Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Anteeksi nyt, mutta anoppi rasittaa!
11.05.2009 |
En vaan jaksa sitä että sen pitää päästä meille joka maanantai. Kävisi edes viikonloppuna kun mies on täällä, mutta on valitettavasti töissä silloin. Ymmärrän kyllä, että hän haluaa nähdä vauvaa, mutta en vaan jaksaisi aina! Sitten tunnen velvollisuudekseni siivota ja pistää pötyä pöytään, vaikka miten väsyttäisi. Olen toki iloinen siitä, että lapseni näkee edes yhtä isovanhemmistaan, kun omat vanhempani asuvat kaukana ja isoisä on kuollut.
Anoppi vaan on sellainen, että hänelle kuuluvat kaikkien ihmisten asiat ja niitä sitten vatvotaan, heti kun lelu tippuu lattialle (puolivuotiaalta aika usein tippuu), hän haluaa pestä sen, hänellä on selvät mielipiteet kaikesta, ja vaikka ei niitä suoraan sanokaa, ne tulevat ilmi sitten kuitenkin jollain tavalla. SItten häntä ahdistaa, jos vauva vaikka itkee hänen sylissään tai katsoessaan mummia, mummin mielestä kun se tarkoittaa sitä, ettei vauva tykkää hänestä. Mua alkaa aina ahdistaa kun hän on täällä meillä, kun tuntuu että kaulan ympärillä on joku lieka, jota anoppi kiristää.
Alkuun tykkäsin anopistani tosi paljon, mutta sitten hän kerran meni aivan liian pitkälle ottamalla kantaa mun ja mieheni henkilökohtaisiin asioihin, ja siitä pitäen hän on ärsyttänyt mua. Yritän parhaani, mutta en vaan enää viihdy hänen seurassaan. Kohta hän on taas täällä...
Kommentit (72)
Tuossahan lukee, että auttaa jos voi. Missä siinä sanotaan, että pitää aina toimia? Ja mitä oikeuksia sitten pitäisi olla??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
antaa heidän olla elämässämme mukana muutenkin.
Tuossahan lukee, että auttaa jos voi. Missä siinä sanotaan, että pitää aina toimia? Ja mitä oikeuksia sitten pitäisi olla??
Minä olen ratkonut innokkaan anopin tilanteen niin että kun anoppi käyy niin annan mukaan miehen ja lasten korjattavat vaatteet. Tilaan pullat pakastimeen ja mehut jääkaappiin anopilta. Tekipä anoppi meille uuteen taloon kaikki verhotkin. Tykkää siis kovin kokkailla, ommella ja olla lasten kanssa. Ja lasten kanssakin saa olla oikeastaan niin paljon kun haluaa. Käy leikittämässä lapsia monta kertaa viikossa. Ja on hyvä apu kun voin silloin käydä itse asioilla tai pukkaan anopin lasten kanssa ulos ja nautin rauhallisesta hetkestä. Anoppi saa myös leipoa vanhimmalle lapselle pullat ym. allergian sallimissa rajoissa. Nuoremmille leivon itse tai oma äitini koska en luota anopin muistavan leipoa riittävän tarkasti varoen kaikkia mahdollisia kontaminaatioita. Eli koetan antaa sellaisia osia tehtävää mistä toinen pitää ja selviää ja itse teen sitten muita asioita. Ja tosiaankaan en vaadi anopilta mitään mutta kerta haluaa auttaa niin järjestän asioita joissa voi sitten auttaa, näkee olevansa hyödyksi, kehun ja kaikki olemme tyytyväisiä.
Toki välillä on sattunut virheitä ja usein harmittaa kun toinen tekee asiat niin eritavalla kuin itse olisi tehnyt. Mutta nykyään koetan ajatella suurpiirteisesti ja toisaalta etukäteen varmistella ettei pääsisi vahinkoja sattumaan ja sitten vaikka välillä kuluukin ylimääräistä antihistamiinia tai lapsilla on muutama mustella riehumistensa jäljiltä en niistä jaksa nipottaa.
