isovanhempien lastenhoito

Tarjoa ensin tilaisuutta isovanhemmille, että "Me tarvitsisimme jonkun meille lapsenvahdiksi illaksi JA yöksi silloinjasilloin kun ollaan menossa kaverin häihin. Sanokaa suoraan vaan, jos ei sovi tai jos ette halua yön yli hoitaa, voidaan kyllä hankkia joku muu hoitamaan, mutta ajateltiin tarjota teille ensin mahdollisuus ettei loukata jos suoraan palkataan joku muu lapsenvahdiksi."



Pyydä jotakuta muuta jos ei sovi. Onko kummia tai ystävää joka voisi auttaa? Tai palkkaa ihan joku muu tuttu, vaikka naapurin täti jonka lapset ovat nähneet useasti ja on tuttu. Jos ei tuttuja ole muita kuin isovanhemmat, niin kannattaa alkaa pikaisesti rakentaa itselleen turvaverkkoja, tai pestata joku opiskelijatyttönen satunnaiseksi lapsenvahdiksi, ja sitten myös yöksi jos on tarvetta.

isovanhempia harmittaa sitten parinkymmenen vuoden päästä kun itse tarvitsisivat hoitoa. väkisin kostautuu homma tiedostamatta. ei paljoa käy omat lapset eikä varsinkaan ne lapsenlapset katsomassa. puhumattakaan että joku kotiinsa ottaisi viimeisiksi elinvuosiksi. niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.



ennen vanhaan isovanhemmat auttoi lastenlasten hoidossa jolloin myös vanhemmat asuivat lastensa luona kun ei enää itse pystynyt kotona asumaan. eli puolin ja toisin.

nykyajan isovanhemmille tuntuu olevan tärkeintä omat matkat ja oma-aika, ei enää välitetä auttaa toisia ja olla omien lasten ja lastenlasten kanssa.

isovanhemmat eivät aktiivisesti hoitaisikaan lapsenlapsiaan. Minusta tämä on vähän kummallinen ajatusmalli; isovanhemmat eivät voi olla lapselle läheisiä ja rakkaita elleivät ota lapsia yökylään ja hoitoon silloin kun vanhemmat niin haluavat. Minusta yökyläilyä tärkeämpää on halu olla osana lastenlasten elämää. Kaikki isovanhemmat eivät syystä tai toisesta koe pärjäävänsä/jaksavansa lastenlasten kanssa, vaikka se ulkopuolisesta vaikuttaakin tekosyyltä; "kyllähän ton ikäisten pitää jaksaa kun meidän lapset on niiiiiin helppoja". Hyvä vaan, että ääneen sanovat jos eivät kykene hoitamaan lapsenlapsiaan.

isovanhempia harmittaa sitten parinkymmenen vuoden päästä kun itse tarvitsisivat hoitoa. väkisin kostautuu homma tiedostamatta. ei paljoa käy omat lapset eikä varsinkaan ne lapsenlapset katsomassa. puhumattakaan että joku kotiinsa ottaisi viimeisiksi elinvuosiksi. niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.

ennen vanhaan isovanhemmat auttoi lastenlasten hoidossa jolloin myös vanhemmat asuivat lastensa luona kun ei enää itse pystynyt kotona asumaan. eli puolin ja toisin.

Siis etät olisivat aidosti ja oikeasti läsnä. KUuntelisivat lasta ja tullisivat usein käymään.

Minusta isovanhemmat hoitavat tosi pitkään, jos puoleenyöhön asti hoitavat, ehtiihän siinä jo vaikka mitä. Ei todellakaan voi syyttää etteivät hoitaisi. Eikä kaikille se vieraassa paikassa nukkuminen ole niin helppoa, tai lasten hoito vanhojen ihmisten asunnossa.



Yrittäkää nyt vähän asettua noiden isovanhempien asemaan, ja olkaa kiitollisia, että saatte apua.

Toivottavasti omat lapset ymmärtävät, että hoitovastuu heidän omista lapsistaan on heillä itsellään.

