Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Anteeksi nyt, mutta anoppi rasittaa!
11.05.2009 |
En vaan jaksa sitä että sen pitää päästä meille joka maanantai. Kävisi edes viikonloppuna kun mies on täällä, mutta on valitettavasti töissä silloin. Ymmärrän kyllä, että hän haluaa nähdä vauvaa, mutta en vaan jaksaisi aina! Sitten tunnen velvollisuudekseni siivota ja pistää pötyä pöytään, vaikka miten väsyttäisi. Olen toki iloinen siitä, että lapseni näkee edes yhtä isovanhemmistaan, kun omat vanhempani asuvat kaukana ja isoisä on kuollut.
Anoppi vaan on sellainen, että hänelle kuuluvat kaikkien ihmisten asiat ja niitä sitten vatvotaan, heti kun lelu tippuu lattialle (puolivuotiaalta aika usein tippuu), hän haluaa pestä sen, hänellä on selvät mielipiteet kaikesta, ja vaikka ei niitä suoraan sanokaa, ne tulevat ilmi sitten kuitenkin jollain tavalla. SItten häntä ahdistaa, jos vauva vaikka itkee hänen sylissään tai katsoessaan mummia, mummin mielestä kun se tarkoittaa sitä, ettei vauva tykkää hänestä. Mua alkaa aina ahdistaa kun hän on täällä meillä, kun tuntuu että kaulan ympärillä on joku lieka, jota anoppi kiristää.
Alkuun tykkäsin anopistani tosi paljon, mutta sitten hän kerran meni aivan liian pitkälle ottamalla kantaa mun ja mieheni henkilökohtaisiin asioihin, ja siitä pitäen hän on ärsyttänyt mua. Yritän parhaani, mutta en vaan enää viihdy hänen seurassaan. Kohta hän on taas täällä...
Kommentit (72)
Jotenkin tuntuu siltä, että luottaa lapsensa mieluummin omille vanhemmilleen hoidettavaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äidin oma äiti on henkeen ja vereen tyttärensä puolesta ja rinnalla, ja tytär kokeekin että oma äiti on hyvää seuraa lapselleen.
Miniä sen sijaan koittaa muuttaa miniää mieleisekseen ja ehkä omastamielestä pojalleen sopivammaksi, jolloin miniälle tulee tunne että anoppi ei ole kovin luotettava.
Järkytyin joku päivä kun vahvasti empaattinen 4 -vuotiaani sanoi: " Mummu ei oikein tykkää äitistä. 4 v. viittasi anoppiin. Lapset on yllättävän tiedostavia.
Oma itsenäistymisprosessi on valmis, isoimmat riidat ja kasvukivut on kipuiltu ja varsinkin äitiin on hyvät välit. Lisäksi mun omat vanhemmat asuvat kaukana, ja kun heidän luokse menee niin siellä on kiva viettää muutama päivä.
Mies sen sijaan on edelleen aika kiinni vanhemmissaan, ja me vielä asumme näiden lähellä. Joten miehen vanhemmat katsovat oikeudekseen sanella miten meidän täytyy omaa elämäämme elää. Se on kieltämättä välillä raskasta. Joskus oma äitini yrittää samaa, mutta hänelle laitan äkkiä jauhot suuhun, ja hän ymmärtää jo vähästä jos on menossa liian pitkälle. Mies taas ei sano juuri vastaan omille vanhemmilleen, varsinkaan äidilleen. Minusta se olisi enemmän miehen homma sanoa, jos hänen vanhemmat tunkeilevat liikaa. Minulle se on paljon vaikeampaa.
Jotenkin tuntuu siltä, että luottaa lapsensa mieluummin omille vanhemmilleen hoidettavaksi.
mutta äidilläni on. Eli ei se oma kasvaminen mitään auta, jos muut eivät kasva...
Minun äitini kanssa on aina ollut tasan kaksi tapaa. Iilimatomainen ympärivuorokautinen tiivis kuristajakäärmemäinen liimautuminen tai välit poikki. Mikään siltä väliltä ei onnistu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä kerta viikossa ketä tahansa ihmistä olis liikaa omassa kotona, mutta mun mielestä myös "hyvät neuvot" on sellaisia että voit antaa niiden mennä toisesta korvasta ulos ja toisesta sisään. Itse olen just imetys yms. jutuista joutunut etenkin oman äitini kohdalla puolustautumaan ja sanonut vaan että nykyään neuvotaan näin ja näin minä teen. Jos sinua häiritsee lelujen peseminen niin sano että sinusta se ei ole tarpeen ja nykyisin epäillään että liika siisteys aiheuttaa allergioita ja lasten on hyvä saada vähän pöpöjäkin jne. Ihan ystävällisesti ja hymyillen, ei mitenkään niin että välit menevät poikki.
kun sain kaksoset. Olivat anopin 2 ja 3 lapsenlapset. Kyllähän hän hullaantui täysin ja kyllä niin saa tehdäkin. Ongelma oli vain se, että anoppi ei antanut meidän olla rauhassa, siis rauhassa opetella olemaan perhe! Ehdotti jo vauvojen ollessa vain pariviikkoisia kuinka ottaisi toisen yökylään. Vieläpä tytön tietysti koska on aina suosinut tyttöjä:(.
