Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Alkaisitteko vauvan yritykseen tässä tilanteessa??

Vierailija
21.04.2009 |

.

Kommentit (23)

Vierailija
1/23 |
21.04.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Eli olen pitkään halunnut neljättä lasta ja mies lämpeni pari kuukautta sitten asialle ja halusi ihan innoissaan ja malttamattomana heti aloittaa vauvan yrityksen. Itse olen syntynyt jouluaattona ja sanoin miehelleni, että ootetaan pari kuukautta, että tähdätään vauva mielummin alkuvuodelle, koska olen itse kärsinyt monella tavalla siitä (en ala tässä tarkemmin erittelemään), että olen syntynyt loppuvuodesta ja just jouluna.



No nyt kun sitten ois aika alottaa yrittämään niin mies alkoikin taas epäröimään ja sanoi, että nämä kolme kyllä riittäs hänelle ja kun nuorinkin on jo 4v niin elämä on jo aikalailla helpottunut, eikä jaksaisi alkaa sitä vauva-arkea alusta. Sanoi, että kasvatetaan nämä kolme kunnon kansalaisiksi ja se riittää ja sanoi jo haluavansa etenkin enemmän minun seuraani ja meidän kahdenkeskistä aikaa.



Toivoi, että kun nyt on lapset isommat niin jaksaisin istua hänenkin kanssaan iltaisin juttelemassa jne. kaipaa siis selvästi minun huomiotani, kun lapset on sen jo lähes täysin monta vuotta vieneet. Sanoi myös, että meille voi tulla jopa ero, jos tehdään lisää lapsia, koska hän kaipaa niin paljon minua eikä jaksa taas odotella, kun vauva ryöstää minut täysin häneltä jne. Hänellä myös tällähetkellä kovasti työstressiä, kun on oma pieni yritys ja taantuma jo koettelee.. Pelkää, että ei pysty enää huolehtimaan perheemme taloudesta ja sairastuu jne ja sanoo, että minä en voisi olla pienen vauvan kanssa yhtään apuna jne.



Ymmärrän kyllä hänenkin pointtinsa hyvin, mutta se vauva ois niin tervetullut silti meidän perheeseemme. Tuntuu, että perheemme kaipaisi vielä sitä yhtä jäsentä ja tiedän myös miehen pohjimmiltaan sitä haluavan.

Vierailija
2/23 |
21.04.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

viettäisin aikaa mieheni kanssa ja pistäisin parisuhteen ensin kuntoon, sitten vasta vauva myöhemmin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/23 |
21.04.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jos sanoo, että saattaa tulla ero jos lisää lapsia tulee, niin aika vakavalta tuo minusta kuullostaa. Minun mielestäni lapsen yrittäminen tulee olla yhteinen päätös, eikä tuo sinun kirjoituksesi todallakaan kuullosta siltä, että mies olisi asian takana.

Vierailija
4/23 |
21.04.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

parisuhteelle nyt erityishuomiota, se on kuitenkin onnellisten lasten koti se hyvinvoiva parisuhde ja jokainen lapsi ansaitsee tulla täysin toivottuna siihen perheeseen - jos mies epäröi niin aikalisä!

Vierailija
5/23 |
21.04.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

jo aikaisemmin huomioida sitä miestäkin vähän enemmän? Oletkohan ollut vähän turhan kiinni lapsissa?

Vierailija
6/23 |
21.04.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ja mies siis sanoi, että minulla on täysi vapaus hankkia se lapsi ja hän ei ikinä elämässä kiellä sitä. Mutta, että jos häneltä ihan totuutta kysytään, niin hän ei nyt haluaisi sitä vauvaa ehkä parin vuoden päästä. Sanoinkin, että olen jättänyt ne pillerit pois niinkuin sovittiin ja on silti halunnut vielä kanssani sänkyynkin ja tältäkierrolta nyt ei pillereiden syönti enää auta, kun oon kaks viikkoa jo ollut syömättä niitä. Toki tuskin heti pillereiden jälkeen tärppää... Mietin vaan, että pitäskö kuitenkin alottaa ens kierrosta taas pillerit.. Välillä iltaisin kyllä kuiskii, että oishan se vauva ihana jne.



