Lue keskustelun säännöt.
Te jotka hankitte lapsia ennen naimisiinmenoa - miksi teette niin päin?
08.05.2009 |
En tuomitse ketään, mutta minusta tällainen järjestys on hassu. Minulle naimisiinmeno on vahva symboli yhteiselämän aloittamiselle ja perheen perustamiselle. Samalla hoidetaan kuntoon juridinen puoli, kuten perimysasiat.
Miksi niin moni ottaa tämän askeleen vasta lastensaannin jälkeen?
Kommentit (132)
Naimisiin pääsee vartissa maistraatissa kun kuulutukset on ensin hoidettu, eli ei todellakaan ole aikavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun kaikki ihmiset ei vaan ole niinkuin sinä! Ihmisiä ja elämiä on niin monenlaisia, eikä kaikki mahdu samaan muottiin. Mielestäni käsityksesi on aika vanhoillinen, vaikka ihan kiva. Onnea elämääsi!
Minulle naimisiinmeno on vahva symboli yhteiselämän aloittamiselle ja perheen perustamiselle.
tuntuu että ihmiset ajattelevat että naimisiinmeno = häät. Jos ei välitä häistä, voi mennä pienesti naimisiin.
Olennaisin ero on kuitenkin avioliiton ja avoliiton huikea juridinen ero! Avovaimo on kämppäkaveri, tyhjän päällä - vasta avioliitossa pariskunta on viranomaistenkin silmissä pariskunta.
Mutta tämän takia kai puuhataan sitä "avoliittorekisteriä" kun ihmiset joutuvat sitten ongelmiin avoliiton jälkeen, kun eivät ole älynneet mennä naimisiin.
En minä halua naimisiin vartin toimituksella maistraatissa, vaan haluan kunnon häät. Eikä meillä niin kiire naimisiin ole. :)
2
että miehet eivät halua vihille, vaikka naiset voisivat hyvinkin avioitua...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun kaikki ihmiset ei vaan ole niinkuin sinä! Ihmisiä ja elämiä on niin monenlaisia, eikä kaikki mahdu samaan muottiin. Mielestäni käsityksesi on aika vanhoillinen, vaikka ihan kiva. Onnea elämääsi!
Minulle naimisiinmeno on vahva symboli yhteiselämän aloittamiselle ja perheen perustamiselle.
ettei se ole KAIKILLE "vahva symboli" tmv., vaikka se SINULLE sitä onkin.
Joten olisiko meidän pitänyt jättää lapset tekemättä vaan sen takia, etten halua naimisiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mies ei halua mennä naimisiin, ainakaan vielä. esikoinen nyt 2v ja toinen tulossa.
vaikee se miestä sinne maistraattiin on pakottaakaan. häitä en halua minäkään
Itselleni oli itsestäänselvää, että ensin pitää olla naimisissa. Teoriani aiheesta on, että monet yksinkertaisesti ryhtyvät lapsentekopuuhiin aika heppoisin perustein, kun se vauvakuume iskee, sen enempää lapseen liittyvää vastuuta ja lapsen parasta (=vanhemmat avioliitossa) pohtimatta. Sen sijaan naimisiinmeno vaatii vaivannäköä, vaikkei edes järjestäisi häitä, joten sitä tulee ihan laiskuuttaan lykättyä. Toki poikkeuksiakin on, esim. ymmärrän ihmisiä, jotka eivät koskaan aiokaan mennä ideologisista tms. syistä naimisiin, mutta aika monella taitaa mennä teoriani mukaan.. ja avoliittorekisteri on vitseistä suurin, menkää ihmiset naimisiin jos haluatte samat oikeudet kuin aviopareilla!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jolloin lapsi perii isänsäkin ja vanhempien keskinäinen testamentti varmistaa selustaa.
Ei siinä juridisessakaan puolessa tarvita naimisiin menoa.
Aika moni pariskunta ei mene naimisiin ollenkaan, eikä avopuolisoina elelyssä mitään vikaa tunnu olevan.
En ole varma meidän kohdalla avioliitosta. En pidä naimisiinmenoa tärkeänä asiana. Mielestäni yhteisen asunnon ostaminen ja yhteisen lapsen tekeminen on paljon suurempia juttuja kuin naimisissa oleminen. Olemme mieheni kanssa puhuneet avioliitosta, mutta mitään varsinaista päätöstä emme ole tehneet. Menemme ehkä joskus naimisiin, tai sitten emme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käytännön elämän kannalta ehkä vielä tärkeämpää olisi hoitaa juridinen puoli kuntoon.
ap
Isä on tunnustanut lapsen ja näin ollen lapsen kannalta on juridisesti yhdentekevää olemmeko naimisissa vai ei. Minä taas olen merkitty edunsaajaksi avomiehen henkivakuutukseen, joten en jää puille paljaille jos avomies ennenaikaisesti kuolee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on se, että "halutaan rauhassa katsella, tuleeko tästä mitään".
Lapsia sitten kuitenkin hankitaan tällaiseen suhteeseen?!
Toivon mukaan tällainen on kuitenkin harvinaista.
mennään kuin ehitään.
Mutta kun se nimenomaan merkkaa... jos tulee ero tai toinen kuolee, periikö puoliso vai joutuuko avoleski tappelemaan asioista kuolleen puolison sukulaisten kanssa... miten raha-asiat järjestyy, saako leskeneläkettä, kuka on lähiomainen jne.
Ei avioliitto ole mikään tunnehömpötys, vaan juridisesti iso asia!
eioltu häitä mietitty. Mitään raskaushäitä en tahtonut joten avioiduimme sitten 1,5v esikoisemme syntymän jälkeen.
häitä ja vauvakuume iski! ;)
No sit kun vauva syntyi niin sitten tuntuikin siltä, että haluamme kaikki saman sukunimen ja niin meidät sit vihittiin yllärinä ennen vauvan kastamista!!
Ja oli siis täysi yllätys kaikille ristiäisvieraille!! Vain bestman ja kaaso tiesivät, oli valittu ihan käytännön asioiden takia, mm. hääkimpun salaa sisääntuominen jne.
Meille tämä oli ainoa oikea tapa! Se tuntui niin oikealta :) Ja tästä tulee joulukuussa 10 vuotta!!
vauva ilmoitti tulostaan sellaisessa vaiheessa että ei ollut mitään madollisuutta pitää häitä. Opinnäytetyö, toisella pro gradu, muutto toiselle paikkakunnalle, paha raskauspahoinvointi ja selvää oli että kumpikin tahtoo viettää kunnon häät jossa suku on läsnä.
Olemme kihloissa ja suunnitelleet häät... mutta nyt juhlimme kun lapsi on syntynyt.
Ei se elämä mene aina niin kuin unelmissaan ajattelee...
emmekä olleet naimisissa. Ajattelen sen myös niin, että naimisiin menolle ei ole ikärajaa, mutta lasten hankkimiselle on. Olen aina halunnut suht nuorena äidiksi (olin 26 kun lapsemme syntyi), naimisiin ehdimme myöhemminkin.