Eniten rassasi kutienkin se että yritti päättää kuinka usein kävisimme heillä jne. Jos emem näyttäytyneet kerran viikossa niin hän tuli VARMASTI meille aina maanantaisin (koska siis odotti meitä aina kotiinsa sunnuntaisin ja jos emme menneet niin tuli maanantaisin tai soitteli sunnuntai-illalla että koska tulemme tai tuleeko hän!?). Koin ahdistavana sen että se oli niin säännönmukaista ja HÄN asetti ne säännöt ja ohjeistukset kuinka usein hän tapaa lapsia.
Voin lisätä että aikaisemmin ENNEN lapsia olimme eläneet vapaata elämää. Tapasimme anoppia silloin tällöin. Yhtäkkiä meidän aikuisten ihmisten perään alettiin soitella ja vaatia kaikenlaista.
Ja sitten se sekaantuminen kaikkeen muuhunkin... syömiseen, nukkumiseen jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun anopin otat ystävällisesti vastaan ja kerrot tälle asioistasi, niin pian huomaat että anoppi on valitsemassa kotiinne verhoja...
Kokemuksesta voin kertoa että itse olin tällainen, avoin sylin otin vastaan, kerroin luottamuksellisesti omista asioista (naivi kun olin).
Kyllä on huolestuttavaa minustakin että anopilla on joku "oma päivä" millon tulee. Nyt vain reilusti sanot ettei käy tulla. Lähtisin kotoa vaikka pois jos muuten ei tajua. Vaikka koko maanantaiksi jonnekin, shoppaileen, kahvilaan, kaverille, puistoon, kävelylle....
Minulla on maailman ihanin anoppi, mutta on kyllä hössö ja ei aina riittävän jämäkkä lasten kanssa eli antamani ohjeet menevät yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos ja lisäksi antaa lapsille aina liikaa herkkuja. Jostakin syystä oma äitini tekee juuri, kuten pyydän ja on paljon jämäkämpi myös. Siksi ehkä erityisesti, kun lapset olivat pienempiä, niin mieluummin luotin omaan äitiini. Tiesin ainakin, että saan levänneet lapset kotiin, enkä "sokerihumalaisia" ja väsyneitä lapsia...nyt osaan ottaa tuonkin suhteen jo rennommin, mutta purnaan kyllä edelleen asiasta miehelleni. Kuitenkin...anoppini ja appiukkoni rakastavat meidän lapsia kovasti ja todella paneutuvat heihin, kun nähdään ja joo...kyllä lähes viikoittain ja joskus useamminkin. Enää ei käydä niin usein heillä kylässä, vaan enempi tulevat meille lyhyeksi aikaa, että päästään harrastukseen tai sitten ottavat lapset ihan yökylään.
Kun esikoinen oli pieni, niin anoppi soitti alussa varmaan joka päivä ja kyseli lapsesta...kylässä kävi parikin kertaa viikossa. Aluksi ärsytti, mutta oli ensimmäinen lapsenlapsi, joten innostuksen ymmärsi. Anoppini on myös siivousintoilija, joten kesti aikansa, ennenkuin osasin itse ottaa rennommin eli koti ei meillä ole ihan niin puunattu kuin heillä (meillähän asuu lapsia!) ja todellakaan en joka kerta ala kahvejakaan keittelemään.
Pienen esikoisen kanssa äidin leijonaemon suojeluvietti korostuu ja haluaa suojella lasta siltä, että sitä retuutetaan sylistä syliin...unirytmiä tai syömistä häiritään jne. Joskus on tosiaan niin väsynyt, että kulkee ihan sumuputkessa...ei silloin jaksaisi seurustella. Vertaistuki tekee hyvää, mutta ei välttämättä niinkään isovanhempien neuvot tai arvostelu...
Kuten tässä on jo sanottukin, niin kyllä isovanhemmat ovat todella arvokkaita perheen tukiverkostossa, joten välit kannattaa pitää ja pientä yli-innokkuutta sietää. Ja kyllä minä sanon asioista ihan suoraan anopille...en pidä sisällä, mutta yritän tietysti sanoa mukavalla tavalla.
