Kuinka yleistä on että erityislasten äidit kohtelevat tavisäitejä törkeästi?

Mutta ehkä mun tosiaan pitäisi harkita hänelle kirjoittamista, kertoa miten hänen tekonsa ovat minuun vaikuttaneet, niin saisin ehkä edes itselleni rauhan. Toisaalta tekisi mieli vaan antaa olla, mutta kun tämä tapahtunut vaivaa mua ja pahasti :( Mutta eihän hän tehtyä saa tekemättömäksi.... enpä kyllä oikein tiedä mitä tehdä. :/

[/quote]

Aika itkupilli meidän ap. Tohonko sun maailmasi kaatui? Huomaa hyvin ettei sinulla ole OIKEITA murheita. Kuulostat ihan siskoltani jolla alkaa olla "vaikeaa" aina kun edellisestä isipapan kustantamasta piristyslomasta on riittävästi aikaa... Onhan se todella ikävää jos ystävä loukkaa, mutta ehkä aikuinen ihminen pääsee yli loukkaavista sanoista...

yrittää päästä yli sisarkateudesta.

Erityislapsen äiti tai ei, se on ikuinen ongelma, miten löytää tasapaino tilanteessa, jossa ihmisten murheet ovat täysin eri asteikolla. Ystävyyssuhteen säilymisen edellytyksenä on se, että kumpikin voi kertoa hyvistä ja huonoista asioista. Tosiasia on kuitenkin, että välillä tulee mitta täyteen, eikä halua vähään aikaan nähdäkään toista, kun on kuullut omasta mielestä täysin turhaa valitusta. Esim. minulle tulee aika ovela olo, kun mies on työtön, minulla pienipalkkainen työ, ruokaa on pakko ostaa luottokortilla, velat ovat hilkulla etteivät mene ulosottoon ja huoli on tosi kova miten selvitään edes pari kuukautta eteenpäin. Sitten paras ystäväni valittaa, miten tiukkaa on, kun tili on melkein tyhjä heti palkkapäivän jälkeen kun tuli taas shoppailtua tai miten törkeän kalliita jotkut lasten vakuutukset ovat, kun meillä ole tuollaisesta luksuksesta kuin lapsivakuutuksista ollut koskaan puhettakaan. Tämä nyt vaan oli yksi esimerkki, mutta näitä riittää. Ei toinen varmaankaan tee sitä tahallaan, se vaan on hänen todellisuuttaan.



Ongelmilla kilpaileminen on kauheaa, joten pyrin välttämäään sitä, että jos toinen kertoo minulle minun mielestäni pienemmistä huolista, vältän kertomasta omasta tilanteestani sillä samalla kerralla. Toisella kertaa minä voin sitten kertoa omista murheistani ja kaveri pystyy kuuntelemaan sitä hyvinkin empaattisesti. Vähän niin kuin vuoroin vieraissa käydään -olivat ongelmat sitten oikeasti tai leikisti isoja.



Jonkinlaista suhteellisuudentajua myös toivoisin näissä asioissa siltä parempiosaiselta. Jos ei muuta, niin jos valittaa jostain ihan pienestä asiasta, niin pistäisi sen lopuksi mittasuhteisiin esim. "en millään jaksaisi valvoa enää kolmatta yötä lapsen takia, mutta väliaikaistahan tämä meidän kohdallamme vaan on, toisin kuin teillä" tai "harmittaa kun tili on taas tyhjä, mutta niinhän se on, että rahaa on aina liian vähän, oli sitä kuinka paljon tahansa". Siinä suopuu heti toisen ongelmille, että kullakin omat murheensa, mutta kiva kun toinen ymmärtää että monella muulla on paljon vaikeampaa.



Se tässä on niin ikävää, että elämä ja kohtalo eivät ole reiluja. Se ei ole ystävien tai sukulaisten syytä, että joillakin on vaikeampaa kuin toisilla, eikä heitä pidä pistää maksamaan siitä. Ymmärrystä ja empatiaa toivon kaikille puolin ja toisin. Ärsytykset ja huonot hetket toivon mukaan unohtuvat mielestä paljon nopeammin kuin hyvät...