Eli huolehtikaa että innokkaat isovanhemmat pääsevät kokemaan olevansa hyödyksi jos mahdollista niin siinä kaikki voittavat.
Oman aikataulunsa mukaan kylläkin eli meillä anoppi haluaa valita ajankohdan. Tuleekin ilmoittamatta ja puuhailee kysymättä kaikkea. Ihmetyttää kun omien tyttäriensä luokse ei mene samalla lailla eikä heitä oikein haluaisi samoin auttaa, vaikka he paljon enemmän apua tarvitsevat kuin minä.
Jos pyydän jotain johonkin tiettyyn aikaan tai jotain tiettyä, niin sitten onkin nihkeämpi juttu. Ilmeisesti juuri siksi että olen "estänyt" häntä tulemasta tänne koska tahansa puuhailemaan mitä tahansa.
Eli kyllä ne anopit itse pitävät oikeuksistaan huolen jos niiden antaa pitää.
..että anoppi ei usko että miniä pystyy itsekseen selviämään.
Anopilla saattaa olla päässään pieni arviointivirhe. Ajattelee että rakas lapsenlapsi ei ehkä saa muutoin parasta mahdollista hoitoa. Ja ainahan ne omat toimintatavat ovat niitä parhaita.
Myönnän kyllä että itsekin saatan sortua sitten mummoiässä tuohon :D- Pitää koittaa muistaa välttää sitä mahd. omien miniöiden kohdalla:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli samoja tuntemuksia esikoisen kanssa. Joka keskiviikko anoppi pimputti ovikelloa. Kun poika vähän kasvoi, jäi hänen kanssaan leikkimään, kun kävin kaupassa/jumpassa jne.
Miehelle tuli päivätyö. Ja nyt mikä autuus, kun yhä joka keskiviikko anoppi hakee molemmat lapset hoidosta ja vie luokseen leikkimään. Me olemme sopineet, että näinä iltoina ei siivota, vaan tehdään jotain erityisen hyvää ruokaa, katsotaan leffa tai tehdään jotain hhhmmnn muuta.
Jos joka maanantai on liian rankka, niin muuta vaikka joka toinen, mutta älä aja tärkeää ihmistä pois. Varsinkin siihen aikaan, kun kuopuksen kanssa tultiin kotiin ja valvoin soikeana öitä, niin oli ihanaa, kun anoppi tuli meille leikittämään poikaa ja sain rauhassa mennä vaunuttelemaan raittiiseen ilmaan pelkästään vauvan kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli aikas samanlainen tilanne vauvan ensimmäisen vuoden ajan. Anoppi ei käynyt noin säännöllisesti, mutta silti koin vierailut aina kuormittaviksi. Ensimmäinen vuosi esikoisen kanssa on muutenkin herkkää aikaa, kaikki on uutta, oma epävarmuus suuri, toisaalta myös halu näyttää että osaa ja pärjää on suuri, ja vielä se unenpuute... Ja tuo lapsenhoito tuntuu olevan sellainen asia, josta lähes jokaisella ihmisellä on mielipiteitä, usein hyvin voimakkaita sellaisia. Eipä tule mieleen toista vastaavaa tilannetta, jossa olisimme saaneet niin paljon neuvoja, kommentteja ja arvosteluakin kuin vauvanhoito. Jokainen kommentti tuntuu sisältävän jonkinlaisen arvolatauksen, joko oikeasti tai ainakin tuoreen äidin mielessä.
Jos kuvittelee tilanteen esimerkiksi niin, että joku tulisi joka maanantai työpaikallesi katsomaan olkasi yli mitä teet, kommentoisi, korjailisi tekemiäsi jne. niin varmasti tuntuisi rasittavalta!
Toisaalta tilanne on uusi ja jännittävä anopillekin. Hän on ensimmäistä kertaa isoäiti (siis jos on, ainakin meillä oli) ja hoito-ohjeet on muuttuneet kovasti.