Kun vanhemmat ovat meillä nyt vanhempia (3 ja 6), niin toisen lapsen kanssa tuota yli-innokkuutta ei enää ihan niin paljon esiintynyt ja joskus olin huolissani, että esikoinen edelleen saa liian suuren osan huomiosta. Mutta huomio on nyt tasaantunut, kun pienempikin on kasvanut ja päässyt osalliseksi kyläilyistä. Ja nykyään todella arvostaisimme, jos saisimme lapset useamminkin hoitoon :o) Nykyisellään ovat anoppilassa n. 3 kertaa vuodessa yökylässä ja omalla äidilläni ehkä saman verran. Parisuhde ei voi hyvin, jos ei joskus ole aikaa vain toisille ja meistä ei olisi helppo luottaa vieraaseen hoitajaan.
Läheiset suhteet isovanhempiin ovat lapsille rikkaus.
Ongelmaasi otan kyllä kantaa eli sanoisin kyllä ihan suoraan, esim. että olet nukkunut tosi huonosti, etkä jaksa ottaa vieraita vastaan tai esim. että sinulla on asiaa postiin ja olisi mukava, jos tulisi SIKSI AIKAA lasta katsomaan, että ehdit toimittaa asiasi. Helpottaa kyllä ajan mittaan puolin ja toisin, joten tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ensi maanantaiksi jotain muuta ohjelmaa? Sano anopille että ensi maanantai ei yhtään sovi kun olette menossa jonnekin. Kai sulla jokin paikka on jonne voisit lähteä? Niin saisit murrettua tuon joka-viikkoisen maanantain.
Kivahan se on kun anoppi käy mutta mua ainakin rassais säännönmukaisuus tosi paljon!
MInulla on kokemus, että anoppi vietti meillä vauva-aikana kaiket päivät ja ei todellakaan vihjaisuista eikä suorasta puheestakaan tajunnut ettei häntä kaivata ja ainakaan millimetriäkään tarvita täällä nyt. Luuli olevansa tarpeen vaikka erityisesti hänen takiaan olin täysin puhki. Täysi-imetin ja lapsi oli erittäin vaativa. Olen hyvin tunnollinen, joten olin täysin rätti ja koitin pakoilla anoppia joka sitkeästi istui meillä. Sitten saatiin vihdoin iskostettua että ei ole tervetullut ilmoittamatta, ja suuttui. No leppyi sitten ja alkoi aina nähdessämme ruikutus "ei olla pitkään aikaan nähty", vaikka oltiin nähty viimeksi viikko sitten..Huoh.
Tästä huolimatta koin että minua syyllistettiin tästä (muutkin kuin appivanhemmat) etten jaksa anoppia. Anoppi-parka, kun ei saa olla lastenlapsensa kanssa. Anoppi-parka kun sillä on niin itsekäs miniä. Miniä haluaa omia vauvan etc. PAHA PAHA PAHA MINIÄ.
Vieläkin keittää vaikka tuosta on vuosia..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihanaa lukea tällainen viesti! Ei kaikki ole nipottajia jotka vetää herneen nenään ja välit poikki joka asiasta, tai puolustuskyvyttömiä rassukoita, jotka ovat mennen tullen sukulaisten pompoteltavina... Lisää tällaista!
Jospa anoppikin lähtisi mielellään vaunuilemaan vauvan kanssa mutta ei uskalla ehdottaa. Koetappa ehdottaa että lähdette vaikka seuraavan vierailun aikana yhdessä vaunulenkille. Ja annat anopin lykkiä niin jospa anoppi jatkossa haluaisi käydä vaunulenkeillä ja saisit omaa aikaa rauhassa kotona.
Meillä anoppi käyy meillä/ käydään anopilla noin jokatoinen päivä. Joskus jotkut asiat ottavat päästä mutta yleisesti tullaan tosi hyvin toimeen. Ja kaikki kolme lastamme rakastavat mummoa tosi tosi paljon. Ja minusta se on tosi hyvä. Eihän se ole minulta pois. Siksi minusta kuulostaa hassulta kun monet olivat sitä mieltä että kerta viikossakin on jo liikaa nähdä anoppia.
Onnellinen miniä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä minun kaksi isosiskoani ja äitini auttoivat minut miltei hengiltä. He järjestivät avustusringin niin, että joku oli aina täällä... Meillä ei ollut minkäänlaista omaa rauhaa. Kaikki meidän asiamme puitiin pienintä piirtoa myöten takanapäin. Meidän kaapit pengottiin. Lasten hoito-, harrastus-, ruokailu-, neuvola-asiat jne. ruodittiin perheraadissa ja kaikkiin päätöksiin sekaannuttiin. Muskariope haukuttiin päin naamaa, kerhotäti takanapäin.