(voi olla että tämä tulee tuplana, mutta tässä oli taas joku katko)

Aika itkupilli meidän ap. Tohonko sun maailmasi kaatui? Huomaa hyvin ettei sinulla ole OIKEITA murheita. Kuulostat ihan siskoltani jolla alkaa olla "vaikeaa" aina kun edellisestä isipapan kustantamasta piristyslomasta on riittävästi aikaa... Onhan se todella ikävää jos ystävä loukkaa, mutta ehkä aikuinen ihminen pääsee yli loukkaavista sanoista...

Ei jumalauta mitä tekstiä :O Taidat olla erityislapsen äiti? Onko sua koskaan pettänyt ihminen johon olet luottanut?

Lapseni on tavallinen, normaaliaikaisena ja -painoisena syntynyt, terve ja kaikin puolin normaalisti kehittynyt. Kyllä, ihmiset joihin olen luottanut ovat pettäneet luottamukseni. Mutta en ole yläasteen jälkeen suhtautunut niihin niinkuin ap nyt. Kysehän oli sentään VAIN ystävästä, ei ilmeiseti elämänkumppanista tai hyvin läheisestä sukulaisesta. Ymmärrän pahan mielen ja pettymyksen mutta ap:n puheet siitä miten "pitäisi kirjoittaa toiselle miten paljon tämä on häntä loukannut mutta kirjoittamiseta ei olisi mitään hyötyä koskei toinen kuitenkaa voisi peruuttaa loukkaavia sanojaan" -Kuulostaa niin teiniltä.

Olikohan vastaaja ap vai joku muu joka ei tajua ettei hän ole muiden maailmoissa pääroolissa? Jos tämä ystävä loukkaisi, niin ap voisi pistää välit poikki tai vaatia suoraa puhumista. Teatraaliset itkut sikseen, olet vain oman elämäsi keskipiste. Ja samaa sanoisin olisi ap loukkaantunut sitten erityislapsen äidin tai lapsettoman työtoverin puheista.

Aika itkupilli meidän ap. Tohonko sun maailmasi kaatui? Huomaa hyvin ettei sinulla ole OIKEITA murheita. Kuulostat ihan siskoltani jolla alkaa olla "vaikeaa" aina kun edellisestä isipapan kustantamasta piristyslomasta on riittävästi aikaa... Onhan se todella ikävää jos ystävä loukkaa, mutta ehkä aikuinen ihminen pääsee yli loukkaavista sanoista...

Ei jumalauta mitä tekstiä :O Taidat olla erityislapsen äiti? Onko sua koskaan pettänyt ihminen johon olet luottanut?

Lapseni on tavallinen, normaaliaikaisena ja -painoisena syntynyt, terve ja kaikin puolin normaalisti kehittynyt. Kyllä, ihmiset joihin olen luottanut ovat pettäneet luottamukseni. Mutta en ole yläasteen jälkeen suhtautunut niihin niinkuin ap nyt. Kysehän oli sentään VAIN ystävästä, ei ilmeiseti elämänkumppanista tai hyvin läheisestä sukulaisesta. Ymmärrän pahan mielen ja pettymyksen mutta ap:n puheet siitä miten "pitäisi kirjoittaa toiselle miten paljon tämä on häntä loukannut mutta kirjoittamiseta ei olisi mitään hyötyä koskei toinen kuitenkaa voisi peruuttaa loukkaavia sanojaan" -Kuulostaa niin teiniltä.

Olikohan vastaaja ap vai joku muu joka ei tajua ettei hän ole muiden maailmoissa pääroolissa? Jos tämä ystävä loukkaisi, niin ap voisi pistää välit poikki tai vaatia suoraa puhumista. Teatraaliset itkut sikseen, olet vain oman elämäsi keskipiste. Ja samaa sanoisin olisi ap loukkaantunut sitten erityislapsen äidin tai lapsettoman työtoverin puheista.

