Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Isosisarus päivähoitoon, kun äiti kotona vauvan kanssa? Miksi?
14.12.2008 |
Tätä jaksan aina vaan ihmetellä. En tuomitse, mutta en siis vain käsitä. Kommentoikaa varsinkin te, jotka näin teette.
Miltä tuntuu siitä isommasta, ehkä 2- tai 3-vuotiaasta lapsestanne, kun hänet viedään hoitoon ja sinä jäät vauvan kanssa kotiin? Hän ei sitä ehkä vielä osaa näin ajatella, mutta sinä äitinä osaat. Hän haluaisi myös sinun aikaasi. Ei hän vielä tarvitse päivähoidon tarjoamia virikkeitä, vaan ihan tavallista, arkista yhdessäoloa kanssasi. Monet esim.lastentarhanopettajat puhuvat virikkeiden puolesta, mutta miksi sitten maamme parhaat lastenpsykiatrit, esim. Jari Sinkkonen ja Keijo Tahkokallio puhuvat kotihoidon ja tavallisen arjen puolesta ja viittaavat kintaalla virikkeille?
Sinä, äiti, ajattelet ehkä, että näin toimiessasi lapsesi saa enemmän huomiota ja leikkiseuraa, kun sinä olet vauvassa kiinni ensimmäiset kuukaudet. Tottaikai hän joutuu jakamaan huomiosi pikkusisaruksensa kanssa, ja ehkä kouluikäistenkin sisarustensa, mutta silti hän nauttii kotonaolosta ja kiireettömistä aamuista. Eikä lapsen kanssa tarvitse leikkiä kaiken aikaa. Kyllä hän osaa leikkiä itsekin, kun hänelle tarjotaan siihen mahdollisuus. Miten hänelle voi muodostua lämmin ja kiinteä suhde uuteen pikkusisareensa, kun hän ei saa viettää vauvan kanssa? Näistä sisarussuhteista on juuri julkaistu kirjakin.
Ymmärrän tämän ratkaisun silloin, jos äiti esim.kärsii ajoittaisesta masennuksesta tai on joku sairaus, joka ajoittain pakottaa huilaamaan enemmän, mikä ei onnistuisi useampaa lasta hoitaessa. Mutta jos perheessä on vain kaksi lasta, miksi hän ei saa olla omien rakkaiden ihmistensä lähellä, vaan hänet laitetaan kenties ison päiväkotiryhmän hulinaan?
Kyllä, Suomessa on subjektiivinen päivähoito-oikeus kaikilla, mutta mielestäni se pitäisi aina tarkistaa tilanteen mukaan vaikka haastattelulla tällaisessa esimerkkitilanteessa. Tällä nykyisellä mallilla monet oikeasti hoitopaikkaa tarvitsevat jäävät ilman paikkaa, kun hoitoon tuodaan näitä "äidin ja vauvan jaloista" tuotuja lapsia.
Minulla on kolme lasta: 2-, 9- ja 10-vuotiaat, ja odotan nelosta syntyväksi kesällä. Olen nyt työelämässä ja kuopus ollut syyskuusta perhepäivähoidossa. Hän jää kanssamme kotiin kesällä, ja nautin jo etukäteen ajatuksesta, että saamme olla taas kiireettömästi kotona!
Kommentit (128)
eli itse pk:ssa töissä ja meidän pk:ssa näyttäisi olevan trendi et vanhempi sisarus jatkaa täyttä päivää kaikkina päivinä ympäri vuoden. Myös lomilla nämä lapset tarvitsevat varahoitoa.
Täälläkin jokainen virikepaikkalaisen vanhempi lässyttää, miten lapsi on hoidossa "vain parina päivänä ja vain pari tuntia", vaikka päiväkodeissa hyvin tiedetään, että virikepaikkalaiset ovat paikalla viitenä päivänä viikossa ja ihan täydet päivät.
Siihenhän tässä demarilandiassa opetetaan, että lasten hoitaminen ei kuulu vanhemmille vaan yhteiskunnan kuuluu ne hoitaa ja kasvattaa. Ihan kuin ennen NL:ssä. Tosin eivätpä porvaripuolueetkaan ole tätä vastustaneet, päinvastoin, sieltähän se taisi suurin meteli nousta, kun Sailas ehdotti subjektiivisen päivähoito-oikeuden poistamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maksamme veroja mielestäni todella paljon ja olemme oikeutettuja päiväkotihoitoon. Jos tämä joskus muuttuu (siis tuo pk-oikeus), niin silloin asiaa mietitään uudelleen.
Myös lapsettomat, eläkeläiset yms. maksavat veroja. Missä heidän päivähoito-oikeutensa?
