Mielenkiinnolla odotan 10v-20v , että mitä noista äitien hylkäämistä virikelapsista
on tullut. Kuinka sitten spekuloidaan, mikä meni vikaan.
Kommentit (133)
että 20 vuoden päästä tänne tulee sukupolvi, joka purkaa traumojaan siitä, että äiti hylkäsi heidät ja ei tullut normaalia kiintymyssuhdetta.
Mutta en tuomitse. Toki jokainen tekee niin kuin kokee elämänarvoissaan itselleen tärkeimmäksi. Toiselle ne ovat lapsen hyvinvointi, toiselle se, että saa vauvan myötä breikin töistä ja saa levätä ja surffailla netissä äippäloman.
että 20 vuoden päästä tänne tulee sukupolvi, joka purkaa traumojaan siitä, että äiti hylkäsi heidät ja ei tullut normaalia kiintymyssuhdetta.
Äiti kuuluu myös isoveljelle ja sisosiskolle ja pikkusisko/veli myös isommalle. Niin sitä kiinnytään aidosti elämän arjessa. Outoa tämä nykymeno...
ei silti tarvitse viedä isoasisarusta hoitoon.
Jokatapauksessa tilanne on outo: uusi lapsi syntyy ja edellinen lapsi hytätään laitokseen päiviksi.
hoitaa lapsia ja jäädä kotiin ja lopettavat toisten naisten ja äitien jatkuvan syyllistämisen.
Menisikö 100-200 vuotta.
nykyajan rikkinäisissä avioeroperheissä. nythän erotaan tosi paljon, oliko se niin että joka toinen liitto päättyy eroon?
joidenka äidit panostavat lapsen ensimmäisiin kolmeen elinvuoteen enemmän kuin koko lapsen loppuelämään. Entä kun lapsi täyttää sen 3-vuotta? Sitten lyödään tarhaan 5 päivää viikossa/9h päivässä. Aivan kuin ensimmäiset 3-vuotta pelastaisivat koko loppu elämän. Ei se ihan niin mene.
Meidän poika on virikehoidossa 2 päivää viikossa 5h kerrallaan. Mutta hänpä ei joudu koskaan ennen kouluikää olemaan tuota enmpää hoidossa :) eli kun teidän yli 3 vuotiaanne istuvat päivästä toiseen päiväkodissa 4vuotiaana, 5-vuotiaana ja 6vuotiaana...minun poikani saa edelleen olla suurimman osan ajasta kotona. Ja kun teidän ekauokkalaiset joutuu olemaan koulun jälkeen yksin kotona monia tunteja ennen kun saavutte kotiin töistä..minun poikaani on aina joku vastassa.
Eli eiköhän kannattaisi muistaa että kokonaisuus voi olla parempi perheessä jossa lapsi käy virikehoidossa :D
Entäpä tämä 70-luvulla syntyneiden sukupolvi, joka hylättiin parikuisena kuka minnekin kun äidin oli pakko mennä töihin?
Mutta en tuomitse. Toki jokainen tekee niin kuin kokee elämänarvoissaan itselleen tärkeimmäksi. Toiselle ne ovat lapsen hyvinvointi, toiselle se, että saa vauvan myötä breikin töistä ja saa levätä ja surffailla netissä äippäloman.
omiin lapsiinsa, koska heidät on hyljätty niin pieninä.
Entäpä tämä 70-luvulla syntyneiden sukupolvi, joka hylättiin parikuisena kuka minnekin kun äidin oli pakko mennä töihin?
kun sinä taas et näy satsaavan kuin yhteen kerrallaan.
joidenka äidit panostavat lapsen ensimmäisiin kolmeen elinvuoteen enemmän kuin koko lapsen loppuelämään. Entä kun lapsi täyttää sen 3-vuotta? Sitten lyödään tarhaan 5 päivää viikossa/9h päivässä. Aivan kuin ensimmäiset 3-vuotta pelastaisivat koko loppu elämän. Ei se ihan niin mene.
Meidän poika on virikehoidossa 2 päivää viikossa 5h kerrallaan. Mutta hänpä ei joudu koskaan ennen kouluikää olemaan tuota enmpää hoidossa :) eli kun teidän yli 3 vuotiaanne istuvat päivästä toiseen päiväkodissa 4vuotiaana, 5-vuotiaana ja 6vuotiaana...minun poikani saa edelleen olla suurimman osan ajasta kotona. Ja kun teidän ekauokkalaiset joutuu olemaan koulun jälkeen yksin kotona monia tunteja ennen kun saavutte kotiin töistä..minun poikaani on aina joku vastassa.
Eli eiköhän kannattaisi muistaa että kokonaisuus voi olla parempi perheessä jossa lapsi käy virikehoidossa :D
että "ihan kiva olit vauvana, mutta äiti ei sitten jaksanut sua kun syntyi tuo sinun pikkuveljesi"
Ei hyvänen aika... Ihan vaan tiedoksi, ei ne äidit ennen 70-lukuakaan mitenkään ihmeemmin kotiäiteinä olleet. Lapset lykättiin hoitoon ties kenelle kun äidin piti mennä tehtaaseen tai siivoamaan. Eikä maatalossa ollut sen ihmeempää, vauvat lykättiin töiden ajaksi isompien lasten (ja isompia olivat kaikki yli 5 v) katsottavaksi.