Minkätakia sä koit tarvetta tulla tähän ketjuun kun aihe ei sua kiinnosta? Tämä kuitenkin on aihe vapaa -palsta.

Mä nyt vaan sattumoisin olen ihminen, joka ei ole koskaan tullut tällä tavalla ystävän toimesta petetyksi ja siksi tulin sitä tänne purkamaan ja paljon kommentteja ja näkökulmia asiaan sain. Hieno juttu jos sulle on tämmöiset petetyksi tulemiset ihan pikkujuttuja vaan. Mulle tämä on uutta.

En mä kuvittele olevani muiden elämässä pääroolissa. Välit tähän mua julkisesti mustamaalanneeseen ihmiseen on jo katkolla. Tämä asia vaan kaivelee mua edelleen, siksi tulin tänne siitä puhumaan. Mä päästän ystävät lähelleni, olen avoin ihminen, sen vuoksi se sattui kun tuli puukkoa selkään. Teini en ole ja elämääni on mahtunut monenlaista, vaikeitakin asioita, tällaista vaan ei vielä koskaan.

Kirjoittamista täällä mulle ehdotettiin ja sen vuoksi sitä pähkäilen. Toisaalta mitä hyötyä siitä on, ei tuo ihminen tule todennäköisesti ikinä tajuamaan mun puolta asiasta.

Mä en tajua mitä sä sait tästä mun kimppuun käymisestä ja haukkumisesta. Mutta se kertoo sinusta ihmisenä kyllä jotain.

Mukavaa illan jatkoa vaan, mulle ystävät ei ole VAAN ystäviä mutta perhe siis tulee ennen kaikkea :)

yrittää päästä yli sisarkateudesta.

Säälin häntä koskei aikuisena ihmisinä osaa vieläkään hankkia onnea ja huomiota normaalikeinoilla, vaan heittäytyy säännöllisesti parin viikon "masennukseen" aina kun haluaa jonnekin. Matkakuume herää yleensä enne masennusta. Toimii myös muiden erikoismenojen kohdalla. Saisin minäkin matkani, miehelle ja lapselle myös, jos heittäytyisin nyyhkimään isille (sillä on vähän liikaa rahaa). Menen mielummin omilla rahoilla ja säilytän kunniani. Ei siis ole mitään syytä kadehtia siskoa, mutta säälin ja vähän häpeänkin hänen hävyttömyyttään kun ei pyydä suoraan vaan aiheuttaa vanhemmille huolta "vaikeuksillaan" ja huokailuillaan.

Ja sille en voi mitään - ap kuulosti ihan häneltä. Yksi äiti-ihminen suuttunut toiselle ja se on häneen niin syvästi loukannut ettei toinen voi tehdä sitä enää tekemättömäksi... Huooh. Mene antamaan suukko lapsillesi ja miehellesi ja totea ettei yhden ystävän menetys merkitse oikeasti mitään. Oli tällä sitten lapsia tai ei.

Minä olen jo 40 v. nainen, mutta kyllä minua satuttaa, jos joku pettää minut. Niin kovaksi ei minusta ihmisen ole tarvis tulla, etteikö luotettavan ihmisen kaksinaamaisuus ja tahallinen luokkaaminen saisi tuntua pahalta.