Itse olisit todennäköisesti ensimmäisenä poistamassa vaikkapa työttömyyskorvaukset ja toimeentulotuen "laiskoilta luusereilta". Eikö niin?
Nyt olen kotona sairaslomalla ja esikoinen hoidossa. Jos kaikki menee hyvin vauva syntyy huhtikuussa. Olemme ajatelleet jatkaa esikoisen hoitoa parina päivänä viikossa. Esikoinen on keväällä 2,5 -vuotias.
Täällä ei ole avoimia päiväkoteja tai minkäänlaisia kerhoja, tässä kunnassa ei ole edes toimivaa leikkipuistoa. Lapsi ei siis saisi missään lapsi seuraa, jos jäisi kotiin. Olen kyllä ajatellut, että pitääkö tässä alkaa itse kartoittaa lapsiperheitä ja mahdollista halukuutta kerhoon tms. juttuun edes kerran viikossa.
Nyt esikoinen viihtyy hoidossa erittäin hyvin, on kodinomainen paikka ja puhuu kavereistaan lakkaamatta. Viikonloppuisin kyselee milloin pääsee taas niiden kanssa leikkimään jne. Niin ja lapsemme on tietysti miehen kesäloman ajan kotona, koska silloin lomaillaan ja vietetään aikaa koko perheen voimin.
Onneksi muutkaan meidän perheen tekemät valinnat ei ole kiinni av:n yleisestä mielipiteestä.
Äiti vie lapsen hoitoon, koska yksi aikuinen ja pari lasta on liian vaikea yhdistelmä. No mites siellä hoitopaikassa, pahimmillaan voi olla yksi aikuinen ja 12 lasta. Miten tämä on parempi kuin kotitilanne?
Eikös silloin olisi viisainta todeta, että minun rahkeeni riittävät tasan yhden lapsen hoitamiseen, ja näin ollen perheemme jää yksilapsiseksi (tai sitä toista harkitaan sitten kun voimat/jaksaminen on paremmalla tasolla).
Mitä ihmeen lisäarvoa se toinen lapsi tuo elämään, jos haluaa hoitaa vain yhtä kerrallaan? Onko tämä näitä hormonihöyryisten "mä haluun vauva kun se on niin ihqu" -mammojen päähänpistoja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
äidin ei tarvitse leikkiä he-mania esikoisen kanssa samalla kun yrittää nukuttaa vauvaa
Tuollaisella empatiatasolla ei olisi helppoa kasvattaa tasapainoisia lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta ei myöskään tarvitse esittää äitiä, jos ei kerran siihen kykene.
Oikeasti, yksikään ihminen (työssäkäyvät vanhemmat) ei tule mua kotiin kiittämään siitä, jos otan esikoiseni pois päiväkodista (on siellä pari pv viikossa).
Eikä kiitä esikoinenkaan siitä, että saa olla kotona raivoavan äidin ja jatkuvasti kiljuvan vauvan kanssa. Vauvaani en vihaa pura, valitettavasti esikoinen on silloin vaaravyöhykkeellä.
Minä olen aina ennen ollut ensimmäisenä mollaamassa niitä äitejä, jotka pitävät esikoisen hoidossa, vauva tullessa.
Nyt on ääni kellossa muuttunut. Meillä on ollut niin fyysisiä ongelmia (äiti, vauva) ja henkisiä (äiti). Nyt ei ole voimia ja haluja enää muiden ratkaisuja arvostella. Pääasia, että saan itseni ja perheeni pysymään kunnossa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
silloin esikoinen on 7-vuotias (ja aloittaa syksyllä koulun) ja kuopus 4-vuotias. Ainakin tällä hetkellä ajattelen, että kuopus saa jatkaa päiväkodissa 3 päivänä viikossa 3-4 tuntia/päivässä.
Tämä siksi että
- päiväkotiin on helppo viedä (on ihan esikoisen koulun vieressä). Asuinalueellamme toimiva kerho on aivan päinvastaisessa suunnassa. Ajatuksena on siis, että samalla kun saatan esikoisen kouluun vien myös tuon toisen päiväkotiin. Ja kun esikoinen haetaan koulusta, haetaan myös toinen päiväkodista.
- kuopuksemme viihtyy päiväkodissa hirvittävän hyvin ja kaipaili kavereitaan mm viime kesänä kesäloman aikana. Haluan, että hänen ystävyyssuhteensa voivat jatkua
- lapsemme nauttii laulu-, leikki-, askartelu-, jumppa- ym tuokioista joita en kaikkia voisi hänelle suoda kotona.
