Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Anteeksi nyt, mutta anoppi rasittaa!
11.05.2009 |
En vaan jaksa sitä että sen pitää päästä meille joka maanantai. Kävisi edes viikonloppuna kun mies on täällä, mutta on valitettavasti töissä silloin. Ymmärrän kyllä, että hän haluaa nähdä vauvaa, mutta en vaan jaksaisi aina! Sitten tunnen velvollisuudekseni siivota ja pistää pötyä pöytään, vaikka miten väsyttäisi. Olen toki iloinen siitä, että lapseni näkee edes yhtä isovanhemmistaan, kun omat vanhempani asuvat kaukana ja isoisä on kuollut.
Anoppi vaan on sellainen, että hänelle kuuluvat kaikkien ihmisten asiat ja niitä sitten vatvotaan, heti kun lelu tippuu lattialle (puolivuotiaalta aika usein tippuu), hän haluaa pestä sen, hänellä on selvät mielipiteet kaikesta, ja vaikka ei niitä suoraan sanokaa, ne tulevat ilmi sitten kuitenkin jollain tavalla. SItten häntä ahdistaa, jos vauva vaikka itkee hänen sylissään tai katsoessaan mummia, mummin mielestä kun se tarkoittaa sitä, ettei vauva tykkää hänestä. Mua alkaa aina ahdistaa kun hän on täällä meillä, kun tuntuu että kaulan ympärillä on joku lieka, jota anoppi kiristää.
Alkuun tykkäsin anopistani tosi paljon, mutta sitten hän kerran meni aivan liian pitkälle ottamalla kantaa mun ja mieheni henkilökohtaisiin asioihin, ja siitä pitäen hän on ärsyttänyt mua. Yritän parhaani, mutta en vaan enää viihdy hänen seurassaan. Kohta hän on taas täällä...
Kommentit (72)
Mutta se ei vaan onnistu, anoppi kun on viikonloput töissä ja mies taas viikot. Lisäksi vauva on vielä niin pieni, että imetän. Suurella hartaudella odotankin sitä aikaa, kun lapsi kasvaa tarpeeksi isoksi ja voin lähettää hänet miehen kanssa anoppilaan vaikka viikonlopuksi. Mua ihan oikeesti itkettää kun tiedän että se on taas tulossa ja mä en vaan jaksa!!!
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kans samaa mieltä
ja ymmärrän sua ap.
niin senkun lähdet omille asioillesi ja käytät hyväksi lapsenvahtia!! Mene vaikka lenkille, puistoon penkille lukemaan dekkaria, shoppailemaan, kirjastoon, ihan mihin vaan nauttimaan yksinolosta!
Pitäis tosiaan lähtee omille asioille ja haluaisinkin! Mutta siis ne lyhyet hetket jotka anoppi on vauvan kanssa viettänyt on sujuneet aina hankalasti: vauva itkee ja anoppi on ahdistuksissaan kun ei tiedä mitä tekisi. Juoksee sitten kaupassa ja apteekissa ostamassa jotain homeopaattisia lääkkeitä ikenille ja puruleluja ja sitten huokailee KOKO illan että kun vauvan hampaita niin sattuu. On muuten hänen mukaansa sattunut ihan pirusti jo kolme kuukautta... En siis luota anoppiini. Ei hän mitään katastrofia varmastikaan saisi aikaan, mutta silti... Tuntuu ikävältä jättää pieni vauvani hänelle. Olen vähän tyhmä.
Ap
Koska ei uskalla olla yksin myöhään liikkellä! Mies tulee töistä siinä puoli kahdeksan aikaan vasta. Miehellä ei ole ajokorttia niin ei edes voi kuskata häntä. Kyllä, tämä on ihan totta...
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen kohdannut aivan samaa.
Minustakin olisi kohtuullista että appivanhemmat kyläilisivät kun mieskin on paikalla. Varsinkin kun on pieniä lapsia ja olen todella väsynyt. Itse en ole mikään vieraita paapovaa sorttia ja aikalailla eri puustakin.
Miehinikään ei katselisi lasten kanssa minun vanhempiani kerran viikossa, kun minä olen töissä. Tajuttuani tämän lopetin "liian kilttinä" olemisen.
muistuttaa paljon omaa anoppiani, joka tosin ei käy enää meillä usein, koska olemme mieheni kanssa tehneet pesäeroa ko. henkilöstä, jotta perheemme voisi hyvin. Nykyään anopin vierailut ovatkin ihan tervetulleita, kun ei voi puuttua asioihimme, koska ei tiedä asioistamme mitään.
Eli jos haluat voida hyvin, niin puhu tuosta "anoppi-ongelmasta" miehesi kanssa. Ja miehesi voisi sitten äidilleen puhua, että kävisi vaikka harvemmin, eikä puuttuisi teidän asioihinne. Todennäköisesti anoppi siitä loukkaantuu, mutta se on sitten jo hänen ongelmansa, ei teidän.
Ja jos käy säännöllisesti maanantaisin, niin voisitko ajatelle keksiä itsellesi ja vauvallesi välillä siksi päiväksi menoa. Olisi siten syy kieltää ottamasta anoppia kylään.
Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta pienikin piristää.
