Antakaas mulle nyt vinkkejä miten käytän päiväni kesällä!
Eli pitäisi yhdistää kolmen koululaisen kesärästiopintojen ohjaaminen, nelivuotiaan ulkoilutus ja viihdytys, vastasyntyneen hoito, kotikutsumyyntitoiminta kirjanpitoineen ja opiskelu. Tietysti kaikkien kotitöitten lisäksi.
Antakaapa ehdotuksia päiväjärjestyksestä. Isompien opiskeluihin menee esikoiselle ehkä pari tuntia päivässä, kahdelle muulle tunti-puolitoista. Myyntihommia ehkä 6 tuntia viikossa ja saman verran paperitöihin. Opiskeluun pitää saada ainakin 3 tuntia kerralla, muuten en saa keskityttyä. Mieheltä ei odotettavissa apua, nelivuotiasta voi kaverini joskus ulkoiluttaa, mutta vastalahjaksi mun pitää tietysti välillä ulkoiluttaa hänen lastaan.
Kommentit (79)
eivät kelpaa. Ja koska asia mutkistuu mutkistumistaan (esim. toi lapsen hoitopaikka oli kyllä jo aika huippu, pph, joka hoitaa vain opettajien lapsia tai opettaja, joka ei suostu jäämään äitiyslomalle, vaikka kesäksi on niin paljon töitä kaavailtuna, että hyvä jos synnyttämässä ehtii käväistä...), alkaa tuntua, että kuvitteellisen ihmisen kuvitteellisia ongelmiahan tässä ratkotaan sunnuntaiaamun ratoksi.
kaikkea ei voi saada, sitten ihmetellään kun on burnoutisssa....
Ei aina tarvitse suorittaa, relatkaa hyvät ihmiset!!
Keskittyisin lapsiin kesällä ja unohtaisin opiskelut, kun niistä ei näemmä mitään tule ja ei edes kiinnosta ja motivaatio on nollassa.
Elämä helpottuu kummasti ja jää 3 tuntia enemmän aikaa lapsille :)
ja ainakaan Helsingissä ei ole mitään asiaa töihin äitiysloman alettua. Siis tuo 30 arkipäivää, olet lomalla halusit tai et. Ja toiseksi - mikään erityisluokka ei ole NIIN ihana...
Enkä myöskään kyllä vaadi omalta lapseltani mitään tiettyjä arvosanoja (luulisi erityisopettajan ymmärtävän), vaan toivon että hän omaa hyvän perusosaamisen, tiedonhankinnan ja sosiaaliset taidot peruskoulun lopussa. Olkoon keskiarvo sitten 6,5 tai 9.
t. 9. vuosi tässä ammatissa
Siskoni on ihan samanlainen ja hänellä on myös jatkuvia pahoja suoritus- ja organisointinongelmia. Ei osaa laittaa asioita tärkeysjärjestykseen, eikä organisoida tai delegoida. Ja kärsii jatkuvasta alemmuudentunnosta ja siksi haluaa koko ajan tehdä enemmän kuin muut, joille oppiminen on helpompaa.
ei ole kyse todellakaan hitaista oppijoista vaan LAISKIMUKSISTA. Esikoisenikin vetää helposti kuutosta-seiskaa sillä ettei tee mitään. Jos joudan edes muutaman tunnin lukemaan hänen kanssaan kokeisiin, hän saa ysiä-kymppiä. Mutta talvella en yleensä jouda, enkä sitä paitsi jaksa hukata aikaa tappeluun, koska kouluaikana häntä on todella hankala saada tekemään mitään, koska jo se koulussa oleminen stressaa niin kamalasti. Kesäisin hänet saa lukemaan, se on vieläpä ihan kivaa. Luemme siis etukäteen seuraavan vuoden asioita, niin osaa ne sitten valmiiksi lukemattakin. Aina on arvosanat kohonneet edellisvuodesta kyseisessä aineessa 1-2 numeroa kesäopiskelun jälkeen. Yleensä olen aloittanut opiskelun klo 7 aamulla, koska silloin eivät kaverit vielä kutsu ;) Ja jos aikoo lukea parissa kuukaudessa vuoden asiat niin kyllä siihen muutama tunti täytyy varata...
