Nyt tiedän ainakin yhden äidin joka pitää lastaan itsekkäistä syistä hoidossa

..Itse huomasin, että toisen lapsen syntymän jälkeen vastasin jatkuvasti lapsen jokaiseen kysymykseen että odota hetki;. Ei minusta ole oikein, että isompi joutuu koko ajan odottamaan.

imetyksen takia tai muun viedään esikoinen hoitoon. Mutta en vain ole pystynyt.

Anteeksi virikelasten äidit, mutta en voi teitä ymmärtää, vaikka kuinka yrittäisin asiaa miettiä. Sääliksi käy lapset, mutta vielä enemmän te äidit, koska jäätte paitsi niin ihanan asian kuin oman lapsen kasvatuksen.

Mutta pannaan se päiväkotiin odottamaan muutamaksi vuodeksi, että äidillä sattuisi joskus olemaan aikaa.

Ajatellaanpa tilannetta, jossa lapsi odottaa päiväkodissa: Hän odottaa jotakin, kuten huomiota aikuiselta. Mutta hänellä on siinä ympärillä leikkikavereita, joiden kanssa aika sujahtaa nopeasti.



Ajatellaanpa tilannetta, jossa lapsi odottaa kotona: Hän odottaa sen yhden ainoan paikalla olevan ihmisen eli vanhemman huomiota eikä hänellä ole mitään muuta tekemistä. Toki hänellä voi olla kasa leluja, mutta yksin leikkiessä ne eivät juuri kiinnosta, jos tarvitaan huomiota. Kaikki lapset eivät edes osaa leikkiä yksin.



Ja joku yllä kuvaili odottamista päiväkodissa... Täytyy muistaa, että tosiaan se "odottaminen" on useimmiten leikkimistä, juttelua ja puuhailua siinä samalla. Muiden lasten seurassa. Harva lapsi mieltää sitä _odottamiseksi_ sillä tavalla. Eikä yhdessäkään minun tuntemassain päiväkodissa odotuteta lapsia sillä tavalla kuin aiemmin kuvailtiin.



T: kotiäiti, ammatiltaan lastenhoitaja

Viime viikolla ryhmässä oli 14 lasta (normaalisti 12 mutta nyt oli 2 pph lasta lisänä). Työkaverini oli sairaslomalla joten ryhmässä oli 2 aikuista.

Sillä mentiin koko päivä. Kyllä oli itkua ja parkua kun kädet eivät riittäneet. Odottomaan joutui ja pitkään.

En millään vaikka miten asiaa kääntelisi. Itse lähes koko ikäni töitä painaneena olen odottanut kieli pitkällä äitiyslomia, jolloin SAAN ottaa lapset pois päiväkodista ja viettää heidän kanssaan aikaa. Juu, kyllähän isommat saa hirveät traumat jos joutuvat odottamaan sen aikaa kun äiti imettää vauvaa, totta kai. Ja koliikkiakin käytetään aina syynä, onko kaikilla vastasyntyneillä nykyään koliikki? Ja kauankos se keskimäärin kestää, maksimissaan kolme kuukautta. Ja silti nämä koliikin takia virikehoidattavat pitävät isomman/isommat hoidossa koko äitiysloman ajan ja sen jälkeenkin.



Miettikää nyt itse: kerrotte murtuvanne täysin yhden taaperon ja yhden vauvan kanssa, ja viette lapsenne saamaa "laadukasta hoitoa" paikkaan jossa voi olla tuo mainittu 2 aikuista ja 14 lasta. Ettekö näe tässä mitään ristiriitaa?

Vuosi sitten minulla oli hoidossa 10kk lapsi joka itki kaiken aikaa. Nukkui max. 30min. päiväunia. Muut hoitolapset olivat 1v ja 2x 2v. Tuo itkevä lapsi vei kaiken huomion ja ajan, häntä piti kantaa paljon. Oli rankkaa minulle ja muille hoitolapsille, he todellakin joutuivat odottamaan ja kauan. Vaikka hoitajat ovat usein ammattitaitoisia niin aina se ei riitä. Hoidossa joutuu kyllä odottamaan enemmän kun kotona.

