Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Isosisarus päivähoitoon, kun äiti kotona vauvan kanssa? Miksi?
14.12.2008 |
Tätä jaksan aina vaan ihmetellä. En tuomitse, mutta en siis vain käsitä. Kommentoikaa varsinkin te, jotka näin teette.
Miltä tuntuu siitä isommasta, ehkä 2- tai 3-vuotiaasta lapsestanne, kun hänet viedään hoitoon ja sinä jäät vauvan kanssa kotiin? Hän ei sitä ehkä vielä osaa näin ajatella, mutta sinä äitinä osaat. Hän haluaisi myös sinun aikaasi. Ei hän vielä tarvitse päivähoidon tarjoamia virikkeitä, vaan ihan tavallista, arkista yhdessäoloa kanssasi. Monet esim.lastentarhanopettajat puhuvat virikkeiden puolesta, mutta miksi sitten maamme parhaat lastenpsykiatrit, esim. Jari Sinkkonen ja Keijo Tahkokallio puhuvat kotihoidon ja tavallisen arjen puolesta ja viittaavat kintaalla virikkeille?
Sinä, äiti, ajattelet ehkä, että näin toimiessasi lapsesi saa enemmän huomiota ja leikkiseuraa, kun sinä olet vauvassa kiinni ensimmäiset kuukaudet. Tottaikai hän joutuu jakamaan huomiosi pikkusisaruksensa kanssa, ja ehkä kouluikäistenkin sisarustensa, mutta silti hän nauttii kotonaolosta ja kiireettömistä aamuista. Eikä lapsen kanssa tarvitse leikkiä kaiken aikaa. Kyllä hän osaa leikkiä itsekin, kun hänelle tarjotaan siihen mahdollisuus. Miten hänelle voi muodostua lämmin ja kiinteä suhde uuteen pikkusisareensa, kun hän ei saa viettää vauvan kanssa? Näistä sisarussuhteista on juuri julkaistu kirjakin.
Ymmärrän tämän ratkaisun silloin, jos äiti esim.kärsii ajoittaisesta masennuksesta tai on joku sairaus, joka ajoittain pakottaa huilaamaan enemmän, mikä ei onnistuisi useampaa lasta hoitaessa. Mutta jos perheessä on vain kaksi lasta, miksi hän ei saa olla omien rakkaiden ihmistensä lähellä, vaan hänet laitetaan kenties ison päiväkotiryhmän hulinaan?
Kyllä, Suomessa on subjektiivinen päivähoito-oikeus kaikilla, mutta mielestäni se pitäisi aina tarkistaa tilanteen mukaan vaikka haastattelulla tällaisessa esimerkkitilanteessa. Tällä nykyisellä mallilla monet oikeasti hoitopaikkaa tarvitsevat jäävät ilman paikkaa, kun hoitoon tuodaan näitä "äidin ja vauvan jaloista" tuotuja lapsia.
Minulla on kolme lasta: 2-, 9- ja 10-vuotiaat, ja odotan nelosta syntyväksi kesällä. Olen nyt työelämässä ja kuopus ollut syyskuusta perhepäivähoidossa. Hän jää kanssamme kotiin kesällä, ja nautin jo etukäteen ajatuksesta, että saamme olla taas kiireettömästi kotona!
Kommentit (128)
Muuta kuin mukavuudet ja osallistuva isä ja rutkasti parempi kerho- yms. tarjonta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
samalla pyöritin firmaa ihan normaalisti. Se oli jo aika raskasta, varsinkin kun nuorempi sairasteli koko ajan, mutta jos olisin hoitanut vain ne lapset, en kyllä tajua, mihin olisin siihen mitään yhteisöä tarvinnut.
apuna (eivät halua auttaa/ovat sairaita/kuolleet jne.) Ei välttämättä ole yhtään ketään joka auttaisi tai olisi edes kiinnostunut!
Äidin pitäisi näiden av-mammojen mukaan kuitenkin jaksaa keikkua pystyssä yötä päivää koliikkivauvaa ja 3-vuotiasta esikoista hoitaen. Miten se päiväkoti on sellainen kirosana kun isovanhempien apu uupuneelle ei ole sitä?
Onnekkaita ovat ne joilla on apuna hyvää tarkoittavia ihmisiä. Ne tuntuvat olevan katoava luonnonvara tai itse en ole ainakaan törmännyt.
Luojan kiitos saan viedä 3-vuotiaani päiväkotiin eikä minun tarvitse pyöriä zombina unenpuutteen takia kotona.
