovanhemmat 1910-1920-luvuilla. Tunnenko siis seniorin?

Mielestäni sitten kun alkaa olla 70 lasissa, aletaan olla senioreita, tai harmaita panttereita, tai emerituksia, tai mitä kiertoilmaisuja vanhoista nyt käytetäänkään.

on tosi ok. Kummallakin on ne omat kummallisuutensa :-)ja tietenkin elama on jattyt jalkensa, MUTTA ovat kaiken kaikkiaan mita parhaimmat isovanhemmat.

Viestissä 55 kirjoitti ensin todennäköisesti nuoremman sukupolven edustaja perseiden pesemisestä. johon kaiketi seniori vastasi viestissä 66 kirjoittamalla takapuolen pyyhkimisestä.

Kumpi sitten on rumemmin kirjoitettu, se on joka ainoan itsensä ratkaistavissa.

kun sain oikean kohderyhmän selville.



Oman isoäitini, ikää 92 vuotta, lienee jo iäkäskin seniori. On tarvinnut itselleen vain vähäisimmän riittävän elämisen tason, lopun on antanut lapsenlapsilleen opiskelurahojen jatkoksi, matkakassaan, ajokorttiin, milloin minnekin. Osaa keskustella seurassa kuin seurassa, ja nimenomaan keskustella, eikä vain höngätä omaa itseään esille. Myöntää virheensä ja pyytää anteeksi, opettaa tähän muitakin. Katsoo tv-uutiset, lukee sanomalehtiä ja kaunokirjallisuutta, tietää ja ymmärtää nuorten ja nuorten aikuisten arkielämän haasteet. Mukavaa on ollut rupatella maailman muutoksesta, mukavaa on ollut puolin ja toisin saada uusia näkökulmia. Mukavaa on ollut voida sanoa "ai niinkö, tuota en vielä tiennytkään". Ei kutsu ketään pullamössöksi, ei kuvittele tietävänsä toista paremmin, mitä toisen tulisi omassa asiassaan tehdä, vaan juttelee ja kannustaa, etsii hyviä puolia ja toivoa asiassa. Ihan olisi tässä ihmisessä vaikka opiksi otettavaa.

kirjoitti erittäin hyvän ja asiallisen kirjoituksen. Harmi vain, että se hukkuu ikihonkien huminaan. Tärkeintä ei ole suunta, vaan se, että sinne pyritään raivolla.

ovat tarjonneet taloudellista apua. Emme ole sitä kuitenkaan ottaneet vastaan, koska meillä on vakinaiset työpaikat ja talous kunnossa. Kolme lastamme on hoidettu kotona. Kotona olevan vanhemman tulot toki pienentävät perheen kokonaistuloja, mutta pärjäämme kyllä hyvinkin.



Minut ja sisareni on laitettu hoitoon vauvoina. Lisäksi meitä on hoitanut isoäitimme ja suuren ikäluokan lukuisat tädit ja sedät. Nyt ei vanhemmiltani löydykään ymmärrystä lastenhoito-ongelmissamme. Päiväkodissa lapsensa hoidattavat äidithän voivat myös nykyään lykätä hoitovastuun päiväkodille omien hammaslääkäri, kampaaja tms menojensa ajaksi, mutta kotiäidillä ei ole aina mahdollisuutta käydä edes lääkärissä rauhassa. Kunnallista kotipalvelua ei aina nykyään saa ja esim MLL:n voi todeta ettei hoitajia ole vapaana. Ystävillä on omat perheet ja heidän apua kysytään siksi hyvin harkiten.



Vanhempieni ja meidän perheen arvot ovat erilaiset. Vanhempani arvostavat enemmän rahaa, kun taas meille olisi tärkeämpää, että isovanhemmat olisivat edes joskus läsnä arjessamme. Epäilen, että he ovat vieraantuneet tavallisesta lapsiperheen arjesta jo siksikin, että he eivät ole sitä itse eläneet samassa mittakaavassa kuin me ilman tukiverkkoa ja itse lapsemme kotona hoitaen. Muutaman kerran vuodessa muutaman tunninkin auttava isovanhempi olisi tässä kullanarvoinen. Samalla suhde lapsenlapsiin voisi syvetä.