Ja kun hoitoa on vain muutamana päivänä viikossa muutaman tunnin ajan, niin myös ylimääräistä aikaa äidin kanssa sekä aikaa uuden vauvan kanssa jää paljon.
Mutta jokainen perhe tekee omat ratkaisunsa. Minä uskon, että tämä tulee olemaan hyvä ratkaisu meidän perheelle.
Minusta jokaisella perheella on oikeus tehdä heidän elämäntilanteeseen ja perheeseen sopivalla tyylillä ratkaisuja lasten hoidon suhteen. Toisilla on esim. isovanhemmista hyvät tukiverkostot ja kummit/ ystävät mukana auttamassa arjen askareissa. Kaikilla näin ei ole. Kyllä lapsella pitää olla kotiruokaa, puhtaita vaatteita ja koti siistinä että sielä voi elää. Ei siis tip top mutta niin että arki pyörii. On lapsia jotka todella vaativat kaiken huomion äidiltä niin kyllä siinä voi olla arjen pyöritys aika haastavaa jos koliikkivauva huutaa vieressä ja esim. koululainen tarvitsee tavallista enemmän apua koulutehtävissä. Itse olen kyllä hoitanut kaksi ensimmäistä lasta kotona. Ensimmäinen lapsi oli niin helppo. Toista arki olisi nyt jos minulla olisi päiväkoti-ikäisiä lapsia. Sen verran vaativampi on kolmas lapsi joka nyt kotihoidossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esikoinen käy eskarissa joka päivä ja hänellä on kokopäiväpaikka. Hän on kuntoutuksellisessa pienryhmässä ja näyttää viihtyvän. Yleensä jos tulen aiemmin kuin tavallista hakemaan niin hän marisee että tulin liian aikaisin, hän olisi halunnut vielä ulkoilemaan kaverien kanssa.
Kakkonen on kaksi päivää viikossa samassa päiväkodissa missä oli ennen äitiyslomaani. Hän odottaa niitä päiviä kovasti, koska siellä on kivoja kavereita ja hoitajiinkin hän on kiintynyt. Mielestäni ihan hyvä ratkaisu pk-paikan säilymisenkin kannalta.
Itselleni kaksi "vapaapäivää" on ollut palautumisaikaa. Olen ollut paljon väsyneempi tässä raskaudessa ja vauva-aikana terveydellisistä syistä. Nyt joku tietysti sanoo että mitäs hankit enemmän lapsia jos kerran terveys on romuna ja tiedät ettet jaksa, mutta sairaus puhkesi raskausaikana. Olen myös ehtinyt tehdä näinä päivinä vähän opiskeluhommia.
En usko, että kukaan on pahasti kärsinyt. Sisaruussuhde uuteen vauvaankin näyttää kehittyneen aika lämpimäksi. Kun kakkonen syntyi, esikoinen oli kotona, ja silloin hänellä oli paljon enemmän mustasukkaisuutta kuin nyt kummallakaan.
Jokainen voi sairastua tms ja silloin ei voimat riitä hoitamaan lapsia kotona, tiedostan tämän.
Mutta, jos yhden lapsen äiti tietää JO ENNEN kun alkaa toista edes tekemään, että voimavarat eivät tule riittämään, niin miksi tehdä se toinen?
Mitä järkeä? Miksi ei voi suosiolla odottaa ehkä vuosia ja tehdä sen toinen vasta sitten kun voimat tuntuvat olevan paremmissa kantimissa?
Tai miksi ei voisi jäädä yksilapsiseksi perheeksi?
Eikös silloin olisi viisainta todeta, että minun rahkeeni riittävät tasan yhden lapsen hoitamiseen, ja näin ollen perheemme jää yksilapsiseksi (tai sitä toista harkitaan sitten kun voimat/jaksaminen on paremmalla tasolla).
Mitä ihmeen lisäarvoa se toinen lapsi tuo elämään, jos haluaa hoitaa vain yhtä kerrallaan? Onko tämä näitä hormonihöyryisten "mä haluun vauva kun se on niin ihqu" -mammojen päähänpistoja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En vaan ymmärrä MIKSI jotkut tekevät niin.
Ymmärrän hyvin että yli 3v laitetaan hoitoon kun uusi vauva syntyy, mutta kun jopa 1½ vuotiaatkin joutuvat eroon perheestään päivisin, se menee jo yli!
Ystäväni vei juuri 1½ vuotiaan esikoisensa pph:lle, kun hänellä syntyi toinen vauva. Ei kuulemma jaksa, on kovin masentunut jne. Ei kyllä oikeasti siltä vaikuta, tekosyy minusta.