On ihan normaalia, että joskus väsyttää ja v***ttaa, ei tämän takia tarvitse heti puhua masennuksesta. Jos äiti vie isomman "masennuksen" takia hoitoon, mutta sen jälkeen meikkaa iloisena ja lähtee vauvan kanssa kahvilaan ja baby bioon, ei hän hirveän vakavasti toimintakyvytön ole.

ja kangasvaippojen pesua pelkästään tekosyynä.

Masennus....oi tämä' uusi muotidiagnoosi. Sitä aletaan sairastaa masennusta heti siinä vaiheessa jo kun toista aletaan odottamaan, että saadaan se esikoinen pois jaloista.

tai oikeasti joku masennus, jolloin ei pysty hoitamaan lasta/lapsia kokopäiväisesti. Mutta kyllä mäkin otin esikoisen hoidosta pois, kun kakkonen syntyi.

Nyt jään kesäksi kotiin lomautuksen vuoksi, niin ehdottomasti otan lapset hoidosta pois. Helppoahan se olisi kotona oleskella kesä ja vaan treenailla ja olla itsekseen, mutta mun mielestäni lapsilla on parempi olla kotona muutaman kuukauden ennen kuin taas syksyllä alkaa pakollinen hoito ja vanhemmalla koulu. Ihan tarpeeksi ne saa virikkeitä täälläkin, saavat aamulla nukkua pitkään jne. Ja kavereita näkee sitten iltaisin, kun asuvat naapurustossa lähes kaikki.

Ajatellaanpa tilannetta, jossa lapsi odottaa päiväkodissa: Hän odottaa jotakin, kuten huomiota aikuiselta. Mutta hänellä on siinä ympärillä leikkikavereita, joiden kanssa aika sujahtaa nopeasti.

Ajatellaanpa tilannetta, jossa lapsi odottaa kotona: Hän odottaa sen yhden ainoan paikalla olevan ihmisen eli vanhemman huomiota eikä hänellä ole mitään muuta tekemistä. Toki hänellä voi olla kasa leluja, mutta yksin leikkiessä ne eivät juuri kiinnosta, jos tarvitaan huomiota. Kaikki lapset eivät edes osaa leikkiä yksin.

Ja joku yllä kuvaili odottamista päiväkodissa... Täytyy muistaa, että tosiaan se "odottaminen" on useimmiten leikkimistä, juttelua ja puuhailua siinä samalla. Muiden lasten seurassa. Harva lapsi mieltää sitä _odottamiseksi_ sillä tavalla. Eikä yhdessäkään minun tuntemassain päiväkodissa odotuteta lapsia sillä tavalla kuin aiemmin kuvailtiin.

T: kotiäiti, ammatiltaan lastenhoitaja

aikana unet ja oma aika ovat minimissään. Niin se vaan menee.

Jos noihin ei kykene niin kannattaa "tehdä" lapset 10v välein.

ja kangasvaippojen pesua pelkästään tekosyynä.

Masennus....oi tämä' uusi muotidiagnoosi. Sitä aletaan sairastaa masennusta heti siinä vaiheessa jo kun toista aletaan odottamaan, että saadaan se esikoinen pois jaloista.

On ihan normaalia, että joskus väsyttää ja v***ttaa, ei tämän takia tarvitse heti puhua masennuksesta. Jos äiti vie isomman "masennuksen" takia hoitoon, mutta sen jälkeen meikkaa iloisena ja lähtee vauvan kanssa kahvilaan ja baby bioon, ei hän hirveän vakavasti toimintakyvytön ole.

että sinä et kyllä tajua masennuksesta yhtään mitään. Enkä tajunnut itsekään, ennen sairastumistani. Olin juuri samanlainen kusipää, kuin sinäkin joka itsekeskeisesti kuvitteli olevansa niin vahva ettei koskaan voisi sairastua ja luokitteli automaattisesti luusereiksi kaikki ne. Mistä tiedät, kuinka työn takana tälle äidille on poistuminen kotoa? Masennus ei parane lääkkeillä, vaan tarvitaan terapiaa ja kovaa työtä, että jaksaa yrittää eteen päin tunteista huolimatta. Itse pikemminkin uskon, että masennus alidiagnosoitu, kuin ylidiagnosoitu. Ja itse olen hoitanut lapseni kotona kyllä pikkulapsivaiheen, mutta masennus tullut muista syistä johtuen. Joten ymmärrän kyllä, mikäli joku äiti kokee helpompana vaihtoehtona viedä lasta hoitoon välillä. Ehkä hänellä on ollut edellisen kerran masennus ja pelkää masentuvansa? Kyllä on kaikkien etu, että äiti voi hyvin.

