PASKIN kirja jonka olet lukenut, tai yrittänyt lukea?

coehlon tuotanto. kaikki on jo tästä skeidasta sanottu aiemmin. vaikken ole koko tuotantoa lukenutkaan luotan että samalla "luota sydämesi salaperäiseen kuiskaukseen" linjalla jatkuu

kirjavaras. tylsä.

stalinin lehmät. ärsytti se liian ehdoton ja kärjistetty kuva suomalaisista miehistä.

tähtiin kirjoitettu virhe. ihan ok, mutta en tykkää kirjoittajan tavasta tavallaan päteä tietämyksellään jostain aiheesta muka huomaamattomasti. tuntu että yritti liikaa.

sinuhe. mikä tässä pitäisi kiinnostaa?

[quote author="Vierailija" time="09.04.2015 klo 02:34"]

sinuhe. mikä tässä pitäisi kiinnostaa?

[/quote]

Onhan se aihepiiri kiehtova ja kukapa ei ainakin jossain vaiheessa elämäänsä olisi ihastellut ihan kuvienkin perusteella egyptiläistä arkkitehtuuria ja taidetta tai miettinyt joidenkin faraoiden elämää? Mutta välttämättä kaikkiin ei vain iske juuri kyseinen romaani.

En osaa nimetä huonoimpia, mutta hypetykseen nähden huonoimmat kyllä.

Hannu Salaman Juhannustanssit oli tylsä, kyllä on pienestä järkytytty männä aikoina.

Tuntematon sotilas oli pakkopullaa.

Riikka Pulkkisen Totta oli myöskin tylsä ja epäselvä.

Kärpästen herrasta en päässyt puolta väliä pidemmälle. Ne vaan kiusas siellä toisiaan eikä tapahtumat tuntunu realistisilta. En pystynyt samaistumaan yhteenkään hahmoista. En myöskään usko, että ihmiset olisivat ilman sivistystä jotain vaistojensa varassa olevia raakalaisia. Oli myöskin tylsä.

[quote author="Vierailija" time="09.04.2015 klo 02:27"]

[quote author="Vierailija" time="09.04.2015 klo 02:13"]

[quote author="Vierailija" time="07.04.2015 klo 23:19"]

Niin moni on maininnut Saatana saapuu Moskovaan, että lisään lusikkani tähän soppaan. Multa jäi se ensi yrittämällä kesken, olin silloin kai 17-vuotias. Pari vuotta myöhemmin yritin uudelleen, ja kun olin kahlannut ne ensimmäiset sekavat n. 30 sivua läpi, niin yhtäkkiä kirja imaisi mukaansa ja teki todella suuren vaikutuksen. On edelleen listallani parhaita kirjoja, mitä olen lukenut.

No niistä paskoista kirjoista taas muistuu mieleen koulussa pakkoluettu opus nimeltä Taimenenkalastus Amerikassa.  En tiedä, missä aineissa kirjailija on ollut ja miksi tuollainen on kirjoitettu, julkaistu ja vieläpä suomennettu. Ei siinä ollut päätä eikä häntää, eikä se tietenkään kertonut mistään taimenenkalastuksesta, vaan - en edes tiedä mistä, tuntui kuin kirjailija olisi vain läiskinyt sanoja ja lauseita sikin sokin saadakseen päivän saldon täyteen. Tästä on vuosikymmeniä ja vieläkin kiukuttaa, että piti aikaa tuhlata siihen paskaan.

[/quote]

Teininä luin tuon Brautiganin Taimenkalastus Amerikassa ja tykkäsin. Silloin kaikki erikoinen upposi, en tiedä mitä siitä nyt pitäisin.

[/quote] Ohoh, vau. Voitko vielä selittää tarkemmin, mikä siinä sinuun osui ja upposi? Itse en löytänyt siitä järjen häivää, en tunne-elämystä, en juonta, en mitään.

[/quote]Varmaan se järjettömyys siinä vetosi. Nyt en kyllä muista kirjasta pätkääkään, että ei se varmaan niin hyvä ole sittenkään ollut. Taisi olla jonkinlainen dada-vaihe menossa silloin. Kaikki päätön kelpasi. Alaston lounas meni kyllä vähän yli kun en oikein niitä seksijuttuja tajunnut vielä...

KALEVALA väkisin koulussa. Kun sitten piti joku hemmetin aine vielä lopuksi kirjoittaa siitä, niin arvosteleva ja ilmeisen negatiivinen tekstini sai lähes puolen sivun punakynälitanian siltä vanhalta harpulta, jota joku opettajaksikin kutsui. IKINÄ en tule koskemaan kyseiseen paskateokseen!!