Meillä asiaan auttoi kohteliaat mutta napakat vastakommentit, esim. 'uusimpien ohjeiden ja tutkimusten mukaan suositellaan lapsentahtista imetystä' (anopin mukaan kolmen tunnin välein), 'neuvolan mukaan kiinteiden aloitusta suositellaan vasta 6 kk iässä' (kun anoppi tarjosi mansikkaa 3 kk iässä) jne. Meilläkin anoppi oli juuri sellainen, että koko ajan jakeli neuvoja ja kommentoi olan yli, mutta ahdistui heti jos vauva alkoi vähän kitistä.
Ja toinen mikä auttoi oli aika. Yksivuotiaan kanssa anopinkin on helpompi touhuta, eikä ne hoito-ohjeetkaan enää ole niin tarkkoja. Ja itsekin osaa olla rennompi.
Ymmärrän kyllä täysin miltä sinusta tuntuu! Tuntuu niin turhalta saada lisästressiä jostain, jonka pitäisi olla mukavaa (vierailut).
esim. että anopilla on mielipiteitä, muttei ilmaise niitä suoraan, anoppi pesee leluja, jos ne putoavat lattialle, anoppi on ahdistuneen oloinen, jos vauva itkee hänen sylissään (ja vauvan äiti näkee tämän, kukapa ei olisi), anoppi lähtee apteekiin, joa arvelee voivansa helpottaa vauvan oloa. En pysty näissä toimintatavoissa näkemään mitään vallanhalua vaan pikemminkin epävarmuutta, halua auttaa ja suurta kiintymystä vauvaan - pikemminkin vähän liikuttavaa toimintaa. Naiset voisivat olla vähän armeliaampia toisilleen.
ihmettelen kans tuota ajatusta että kaikesta pitää vetä herneet nenään. Meillä kaikilla on erilaiset tapamme tehdä asioita ja suhtautua juttuihin. Miksi siis ei voida sietää hetki toisten erilaista vouhotusta kun varmastikin anoppi innoissaan lapsenlapsestaan? Kohtuus tietenkin kaikessa ja jos jokaviikkoinen kyläily rasittaa tuoretta äitiä kohtuuttomasti niin sitten vaikka vaan joka toinen viikko taikka parin viikon tauko ja sitten taas...
Minä koen jopa oman äitini tavat ja suhtautumiset äärimmäisen rasittavana mutta lapseni 3 ja 2vuotta rakastavat mummoaan. Itse en jaksa äitini seuraa yhtään enempää kuin pakko mutta en aio negatiivisesti vaikuttaa äitini ja lasteni suhteeseen. he saavat tavata meillä ja heillä ja kun itsellä alkaa kiehuun jätän heidät keskenään touhuamaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt hieman sitä omaa tahtoa ja päätöstä kehiin.
Minä en neuvo katkaisemaan välejä tms, vaan anna anopin huseerata.
Eipä tuo miltään mielisairaalta ainakaan noiden kirjoittamiesi juttujen perusteella vaikuta.
Anna anopin pestä leluja ja antaa neuvojaan. Mitä se haittaa?
Jos vauva itkee niin hoida tilanne kuten hoitaisi ilman anoppiakin ja anna anopin neuvoa jos haluaa.
Meillä on 3 lasta ja voit uskoa, että kaikenlaisia neuvoja on vuosien varrella tullut sekä omalta äidiltäni että anopilta. Annan mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, saatan kommentoida jotain hymähtämällä tms ja jatkan tilanteen hoitamista omalla tavallani.
Se, että lapsella on läheiset välitä anoppiin on lopulta hyvä asia ja ehkä saatte joskus jopa hoitoapuakin?
anoppi ei edes jaellut neuvoja, eikä ilmaissut mielipiteitään, paitsi epäsuorasti. Minun mielestä kuullostaa varsin hienotunteiselta anopilta, jota on vain vaikea joskus jaksaa omassa kodissaan.
Alue: Aihe vapaa
Perheen puolesta anopin ainoa virka on toimia ilmaisena lastenvahtina aina kun vanhemmat haluavat. Mitään oikeuksia sen sijaan ei ole mihinkään suuntaan.