Monesko lapsi itse olet? Koetko olevasi vanhempiesi arvostama?

siitä, miten me koemme asiat. Jotenkin vaikea uskoa, että kaikilla on niin tylymeininki vai eikö ne arvostusta saaneet sitten kirjoita tähän pinoon.

Olen keskimmäinen lapsi ja ainoa tyttö. Veljet on saaneet kaikki mitä ovat vaan tajunneet pyytää. Mä jos jotain joskus pyysin, niin ehkä sain yleensä en. Veljillä oli omissa huoneissa telkkarit, stereot ja pelikonsolit. Mulla oli vanhan mankka missä toimi vaan radio. Veljet ajeli pyörillä, mulle ei sellasta ostettu vaikka se oli mun harras ja suuri toive, jota jaksoin usein pyytää. Lupauksia sain siitä, mutta itse pyörää en koskaan.

Veljet sai uusia merkkivaatteita alvariinsa, mä en. Vaatteita oli kuitenkin että ei ihan alasti tai rikkinäisissä tarvinnut kulkea.

Veljien todistuket jaksettiin aina kehua ja käydä läpi, yleensä saivat vielä rahaa jos olivat nostaneet numeroita. En mä vaan, en edes silloin kun sain stipendin, ei sitä muutenkaan pahemmin noteerattu. Onhan näitä vaikka mitä ollut lapsuudessa. Ja sama meno jatkuu edelleen.

Äiti voitti Kenossa muutama vuosi sitten aika kivan summan rahaa. Veljet saivat molemmat saman suuruisen summan, mä en mitään. No, tuskin olisin tässä vaiheessa edes huolinut.



Ja, ei oo välit mitenkään läheiset keneenkään lapsuudenperheen jäseneen.