Mutta jotenkin mulla meni maku tästä yrittämisestä..vaikka mies on vauvaan siis periaatteessa suostunut niin ei sitä kuitenkaan täysillä halua, mutta antaa minun päättää ja antaa sen vauvan tulla. Epäröin silti.. aikaisemmat lapset on kaikki ollut molempien puolesta niin haluttuja. Ja jotenkin tuntuu pahalta yrittää nyt vauvaa, kun mies epäröi ja taas toisaalta syli kaipaa niin kovasti sitä pientä nyyttiä. Pelkään häviäväni myös mieheni.. Itkettää oikeasti tämä tilanne. Joku vois pomppia riemusta, kun mies on antanut vapaat kädet yrittää vauvaa, mutta musta tuntuu nyt vaan käsittämättömän pahalta..:(

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/23 |
21.04.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sain kohdunulkoisen 2006, mies oli ensin ihan iloinen raskaudesta, vaikkemme lasta yrittäneet (kierukkaraskaus), toistamiseen tulin yllättäen raskaaksi marraskuussa, mutta valitettavasti raskaus keskeytettiin helmikuussa sikiön poikkeaman vuoksi.



Mies on aina sanonut ettei enempää lapsia tarvita, mutta ollut kuitenkin iloinen noista kahdesta ylläristä. Nyt on sinnikkäästi käyttänyt kumia, mutta sanoin että laitan luukut kiinni, koska oman pääni takia haluan vielä yhden lapsen. Olen varma että näky 18-viikkoisesta sikiöstä roikkumassa jalkovälissäni kummittelee muuten loppuikäni.



Ikä alkaa painaa ja siksi kiire jos sen neljännen elävän vielä haluan.

Vierailija
8/23 |
21.04.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

sori, kun tää niin sekavaa tekstiä, hoidan lapsia ja laitan ruokaa samalla:) Ja ei heti älyä kaikkea oleellista kirjoittaa..



Eli yritys jo ehdittiin tavallaan aloittaa ja jätin e-pillerit yhteisestä päätöksestä pois ja yhtäkkiä parin viikon päästä mies alkoikin puhua tuollaista. Pääosin asia liittyy varmasti työstressiin ja siihen, että tarvitsisi myös yrityksessä minun apuani tällähetkellä. Niin ainakin koen asian.



Häntä myös pelottaa, on sen suoraan sanonut, että miten vartalolleni käy neljännen lapsen jälkeen, kun aiemmat lapset olen tehnyt reilusti alle kolmikymppisenä ja nyt olen yli kolmenkymmenen. Sanoi, ettei tässä iässä enää niin vartalokaan palaudu, pelkää kovasti myös minun lihomistani jne. ettei minulle enää jää aikaa huolehtia itsestäni saati hänestä. Kahden ekan jälkeen vartaloni säilyi täysin ennallaan kolmannesta imetyksestä rinnat katos ja alapää tuntuu hiukan venähtäneen. Pelkää kai, että jos yksi vielä tehdään niin hukkuu sinne. Ei nuo ulkonäkö asiat oo tosiaan sille pääasia, mutta niitäkin murehtii.



En tiedä.. tosi tosi pahalta vaan tuntuu nyt ja toivonkin, ettei tästä kierrosta nyt ainakaan tärppää ja sitten otan aikalisän ja mietitään asiaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/23 |
21.04.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

haluaisi ottaa sitä riskiä, että jään neljän lapsen yksin- tai yhteishuoltajaksi. Eikä se lapsi pysy pienenä nyyttinä kuin vähän aikaa.

Vierailija
10/23 |
21.04.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

jos nyt oot raskaana, niin sitten vaan nautitte neljännestä!



Jos et, niin lopettaisin yrittämisen. Mitä järkeä vetää oma jaksaminen ihan äärimmilleen? Nauttikaa elämästänne ja kolmesta lapsesta ja toisistanne.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/23 |
21.04.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

järki sanoo, että nyt yritys jäihin, mutta sydän sanoo muuta. Ollaaan aina yhdessä miehen kanssa puhuttu neljästä lapsesta ja aina ajateltu ne neljä hankkia jos luoja suo.