Nyt emme kaipaa rahojanne vaan läsnäoloanne! Olisimme kyllä kaivanneet myös hieman rahaa silloin kun olimme lapsia, mutta haalittekin palkkatuloillanne kesämökin, uusia autoja, sijoitusasunnon ym ja me näimme nälkää (painoindeksini oli anorektikon ja olisin syönyt enemmänkin, jos olisi annettu) ja kuljimme kuluneissa vaatteissa. Sanoitte, että meillä oli silti paremmin kuin teillä sota-ajan lapsilla ja siksi valitsinkin aina halvinta, kun jotain sain (syyllistämisen vuoksi). Tiedämme, että osalla kavereistamme oli anteliaammat vanhemmat ja heillä oli omistusasunto muttei sijoitusasuntoa ym..



Nyt on myöhäistä olla antelias, kun emme enää ole riippuvaisia teistä taloudellisesti. Sydämenasioissa annamme teille tilaisuuden, mutta ehkä jätätte sen käyttämättä (=suhteenne lapsenlapsiinne ja pieni ajallinen tuki omille lapsillenne)?



Kiitos kuitenkin lapsuudestamme!

Otetaan esimerkki: vanhempi sukupolvi kuuluttaa käytöstapoja nuoremmilla, mutta ei näe malkaa omassa silmässään. Fyysisestikin etuilevat mummot ovat monille nuorille lähes jokapäiväinen ilmiö (vanhat miehet mutuen harvemmin tätä etuilua harrastavat, omalle kohdalle sellaista ei ole sattunut yhtään, mummoja kyllä erittäin usein), ..... heilläkään oli nuorena. Se mikä heille oli vaikeaa saattaa kyllä olla helppoa, mutta sen sijaan tilalle on tullut uusia vaikeuksia. Ja niiden vähättely, mihin monet syyllistyvät, on todella ilkeää.

No jos yleistetään, niin naiset ovat aika huonoja käyttäytymään ns. arkielämän tilanteissa muutenkin. Olen tehtaassa töissä, ja normaalisti tuntemattomia (samassa rakennuksessa työskentelee n. 1000 ihmistä) moikataan kun tullaan vastaan. Paitsi jos on nuori, sanotaan 90-luvulla tai sen jälkeen taloon tullut naisihminen. Ei ole käsitystä _edes_ käytöstavoista. Oman ikäiseni miehet ja nuoremmatkin osaavat pääsääntöisesti tervehtiä.

Toisaalta tässä ketjussa mainittu tunnekylmyys ja kyvyttömyys ymmärtää nykyajan vaikeuksia ihmetyttää. Olen 70-luvun puolessavälissä syntynyt, enkä minä kerjää mitään vitun ymmärtämistä. Miten sitä hyväksyntää voi kaivata noin paljon joltain SUKUPOLVELTA? Vaikeudet työllistymisessä (poislukien ns. talosukr.) voi usein kuitata sillä, että työnhakija ei ole riittävän hyvä; tai on ihan vaan tyhmä useammasta korkeakoulututkinnostaan huolimatta. Jokuhan on kuitenkin koko ajan töissä, miksi sinä et ole sillä paikalla?

Tehokkuusvaateista johtuvat ongelmat juontavat juurensa siitä, että kaikilla meillä on ikävä kyllä mahdollisuus haluta ja saadakin (ainakin lainarahalla) kaikkia kivoja leikkikaluja. Johtaa siihen, että tavaroita täytyy valmistaa sellaiseen hintaan, että KAIKKI voivat kuluttaa ainakin vähän. Josta syystä suomalaisilla palkoilla ei ihan hirveesti voi mitään kuluttajatuotteita valmistaa --> valmistava tuotanto lipuu halvempiin maihin. Pikkuhiljaa suunnittelu menee perässä, koska sekin maksaa ja kehitysmaatkin haluavat kehittyä. Ja kuluttaa. Meille ei tässä tilanteessa oikein jää käteen kuin kiristyvä naru, ja se että rahasta maksetaan vielä korkoa, joka ei jää parinkymmenen vuoden tähtäimellä edes tätä maata pyörittämään, kun ei ole mitään mihin sitä täällä pankitkaan sijoittaisivat. Siinä mielessä tilanne, että TV:tä varten säästettiin puoli vuotta ETUKÄTEEN, tasasi tilannetta maailmanlaajuisesti. Jos tällaiseen tilanteeseen yhdistettäisiin nykykäsityksen mukaan ekologinen tuotanto, pienet kulut elinkaaren ajalle yms muuta raaka-aineita säästävää, voitaisiin palata ehkä palata hieman hitaampaan ja ennenkaikkea niukempaan elämänrytmiin. Kokonaisen ikäluokan syyttäminen tästä on jotenkin absurdia, koska me itse jatkamme tätä ja kiihtyvällä vauhdilla, koska olemme keksineet nopeampia teknologioita. Vai oliko Bill Gates joku suurten ikäluokkien edustaja?