Suosittelisin kuitenkin ap:lle, että jättäisi asian sikseen. Jos olet jo tehnyt ko. ihmiselle selväksi tietäväsi hänen pahat puheensa ja suuttuneesi ja loukkaantuneesi niistä, niin siihen ei liene oikeasti mitään lisättävää. Uskon tuon ihmisen häpeävän tekojaan, ei hän niin tyhmä voi olla, etteikö tajuaisi toimineensa moraalisesti täysin väärin. Hänellä on varmaan tukala olo teidän yhteisten tuttavienne kanssa ollessaan, joten hän saa kyllä rangaistuksensa. Moni muukin ihminen kuin vain sinä on varmaan lakannut luottamasta häneen. Jos menet kirjoittamaan ex-ystävällesi jotakin, hän voi levitellä sitä viestiä ympäriinsä. En suosittele kirjoittamista enkä minkäänlaista kostamista eli alentumista hänen tasolleen, ehkä olisi parasta vaan yrittää unohtaa ko. henkilö...



Toivon ap:lle pikaista toipumista ihmissuhdepettymyksessään ja uusia mukavia ja lämpöisiä ystäviä:)

Kävin kimppuusi koska mielestäni sinä heti alussa teit tuon raivostuttavan eron äiti-ryhmien välille. Mielestäni asia olisi eri jos olisit vain maininnut että erimielisyydet liittyvät pitkälti siihen ettei tämä (itse erityislapsen äiti) arvosta sinua koska olet tavisäiti. Mutta sinähän pistit sen otsikoksi kuin se olisi ollut pääpointti. Minä kun olisin tuossa ajatellut pääpointin olevan sen että ystävä puhui pahaa...



Minusta kuulostaa kovasti siltä että olit asian pohtinut itse valmiiksi kun aloiti tuolla äitiys-asialla, et ystävä petti-aloituksella. Sitten kirjoitit tänne aika provosoivan otsikon. Sen jälkeen tulleisiin vastustuksiin olet reagoinut "en mä niin sanonut. Tai sanoin, mutta ei sitä lasketa, jotkut muut ketjussa sanoi kuitenkin eritavalla". Jos kaipaat vain sääliä, olisit hakenut vain sääliä. Tuolla aloituksella voi odottaa mielipiteitä suuntaan jos toiseen joten kestä se.





Enkä ole voimakkaasti pettynyt ystävyyssuhteissani sitten teini-iän sillä tiedän että läheisten ihmisten kanssa on niin hyviä kuin huonoja hetkiä. Jos jonkun kanssa menee välit poikki se on ikävää, muttei kaada mitään sillä minulle jää jäljelle vielä paljon muuta hyvää. Ja jos esim joutuisin riitoihin lapsettomuushoidoissa olevan ystäväni kanssa, en oleta että lapsettomat äidit yleensä ovat loukkaavia niitä kohtaan joille lapsia on siunaantunut vaan että jostain syystä tämä kyseinen henkilö on käyttäytynyt loukkavasti minua kohtaan. (Ja mahdollisesti vihoissaan korostanut niitä asioita jotka elämässämme ovat eritavalla). Äidit vain tuntuvat herkästi kuulevan puheessa nimenomaan viitteet itseensä äitinä. Eiköhän teidänkin riidat ole pohjimmiltaan kiinni ihan muusta (kuten olet tarkoittamattasi sanonut jotain ystävääsi loukkaavaa tai ette ole koskaan olleetkaan todella molemmin puoliset ystävät ja tajusit sen vasta nyt) joten aloituksesi särähti korvaan aikalailla.



Hyvää yötä vaan kaikille. Niille joiden murheet valvottaa väsymykseen asti ja niille joiden murheita ei edes väsymys voita. Ja voimia niin niille joilla on tavallisia touhuajia, niille joilla on erityislapsia kuin niille jotka eivät ole valvottajaa (vielä) saaneet.

Kävin kimppuusi koska mielestäni sinä heti alussa teit tuon raivostuttavan eron äiti-ryhmien välille. Mielestäni asia olisi eri jos olisit vain maininnut että erimielisyydet liittyvät pitkälti siihen ettei tämä (itse erityislapsen äiti) arvosta sinua koska olet tavisäiti. Mutta sinähän pistit sen otsikoksi kuin se olisi ollut pääpointti. Minä kun olisin tuossa ajatellut pääpointin olevan sen että ystävä puhui pahaa...