Ja tuosta onnellisuudesta. En usko että pojat olisivat loppujen lopuksi onnellisia jos "relaisin" ja antaisin heidän rauhassa vajota kutosen tasolle. Kun sitten he kuitenkin haaveilevat ammateista tyyliin arkkitehti ja tutkija...
t. ap, joka kyllä kaipasi niitä aikatauluehdotuksia :D
ja ainakaan Helsingissä ei ole mitään asiaa töihin äitiysloman alettua. Siis tuo 30 arkipäivää, olet lomalla halusit tai et. Ja toiseksi - mikään erityisluokka ei ole NIIN ihana...
Enkä myöskään kyllä vaadi omalta lapseltani mitään tiettyjä arvosanoja (luulisi erityisopettajan ymmärtävän), vaan toivon että hän omaa hyvän perusosaamisen, tiedonhankinnan ja sosiaaliset taidot peruskoulun lopussa. Olkoon keskiarvo sitten 6,5 tai 9.t. 9. vuosi tässä ammatissa
Lupasin olla kevätlukukauden töissä enkä siinä vaiheessa hiiskahtanutkaan raskaudesta. Ja voivat ne erityisluokat olla oikeasti niin ihania ;)
t. ap
Lapsesi siis opiskelevat seuraavan vuoden asiat etukäteen ja saavat sitten kokeista seiskoja. Miten voi parantaa joka vuosia 1-2 numerolla arvosanaansa? Jokin tässä yhtälössä ei täsmää - vai miten mahdat opettaa matematiikkaa oppilaillesi? JA tiedätkö mitä - jos normaaliälyiset lapsesi opiskelevat kesällä jo tuon seuraavan vuoden oppimäärän, mitä arvelet, millainen motivaatio heillä on enää opiskella niitä samoja asioita pitkin vuotta uudestaan?
Eli tämä juttu on provo. Tai sitten olet opettajaksi sopimaton ja jokseenkin älytön ihminen. JOs kuitenkin olet todellinen, tässä ehdotukseni: Anna lasten viettää ansaittu lomansa. Ensi vuonna olet vauvan kanssa kotona, joten panosta lasten lukemiseen silloin, kun se on ajankohtaista, eikä kesällä. Nauti sinä vauva-ajastasi ja opiskele päiväunien ajan. Sisarukset palkkaat vuoropäivinä kolmeksi tunniksi hoitamaan 4-vuotiasta.
Kyllähän oppilaiden kanssa voi olla ihania hetkiä, mutta pääasiassa sellainen "oppilaat ovat niiiiin ihania"-höpötys tarkoittaa suomeksi sitä, että "katsokaa nyt, kuinka minä itse opettajana olen loistava, täydellinen, yli-ihminen, kerrassaan parempi kuin kollegani". Yritetään päteä sillä, että jokin muista vaikea tai haastava työ on itselle niin äärettömän helppoa ja vaivatonta, vaikeuksia ei myönnetä olevan olemassakaan (tai pahimmassa tapauksessa, niitä ei edes nähdä, koska oman persoonan ja egon pönkittäminen on tärkeintä.)
On tietysti opettajalle eduksi, että on sosiaalinen ja tulee toimeen monenlaisten ihmisten kanssa. Mutta henkilö, joka esim. työhaastattelussa kertoo, että rakastaa lapsia ja oppilaat ovat niin ihania... Ei ole oikeilla periaatteilla töissä. Tarkoitus ei ole kaveerata tai hyysätä oppilasta vaan ohjata oppimiseen, olla se aikuinen, joka asettaa rajat ja jota vastaan on turvallista kapinoidakin joskus.
Miksi teet lapsia miehen kanssa joka ei ole sitoutunut perheeseen ja tee omaa osaansa sen hyväksi?
