Te jotka hankitte lapsia ennen naimisiinmenoa - miksi teette niin päin?

Minulle on ollut itsestäänselvää, että

- ensin seurustellaan ja tutustutaan rauhassa

- kun huomataan että tämän ihminen kanssa halutaan elää, niin mennään kihloihin ja naimisiin kohtuullisen ajan sisällä (max. pari vuotta)

- hankitaan lapset, kun elämäntilanne on riittävän vakaa ja molemmat haluavat

sitten myöhemmin ajateltiin, että voisihan sitä naimisiinkin mennä. Mitä sitten?

Faktat ja luvut puhunevat puolestaan. Eroja tapahtuu ihan liikaa. Avioliitto ei nähtävästi olekaan auvoisan elämän ja "terveiden" perhearvojen tae, vaikka naimisissa olevat kuinka jaksavat kauhistella avoliitossa ja muunlaisissa suhteissa elävien sitoutumisen ja moraalin puutetta. Miksihän avioliittoa muuten suositellaan perusteella "et saa muuten puolta miehesi omaisuudesta, jos [ilmeisesti = kun] eroatte"?



Avioerokin oli ennen suuri synti...

En näe naimisiin menemisessä mitään järkeä. Kaikki asiat voidaan sopia muuten. Minulla ei ole mitään halua olla yhtä lain edessä mieheni kanssa.

Meillä kaksi lasta ja mitään eroa ei naimisiin menosta tulisi.



Mua ei kukaan saa vakuuttuneksi, että naimisiin meno olisi kannattavaa, muille kuin rahattomille kotiäideille.

jossa avoliitto ja avioliitto ovat juridisesti aivan sama asia, että sikäli on ihan sama, ollaanko naimisissa vai ei. Lapsia ei vielä ole, mutten pitäisi omalla kohdallani mahdottomana, että lapsi tulisi ennen nimiä aviopapereissa. Täällä myöskin kirkko ja valtio ovat erillään, joten ennen kirkkohäitä menevät kaikki ensin "oikeasti" naimisiin kunnantalolla.

Mä en edes halua naimisiin. En ole ikinä halunnutkaan ja tuskin tulen haluamaankaan ellen joudu mielenhäiriöön... :)

Olisiko se syynä. Halusin lapsia mieheni kanssa, mutta en naimisiin.

Tilastojen perusteella näyttää vain siltä, että avioliitto on se johon mennään epätervein perustein - kevyestä ja toissijaisesta suhteesta kun on helppo lähteä ja erota, kun ei viitsitä yrittää tai ei ole alunperinkään välitetty toisesta niin kamalasti, kunhan on haluttu ne lahjat ja isot, hienot muodikkaat häät. Avioliitto tosin instituutiona on jo pitkälti aikansa elänyt, ja parilla yksinkertaisella lakimuutoksella sekin voitaisiin muuttaa samanlaiseksi lainopillisesti merkityksettömäksi mutta joillekin tärkeäksi seremoniaksi kuten kirkon muutkin palvelut. Valtiollinen parisuhteen rekisteröiminen pariskunnan sukupuoleen katsomatta olisi oikea ratkaisu, hankkisivat sitten siihen kirkot päälle ne jotka tahtovat.

Sietää miettiä sitä, onko koko avioliitto instituutiona ollenkaan tarkoituksenmukainen. Jos yli puolet päättyy eroon, niin eiköhän minkä tahansa järkevään itseanalyysiin kykenevän yhteiskunnan pitäisi pystyä pohtimaan sitä, täytyykö tällaisen instituution olemassaoloa pitää enää "perusyksikkönä".



Mutta eivätpä suomalaiset ole pitkiin aikoihin mihinkään järkevään itseanalyysiin kyenneet, yksilötasolla saati sitten yhteisönä.



Koko avioliiton käsite on vanhentunut. Se on nykyään pelkkä lakitekninen prosessi ja se solmitaan monesti pelkästään taloudellisten hyötynäkökohtien takia, kuten verotekniset edut. Eihän se, että avoparille tulee sormus sormeen vaikuta yhtään mihinkään arkielämän asiaan.



Ei naimisiin meneminen ole mikään pakko. Esim. kiista homoavioliitoista on ihan turha, koska avioliitot ovat turhia. Vaaditaan oikeuksia osallistua jo vanhentuneisiin käytäntöihin. Naurattaa kovasti tämä nykymaailma. Ja varsinkin naiset.

Mulla ei ole mitään hinkua naimisiin. Eikä miehelläkään. Kaikki on hyvin näin.

jos naimisiin mennään vain sen takia että perii miehen rahat ja omaisuuden.....

Eihän se, että avoparille tulee sormus sormeen vaikuta yhtään mihinkään arkielämän asiaan.

Onko tullut mieleen, että aika monien muiden elämään vaikuttaa? Meillä naimisiinmeno oli todella iso muutos - silloin vasta muutimmekin yhteen!

jos naimisiin mennään vain sen takia että perii miehen rahat ja omaisuuden.....

että NII-IN, sinun elämääsi se sormus vaikuttaa, mutta minun ei! Jos nyt taas vain yritettäisiin ymmärtää, että tätä elämää voi elellä aika monella ERI tavalla.

Sormus on vaan symboli.

Eihän se, että avoparille tulee sormus sormeen vaikuta yhtään mihinkään arkielämän asiaan.

Onko tullut mieleen, että aika monien muiden elämään vaikuttaa? Meillä naimisiinmeno oli todella iso muutos - silloin vasta muutimmekin yhteen!

lasten tekeminen on paljon vahvempi osoitus yhteenkuuluvuudesta ja päätöksestä yhteisestä elämästä.



Naimisiin mentiin vain j aainoastaa juridisten syiden takia.

ei kyllä kovin pitkälle pötkitä....

..siis niiden, keiden mielestä sitä "kuuluu" mennä naimisiin ennen yhteen muuttamista tai lasten tekemistä, uskonnollisuus tai esim. kuinka moni yleensä kuuluu kirkkoon.

Minunkaan mielestäni avioliitto ei vaikuttaisi meidän arkielämäämme mitenkään, mutta minulla ei ole uskonnollista kasvatusta, enkä kuulu mihinkään kirkkokuntaan. Enkä ole kotiäiti, jonka olisi mentävä naimisiin turvatakseen tulevaisuuden rahoitus :)

Eihän se, että avoparille tulee sormus sormeen vaikuta yhtään mihinkään arkielämän asiaan.

Onko tullut mieleen, että aika monien muiden elämään vaikuttaa? Meillä naimisiinmeno oli todella iso muutos - silloin vasta muutimmekin yhteen!

Perimiseen yms ei nykyisin tarvita avioliitoa.

Ja oikeesti naiset, hoitakaa asiat niin ettette ole riippuvaisia miehenne rahoista :)

Kaikki asiat voidaan sopia muuten.

Mua ei kukaan saa vakuuttuneksi, että naimisiin meno olisi kannattavaa, muille kuin rahattomille kotiäideille.

meillä yksi lapsi ja nyt päätettiin mennä naimisiin. periaatteessa juridisten seikkojen takia, mutta hetke aikaa ajattelin myös, että haluan naimisiin sen symboliarvon takia



no nyt häitä on alettu miettimään, olen alkanut panikoida. en halua naimisiin sillä en halua menettää itsenäisyyttäni :) asuntolaina ja lapsi eivät aiheuttaneet ollenkaan tällaista tunnetta.