No nämä juuri ovatkin sitä sukupolvea, jotka ei osaa kiintyä
omiin lapsiinsa, koska heidät on hyljätty niin pieninä.
70 luvulla syntyneet ovat nyt vanhempia ja eivät osaa kiintyä lapsiinsa vaan lykkäävät ne heti hoitoon pois jaloista kun tulee seuraava.
Ei hyvänen aika... Ihan vaan tiedoksi, ei ne äidit ennen 70-lukuakaan mitenkään ihmeemmin kotiäiteinä olleet. Lapset lykättiin hoitoon ties kenelle kun äidin piti mennä tehtaaseen tai siivoamaan. Eikä maatalossa ollut sen ihmeempää, vauvat lykättiin töiden ajaksi isompien lasten (ja isompia olivat kaikki yli 5 v) katsottavaksi.
No nämä juuri ovatkin sitä sukupolvea, jotka ei osaa kiintyä
omiin lapsiinsa, koska heidät on hyljätty niin pieninä.
kun sinä taas et näy satsaavan kuin yhteen kerrallaan.
joidenka äidit panostavat lapsen ensimmäisiin kolmeen elinvuoteen enemmän kuin koko lapsen loppuelämään. Entä kun lapsi täyttää sen 3-vuotta? Sitten lyödään tarhaan 5 päivää viikossa/9h päivässä. Aivan kuin ensimmäiset 3-vuotta pelastaisivat koko loppu elämän. Ei se ihan niin mene.
Meidän poika on virikehoidossa 2 päivää viikossa 5h kerrallaan. Mutta hänpä ei joudu koskaan ennen kouluikää olemaan tuota enmpää hoidossa :) eli kun teidän yli 3 vuotiaanne istuvat päivästä toiseen päiväkodissa 4vuotiaana, 5-vuotiaana ja 6vuotiaana...minun poikani saa edelleen olla suurimman osan ajasta kotona. Ja kun teidän ekauokkalaiset joutuu olemaan koulun jälkeen yksin kotona monia tunteja ennen kun saavutte kotiin töistä..minun poikaani on aina joku vastassa.
Eli eiköhän kannattaisi muistaa että kokonaisuus voi olla parempi perheessä jossa lapsi käy virikehoidossa :D
Tosin hän oli 3-vuotiaana hyljättänynä vain 5 tuntia 3-4 päivänä viikosssa sinä aikana kun olin vauvan kanssa kotona ja oli sitä ennen ehtinyt laitostua jo vuoden 8-tuntisia päiviä. Mutta oli kuitenkin kotihoidossa äidin ja isän kanssa melkein parivuotiaaksi.
Itse olen 70-luvun lapsi ja olin lellipentu verrattuna pari vuotta nuorempaan pikkusiskooni. Minua hoiti äiti ja mummo parivuotiaaksi asti kotona mutta kun pikkusisko oli 2 kk, meidän äiti meni töihin ja meille tuli kotiapulainen. Minä olen meistä kahdesta huomattavasti epätasapainoisempi ihminen, mutta en usko sen johtuvat mitenkään hoidosta, vaan siitä, että meillä on erilaiset luonteet.
Ei hyvänen aika... Ihan vaan tiedoksi, ei ne äidit ennen 70-lukuakaan mitenkään ihmeemmin kotiäiteinä olleet. Lapset lykättiin hoitoon ties kenelle kun äidin piti mennä tehtaaseen tai siivoamaan. Eikä maatalossa ollut sen ihmeempää, vauvat lykättiin töiden ajaksi isompien lasten (ja isompia olivat kaikki yli 5 v) katsottavaksi.
kuin 70-luvullakaan. Mistä sukupolvesta tulee sitten niitä tasapainoisia jotka sankoin joukoin hoitaa lapsensa kotona?
Ja ihan vaan tiedoksi, Suomi on kärkipäässä kun puhutaan alle 3-vuotiaiden lasten kotihoitamisesta. Useimmissa maissa hoidetaan lasta huomattavasti vähemmän aikaa kotona.
70 luvulla syntyneet ovat nyt vanhempia ja eivät osaa kiintyä lapsiinsa vaan lykkäävät ne heti hoitoon pois jaloista kun tulee seuraava.
niin tajuat kuinka tärkeät ne 3 ekaa vuotta ovat!!! Sinä joka brassailet isompien lastesi lyhyillä hoitopäivillä.
t. eräs joka inhoaa tuollaisia ninamikkosia vaikka itsekin on suurimman osan ajasta kotona lasten kouluikään asti
En väitä, etteikö voisi olla noin, mutta tarkoitin korostaa lähinnä sitä, että ei ole ihan sama, onko äiti kotona ja makaa sohvalla vaikka humalassa, vai viettääkö hän aikaa lastensa kanssa. Oma äitini teki suursiivousta päivittäin, eipä viettänyt aikaa liiemmälti lastensa kanssa.