Miksi lapsesi eivät tee koulujuttujaan lukukauden aikana? Minulla on kaksi lasta 12 ja 13 ja tekevät hommansa minun mitenkään niihin puuttumatta lukuvuoden aikana, keskiarvot on yli 9.
Perheessämme ei ole standardia mihin numeroihin tähdätään.
Kiinnitin huomioni tähän lauseeseen
"Vauvaan ei tarvi kiinnittää kovin monta minuuttia huomiota päivässä."
Mielestäni vauvan kanssa tulee kommunikoida, ensimmäiset elinkuukaudet ovat tärkeitä lapsen kehityksen kannalta. Ehkäpä lastesi ongelmat johtuu juuri tästä ettet ole ollut heihin kontaktissa riittävästi ja tarpeeksi varhain.
Minulla on ollut vauvoihini vahva side, olen kommunikoinut paljon ja ehkäpä siksi puhuivat todella varhain ja selkeästi eikä koulussa ole ollut ongelmia oppimisen kanssa.
Lapset tarvitsee lomansa joten anna niiden opiskeluasioiden olla jäissä kesäaikaan niin kuin ne on muillakin. Lapset ovat lomansa ansainneet. Pidät keskustelutuokion jossa painotat että tekevät ensi lukuvuonna töitä, tekevät läksynsä yms. ja se riittää että tekee parhaansa.
Lapsille jaat kotiaskareita ikätason mukaan. Otatte rennommin tämän kesän.
Tämän on kyllä pakko olla provo. Ei kukaan opiskele seuraavan lukuvuoden asioita kesällä. Järjetöntä.
Tuolla systeemillä syödään lapsen opiskelumotivaatio, lapsi kuvittelee muistavansa asiat ja heittää hanskat tiskiin.
Jos asiat tulisi uutena vastaan koulutunneilla voisi motivaatiotaso olla eri luokkaa ja tulla niitä onnistumisia kokeissakin.
En suostu uskomaan että kukaan opettaja olisi noin aivoton yksilö, jos on niin toimii väärässä ammatissa.
On minulla toki omakin idea. Mietin vaan olisiko siinä parantamisen varaa.
Eli oma suunnitelmani on seuraava:
klo 5-7
-oma aamupala
-uunipuuro, leipäkone, tiskikone ja pyykkikone käyntiin.
-päivän ja opetushetkien suunnittelu
klo 7-9
-opiskelu esikoisen kanssa
klo 9-9.30
-aamiainen kaikki yhdessä. Päivän työnjako ja aikataulut.
9.30-12.00
-Opiskelu- ja soittopiiri 11, 13 ja 4v kanssa.
-sis. ruuanlaiton lasten kanssa tai välillä esikoinen tekee yksin
12.-12.30
- ruokailu ja keittiön siivous yhdessä
12.30-15.30
-ulos (puistoon, metsään, uimaan...) 4v ja kaverin kanssa tai vaihtoehtona 4v kaverin äidin kanssa liikkeelle ja minä opiskelen tai teen paperitöitä.
-välipala mukana ulkona, pojat huolehtii välipalastaan itse.
15.30-16.30
-ruuan laitto, samalla pyykkihuoltoa ja siivousta
-ruokailu
16.30-
päivästä riippuen:
-lasten harrastuskuljetus (2 krt vko, unohtui alun spekseistä)
-minä vauvan ja ehkä 4v kanssa kotikutsutöihin (ellei pojat tai joku muu hoida 4v)
-opiskelua ja pojat hoitaa 4v
20.00
- mamma nukkumaan
- pojat hoitaa iltapalat ja 4v nukkumaanmenon
Vauvaa hoidetaan siinä sivussa, 4v voi hyvin opetella viihdyttämään häntä. Olen aamuvirkku, joten tarvittaessa voin herätä vaikka klo 3 opiskelemaan lisää, jos vaikka tentti tulossa. Tosin pidemmän päälle ei hyvä, koska muutun kiukkuiseksi jos en saa tarpeeksi unta.