Toiseksi voisit tehdä pelisäännöt noiksi maanantaipäiviksi. Keität teetä ja tarjoat kahta lajia keksejä, that's it. Kuka odottaa jotain isompaa, jos käy säännöllisesti kylässä, odottaisitko itse, ettäjoku joka viikko väsäisi sinua varten vaihtelevia leipomuksia? Et. Yritä ottaa rennosti ja hyödyntää innokas isoäiti.
Nimittäin neljännen lapsen kanssa tuskin jäisit kitkuttelemaan tilannetta, vaan olisit takki päällä odottamassa anopin saapumista (jotta siis voisit lähteä itseksesi nauttimaan rauhasta).
Koetapa tällä kertaa ehdotella, että anoppi ottaisi lapsesi ja menisivät vaikka kahdestaan kävelylle? Siellä tuskin mitään katastrofia käy, ja anoppi saa hetken olla kahdestaan lapsen kanssa ilman sinun valvontaasi. Näin saisit myös itse hetken omaa rauhaa, ja voit vaikka lukea päivän lehden sillä aikaa.
Älä vaan sorru tulehduttamaan välejänne. Tulevaisuudessa osallistuva anoppi on kultaakin kalliimpi, ja tulet usein tarvitsemaan hänen lastenhoitopalvelujaan. Tämä alku nyt vaan on hieman opettelua puolin ja toisin, mutta kyllä se siitä ajan kanssa sutviutuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joka myös tunki meille koko ajan. Olin aina pari päivää ihan raunioina hänen käyntiensä jälkeen. Puuttui kaikkeen, arvosteli kaiken, pällisteli kaiken ja juorusi kaiken.
Ei tympeitä sukulaisia tarvitse sietää! Ei siitä ole mitään lakia.
Kyllä sun kokemat tunteet on ihan oikeita. Mulle on opetettu, että kaikki tunteet on oikeita, ei tunteita voi kieltää pois. Ymmärrä tunteesi. Mulla on välillä pikkasen samantapaista. Meillä appivanhemmat asuu kaukana. Jos me käydään siellä tai ne täällä, on kyläily aina vähintään kahden yön pituinen visiitti. Usein mies tekee pitkää päivää, eikä ole kyläilyaikaan juuri kotona. Ja mummulassa mies sitten touhuaa usein metsätöitä tai jotain muuta. Ja kyllä minäkin väsyn tilanteeseen. Varsinkin alkuvaiheessa väsyin. Kun Toisen perheen tavat ja kaikki oli oudonpaa, mutta edelleen menee kylmät väreet usein selkää pitkin kun anoppi sanelee. Nyt meillä on jo kaksi lasta ja nuorempikin "jo" vuoden. Mutta tuo imetysaika varsinkin esikoisen oli kyllä sellasta, että ois halunnu vaan olla rauhassa vauvan kanssa eikä saada osakseen ylimääräistä hössötystä ja huokailua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisitko 12 ystävällisesti kertoa miten?
Ja joo siis tiedän että teen kärpäsestä härkäsen, mutta en vaan kestä anoppini hunajaista olemusta yhdistettynä siisteyshulluuteen, muihin neurooseihin ja muiden asioihin sekaantumiseen.
Ap
Ei sinulla ole mitään velvollisuutta ottaa vastaan epämieluisia vieraita. Sanot ensi maanantaina, että ei sovi ja sillä siisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En edes mieheltäni. Ystävistäni puhumattakaan. Tuntuivat kaikki lähinnä säälivän anoppia, se anoppi oli uhri, en minä. No, en pidä heitä enää ystävinäni. Mies on ja pysyy ja on sekin parantanut tapansa.
Ja meinasin sen mainitakin, olen ihan tietoinen siitä etten varmasti seuraavien kanssa välitä pikku kitinöistä anopin kanssa. Mutta nyt välitän vielä, ja mielestäni mulla on siihen oikeus. Toisaalta toki anopillanikin on oikeutensa lapsenlapseensa.
En tosiaan aio tulehduttaa välejämme ainakaan tarkoituksellisesti. Tosin ne ovat vielä ainakin mun puoleltani tulehtuneet anopin kohellusten vuoksi.
Ap
jos et vedä alusta saakka tiukkoja rajoja.
Siis missä vaiheessa homma lipsahti tuohon, että hän pokkana käy teillä joka viikko tiettynä päivänä? Ei kuulosta kamalan hyvältä...
Mä en usko osaavani olla niin diplomaattinen, että pystyisin vetämään jotain tiukkoja rajoja ilman että anoppi loukkaantuisi, enkä halua riidellä hänen tai mieheni kanssa tästä asiasta.
Kyllä tää sitten helpottaa, kun en enää imetä, mutta pari kuukautta on vielä jaksettava, sitten mä lähden vauvan kanssa vanhempieni luo. Sen jälkeen meillä on tosin pari viikkoa lomaa anopin ja anopin äidin kanssa, hirvittää jo etukäteen...
Kohta se tulee!
Ap
Kun anopin otat ystävällisesti vastaan ja kerrot tälle asioistasi, niin pian huomaat että anoppi on valitsemassa kotiinne verhoja...
Alue: Aihe vapaa
Ja jos miestäsikin ahdistaa, ei ole mikään pakko sietää.
Se ei nimittäin tuosta ainakaan vähene.