Ostin vääränlaisia vaatteita, liikaa, väärästä paikasta, ruoka oli vääränlaista vääräään aikaan, nukkumisjärjestelyt eivät käyneet. Jne. jne. jne.
Ja kun loppujen lopuksi polkaisin jalkani maahan ja sanoin, että minulle riitti tämä sekaantuminen, meistä tehtiin 28 lastensuojeluilmoitusta.
Minusta täällä ei ole yleisesti kukaan laittanut välejä poikki anoppinsa kanssa, vaan osa on koittanut ottaa etäisyyttä saadakseen jonkinlaista rauhaa.
Itse olet ainakin kova arvostelemaan herkässä tilassa olevia äitejä, jotka yrittävät parhaansa mukaan pysyä väleissä sukulaistensa kanssa. Itse koen olevani voimakastahtoinen ja menestynyt sekä sydämellinenkin ihminen, (en rassukka luuseri) mutta anopin kanssa on minullakin ollut omat vaikeuteni. Onneksi ollaan ihan väleissä, vaikkakaan ei kai ihan sellaisissa kuin anoppi tahtoisi tai edes sellaisissa kuin minä tahtoisin. Aina vaan kahden liian erilaisen ihmisen välit eivät ole täysin saumattomat.
Eikö ole parempi, että anoppi käy hössöttämässä silloin, kun miehesi ei ole kotona, silloinhan hän "tuhlaisi" teidän perheen yhteistä aikaa. Sun pitää vaan oppia ottamaan anoppi vähän rennommin ja hyvä idea (jota joku jossain kohti ehdottikin) olisi pitää anopille "vaunulenkkikurssit". Eli lähtisitte ensin yhdessä ja anoppi huomaisi kuviot - seuraavalla kerralla tönisit heidät liikkeelle kahdestaan ja sinä saisit ottaa vaikka rauhassa tirsat!
Ja yksi asia, jota hämmästelin: Miksi et voi lähteä vanhemmillesi vauvan kanssa vaikka heti? Miksi pitää odottaa täysimetyksen päättymistä? Viittasit jossain viestissäsi jotain tällaista tai sitten ymmärsin aivan pieleen.
Tämä siis ihan yleensä, ei vain ap: n jutun perusteella.
Mistä anoppi voi tietää milloin tuppautuu liikaa ja milloin käy liian harvoin, kutsuu liian harvoin tai liian usein kylään?
Mistä anoppi voi tietää milloin on soveliasta pyytää vauvaa hoitoon ja milloin ei, jokaisella äidillä kun tuntuu olevan erilaiset ajatukset tästäkin.
Moni tuntuu pitävän ihannetilanteena sellaista, että anoppi ei tuppaudu kylään mutta on aina käytettävissä kun tarvitaan. Kätevää lapsiperheelle, kun on ilmainen lastenhoitaja, jolla ei ole mitään omia vaatimuksia minkään suhteen.
Ei kuulosta kovinkaan reilulta anoppia kohtaan.
Itsekin olen joskus suoraan sanottuna kurkkua myöten täynnä omia vanhempiani ja anoppia. Silti vierailemme viikottain puolin tai toisin, sillä lapsille nämä suhteet ovat korvaamattomia. Plussana tietysti vielä sekin, että kun antaa isovanhempien ja lasten luoda läheiset välit niin on helpompi pyytää hoitoapua ja saada joskus sitä omaa aikaakin :)
Miksei voi antaa sen aloitteen olla siellä perheellä? Auttaa kun pyydetään, jos voi. Muuten elää omaa elämää. Ei ole vaikeaa.
.. mitä muutakaan tuo voisi olla?
Ap ei halua antaa vauvaansa ollenkaan anoppinsa hoidettavaksi, vaan - voimiensa äärirajoilla - haluaa itse hoitaa vauvaansa. Itse itse itse. Kun se on HÄNEN vauvansa, jota ei kukaan muu osaa hoitaa ollenkaan. Hän täysimettää, ja Hän osaa vaunuilla oikein ja ja ja.. Ok tietenkin, mutta alkaako parin vuoden päästä itku, kun anoppi onkin yllättäen vieraantunut vauvasta (ja pojastaan siinä ohessa)?
Vanhojen aikojen yhteisöllisyyttä hieman peliin, ja kaikilla on taas kivaa :)
Alue: Aihe vapaa
Penkoi komerot jne. Ei anoppi ollut ollenkaan niin paha.