Ja jos eivät käy minua katsomassa vanhainkodissa siksi, että en suunnittele loppuikääni sitoutuvani elämäntehtäväkseni hoitamaan lapsenlapsia niin voi voi. Sitten olen epäonnistunut lasten kasvatuksessa täysin ja sille ei voi mitään.

Toivottavasti omat lapset ymmärtävät, että hoitovastuu heidän omista lapsistaan on heillä itsellään.

Ja jos eivät käy minua katsomassa vanhainkodissa siksi, että en suunnittele loppuikääni sitoutuvani elämäntehtäväkseni hoitamaan lapsenlapsia niin voi voi. Sitten olen epäonnistunut lasten kasvatuksessa täysin ja sille ei voi mitään.

vahdi enää puolenyön jälkeen heidän lapsiaan, niin on tosiaan kasvatus mennyt vähän metsään.

koska niitä on niin monta ja ovat poikia, tyttöjä kuulemma hoitaisivat : /

...voin käväistä siivoomassa äidin luona, jos en satu olemaan silloin Välimerellä purjehtimassa ja ellei mun jumppa tai kampaaja osu siihen päälle tai kotiseutuyhdistyksen reissu Tallinnaan. Sitten ehkä. Kerran vuodessa tai noin.

että ehkä ne isovanhemmat eivät jaksa hoitaa lapsia yön yli, ts. tarvitsevat yöunet. Aika moni tuntuu luulevan, että isovanhemmat jaksavat tuosta vain ja mitä vain. Ja aika harva isovanhempi haluaa myöntää, että ottaa voimille. Tiedän useamman erittäin hyväkuntoisen isovanhemman, jotka ovat aivan puhki lastenlasten vierailun jälkeen (esim. 1 yö) - eivät koskaan kerro lapsilleen, mutta toipumiseen menee aikaa.



Omat vanhempani ovat todella hyväkuntoisia, ovat juuri jääneet eläkkellee, käyvät punttisalilla, lenkillä, matkustelevat: lapset ovat heillä aina silloin tällöin yökylässä. Juuri viimeksi äitini sanoi, että kumma miten 1-2 yön yökyläily vie voimat, vaikka sitä ei uskoisi, ikä tekee tehtävänsä. Samaa olen kuullut monen muunkin isovanhemman suusta.

Asumme Irlannissa ja mummi käy meillä noin kolme kertaa vuodessa, pappa kerran. Hoitavat innokkaati lapsenlapsia ja me miehen kanssa pääsemme vähän tuulettumaan. Suomessa käydessämme samoin.



Ihana nytkin just katsella, kun mummi pussaa ja röyhtäyttää tuossa vieressäni 2-viikkoista vauvaa. : ) Hyvä mieli tulee, kun tietää, että on tukiverkkoja ja lapsilla paljon rakastavia aikuisia ympärillään.



Itse todellakin haluan olla osallistuva mummi sitten tulevaisuudessa. Haluan lapsenlapsia yökylään ja hoidan mahdollisimman paljon. On aivan ihanaa, kun meidän isommat lapset ryntäävät lentokentällä mummin syliin halimaan ja mummilla on kyyneleet silmissä. Sitä se elämä on. Sellaisen vanhuuden haluan myös itselleni.