Arthur C. Clarken 2001 avaruusseikkailu

kirjoitettu joskus vuonna suo kuokka ja jussi...

Jännä muuten miten erilainen maku ihmisillä on kirjojen suhteen. Täällä paskimpina mainitut Puhdistus ja Kätilö on mun listalla parhaimpia koskaan luettuja.

[quote author="Vierailija" time="09.04.2015 klo 03:18"]

Arthur C. Clarken 2001 avaruusseikkailu

kirjoitettu joskus vuonna suo kuokka ja jussi...

[/quote]

tämäkin oli pakko muuten lukea koulussa...

[quote author="Vierailija" time="09.04.2015 klo 03:18"]

Jännä muuten miten erilainen maku ihmisillä on kirjojen suhteen. Täällä paskimpina mainitut Puhdistus ja Kätilö on mun listalla parhaimpia koskaan luettuja.

[/quote]

Jospa minäkin sitten lukisin Puhdistuksen, kun pidin Kätilöstä. Kirjastonhoitaja kysyi, mitä pidin kun palautin sen. Epäilin herättävän ristiriitaisia tunteita kuten TK Mukka aikoinaan.

Tuntematon sotilas on yksi suosikkikirjoistani, nimenomaan kirjana. Waltarin kirjoja en ole lukenut ainakaan alkua pitemmälle. Ehkä sitten joskus, eläkeläisenä luen niitäkin.

Kirjailijaa en muista mutta kirjan nimi on "Älä lue tätä kirjaa" - olisi pitänyt uskoa

Sitten hyvältä kirjailijalta eli David Eddingsiltä "Reginan laulu"

Ja tuorein tuttavuus Pekka Halosen "Peuraheimo"

Täällähän näyttää olevan paljon meidän kirjahyllyn kirjoja mainittu :)

Onkohan se Juha Vuorisen kirja, Raskausarpia... Sain veljeltä joululahjaksi, olen kaksi kertaa lukenut kolmasosan, mutta on niin puhdasta paskaa, että en jaksa lukea loppuun. Ja toinen mikä tulee mieleen on Kenelle kellot soivat. Sain luettua loppuun, mutta kirjassa ei ollut mitään, miksi sitä kenellekään suosittelisin. En ymmärrä miksi kirja on klassikko, mutta ehkä genrekään ei itseä niin kiinnosta.

Yleensä ne ovat olleet nuo Finlandia voittajat. Vähintäänkin joka toinen niistä on jäänyt kesken. On niissä ollut hyviäkin, ei sen puoleen.

[quote author="Vierailija" time="09.04.2015 klo 02:27"]

Ohoh, vau. Voitko vielä selittää tarkemmin, mikä siinä sinuun osui ja upposi? Itse en löytänyt siitä järjen häivää, en tunne-elämystä, en juonta, en mitään.

[/quote]

En ole tuo jolta kysyit. Mutta saatana saapuu Moskovaan on myös oma suosikkini. Sen monitasoisuus vaan imaisee mukaansa. Ja tietynlainen musta huumori Neukkulan vääristyneestä todellisuudesta. Kirjan sisäistäminen vaatinee hiukan historian ja uskontojen tuntemista.

Toinen yhtä vaikuttava kirja on Alfred Döblinin Berlin Alexanderplatz. Siitä Fasbinderin tekemä tv sarja on mielestäni kaikkien aikojen vaikuttavin tv sarja.

Dostojevskin Rikos ja Rangaistus matkana ihmismielen pimeisiin syövereihin ylittää ehkä nuo kaksi edellistä. Mutta se on RASKAS.

[quote author="Vierailija" time="09.04.2015 klo 03:03"]

Kärpästen herrasta en päässyt puolta väliä pidemmälle. Ne vaan kiusas siellä toisiaan eikä tapahtumat tuntunu realistisilta. En pystynyt samaistumaan yhteenkään hahmoista. En myöskään usko, että ihmiset olisivat ilman sivistystä jotain vaistojensa varassa olevia raakalaisia. Oli myöskin tylsä.

[/quote]

Sivistys on vain ylimääräisten resurssien (raha ja vapaa-aika) tuomaa pintakiiltoa.