Miksi meillä sitten on lapset lyhyellä ikäerolla? Jotta heistä olisi seuraa toisilleen ja koska en ole enää mikään parikymppinen jolla hedelmällistä aikaa olisi vuosia. Lapset ovat tukena toisilleen tässä kovassa maailmassa sitten kun me vanhemmat ollaan jo haudassa.
Ja miksi en tehnyt lapsia 20-vuotiaana jo? Oli opiskelut ja työuran aloitus enkä heti sitä oikeaa löytänyt.
Kyllä Suomesta lapset loppuisi jos vaan 100%:n terveet ja jaksavat niitä voisi hankkia.
Ei ne aina ennenkään jaksaneet. Lapsia on kautta aikojen jätetty hoitoon, heitteille, ja jopa tapettu kun ei jaksettu, ja paljonkohan aikaa äideillä oli lapsilleen kun vauvat vietiin jo kolmekuisina hoitoon kun äitiysloma loppui tai koko käsitettä ei tunnettukaan mutta oli ansaittava elatuksensa?
Miten ennen äidit jaksoivat, muttei enää nykypäivänä? Kertooko tämä jotaikin yhteiskuntamme tilasta, asennemuutoksesta vai mistä?
Jotenkin itse toivoisin, että vanhemmilta löytyisi nykypäivänäkin aikaa omille lapsilleen, lapsuus on kuinkin niin lyhyt....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
3- vuotias joka JOUTUI 24h tarhasta pihalle kun vauva syntyi. Vauvan kans on niin kiinni että poika on alkanut oireilla tavalla jos toisellakin. Todella mälsää. Siinäpähän sitten hoitavat parin vuoden päästä kun palaa sinne takaisin......
Aivan turha urputtaa että kun ei ole yhteisöä... yhteisön voi ihan itse rakentaa. Sukulaisten lisäksi on ystäviä ja tuttavia ja naapureita ja vaikkapa työkavereiden lapsista voi löytyä hyviä beibisittereitä tarvittaessa. Meillä on naapuriapu toiminut tosi hyvin vastavuoroisuusperiaatteella. Lisäksi useimmiten perheessä on isä, joka voi osallistua lasten hoitamiseen ja hoitaa esimerkiksi sen, että äiti saa univelkansa purettua.
Ymmärrän, jos lapsi käy hoidossa lääkärin tai muun asiantuntijan määräyksestä/suosituksesta - muuten en. Muu on yhteiskunnan varojen haaskausta. Jokainen nähköön sen verran vaivaa perheensä eteen, että hoitaa lastensa virikkeistämiset. Siihen ei herra nähköön ihmeitä tarvita! Kaikilla lapsilla on yhtäläinen oikeus vanhempiinsa ja myös sisarusten seuraan sekä oikeus pitää lomaa hoidosta, joka on varsin rasittavaa etenkin, jos hoitoryhmä on iso.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysehän oli siitä, että ilman pätevää syytä (vain virikkeen vuoksi) toimitaan näin. Ap kertoi ymmärtävänsä niitä joiden on ns. pakko viedä isompi hoitoon, mutta tuliko vastauksia sellaisilta jotka vievät isomman sisaruksensa hoitoon pois jaloista ja saamaan ainoastaan virikkeitä? Ei tullut.
Halutaan toinen lapsi, mutta pitäisi keinotekoisesti luoda tilanne jossa se toinen lapsi onkin ainoa hoidettava.
Kyllä minä olen ajatellut niin, että kun haluan toisen lapsen, niin haluan sen todellakin tähän olemassaolevaan perheeseen, tämän perheen jäseneksi ja esikoisen LISÄKSI. Siis sisarukseksi. Ei niin, että hitsit hei uus vauva ois ihqu mut mihin mä ton esikoisen panen että voin nukkuu vauvan kans päikkäreitä?
Ei toisen/kolmannen jne. lapsen hoidon OLE TARKOITUSTAKAAN olla samanlaista kuin ensimmäisen, niin että äiti kuhertelee vain vauvan kanssa. On normaalia, että opetellaan jakamista ja oman vuoron odottamista, se on normaalia eikä traumatisoivaa. On myös äidille ja isälle kasvun paikka opetella rutiinit useamman lapsen kanssa. Kaikki ei ehkä suju yhtä vaivattomasti kuin yhden lapsen kanssa, mutta tekemällä oppii. Ja miksi tosiaan haluaa lisää lapsia jos tarkoitus on hoitaa vain yhtä?