Nyt tuntuu vaan siltä, että jos ei nyt sitä neljättä tehdä niin ei sitten koskaan. Meillä alkaa pian ikää olemaan liikaa ja en haluaisi lasten iskäeroa liian suureksi myöskään.



Toisaalta väkisin myös miettii, että jos oltas yritys alettu sillon kun mies sitä niin innokkaasti halusi niin olisin jo mahdollisesti raskaana ja mies asiassa mukana.. oma vika siis..:/



ap

Vierailija
12/23 |
21.04.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

mitä ihmettä mä teen..

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/23 |
21.04.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Eihän teillä vielä kiire ole.

Vierailija
14/23 |
21.04.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

vaan keskittyisin mieheen ja parisuhteeseen. Ja kun se toimisi hyvin ja mies tuntisi että huomioit häntä tarpeeksi, voisitte keskustella uudelleen. Kuitenkin niin, että jos teille vauva tulee, et unohtaisi miestäsi ja keskittyisi pelkkään vauvaan. Näin tuntuu käyneen aikaisemmilla kerroilla?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/23 |
21.04.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

kiinnostaa, millä tavoin olet kärsinyt joulukuussa syntymisestä? Meillä vanhempi lapsi syntynyt joulukuussa ja seuraavakin syntyy joulukuussa... kiinnostaa, mitä odotettavissa..



Ja minäkin odottaisin tuossa tilanteessa vuoden-pari.

Vierailija
16/23 |
21.04.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olin aina luokan pienin ja nuorin, olinhan kasvussa ja kehityksessä vuoden jäljessä tammikuussa syntyneisiin verrattuna. Erityisesti ekat kouluvuodet olivat minulle hyvin hankalia, ja itkuun päättyi moni tunti, kun asiat tuntuivat hankalilta. Jälkikäteen ajateltuna ehkä olisi kannattanut aloittaa koulu vasta seuraavana vuonna.



Olin koulukiusattu ala-asteella, joskaan se nyt ei suoranaisesti johtunut tuosta joulukuussa/loppuvuodesta syntymisestä, mutta ehkä olin ikätovereita lapsellisempi ja arempi jne. joka osittain liittyy samaan asiaan. Mutta tuo iskäeron vaikutus kasvussa ja kehityksessä tasoittuu viimeistään ylä-asteelle mentäessä ja päästötodistuksessa keskiarvoni on 9.8, joten alun hankaluuksien jälkeen hyvin se koulukin alkoi sujua:)



Myös minulle tärkeässä kilpaurheilulajissa tuntui aina hiukan epäreilulta kilpailla lähes vuotta vanhempia vastaan ja lapsena yksikin vuosi vaikuttaa paljon kasvussa ja kehityksessä. Kilpakumppanit olivat minua päätä pidempiä. Mutta sisu ainakin kasvoi ja ajan myötä erot tasaantuivat ja menestystäkin sain kilpailuista ihan kiitettävästi:)



Harmitti lapsena ihan vietävästi, kun en voinut pitää kaverisynttäreitä tai jos joululomalla piti niin kukaan ei päässyt tulemaan.



Kummeilta ja mummeilta sai yhteisen joulu- ja synttärilahjan, kun ne samaan aikaan olivat ja se tietysti lapsena ärsytti, kun muut saivat erikseen synttäri ja joululahjat. Muutenkin synttärit hukkuivat ja unohtuivat jouluvalmistelujen alle.



Murrosiässä ärsytti, kun kaikki täytti 18v kauan ennen mua ja pääsi baareihin ja meikä sitten viimeisenä. Ei todellakaan iso asia, mutta silloin se otti pattiin ja lujaa.



Tuossa nyt ainakin joitain asioita.



Eli ei mitään ylitsepääsemättömiä ongelmia:) Mutta itseäni vieläkin tuo asia hiukan ärsyttää, kun lapsuuttani muistelen, niin sen vuoksi en lapsilleni samaa halua.