Minusta kuulostaa kovasti siltä että olit asian pohtinut itse valmiiksi kun aloiti tuolla äitiys-asialla, et ystävä petti-aloituksella. Sitten kirjoitit tänne aika provosoivan otsikon. Sen jälkeen tulleisiin vastustuksiin olet reagoinut "en mä niin sanonut. Tai sanoin, mutta ei sitä lasketa, jotkut muut ketjussa sanoi kuitenkin eritavalla". Jos kaipaat vain sääliä, olisit hakenut vain sääliä. Tuolla aloituksella voi odottaa mielipiteitä suuntaan jos toiseen joten kestä se.

Enkä ole voimakkaasti pettynyt ystävyyssuhteissani sitten teini-iän sillä tiedän että läheisten ihmisten kanssa on niin hyviä kuin huonoja hetkiä. Jos jonkun kanssa menee välit poikki se on ikävää, muttei kaada mitään sillä minulle jää jäljelle vielä paljon muuta hyvää. Ja jos esim joutuisin riitoihin lapsettomuushoidoissa olevan ystäväni kanssa, en oleta että lapsettomat äidit yleensä ovat loukkaavia niitä kohtaan joille lapsia on siunaantunut vaan että jostain syystä tämä kyseinen henkilö on käyttäytynyt loukkavasti minua kohtaan. (Ja mahdollisesti vihoissaan korostanut niitä asioita jotka elämässämme ovat eritavalla). Äidit vain tuntuvat herkästi kuulevan puheessa nimenomaan viitteet itseensä äitinä. Eiköhän teidänkin riidat ole pohjimmiltaan kiinni ihan muusta (kuten olet tarkoittamattasi sanonut jotain ystävääsi loukkaavaa tai ette ole koskaan olleetkaan todella molemmin puoliset ystävät ja tajusit sen vasta nyt) joten aloituksesi särähti korvaan aikalailla.

Sen raivostuttavan eron äitiryhmien välille teki tämä ex-ystäväni. En ajatellut sitä sen syvällisemmin kun tuon aloituksen tein. Tuon jaon laittoi siis päähäni hän. Keskustelua aiheesta lähdin hakemaan ja sitä sain. Sinä olet ensimmäinen ketjussa, joka hyökkäsi kimppuuni suoraan haukkuen.

Mä itse omissa viesteissäni aika pian tässä ketjussa totean, että erityislasten äitejä ei voi niputtaa. Kumoan sillä oman otsikossa olevan yleistykseni. Eli se siitä, että minä kieltäisin sanoneeni jotain. Tämä äiti vaan sattui nyt olemaan erityislapsen äiti ja se on herättänyt mielenkiintoista keskustelua. Sääliä en lähtenyt hakemaan vaan keskustelua ja näkökulmia ja niitä sain. Suoraa persoonani haukkumista mitä sinun suunnasta tulee, sellaisia on vaikea käsittää. Saatko siitä jotain? Ylemmyydentunnetta ehkä?

Sinä et tiedä mitä kaikkea mun ja tämän ihmisen välillä on tapahtunut ja sanottu. Et voi mitenkään tietää paremmin kuin minä, että mistä tuossa riidassa oli kyse. Ihan naurettavaa väittää muuta. Tiedoksi, tätä äitiä nimenomaan ärsyttää se, että minulla on ns. tavallinen lapsi. Hän ei halua kuulla meidän iloista, suruista, mistään. On kuulemma kuin puukkoa väännettäisi haavasta, jos hänelle puhutaan tavislapsen kehityksestä jotain. Tämä tavislapsi-erityislapsi oli hänelle se asetelma, miksi hän ei voi minua sietää. :( Mutta tämän äidin kohdalla se voisi olla mikä tahansa muu juttu, mikä meidät erottaisi. Hän asettaa itsensä jalustalle, muut eivät ole mitään.