Niin miksi hän sitten jaksaa raahata joka aamu isomman hoitoon ja lähteä sen jälkeen kaupungille lompsimaan? Äidin etu ja äidin etu, nykyään ei äidiltä voi vaatia mitään kun sillä on se masennus. Enkä pilkkaa oikeasti masentuineita, vaan näitä luusereita jotka käyttävät sitä tekosyynä että saavat viedä isomman pois jaloista ja hengailla vauvan kanssa.

Eikös ennemmin pitäisi lähteä siitä, että ohjataan tämä masennukseen taipuvainen käyttämään ehkäisyä ja lopettamaan vauvojen tehtailu jos ei jaksa sitä ensimmäistäkään?

saa aina ihan hulluja ulottuvuuksia. Pelottaa ihan muttaa Suomeen, kun siellä ollaan niin tiukkoina vahtimassa muiden päätöksiä.

Asumme maassa, jossa lapset useinmiten menevät hoitoon n. 2-3kk ikäisinä ja aloittavat esikoulun 2,5-vuotiaina. Ihan normaalisti kehittyneitä ihmisiä täällä on ja lasten ja vanhempien kiintymyssuhteissa ihan yhtä vähän tai paljon ongelmia kuin Suomessa. Itse sain kuulla vaikka kuinka monta kertaa, että lapsestamme tulee epäsosiaalinen ja jää kehityksestä jälkeen kun olin hänen kanssaan kotona 1,5-vuotta ja esikouluunkin meni vasta 3-vuotiaana...Ihan sosiaalinen on ja tietotaidollisesti hyvinkin etevä.

Miksi ihmeessä pitää vahdata toisten ratkaisuja ja päivitellä jonkun äidin huonommuutta, vaikka laittaisi lapsensa hoitoon mukavuussyistäkin?

Lasten (myös omien) läsnäolo pakottaa jaksamaan ja pitämään normaalin rytmin arjessa.

t. pph joka on kokenut molemmat

Ja siinä on toki ollut vaiheita että ympäröivä maailma kiinnostaa enemmän kun tissi. Mutta kun vauva saa kaiken ravintonsa tissistä niin eipä siinä mitään hätää jos ei joku kerta malta syödä, sitten kun tulee nälkä niin syö joka tapauksessa. Ja noi vaiheet on ohimeneviä. Kieltämättä sitten kun kiinteitä on alkanut mennä enemmän niin imetys on hankalaoitunut siksi että vauva täyttää masuaan enemmän kiinteillä ja pystyy skippaamaan imetyksen kun ei ole niin nälkä. Siihenkin auttaa jos imettää ennen ruokaa tai sitten esim. kun vauva herää päiväunilta, käy yöunille tms. ja on hiukan uninen. Lisäksi meillä on yö ja aamuimetykset olleet pitkään kuvioissa joten päivisin ei tartte kauheesti imetellä. 6kk vauvalle riittää jo aika harvat imetykset, olisko joku 4-5 imetystä/vrk jos en ihan väärin muista.



Pidän itse imetystä tosi tärkeänä, olen imettänyt molempia yli kaksivuotiaaksi ja kolmatta kohta syntyvää myös jos lapsikin on halukas jatkamaan niin pitkään. Silti en kyllä laittaisi nyt kotihoidossa olevia lapsiani hoitoon imetyksen vuoksi. Paremminkin imetys on mahdollistanut aika vapaan elämäntavan. Mennään muiden kun vauvan aikataulujen mukaan(olin jo esikoisen aikaan paljon liikenteessä kun kotiympyrät tuntui liian pieniltä), tissi on aina mukana jos tarvii imettää. Mulla ei oo ees mitään estoja etten vois imettää siellä sun täällä jos vauvalle iskee nälkä. Kunhan löytyy joku suht lämpöinen paikka esim. puistossa jos ollaan niin sinne eteiseen täytyy mennä tietty jos on talvi jne.

Mutta se mikä toimii sinulla, ei toimi kaikilla.