Lue keskustelun säännöt.
Kyllä näitä pentuja, jumalauta, on liikaa!
03.05.2009 |
Kauhulla ajattelen tulevaa kesää, jonka vietän lähestulkoon yksin viiden lapsen kanssa. Lisäksi olen raskaana. Arki jotenkuten menee, kun kolme vanhinta on koulussa, mutta sitten, kun ovat kaikki kotona, tulen varmaan hulluksi. Jo viikonloput ovat esimakua siitä (mies siis viikonloputkin töissä), mitä kesä tulee olemaan... Ja maha sen kun kasvaa, enkä pysy enää kenenkään perässä. Saati, että uskoisivat jotain, mitä sanon tai kiellän.
Joskus tuntuu, että olisi tämä elämä voinut toisinkin mennä. Miksi vääntää lapsia maailmaan, kun ei jaksa entisiäkään? Mutta tämähän meidän lestadiolaisten perinne on. Tai en kyllä varmaankaan enää ole oikea lestadiolainen - niin on ajatukset muuttuneet, kun oman jaksamisen rajat ovat tulleet vastaan. Ja sen olen päättänyt, ettei yhtään tenavaa enää tähän torppaan. Meidän arki on kuitenkin sitä, että lapset ovat 90%:sti mun vastuullani. Mies tekee niska limassa töitä elättääkseen tämän pesueen. Hullujenhuoneelle päättyy muuten tämä tie ennenpitkää, ellei tajua realiteettejä...
Voi itku, että haluaisin jaksaa lasteni kanssa paremmin! Mutta ei mulle anneta siihen mahdollisuutta. Ei oo koskaan annettu. Ja joidenkin mielestä pitäisi vain jaksaa ottaa uusia lapsia vastaan tähän kaaokseen, vuosi toisensa perään. Mullakin on hedelmällistä ikää varmasti se 15 vuotta jäljellä.
Itku meinasi äskenkin tulla, kun olin lasten kanssa ulkona ja se meno oli yhtä kiljumista ja tappelua. Oli omat ja naapurin lapset ja mitään ei uskottu. Enkä mahan kanssa jaksanut jokaiseen kinaan ja kiljumiseen juosta väliin. Nostin nyt kaksi nuorimmaista sisälle ja lukitsin oven ja täällä pysytään, kunnes mies tulee kotiin. Kolme vanhimmaista keksiköön ohjelmaa pihalla.
Että voi ihminen olla väsynyt tähän kaikkeen. Kiitos, ei muuta. Tekis mieli nukkua ja herätä huomenna.
Kommentit (29)
uskon että uskovainenkin kiroilee ja sallittakoon se myös heille mutta että jumalauta??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutapa selitystä sille en löydä. Kiroamistahan se toki on. Kyllä uskovainenkin heikkona hetkenään kiroaa ja ajatuksissaan varmasti vielä useammin kuin ääneen. :) Ei tässä mitään pyhimyksiä olla - edes yritetä olla...
Meksikoon ei ole rahaa matkustaa, enkä matkustaisi. Lapsistani en haluaisi ketään pois. Lähinnä kai aloitukseni kertookin siitä, että nyt tuntuu olevan tarpeeksi! Nyt riittää tätä lajia. Kukapa nyt olemassaolevista rakkaistaan ehdointahdoin luopuisi. Niitä, joita ei ole olemassa, ei sitävastoin osaa kaivata. Näin ainakin nyt kohdallani tuntuu.
Ja mies ei muuten alkoholiin koske, vaikkei uskovainen olekaan. :) Hieno mies.
Ja 14 : varmasti totta, että toisessa elämäntilanteessa, kun väsymys ja muu elämä on saatu "aisoihin", saattaisin jopa kuvitella kaipaavani uutta vauvaa. Olen pohjimmiltani lapsirakas, mutta se asia tuntuu hukkuvan tämän arjenpyörityksen alle... ikävä kyllä. Ei vain jaksa ihminen enempäänsä.
ap
johan tässä menikin aikaa viime vl-aloituksesta.. Minä en ikinä sanoisi lapsiani pennuiksi tai kiroilisi tuolla sanalla.. Minä en halua myöskään väsyä tuolla tavalla, itsestään on pidettävä huolta ettei mene ilo elämästä. Pitää hommata omaa aikaa, vaikka sitten maksullista. Ei äiti muuten jaksa. T. Vl äiti myös.
muodostunee yleensä siitä suuresta sisaruslaumasta. Meidän molempien sisarukset asuvat pääasiassa yli 700km:n päässä, lähimmätkin yli 100km:n päässä. Ei siis apua varsinaiseen arkeen...
ap
Voi, en minäkään aina ole ollut väsynyt, enkä olisi halunnut väsyä. Mutta elämä vain on kuljettanut tähän pisteeseen. Kaikkea ei ole voinut aina valita. Ovat minunkin lapseni olleet kullannnuppusia ja herranterttusia - ja usko pois : ovat monesti vieläkin sitä! Kirjoitinhan jo aiemmin, missä mielentilassa aloitukseni rustasin. Hermostuneena. En ole aina hermostunut, enkä aina kutsu lapsiani pennuiksi. Niin kuin sinäkin kerroit tunteeni olevan hetkittäin sinulle itsellesikin tuttuja. Samoin on minulla. :)
Mutta sen sanon, että tämä elämäntilanne väsyttää. Ehkä voin vuoden-kahden-kolmen kuluttua kirjoittaa tänne ja kertoa olevani hyvinvoiva kuuden lapsen äiti. En tiedä, vieläkö silloin olen vl-äiti, mutta kuuden äiti kuitenkin. Juuri nyt en jaksa ajatella elämää kovin kauas eteenpäin. Elän nyt tämän päivän loppuun ja lapset pian nukkuvat - huokaisen hetken ja aloitan huomenna kaiken alusta. Toivottavasti on vähemmän voimille käyvä päivä.
Mie stuli töistä puoli yhdeksältä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
... helvettiäkö niitä lapsia pitää tehdä jos ei jaksa??? Ei pysty ymmärtämään. Senkus ehkäisette. Eihän sitä kukaan saa tietää. Paljon muutakin tekopyhää on nykylessujen elämässä. Telkkaria ei jostain kumman syystä saa katsoa, mutta netissä roikutaan kaikki illat, (sehän onkin se pienempi paha noista kahdesta), vaikka väsyttää ja lapset on hoitamatta.
En kyllä jaksais, joten sympatiat sulle. Kovilla olet ja vielä raskaanakin on jo muutamakin lapsi liikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä tähän maailmaan ääntä mahtuu, ja sisarusten kuuluukin tietty määrä keskenään kinastella. Pikkulasten kodit ovat harvoin putipuhtaita ja supersiistejä.
Jos lapset saavat säännöllisesti ruokaa ja heillä on puhtaat vaatteet ja kylpy kerran viikossa, niin olet hoitanut hommasi hienosti. Lepää heti kun voit, ja nauti jokaisesta hetkestä, jossa joku pikkuisistasi on suloinen tai kiltti - edes sen hetken.
Kunhan vauva syntyy, arki asettuu teillä taas uusiin uomiin ja vähitellen sinunkin voimasi palaavat. Jospa koettaisit nyt vain jaksaa, päivän ja hetken kerrallaan? Ja tosiaan, ole itsellesi armollinen.
t. äiti, jolla on edessä kesä perheen neljää lasta pääasiassa yksin hoitaen.
Voisi olla mieli huojentunut sieltä palatessasi. Ja jätä sille äijälles pullo huonostikäynyttä pontikkaa... voisi olo huojentua myös siitä