Menisitkö tapahtumaan jossa tapaisit ensirakkautesi ekaa kertaa 20 vuoteen?
Sattuma on kuljettanut mut sellaseen tilanteeseen et mut on kutsuttu tilaisuuteen jossa tapaisin tämän miehen. Kyse oli arasta teinirakkaudesta, olisinkohan ollut seiskalla ja ihan sekaisin siitä pojasta. Minun olisi helppo kieltäytyä kutsusta sillä mitenkään pakollista sinne meno ei olisi. Niin ja mitä jos tunnemyrsky uusisi, mä sentään olen nyt naimisissa ja perheenäiti. Jo nyt kouraisee ajatuskin mahanpohjasta. Ja mitä jos aiheutan pettymyksen miehen mielikuville, olenhan vanhentunut 20 vuotta ja painankin varmaan 20kg enemmän kuin silloin tikku-kroppaisena.
Kommentit (11)
Aina kun näen jonkun 20 vuotta vanhan ihastuksen, olen ihan järkyttynyt siitä minkälainen kaljamahainen nolla miehestä on tullut. Ainakin niistä kaikkein jännittävimmistä tyypeistä.
Tavalliset pojat jotka tuntuivat nuorena tylsiltä taas ovat usemmiten pärjänneet elämässään ja sen myötä komistuneet.
siis mietitkö oikeasti herättääkö joku teini"rakkaus" vielä tunteita? Sen ymmärtäisin jos pohtisit seurauksia, jos kyseessä olisi esim. mies, jonka kanssa on täysi-ikäisenä seurustellut pitkään ja jostain syystä joutunut eroon, mutta mitä väliä jollain teinihommelilla.
teini- ihastus oli vielä molemmin puolista, pikkuisen pidettiin kädestä ja vähän pussailtiin. Kumpikaan ei osannut oikein mitään jutella ja siihen se juttu sitten kuivui, tuli kesä ja poika lähti lukioon.
Vaihdoin työpaikkaa ja työpaikkalääkärille oli pakko mennä työhöntulotarkastukseen, nimestä jo tiesin että kyseessä oli teini-ihastus.
Tilaisuus oli hiukan enemmän kuin kiusaantunut, verenpaineeni oli 180/95 ja lääkäri sotkeutui tietokoneeseensa niin että sulki sen ensimmäiseksi kun piti kirjoittaa jotain minun avattuihin paperihini. Verenpaineen lisäksi ainoa mitä lääkäri tutki oli kysymys kai sinä olet terve. Tuntui että ollaan vieläkin 14v ja 15v.
Jälkeen päin olen ihmetellyt miten ihmeessä näin pääsi käymään, miten minä keski-ikää lähestyvä kolmen lapsen äiti, onnellisesti naimisissa, voin olla niin nolo.
Kuulostaa siltä, että toisi mukavaa jännitystä elämääsi, jos nyt jo mahanpohjasta kirpistää.
Minullakin on eräs "ihonalainen" 20 vuoden takaa. Vaikka olen onnellisesti naimisissa, en ole koskaan pystynyt täysin unohtamaan tätä teinirakkauttani. Ehkä suurin ongelma on siinä, etten edelleenkään täysin tiedä, miksi hän jätti minut. Selvittämättömät asiat piinaavat mieltä pitkään.
Näin monen vuoden ajan unia tästä pojasta/miehestä. Kuvittelin mielessäni mahdollista kohtaamistamme. Heikkoina hetkinä jopa unelmoin, että toisenlaisessa elämäntilanteessa voisimme palata yhteen.
Sitten puolisen vuotta sitten löysin hänet Facebookista. ;) Vaihdoimme muutaman asiallisen viestin ja tällä hetkellä olemme suunnilleen kärryillä toistemme kuulumisista.
Livenä emme ole tavanneet edelleenkään. Välimatkaa on niin paljon... mutta sitäkin päivää odotan. Minusta tuntuu, että jokin pala elämästäni loksahtaa kohdalleen vasta sitten, kun meidän 20 vuoden takaiselle tarinallemme laitetaan piste perään.
Tämä kuulostaa aivan naurettavalta, mutta on totta joka sana. :)
Olen monta kertaa miettinyt mitä yli 20-v takaiselle teinoirakkaudelle kuuluu :). Ihan onnellisesti olen naimisissa enkä todella haikaile perään, muuten vaan kiinostaisi tietää millaisen vaimon hän on löytänyt, mitä tekee työkseen, onko lapsia jne.
Hän kun on petturi ällötys, naimisissa ja kahden lapsen isä. Ja edelleen soittelee exilleen kännipäissään ja yrittää päästä pukille...
voit tosiaan itse pettyä yhtälailla. Mene ehdottomasti!
Ja tosiaan se oli niiiin teinirakkaus että sitä vain istuttiin vierekäin sydän läpättäen eikä mitään järkevää osattu sanoa :). Mut se sydämen läpätys on vieläkin tuoreessa muistissa.
Hauska muuten tuo lääkärireissu ensirakkauden luo. Ihan kuin jostain Harlekiinista :).
Ap
mutta se riippuu siitä, ajatteletko häntä vielä kaiholla vai vain analyyttisesti. Minulla ei ole minkäänlaisia kaihon ajatuksia.