Työelämän "psyykkiset" ongelmat on synnytetty todennäköisesti naisten suuren kaikille aloille ulottuvan työllistymisen seurauksena. Jos kaikki saatavissa oleva tunteiden kirjo ja sosiaalisuuspaineet viedään työympäristöihin, päädytään ihan varmasti ongelmiin. Töissä tehdään töitä, esimiehen tehtävä on mitoittaa työkuorma oikein, ja porukan pitää tulla toimeen siten että työt tulevat tehdyiksi. Jokainen joutuu luopumaan omasta asemastaan, kukaan ei tarvittaessa ole mitään jos työryhmän etu niin vaatii, tai sitten jos joku on todella oikeasti jotain, muut tukevat. Miten yksinkertaisesta asiasta kuin ihmisten kanssa toimeen tulemisesta voidaan tehdä niin vaikeaa?

Mita ihmetta te haukutte omia vanhempianne, jotka ovat kaytannossa antaneet teidan elamalle kaikki lahtokohdat? Kasvakaa aikuisiksi, ei heidan tehtavana ole teidan elamanne rahoitus taikka lastenne hoito!

Myös ystävieni vanhemmat ovat tuota porukkaa ja tädit, sedät jne. Kukaan heistä ei ole itsekäs mummu vaan he kiitävät vaikka toiselta puolelta Suomea hoitamaan lapsenlapsiaan ja aina on lompakko auki. Useimmat elävät nuukaa ja yksinkertaista elämää, ja ostelevat lastensa perheille kaikkea vaatteista autoihin riippuen rahavaroista. Pikemminkin tuntuu, etteivät osaa köyhän Suomen lapsina vieläkään nauttia omista rahoistaan ja omasta ajastaan vaan kokevat tehtäväkseen edelleen passata lapsensa ja lapsenlapsensa. Missä ne itsekkään mummut on, kun en itse tunne ketään?

ollut jo monta vuotta. Elämä menee noin 2-6 kk pätkissä eteenpäin, kun valtion laitos on palkkauskiellossa mutta jollain ne työt silti pitää teettää. Muualtakin olen hakenut töitä, mutta ne ovat menneet sitten niille joilla on kyseisestä paikasta kokemusta, siitä samasta työstä. Paha vaan ettei ilmoituksessa mainita että älä hae jos et ole tehnyt meille tätä samaa hommaa jo vuosia :P

En minäkään mitään hyväksyntää kerjää, mutta kyllä se ärsyttää jos joku vanhemman ikäpolven edustaja pitää jonain minä-minä-pullamössösukupolven edustajan eikä tajua että vaikeuksia on nuoremmillakin ihmisillä mutta ne vain ovat erilaisia kuin mitä näillä vanhemmilla.

Jokuhan on kuitenkin koko ajan töissä, miksi sinä et ole sillä paikalla?

olen tavannut, tosin työelämässä. On aina kärkkäästi mollaamassa nuorisoa, nimenomaan kollektiivisesti syyllistää yhtä ikäpolvea ja sinua vain siksi, että olet tietyn ikäinen. Et osaa mitään, et tajua mitään jne. Tunteesi ja asenteesikin tämä mummu tietää, aloittaakin kaikki lauseet "eihän ne nykynuoret tiedä, ymmärrä, tajua". Harvoin vaan on ainakaan töissä kiinnostunut niitä mielipiteitä kuulemaan. Oman sukunsa ylioppilaat ja maisterit kyllä muistaa mainita, työkavereiden tutkintoja vähättelee, vaikkei maisteri itse sitä ottaisi edes puheeksi.



En tiedä millainen on siviilissä, mutta työelämässä ilkein ja vähättelevin ihminen ever. Ikää joku 64 tms.

Kävin senioriketjussa kertomassa opinnoistani ja työnhaustani, muutoista pitkin Suomea jne, mutta se kuitattiin vaan leveilyksi tms. Yritin asiallisesti selvittää, ettei työuran alkuun pääsyä enää auta se, että on reipas ja hyvä työntekijä. Ei mennyt perille. Tuli kommentteja, että pitää muuttaa kotiseudun ulkopuolelle, olla aktiivinen ja kuulemma kotoa ei tulla töihin hakemaan. Ohhoh, tätä en sitten tiennytkään...

Ehkä anoppi tuntee sut ja sun rahan käytön.