Mietippä kirjan tapahtumia vaikka nykypäivän hirmutekoja ja kansanmurhia vasten (Jugoslavian hajoaminen, Syyrian ja Irakin tapahtumat, Ruanda ja Afrikan muut tragediat, Hitlerin Stalinin, Maon ja Pol Potin toimet omaa kansaansa kohtaan... Tai vaikkava vain raamatun tapahtumat, tapa tai tule tapetuksi ja joudu helvettiin... Lista on aivan loputon).  Tätä listaa vasten kun miettii sivistystä, niin eipä voi juuri väittää, että se olisi ihmisen pysyvin piirre ja että sivistyksen illuusiolla välttäisi ihmisen pahuuden.

Vastenmielistä sanoa näin, mutta ennustan, että tulet pettymään uskossasi sivistyneeseen ihmiseen.

Kärpästen herrahan kuvaa juuri tätä, miten sivistys rapisee vallanhimon, omanedun tavoittelun ja vainoharjojen tieltä. Toinen vastaava on eläinten vallankumous.

AP, saisitko kirjan nimen selville? Itse lukuisin mielelläni :)

Juha Vuorisen Tuupovaaran tuijottaja. Totaalista paskaa, moista kuraa pystyy suoltamaan kuka tahansa peruskoulun käynyt. Luin sen, kun kaikki tuntuivat kehuvan ko "kirjailijan" tuotoksia jossain vaiheessa.

Tuntuu uskomattomalta, että moisella paskalla voi tehdä rahaakin. Luova kaveri sen suhteen ainakin.

Yläasteella 70-80-luvulla oli pakko lukea Huovisen Rasvamaksa. En muista sisällöstä oikein mitään, mutta kirjasta jäänyt hämärä kokonaiskuva oksettaa yhä. Samassa pakkolukupaketissa oli melkein yhtä vastenmielinen  Kärpästen herra, jonka ilmeisesti piti saada aikaan filosofista keskustelua viisitoistavuotiaiden keskuudessa, mutta ei muistaakseni oikein onnistunut. Minä näin sinä kirjassa vain ikäisteni hikisukkaisten rasvanaamaisten pojanlaiheliinien nahistelua.

Yhden tähän keskusteluun oikein hyvin sopivan, mieleenpainuvaa myötähäpeää herättäneen kirjan ja sen tekijän nimeä en muista enkä löydä netistäkään. Jokin kustantamo oli sen 80-luvulla kelpuuttanut ja kirjastoonkin se oli otettu. Ensin luulin, että kyseessä oli parodia Kaari Utrion teoksista, mutta ei. Juoni ei ollut kovin monipolvinen, mutta jokainen tyylisuunnan klisee käytettiin moneen kertaan: urhot olivat korskeita, neidoilla oli liehuvat kultaiset hiukset ja ilkeiden miesten kasvot olivat rokonarpiset. Villit ja itsepäiset neidot eivät suostuneet urhoille morsiamiksi ilman niskojen nakkelua ja pakenemisia, vaikka olivatkin näihin rakastuneita. Ja joka ikinen kerta, kun urhot tekivät lähtöä miekkataisteluihin tai olivat napit vastakkain neitojen kanssa (ainakin parisataa kertaa tarinan kuluessa) heidän silmissään välähteli berserkkiraivo.

[quote author="Vierailija" time="08.04.2015 klo 17:36"]Patricia Cornwellin Scarpetta-kirjat muuttuivat väkinäisiksi, surkeiksi ja jotenkin "pimeiksi" sen jälkeen, kun Benton "kuoli" ja palasi takaisin. Lesbouden hehkuttaminen on uusimmissa kirjoissa vain lisääntynyt. Eihän se tietenkään ole ihme, koska kirjailija on itsekin vaihtanut miespuolison naiseen. Liekö kirjojen huononeminen liittynyt juuri tuohon seikkaan. http://fi.wikipedia.org/wiki/Patricia_Cornwell[/quote]

Tämä havainto minullakin. Aikoinaan oli yksi suosikkikirjailijoistani, mutta  uusimpia en ole jaksanut enää lukea loppuun. Ne ovat vaan jotenkin "llian" jotain, jota en osaa määritellä ja varsinainen juoni hukkuu muihin kuvioihin.

En tiedä, olenko jo vastannut mutta toistetaan tarvittaessa: Garpin maailma. Varmasti ollut kova kirja 70-luvulla, mutta nyt se on menneen maailman miehen kirjoittamaa, yliarvostettua paskaa.

Monika Fagerholmin Diiva. Hampaat irvessä kahlasin sen loppuun. Muka-tyylittelevää toistoa täynnä koko järkäle.