Ton suunnitelman heikkoutena on se, että opiskelulle saisi jäädä enemmänkin aikaa. Nyt se on aina "vaihtoehtohommana", enkä ihan älyttämästi halua rasittaa poikiakaan lastenhoidolla, pitäähän heidän tietty saada hillua kavereittenkin kanssa...
Silitän kaikki vaatteet, mutta sen voin tehdä vaikka sunnuntaisin kaikki kerralla ja osan voi silittää esikoinen. Isompi siivouspäivä voidaan pitää pari kertaa kuussa.
Niin että jos keksitte tähän parannuksia niin antakaa tulla vaan ;D
Terkuin ap
Opetat lapsesi halveksimaan koulua ja opettajaansa ja jännittämään osaamisiaan jo vuosi etukäteen.
Miksi teet lisää lapsia kun et selviä entistenkään kanssa??????????
Miksi et vastaa sinulle tehtyihin kysymyksiin??
Lapsesi siis opiskelevat seuraavan vuoden asiat etukäteen ja saavat sitten kokeista seiskoja. Miten voi parantaa joka vuosia 1-2 numerolla arvosanaansa? Jokin tässä yhtälössä ei täsmää - vai miten mahdat opettaa matematiikkaa oppilaillesi? JA tiedätkö mitä - jos normaaliälyiset lapsesi opiskelevat kesällä jo tuon seuraavan vuoden oppimäärän, mitä arvelet, millainen motivaatio heillä on enää opiskella niitä samoja asioita pitkin vuotta uudestaan?
Opiskelemme vain niitä aineita joissa on tullut 7 tai 6 keväällä. Ja seuraavana vuonna ne eivät ole koskaan 7 tai 6, vaan 8 tai 9. Eli motivaatiokin kohoaa hurjasti kun lapsi tietää asiat etukäteen. Ovat näet kiitoksenkipeitä ja opettajan kehut saavat heidät innostumaankin aiheesta.
Periaatteessa annan heidän hoitaa koulutyönsä itse, mutta motivaatio ei aina riitä siihen että viitsisivät nähdä vaivaa. Riippuu vähän aineesta, esim. englannin kieli kiinnostaa heitä kaikkia, jolloin viitsivät opiskella sitä pakottamattakin.
t. ap
Iät olen kertonut ja senkin miksi mieheni ei nyt osallistu. Ja sen olen selittänyt miksi en "anna lasten viettää lomaa". Ja sen miksi haluan nyt opiskella.
Silitystä en lopeta, en voi katsella ryppyisiä vaatteita lasteni päällä.
Pärjään erinomaisesti lasteni kanssa ja aijon tehdä niitä vielä lisääkin.
Haluan juuri tämänlaisia ihmisiä lisää maailmaan :D
Jos joku ei pidä minua pätevänä opettajaksi, niin voi voi. Ei ole onneksi minun ongelmani. Pidän erkkareista juuri siksi että he ovat hankalia, ja persoonia. En pidä normi-ihmisistä.
t. ap
Aika kauhealla tavalla sanottu.
Oletko muuten tullut ajatelleeksi, että erityisopettajat eivät läheskään aina työskentele erityisluokissa vaan heidän oppilaansa ovat vain osa-aikaisesti erityisopetuksessa ja erityisopetusta annetaan osa-aikaisesti myös sellaisille lapsille, joilla ei ole mitään "erkkaridiagnoosia". Voi myös olla samanaikaisopetusta tavallisissa luokissa jne.
Ja mitä tulee kysymykseesi: sinuna en löisi lukkoon tarkkoja aikatauluja ja tavoitteita ennen kuin näet , mitä uusi vauva tuo tullessaan. Ehkä hän ei olekaan "normiperheenjäsen" vaan tuo ihan omat lisämausteensa soppaan esim. vatsanväänteillä, kehnolla nukkumisella tms. eli et välttämättä voi nukkua klo 20-5 tai pitää tuokioitasi suunnittelemallasi tavalla...
on ollut tässä kevään mittaan? Koska tässä kuviossahan ei ole mikään asia tullut ykskaks yllätyksenä, eli aikaa pohtimiseen on ollut jo noin yhdeksän kuukautta, vai mitä?