Ja perustelee myös valintaansa sillä että tämä alle 2v saa siellä hoidossa enemmän huomiota kun kotona?!? Tätä en myöskään ymmärrä. Sillä pph:lla on 3 muutakin lasta siellä hoidossa, joten miten ihmeessä se pph voi antaa huomiota enemmän kun hän itse, jolla on vaan se vauva siinä taaperon lisäksi?
Tätä logiikkaa en sitten tajua millään, mutta olenkin varmasti vähän tyhmä ja tiukkis ja hoidan samanikäiset ja yhden hieman vanhemmankin lapsen kotona.
Anteeksi kärkäs mielipiteeni, mutta ei vaan tajua, ni ei.
Musta näyttää siltä, että sä lähtökohtaisesti tuomitset jonkun asian, ja sitten kun toiset kertoo sulle minkä tahansa syyn, niin sä oot heti, että aijaa okei, no sitten. Eikö kannattaisi ihan vaan tunnustaa, että suurella, ellei suurimmalla, osalla on oikeasti hyvä syy tehdä tämä ratkaisu, ja sitten on niitäKIN, joiden syy on puhtaasti oma laiskuus? Eikä suoralta kädeltä tuomita kaikkia näin tekeviä? Tai siis "olla käsittämättä", kuten asian itse ilmaiset...
Ja tämä oli ihan periaatteellinen kannanotto keskustelun aloitustyyliin. Sillä oikeasti tuomitsen sen, että 2-3-vuotias viedään virikehoitoon. Tai paremminkin, tuomitsen sen, että lapset tehdään liian pienillä ikäeroilla väen väkisin, eikä jaksetakaan sitten hoitaa. Kun vauva on jo siinä ja äiti aivan poikki, esikoisen vieminen hoitoon on varmaan ihan perusteltu ratkaisu. Mutta miksi, oi miksi, pitää pukata lapset maailmaan putkeen, jos oma jaksaminen ei riitä? Kyllä mä ainakin tiesin ihan tarkkaan, etten olisi jaksanut heti tehdä toista lasta, en fyysisesti enkä henkisesti, kun esikoinen oli taapero. Täällä aina keskustellaan siitä, mikä on ihanteellinen ikäero. Mun mielestä se on se, minkä vanhemmat jaksaa!
On myös ihan eri asia puhua 2-vuotiaan kuin vaikkapa 4-5-vuotiaan hoitoon jättämisestä. Vanhemmilla lapsilla on jo muodostunut hoidossa tärkeitä ja suht pysyviä kaveruussuhteita. Silloin esim. puolipäivähoito on aika hieno asia. Isompi lapsi voi pitää kaverinsa, joiden kanssa menee sitten aikanaan eskariin ja kouluun, ja silti viettää aikaa äidin ja vauvan kanssa kotona. Sekin on tärkeää vielä tuon ikäiselle, se kiireetön aika äidin kanssa. Vaikka siinä olisi myös vauva mukana menossa!
Eiköhän se neljä- tai viisivuotias vasta tarvitsekin jo niitä ikätovereita ja turhautuu kotona imetystä katsellessa....
Ja on vähän eri, että viedään alle 2-v. aloittamaan hoitoa, kun vauva syntyy kuin se, että esim. 4-v. jatkaa hoitoa samassa tutussa hoitopaikassa osaviikkoisena. Ei kiitos aina tätä mustavalkoasetelmaa...
mutta ainakaan täällä meilläpäin ei vanhemmat sisarukset koskaan ole kokopäivähoidossa vaan nimenomaan lyhyitä päiviä tai se max 10pv/kk. En tiedä ketään, jonka isompi lapsi olisi täysiä viikkoja virikehoidossa (ellei sitten joku kehitysongelma, lastensuojelukysymys tms. taustalla, näitä en itse henk koht tunne).
Arvon äiti-kollegat,
Lopettakaa nyt hyvät ihmiset tämän sortin keskustelut. Te, jotka pidätte koko lapsikatraan kotona; ajatteletteko oikeasti, että toimitte jollain tavalla "paremmin" kuin ne, jotka vievät esikoisensa hoitoon kuopuksen synnyttyä? Järjetöntä tekopyhyyttä.
Alue: Aihe vapaa
Koska maksat veroja niin olette oikeutettuja päivähoitoon?
Oletko koskaan miettinyt, mikä on lapsen kannalta paras vaihtoehto?
Miksi ihmeessä haluatte näin pian toisen lapsen jos oma jaksaminen epäilyttää? Ehkäisy peliin ja toinen lapsi vasta sitten kun omat voimavarat on kunnossa.