Tämä tapahtunut ei mun maailmaa kaada, mulle jää monta hyvää ystävää. Tämä on aihe vapaa -palsta ja täällä voi aloittaa keskustelun mistä vaan. Paljon asiallisia kommentteja sain, kiitos niistä. Jotkut näistä viimeisistä jätän omaan arvoonsa :)

Sulle sanoisin vielä että: "Aina löytyy eskimoita, jotka ovat valmiita neuvomaan kongolaisille, miten parhaiten selvitään helteellä. -Stanisaw Jerzy Lec"

Hyvää yötä vaan :)

Minä olen jo 40 v. nainen, mutta kyllä minua satuttaa, jos joku pettää minut. Niin kovaksi ei minusta ihmisen ole tarvis tulla, etteikö luotettavan ihmisen kaksinaamaisuus ja tahallinen luokkaaminen saisi tuntua pahalta.)

Minäkään en ymmärrä mitä ihailtavaa siinä on, jos ystävän pahat puheet eivät kosketa mitenkään. Kyllä itseään pitää sen verran kunnioittaa, ettei anna ystävien kohdella itseään huonosti, vaan antaa itselleen luvan loukkaantua, kun siihen oikeasti on syytä.

Ja joo, asioista pitää kyllä päästä yli, mutta eihän se tapahdu muutamassa tunnissa. Tällainen keskusteluhan juuri auttaa siinä asian työstämisessä ja yli pääsemisessä.

Minäkään en ymmärrä mitä ihailtavaa siinä on, jos ystävän pahat puheet eivät kosketa mitenkään. Kyllä itseään pitää sen verran kunnioittaa, ettei anna ystävien kohdella itseään huonosti, vaan antaa itselleen luvan loukkaantua, kun siihen oikeasti on syytä.

Ja joo, asioista pitää kyllä päästä yli, mutta eihän se tapahdu muutamassa tunnissa. Tällainen keskusteluhan juuri auttaa siinä asian työstämisessä ja yli pääsemisessä.

Joo, omituiseen suuntaan kääntyi tämä keskustelu loppua kohti. Mutta niinhän täällä av:lla useimmiten käy. Joku tulee haukkumaan ja räyhäämään ihan räyhäämisen ilosta, yleensä vähän aiheen vierestä ja tietenkin lukematta koko ketjua.

Mielenkiintoinen keskustelu kaikenkaikkiaan. Toivotan voimia ap:lle ja kaikille muillekin kirjottaneille: erityislasten äideille ja heidän läheisilleen. Rankkaa on sillä erityisen lapsen perheellä, mutta myös lähipiirillä, se usein unohtuu.

ämmä teki kieron tempun, ihan kuin se sen kersan syy olisi

mitenkähän senkin naisen erityistä tukea tarvitseva lapsi liittyy siihen, että ämmä teki kieron tempun, ihan kuin se sen kersan syy olisi

Höm höm, luitkohan ketjua. Sillä tavalla se liittyy tähän tapaukseen, että tuo erityislapsen äidiksi tulo on tälle naiselle se kriisi elämässä, mikä ajaa käyttäytymään näin. Se voisi olla joku muukin kriisi.

Sä olet ensimmäinen joka syyttää tämän naisen lasta, kukaan täällä ei semmoisesta puhunut.

ja siksi täysin erheellistä tietoa

. Sillä tavalla se liittyy tähän tapaukseen, että tuo erityislapsen äidiksi tulo on tälle naiselle se kriisi elämässä, mikä ajaa käyttäytymään näin. Se voisi olla joku muukin kriisi.

Erityislapsen äitiys voi olla kriisi, mutta on liian suoraviivaista väittää, että tuo erityislapsesta johtuva kriisi saisi käyttäytymään näin. Syitä on varmasti huomattavasti enemmän ja kyse on hänen koko persoonallisuuden prosesseista koko hänen elinkaarensa aikana. Väittämä, että erityslapsi saa äidin käyttäytymään näin on täysin harhaanjohtava ja johdatteleva.