Vierailija
17/23 |
21.04.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

miestä tosiaan vaan pelottaa mutta saattaisi kuitenkin oikeasti halutakin. Jos kerta iltaisin siitä neljännestä lapsesta kuiskii..

Ei kai sitä voi kukaan sanoa miten pitäis tehdä mutta jos vähänkään mielessä se neljäs niin yrittäisin ja tekisin sen nyt eikä sitten myöhemmin.Vaikka periaatteessa aikaa on vielä iän puolesta niin todennäköisesti se jää sitten tekemättä. Saatikka että onhan se tosiasia että iän puolesta asia vaikeutuu koko ajan, joskaan ei toki mahdottomaksi asiaa tee.

Joten ehkä pyrkisin puhumaan miehen kanssa asiasta. Olisko mahdollista jollain lailla panostaa siihen mieheen niin että saisitte sitä kahdenkeskistä aikaa enemmän. Vauva sitoo mutta onhan sitä ennenkin vielä aikaa olla enemmän yhdessä jos muuta lapset isompia. Vauva-aikakin loppujen lopuksi aika lyhyt sitten..

Vierailija
18/23 |
21.04.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

miestä tosiaan vaan pelottaa mutta saattaisi kuitenkin oikeasti halutakin. Jos kerta iltaisin siitä neljännestä lapsesta kuiskii..

Ei kai sitä voi kukaan sanoa miten pitäis tehdä mutta jos vähänkään mielessä se neljäs niin yrittäisin ja tekisin sen nyt eikä sitten myöhemmin.Vaikka periaatteessa aikaa on vielä iän puolesta niin todennäköisesti se jää sitten tekemättä. Saatikka että onhan se tosiasia että iän puolesta asia vaikeutuu koko ajan, joskaan ei toki mahdottomaksi asiaa tee.

Joten ehkä pyrkisin puhumaan miehen kanssa asiasta. Olisko mahdollista jollain lailla panostaa siihen mieheen niin että saisitte sitä kahdenkeskistä aikaa enemmän. Vauva sitoo mutta onhan sitä ennenkin vielä aikaa olla enemmän yhdessä jos muuta lapset isompia. Vauva-aikakin loppujen lopuksi aika lyhyt sitten..

Vierailija
19/23 |
21.04.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Voisiko olla että



miestä tosiaan vaan pelottaa mutta saattaisi kuitenkin oikeasti halutakin. Jos kerta iltaisin siitä neljännestä lapsesta kuiskii..

Ei kai sitä voi kukaan sanoa miten pitäis tehdä mutta jos vähänkään mielessä se neljäs niin yrittäisin ja tekisin sen nyt eikä sitten myöhemmin.Vaikka periaatteessa aikaa on vielä iän puolesta niin todennäköisesti se jää sitten tekemättä. Saatikka että onhan se tosiasia että iän puolesta asia vaikeutuu koko ajan, joskaan ei toki mahdottomaksi asiaa tee.

Joten ehkä pyrkisin puhumaan miehen kanssa asiasta. Olisko mahdollista jollain lailla panostaa siihen mieheen niin että saisitte sitä kahdenkeskistä aikaa enemmän. Vauva sitoo mutta onhan sitä ennenkin vielä aikaa olla enemmän yhdessä jos muuta lapset isompia. Vauva-aikakin loppujen lopuksi aika lyhyt sitten..

Vierailija
20/23 |
21.04.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

tilanteeseen yrittää pakolla jotain neljättä väntää.Miks et voi olla onnellinen noista mitä sulla on ja keskittyä nyt vahän aikaa siihen miehees joka sulla vielä on.Kun pakolla yrittää vääntää kääröä kun syli vaatii....Mä olin 35 kun sain lapseni ja 37 kun tuli ero.....kannattaa yrittää pitää se perhe koossa.itse suren sitä että kauan toivottu lapseni (6v yritystä ) joutuu elämään ilman perhettä.Sitä en olisi koskaan halunnut.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kuusi kahdeksan neljä