Sitäpaitsi, jos lapsella on isä ym. sukulaisia tukijoukkoina niin niitäkin hetkiä kyllä voi järjestää jolloin äiti lepäilee kahden vauvan kanssa. Ei siihen päiväkotia tarvita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miten te jaksatte jauhaa tästä aiheesta?
Eipä ole pokkaa virikeäideillä tulla vastailemaan..
Olisi ihan oikeasti kiva kuulla miksi he vievät omat 1½v pikkukullannuppunsa virikehoitoon vauvan tieltä??
Tämä toiminta pitäisi kyllä ehdottomasti kieltää. Siis tarkoitan, että jos ei ole OIKEAA syytä sille hoitoon viennille.
Kaikkihan sen ymmärtää että jos lapsen kehitys sen vaatii, niin se on ok, mutta muuten ei. Pelkän kavereiden saamisen ja virikken turvin ei kyllä sympatiaa heru.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä kaksi työssäkäyvää ihmistä ja jouduimme odottamaan päiväkotipaikkaa monta kuukautta koska ryhmät pursuilevat liitoksistaan. Sitten nämä valaankokoiset päiväuniennukkujat kuormittavat entisestään päiväkoteja. Ihan käsittämätöntä. Minä en mistään hinnasta vähentäisi yhteistä aikaa esikoisen kanssa kun minulla suodaan mahdollisuus jäädä uudestaan vauvalomalle. Kaipa se, että on koko elämänsä tehnyt töitä tai opiskellut ilman sen suurempia hengähdystaukoja pistää asiat oikeisiin mittasuhteisiin: kun kerrankin on tilaisuus olla kiireettä kotona ja antaa aikaa lapsille, ei mistään hinnasta pilaa tätä mahdollisuutta. Vaikka ne omat kauneusunet jäisikin vähemmälle...
ja 4 ja 5-vuotiaat tulevat jatkamaan hoidossa n. 2-3 päivää viikossa. Isommalla alkaa vuoden päästä myös eskari, joten minusta olisi jokseenkin kohtuutonta, että ottaisin hänet vuodeksi pois kokonaan kuvioista ja "tyrkkäisimme" hänet sitten eskariin. Pienemmän kohdalla harkitsin ensin, että jäisi kotiin, mutta kun pääsee samaan ryhmään isomman kanssa, niin saa myös mennä hoitoon. Meillä ei ole ollut tarvetta loma-aikoina varahoitoihin tms. vaan lapset pitävät esim. nyt jouluna kolmen viikon loman ja esim. kesäisin 2,5 kk:n kesäloman. Emmekä ole kumpikaan opettajia, nämä ovat järjestelykysymyksiä, toisin sanoen vanhemmat eivät pidä yhteistä lomaa koko kuukautta.
Lapset menivät hoitoon 3,5 vuotiaana ja 2 vuotiaana eli vanhempi ei ollut välissä hoidossa silloin kuin nykyinen kuopus syntyi.
Mutta mutta, minä siis taidan olla virikeäiti :-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Päivähoito-oikeus tulisi kieltää niiltä, jotka sitä eivät todella tarvitse. Tämän tarpeen voisi kartoittaa joku terveydenhoitoalan ammattilainen yksittäistapauksin. Missään nimessä en syyllistä heitä, keillä on todellinen tarve tähän, mutta kun tarpeettomasti lapsiaan hoitoon viejiä on aivan liian paljon ja se tosiaankin vie hoitopaikkoja työssäkäyviltä vanhemmilta. Eivätkös päivähoitopaikat alunperin koettu tarpeellisiksi ja rakennettu, jotta äidit (tai siis molemmat vanhemmat) voisivat käydä töissä?
Subjektiivisen päivähoito-oikeuden turvin myös työttömät ym. kotona olevat raahaavat lapsiansa heille ilmaiseen päivähoitoon; tämä on mielestäni häpeällistä yhteiskunnan varojen hyväksikäyttämistä. Heille, ketkä maksavat veroja palkoistaan, tämä järjestelmä on alunperin luotu ja ainoastaan heille sekä terveydellisistä syistä päivähoitoa tarvitseville se tulisi tarjota. Tällöin päivähoitopaikkoja voisi ollakin kaikille työn vuoksi niitä tarvitsevien lapsille, eikä tilanne olisi nykyisen kaltainen, että joudutaan tarjoamaan sitä kuuluisaa "ei-oota".