Mutta onhan se nyt aika outoa jos ei voi yön yli hoitaa, jos kerran nukuttavatkin. Eihän se nukkumienne hyvänen aika sentään niin raskasta ole. Ikävä juttu että joillakin on näin. Meillä on siinä mielessä onnellinen tilanne että omat vanhempani ottaisivat meidän tyttöä koska vaan hoitoon ja yökylään ihan muuten vaan, vaikka muitakin lapsenlapsia on jo 8 siinä pyörimässä. Lisäksi siskoni ja veljeni kaikki ovat aina auttaneet tarpeen tullen lapsenhoidossa. Harvoin meillä hoitoapua tarvitaan, mutta joskus on kiva saada tehdä omia juttuja. Miehen vanhemmille lasta ei oikeen voikaan viedä koska ovat vähän viinaanmeneviä... Ja samoilla linjoilla olen kuin ap, toivon todella että minä voin ja jaksan osallistua samalla tavalla tulevien lastenlasteni elämään. Ja samaa mieltä myös siinä, että mikä ihme siinä on että nykyään pitäisi ne muksut yksin hoitaa? Ennen on sujuvasti isovanhemmat hoitaneet lapsia siinä kun sisaruksetkin ja tukiverkot oli kunnossa. Ikävää, mutta näin se on nykyään kai, että alusta loppuun asti on yksin pärjättävä, hoidettava lapset ja itsensä, vanhuuteen asti kun kukaan ei enää välitä eikä ehdi auttaa.

Lapsi osaa tulla herättämään, jos tarvitsee apua.

Vanha ihminen ei muutenkaan nuku sikeästi ja heräilee, niin että ihan oikeasti unimukavuus ei parista tuhisevasta muksusta kummemmin kärsi. Paitsi jos mummu on niin jännityksissään ettei pysty nukkumaan, mikä tuntuu haetulta.

melkein useammin on ongelmia kuin ei ole. Ja elämän rytmin muutoksen vaikuttavat enemmän kuin nuoremmilla. Eli ei todellakaan ole kaukaa haettua. Vanhat ihmiset käyttävät unilääkkeitäkin todella usein, ja silloin lapsen kanssa nukkuminen voi syystäkin pelottaa.

Jättää ne unilääkkeet ottamatta jos niitä käyttää.

Jos seuraavana päivänä ei ole erikoista ohjelmaa, niin siitähän mummo ja pappa pääsevät suoraan kotiin nukkumaan. Aikuinen ihminen varmaan selviää tuollaisesta "valvomisjaksosta" kunnialla.

melkein useammin on ongelmia kuin ei ole. Ja elämän rytmin muutoksen vaikuttavat enemmän kuin nuoremmilla. Eli ei todellakaan ole kaukaa haettua. Vanhat ihmiset käyttävät unilääkkeitäkin todella usein, ja silloin lapsen kanssa nukkuminen voi syystäkin pelottaa.

sitten puolen yön jälkeen. Mikä on niin tärkeää, että vanhojen ihmisten pitää sen takia viettää uneton yö?

juttuja lukee niin tajuaa kuinka onnellisessa asemassa on, kun omat vanhemmat ovat vielä nuoria, virkeitä työikäisiä ja tulevat mielellään hoitamaan vaikka moneksikin yöksi lapsenlapsiaan. Isäni tekee vuorotyötä, eikä hänelle tekis heikkookaan valvoo yksi tai kaksi yötä tarvittaessa, mutta meidän lapset kyllä nukkuvat kuin tukit klo 22-07.

He onneksi ymmärtävät, että vanhempienkin on hyvä saada välillä vapaata aikaa ihan yömenoillekin. He ovat nuorehkoja ja molemmat melko raskaassa työssä, mutta silti hoitavat melko paljon lapsia. Kovin usein en kuitenkaan pyydä, sillä he eivät kieltäyydy, vaikka ehkä haluaisivatkin.



Huomaan olevani onnellisessa asemassa ja ymmärrän, että sinua ap harmittaa. Ihmetyttää, jos isovanhemmille on vastenmielistä hoitaa lapsenlapsia; lapset eivät silloin kiinny isovanhempiin kovin paljoa, ja sitten ikivanhana on ihan turha marista, kun lapsenlapset eivät käy katsomassa. Minä mummuiässä aion ainakin pitää sen mielessä. Mutta isovanhempia on toki moneen junaan, ja on tylsää, jos kummatkaan isovanhemmat eivät ole kovin halukkaista hoitamaan.



Voithan tosiaan kuitenkin lähettää vaikka miehesi kotiin ja jäädä itse juhliin, jos juhlat ovat sinulle läheisemmän ihmisen järjestämät.