En todellakaan heitä ;-)
Meillä vähän sama tilanne. Vauvamme tosin jo syntynyt, keskosena. Joten aika lailla on arki muuttunut.
Onneksi isommilla sentään tutut hoitopaikat, parina päivänä viikossa.
Mutta mutta, minä siis taidan olla virikeäiti :-)
ja vauva. Olen vauvan kans päivät kotona, isompi tarhassa 3pv/viikko. Sopii meille erinomaisesti. Isompi sa olla uitenkin kotona 4 päivää viikossa äidin ja vauvan kans, mutta saa myös leikkiä kavereiden kans ja niitä pahoja virikkeitä. Meillä ei ole mahdollisuutta kuljettaa isompaa kerhoissa ja kaikki pihapiirin lapset ovat hoidossa (vaikka äidit kotona vauvojen kanssa!). Sitäpaitsi lapsi mene tarhaan mielellään, hyvä kun hei hei sanoo ovelta kun sinne pääsee ja usein kaipailee myös kavereita vapaa päivinä.......
Eli, kyllä se riippuu lapsesta ja kotitilanteesta ja lapsen iästä onko virikehoito pahasta vai hyväksi.- Itse en veisi alle 3 vuotiasta virikehoitoon! Lapsellani on ollut samat kaverit tarhassa 2vuotiaasta asti ja emme myöskään halunneet menettää tarhapaikkaa yhden kotona olo vuoteni takia.
Kuopuksen syntyessä ei tullut mieleenkään laittaa lapsia hoitoon, mutta puolen vuoden päästä tilanne oli toinen. Tuon puolen vuoden aikana pisin yhtämittainen aika, jonka sain nukuttua oli 2 tuntia (joitain viikonloppuja lukuunottamatta) ja aloimme miettiä kahden vanhemman lapsen hoitoonviemistä ihan vain oman jaksamiseni kannalta. Mieheni tuki ajatusta ja sain itse päättää mitä teen. Lopulta tulin kuitenkin siihen tulokseen, että tilanteen tekisi vielä rankemmaksi se, että minun pitäisi nousta johonkin tiettyyn aikaan aamusta ylos ainakin kahtena päivänä viikosta, pukea kolme lasta valmiiksi ja pakata ne autoon. Ja sitten sama rumba toiseen suuntaan parin tunnin päästä. Joten ei kiitos! Lapset pysyivät kotona ja kupuskin lopulta ymmärsi päivän ja yön eron.
Tällä yritän sanoa,että periaatteessa en ymmärrä sitä, että lapset viedään hoitoon äidin ollessa kotona vauvan kanssa, mutta aina tilanne ei ole niin selvä, miltä ulospäin näyttää. Joskus hoitoon vieminen voi olla parasta koko perheelle.
mieheni maksaa veroja n. 3000 €/kk.
80
ne virikelapset ovat nimenomaan juuri pienestä perheestä eli kaksilapsisesta perheestä.
Harvemmin ison perheen lapset ovat virikehoidossa. Itse en tiedä yhtään tällaista. Mistä se kertoo?
Varmaankin siitä että ollaan haluttu iso perhe ja halutaan itse kantaa vastuu siitä.
Se on ihan selvää että jokainen pienen vauvan äiti on välillä väsynyt. Itseni mukaan lukien. Välillä on parempia päiviä ja välillä huonompia, mutta mulla ei ole koskaan tullut mieleenkään laittaa lapsia päivähoitoon. Ja näin ollen viedä paikka joltain toiselta sitä tarvitsevalta. Minusta aamut on mukavia kun ei ole kiire mihinkään. Kokoajan ei tarvitse olla virikkeitä jaohjattua tekemistä. välillä vaan ollaan. Nyt vauva nukahti joten lähden kohta leipomaan muiden kanssa piareita.
Jos me kaikki vl-äidit laitettais lapsemme virikehoitoon niin niitä paikkoja ei täällä kunnassa riittäis enää työssäkäyville...
Alue: Aihe vapaa
Siinä sitten kolmevuotias kyseli kavereiden perään koko talven ja kevään, itki ja valitti leikkiseuraa. Että näinkin voi käydä. Vaikka me elettiin sitä tavallista kuuluisaa arkea touhuineen ja himaankaan en linnottautunut vaan käytiin puistoissa, kerhoissa, junamatkalla sukulaisissa, kahviloissa, leffassa ja niin edelleen.